maanantai 30. maaliskuuta 2009

Veikot voittoon Tanskassa

Hilleröd
Simo-Pekka Fincke


Vehkalahden Veikkojen suunnistusmiehistön onnistunut talviharjoittelukausi kantoi hedelmää kansainvälisen suunnistuskerman perinteikkäässä kauden avaustapahtumassa, Tanskan Hillerödissä suunnistetussa Spring Cup-yöviestissä. Veikkojen valmennusvastaava Jorma Sipilä ei turhaan lähettänyt paikalle nimivahvaa 12 hengen ryhmää. "Annan pojille arvosanan hyvä", raportoi Sipilä keittiöremontin tiimellyksessä.

Mattila avasi vahvasti, Muukkonen jatkoi varmasti
VeVen aloitusosuudella viestiä vei vahvassa fyysisessä kunnossa oleva ex-kyssiläinen Tuomas Mattila. Aina luotettava Mattila ei tälläkään kertaa pettänyt joukkuetovereiden vahvaa luottamusta, vaan saapui vaihtoon kärjen välittömässä tuntumassa luovuttaen viestikapulan Veikoissa debytoineelle metsäntutkijanana Metsäntutkimuslaitoksella työskentelevälle Petteri Muukkoselle.
"Olihan helppoa", silminnähden hyväkuntoinen Mattila tyytyi toteamaan.

Muukkosen suunnistustaito sekä juoksuvauhti tuntuivat riittävän vallan mainiosti, vaikkakin vastassa oli norjalaisen Kristiansandin väreissä juokseva maailmanmestari Daniel Hubmann.
"Ei tehnyt lainkaan tiukkaa, vaikkakaan en ole vielä huippukunnossa", kommentoi tyytyväinen ja helpottunut Muukkonen.


Lehto tarjosi paikan, Föhr käytti sen


Kolmannelle osuudelle Sipilä oli asettanut liukasjalkaisen kymiläisen, Jonne Lehdon. Jonne jatkoi siitä mihin muut olivat lopettaneet, ja eteni öisessä metsässä kuin kello. Vaihtoon Lehto tikkasi toisena, vain muutamia sekunteja kärjessä vaihtaneen Kristiansandin takana.
"Suoritus oli hallittu, joskin kerran katsoin väärään suuntaan", kertoi aina analyyttinen Lehto suorituksestaan.

Veikkojen kasvatti ja vakioankkurin paikan itselleen lunastanut Tero Föhr osoitti, että maailmanluokan suunnistajat hallitsevat sekä päivä-, että yösuunnistuksen. Heti alussa kärkeen karannut Föhr tekaisi yön kovimman yksityisajan, ja saattoi lasketella maaliin tyytyväisenä voittaja-ankkurina.
"Tästä on hyvä jatkaa kohti kolmen viikon päästä suunnistettavaa Tiomila-viestiä. Lähdemme tavoittelemaan voittoa ja uskon sen olevan täyttä realismia", jakoi Föhr kiitosta joukkuetovereilleen.

Ratilainen väläytti

Kärjen takana edenneet Veikkojen kakkos- ja kolmosjoukkue osoittivat, että Kymenlaakson ykkösseuran valmennuksesta vastaavalla Jorma Sipilällä on käytössään laaja materiaali. Erityisesti kolmosjoukkueen toista osuutta vienyt, hiljattain Portugalin lämmöstä kotiutunut Rauno Ratilainen ilahdutti juoksemalla maailmanluokan vauhtia. Myös talven aikana säästeliäästi harjoitellut perusvehkalahtelainen Janne Weckman onnistui suorituksessaan.
"Miehet ovat tehneet koko talven laadukkaasti töitä, ja se näkyy nyt kilpailukauden kynnyksellä. Toivottavasti kunnon ajoitus onnistuu", Sipilä kertoi.

Tiomila päätavoitteena
Spring Cupin jälkeen Veikot siirtyi Ruotsiin harjoittelemaan Tiomilan harjoituskartoille. Lauantaina joukkio palautteli jalkojaan 30 kilometrin lenkillä.
"Juoksimme sen kimmoisilla neulaspoluilla, se vastaa hyvää hierontaa", Föhr perusteli.
"Sunnuntaina ja maanantaina teemme kovavauhtisia yöharjoituksia sekä reitinvalintakokeita. Tiistaille olemme alustavasti kaavailleet kilpauluvauhtia kovempaa suunnistettavia vetoja", hän jatkoi.
Näillä eväillä Veikot suuntaavat kohti kevään kohokohtaa Tiomilaa, sekä myöhemmin kesäkuussa Mikkelin seudulla suunnistettavaa Jukolan viestiä.
"Jukolaan valmistautuminen on oma lukunsa. Aloitamme sen välittömästi Tiomilan jälkeisenä maanantaina", heittää Sipilä vielä loppuun.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Loveen Langennut

Perjantai 13.3

Herätys klo 3.30 ja Saxolla kohti Haminan asemaa. Siitä sitten bussilla Helsinki-Vantaalle. Matka on valmis alkamaan. Matka, joka aiheuttaa mielessäni suurta epävarmuutta. Kestääkö mies? Paljonko tulee käkeen? Hajoaako jalka jo ensimmäisenä päivänä, kenties vasta toisena?
Perillä heti klo 21. Villi leikki voi alkaa.

Lauantai 14.3

Aamulla 20 minuuttia perinteistä aamulenkkiä porukalla. Tässä vaiheessa ajattelen treenaavani juosten vain kerran päivässä, toinen lenkura sitten pyörällä tai jotenkin. Tai ei ehkä mitenkään. Hähää, ohan se varma!

Palaverissa käy ilmi että menemme suunnistamaan vasta iltapäivällä. Kirottua, repiköön rutto kasvosi! Kokeilen pyörää ja totean sen aivan liian pieneksi. Lähden juoksemaaan Teron ja Matsin kanssa. Vedän vielä koordinaatiot ja lyhyet vedot. Samalla ihailen tahdonlujuuttani. Pystyn pitämään päätökset jotka olen todella tehnyt.

Iltapäivällä pari tuntia aurinkoa, luon pohjia kesän pronssiseen rusketukseen. Myöhemmin suunnistusta 1.15. Vedän osittain kävellen. Pyrin ajamaan sisään talven aikana muodostettuja uusia malleja. Ei onnistu, palaan samaan vanhaan jo kakkosvälillä. Yhtä kaikki, nautin ihan satasella. Taivahan nautintoa!

Iltasella normaalit toimenpiteet, ruoka ja maljakko punkkua paikalliseen tapaan. Niin ja palaveri totta kai. Tällä leirillä keskitytään tavoitteen asetteluun. Tiedän ne kyllä itse mutta ulos ei tule mitn.

Ai niin, pojat tulee Joensuusta. Ihan ku olis kotona. Edustustason meininki meneillään

Sunnuntai 15.3

Aamulenkki 20 minuuttia ja perussapuskat naamariin. Ohjelmassa on kolme 3.5 kilsan lenkkiä osittain jyrkissäkin rinteissä. Vedän kaksi lähestulkoon kisavauhtia. En uskalla kertoa kellekään. Olen tyytyväinen itseeni, sama se miten käy. Jos paikat hajoaa ni sit ne hajoaa, en jaksa vetää puolivaloilla kuitenkaan. Ei siinä maailma tai mie ite suurta tappiota kärsi. Siinä tapauksessa mennään altaaseen taas. Kuriositeettina mainittakoon etten ole kuntotasooni kovinkaan tyytyväinen, kävelyksi meinaa mennä.

Iltapäivästä brunan ketsausta ja kr:n yöreeni. Vanha ystäväni Nutella-Nurmonen etenee varmasti kuin varmuus. Vitti mikä Mefisto. Itsekin olen tyytyväinen, pysyn Thierryn perässä kaksi väliä kun lyön vauhdin fortissimoon. Suoraan syömään johonkin ravinteliin jossa einestävät myös tsekit ja kr. Yhtään en tiiä kuka tarjoo mut ruokana on erilaisia papukeittoja ja muita perinneruokia asiaan kuuluvinen juomineen. Paikalliset gigolot tarjoilevat Suomen tytöille kuohuviiniä mutta eihän se auta. Nehän ovat jo täysin hullaantuneita Suomen edustavista ja uljasryhtisistä uroista. Uni saa tulla.

Maanantai 16.3

Maanantai, tuo päivistä parhain. Päätän pitää kevyen päivän ja aloitan päiväni maittavalla aamiaisella. Poimin lautaselleni tottunein ottein täysjyväleipää, jugurttia ja ituja, soijarouhetta, kananmunia sekä nuorta vasikkaa. Joku voi kysyä, että miksi nuorta lihaa. Mielestäni ruokavalion on kuitenkin oltava mahdollisimman monipuolinen.

Aamupäivällä suoritan karttakävelyn eilisellä yötreenin radalla. Suoritan myös valokuvauksellisia toimenpiteitä sillä muut vetävät starttiharjoituksia. On mukava huomata millaista sählystä suunnistus monella onkaan. Onhan tässä sentään toivoa! Linnut laulaa, ruoho vihertää, on siis kevät.

Pronssisuus ei etene tänään kovinkaan pitkälle. Hyvä niin, sen verran punainen naama peilistä aamuisin kurkistaa. Menen rasvattavaksi jo viideltä joten päivän harjoitukseen on lähdettävä jo kolmelta. Vedän kuusi kilometriä kevyttä kleerausta jonka jälkeen suoritan viikoittaisen juoksutekniikkaharjoitteeni. Lopussa teen vielä 8*10 sekunnin mäkivedot. Olen valmis kolmeen kovaan päivään.

Tässä vaiheessa lienee tarpeetonta mainita että illalla syödään.

Tiistai 17.3

Aamulla veryttelyä rannalla 22 minuuttia ja kylmähoito jaloille. Aamupäivällä ohjelmassa seisoo 1.8 kilometriä juoksua+3.5 km suunnistusta+1.8km juoksua. Juoksuosuudella pystyn lähestulkoon Thierryn vauhtiin, mutta suunnistuksessa jään pari minuuttia. Ei se nyt aivan toivotonta ole. Oikeastaan olen samalla tasolla kuin aina ennenkin. Mutta kun pitäisi pystyä kehittymään. TG voittaa, Nurmonen toinen tiukan sekuntikamppailun jälkeen. Mats kolmas parin minuutin päässä ja mie neljäs. Tosin hylsy tulee, en kyl tiiä miks.

Iltapäivällä Ropan Veljekset Topi&SP ruskettavat itseään kylki kyljessä. Topi on ollut Phuketissa joten hänen rusketuksensa on todella pronssinen. Aiheuttaa kateutta vaikkakin Jöjjen tasolle on vielä matkaa.

Illalla jumppaan ja juoksen itseni kanssa rannalla. Fiilis on taivahan hyvä, kulku jotensakin vaisu. Aallot lyövät, aurinko laskee ja muita ei näy. Näistä olen nauttinut aina.

Keskiviikko 18.3

Elämäni on aina yhtä arvaaamatonta, aamulenkin pituus on tällä kertaa 22 minuuttia. Kovaa vedetään tänäänkin. Kyseessä on kahden miehen viesti. Joukkueissa juoksee tsekkejä, ranskalaisia, venakoita, suomalaisia ja myös joensuulaisia. Heitä ei voi oikein kategorisoida mihinkään kastiin, siksi outoja tuppaavat olemaan. Edellä mainituista ovat kuitenkin lähimpänä suomalaisia. Börjen arvontakoneisto on arponut parikseni pitkän matkan suomalaisen tulevaisuuden toivon, mm-kisoissa seitsemänneksi sijoittuneen Topi Anjalan. Pitkänhuiskean ikaalislaisen jonka ei tunneta koskaan sipanneen. Roppamiehet juoksevat siis saman lipun alla.

Flunssainen Topi sanoo juoksevansa hiljaa. Tulee kuitenkin käressä ja tästä hätääntyneenä haen ykköstä minuutin verran. Muutoin juoksen varmasti ja vauhdikkaasti aivan kuin parhaimpina päivinäni silloin 10-sarjassa. Silloin kulki aina, ihan sama miten kovaa veti ni ei tuntunu missään. Tästä tulee pisin lenkkini sitten Tammikuun 20. päivän, treeni kestää yhteensä 1h20min.

Tässä vaiheessa päivittäinen lounaspasta alkaa jo maistumaan.

Iltapäivästä juoksua 1h55min w AM, Riina ja Sofia. Liukkonenkin on mukana ekat 45 minuuttia mutta joutuu tunnustamaan vauhdin liian kovaksi ja kääntyy pois. Takasin tullessa Pipon asettaa sanansa jälleen sopivasti todeten "sillon kun mie olin huipul ni en kyl käyny tyttöjen kanssa lenkillä". Totta se onkin. Rikon ennätyksen muuten toistamiseen saman päivänä.

Samaisena iltana koemme järkytyksen. KR:n pojat hyökkäävät huoneeseemme ja suorittavat raiskauksen. Joukon johtajana häärii Nutellaan itsensä verhoillut Antti Nurmonen (nimi muutettu). Erotan kaiken hälyn keskeltä sopertavat sanat Bacardi-pullo, tiedä sitten miten se tähän asiaan liittyy. Haudomme Myllärisen kanssa kostoa, ensi yönä laitamme todellisen iskupartion liikkeelle. Iskupartion, jonka iskuista ei kukaan selviä.

Tiesittekö muuten että Nurmonen on astronautti? Ja samalla ensimmäinen omilla jaloillaan kuuhun mennyt ihminen. NASA-Nurmonen!

Torstai 19.3

Aamulenkura, tuo turhuuden turhuus, kestää tänä aamuna sensaatiomaiset 21 minuuttia. Minuutin kovempi kunto ku eilen. Litra kahvia ja rinttiin.

Yritän olla aina yhden välin itseäni edellä. Ei onnistu, jää jalkoihin. Liian tiheetä katua.

Iltapäivällä rantasprinttiä. Veristä rantasprinttiä. Vedän hyvin kunnes tokavikalla keskeytän. Olen neiti, en tykkää viiltävästä kivusta.

Illalla paikalliset isännät syöttävät meidät ruhtinaallisesti. Jälkkärisamppanjat ja kaikki muut krumeluurit. Päälle disko ja pari saavia sangriaa. Otan perinteisen muuvsikavalkaadin käyttöön. Tämä tarkoittaa kairausta, virvelöintiä, lassoamista, ikkunanpesua, puiden hakkuuta ja metsurointia. Kannattaa muuten kokeilla mikäli joku lukijakunnasta eksyy joskus kuumimmille klubeille. Toimii kuin häkä!

Perjantai 20.3

Matsin ja Johanin kanssa juoksua 2h5min sisältäen 850m nousua. Sippaan ja olen todella lähellä kävelyä mutta päätän etten luovuta. Selvitän mäet, kestän rääkin ja pääsen autolle.

Huh. Iltapäivästä muutto johonkin uuteen paikkaan. En tiiä mihin mutta pitkä on matka. Kulunutta ilmausta lainatakseni taivahan pitkä. Perillä on kylmä ja maastoissa kuulemma lunta. Ruoka on pahaa ja huoneet pieniä. Nousuun lähtenyt masennuskäyrä ottaa aavistuksen takapakkia.

Iltasella käyn vielä rasvattavana.

Lauantai 21.3

Lauantai, tuo pikkukeskiviikko valkenee aurinkoisena mutta samalla niin kylmänä. Suoritan jälleen aamulenkin, tällä kertaa pituudeltaan 20 minuuttisen. Aamupala sisältää leipää, leipää ja leipää.

Aamusella juoksemme vuoden 2005 maailmancupin maastossa pitkän lenkin. Itse tyydyn naisten rataan ja käytän vain 1.06. Loppuun vedän laitumella vielä aukaisuvedot 5*80m. Jalat ovat vahvat ja odotan innolla huomista viestitreeniä. Tsekit ja KR louhivat sen jo tänään ja saavat yllätysvoittajaksi Thierryn.

Itselleni päivän päätreeni on illan lihaskunto/koortinaatiotreeni. Sen vetää silminähden hoikistunut Juha Taini. Mies on menettänyt talven aikana 5 kiloa. Kaikki mahasta ja poskista! Orastava pesusoikko vyötäröllä on kadonnut ja tilalla on pelkkää jäntevää lihasta. Syvät vatsalihakset ovat niin hyvässä tikissä, että ne näkyvät pinnalle saakka.

Nii joo, ei kulkent.

Sunnuntai 22.3

Toistan itseäni. Vedän ripiitillä. Juoksen 20 minuuttia.
Aamulla viestitreeni, 1min/km tukkaan Terolta.
Iltapäivällä sairastan flunssan.
Illalla olen kaikkien janoisten sankari, Kari Brandy!

Maanantai 23.3

Aamulla olen mystisesti terve.
Siitä sisuuntuneena suunnistan 1h45min lähestulkoon kilpailuvaudilla. Alla on metrin lumihanki, yllä sininen taivas. Kulkee, tai en tiiä siitä mutta fiilikseltään tästä tulee yksi parhaista treeneistä ikinä! Olen aivan täpinöissäni vielä pari tuntia treenin jälkeekin. Kaikki on koettu, tästä on suunta vain alaspäin.

Illasta vielä nurmella kevyttä kleerausta 45min ja 8*10s ylämäkivedot.

Vielä illemmalla syömään Pizzaa koko porukalla. Pidämmme myös puheita, niissä lähinnä kettuillaan toisillemme.

Hyvä meininki meneillään. Sain vedettyä treenit läpi eikä jalka hajonnu. Eikä se mikään ihme olekaan, harjoittelinhan maltillisesti ja lisäsin juoksumäärää nousujohteisesti. Muutenkin oli hauskaa,lähestulkoon liian lepposaa. Nyt pitää ottaa pari päivää mielialoja alspäin. Ja sehän onnistuu helposti Tanskan ja Ruotsin räntäsateessa. Kassellaan.

S-P Fincke, Turussa pohjoistuulen puhaltamana kevätpäivänä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

tuloksia

yöreeni:
1. Nurmonen
2. Thierry
3. SP
4. Airila
en muista muuta

1.8km juoksu+3.5km suunnistus+1.8km juoksu

1. Thierry
2. Nurmonen +7s (voitti suunnistuksen)
3. Haldin +2min

mie otin hylsyn, en tiiä mistä tuli

viestitreeni
1. Thierry 58min
2. Lapaja
3. Rohaska
4. Nurmonen +35s

myö juostii tänää ja meikäpoika veti täydellissti 1.05

Nurmonen ei päässy kuulemma lentokentällä turvatarkastuksesta läpi, on niin rautanen itseluottamus. Ja eilen se veti yhen välin niin kovalla itseluottamuksella että oli kysytty paperit rastilla.

Tuli muuten joku kurkkukuppa, leiri loppu nyt. No, yleensä oon tullu kipeeks jo viidentenä päivänä eli yläkanttiin menee!
Ottaisko konjakit?

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Pian herään talviunestani on kaikki niinkuin ennekin

Istun hotellin aulassa. Huoneet ovat pieniä, ruoka pahaa, lätäköt jäässä ja maastot hanurista. Flunssakin painaa päälle.

Ei sentään, eihän tää olekaan aaroksen ploki.

Oikeasti kaikki on hyvin. Ennen leiriä olin ajatellut juoksevani ainakin ekat viisi päivää vain kerran päivässä. Noh, näinhän se meni. Taas saa ihmetellä mistä olen luonteenlujuuteni perinyt. Ekat seittemän päivää 18h45min pelkkää juoksua, useimmiten kolme kertaa päivässä. Kuntokin tuntuu olevan vähintään piirikunnallista tasoa, edustustasolle on vielä kuitenkin matkaa. Nutella-Nurmosen tasolle vielä enemmän. Mieshän on piessyt täällä Thierryn jo kahdesti! Sensational!

Ei nyt oikein lähe tää juttu. Näpyttelen vain huvikseni miettien koko ajan jotain muka hauskaa juttua. Oikeastihan tästä ei nyt tule yhtään mitään. Sitä paitsi emmie mitään hauskaa keksiskään, jutut on juuttunu 15-vuotiaan tasolle eikä ne siitä parane enää. Näin on todettu kämppikseni, rajavartija Myllärisen kanssa. Sillä miehellä muuten riittää juttua, toinen toistaan mehevämpiä. Usein olen pelkkänä korvana ja yritän oppia jotain, mitä voin sitten kertoa muka omana juttunani.

Tossa noi tsekit ja kr:n ukot lähtee just kovaan treeniin. Tsekit vetää täällä 10 kovaa treeniä viikossa. Mats lähtee niiden kanssa, vahvat teippaukset näyttää laittavan. Katotaas nyt, mie oon täs sohvalla, Liukkonen tos toisella ja lueskelee blogeja. Tervo menee golffaamaan ja silleen. Elämä rullaa eteenpäin täälläkin. Myö vedetään huomenna se kova ja lähetään tiistaina pois. Sit tulee ruotsin leiri ja unkari ja miila ja kaikki on just niinku ennekin.

Ei irronnu. Kaikkien aikojen huonoin juttu on tosiasia.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

On siis kevät...

...kuljen Pielisjoen rantaa.
Ja niin kuljinkin. Tänään suoritin ensimmäisen intervalliharjoittelun tammikuun 23. päivän jälkeen. Siis juosten. Kyseessä oli vanhan liiton 4*5', semmosia työstelin joskus 1997-2000. Toisinaan vedin myös 3*10'. Monet intervallit on vedetty sen jälkeen...

Esitän treenin kuulokkeista kuuluneen mökän muodossa eli siis mikä kappale sattui aina minkäkin hiitin aikana tulemaan.

Verkka: ukonhauta
1. veto: takatalvi
2. veto: hammasratas
3. veto: star of fire
4. veto: nujerra ihminen
loppuverska: sen verran kauniilta näytti taas maailma että laitoin vielä loppuun taivaankauniin, joensuussa se taipuu muotoon taivahankaunis

Ei tullu ahistettua liian kovaa, koitin vetää rennosti. Viimisessä vedossa Mokoma laulo että olen joki joka padotaan, olen metsä joka poltetaan, peto joka vangitaan, rautahäkkiin suljetaan, olen tila joka aidataan, liekki joka sammutetaan. Tahdon sisimpäni vapauttaa, ihmisyyteni nujertaa ni päätin vapauttaa itseni ja annoin mennä.

Suunnistajan vuosi menee aina samalla tavoin. Marras-joulukuussa kilpailut tuntuu aina niin kaukaiselta ajatukselta että sitä aattelee kaiken olevan mahollista. Tammi-helmikuussa intoa vielä riittää ja maaliskuussa kuuluu huhuja sieltä ja täältä miten kovassa kunnossa porukka onkaan. Samalla aletaan kuitenkin olemaan lähellä kulminaatiopistettä eli pelkoa siitä ettei olekaan riittävän kova. Fyysistä puolta on kyllä harjoitettu mut kunhan katsastukset tulee niin siellä on ehkä kolme, maksimissaan viis jätkää ketkä tietää homman olevan hallussa. Muut on jo siinä vaiheessa siirtyneet vähättelyletkaan, se letka vähättelee itteään eikä varmuutta omista taidoista ole. Sit kesällä ei oikeastaan enää kiinnostakaan koko touhu, kunnes sm-kisojen jälkeen aletaan satsaamaan smoolantiin into piukassa. Siellä sit pysyy jonkun kovan äijän, joka siinä vaiheessa on jo rapakunnossa, perässä ja sitä alkaa kuvitella itestään liikoja.

Nimim. kokemusta on

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Kolmekyöstii

Lauantaina siis kilvoiteltiin KR:n vuotuinen 30 kilometrin hiihtokilpailu, tyyli perdaali ja yhteislähtö totta kai. Joensuussa kuljetaan näet kehityksen kärjessä. Loppujen lopuksi viivalle asettui vain 4 urhoollista niiloilijaa. Hannu Airila, Jere Pajunen, Antti Nurmonen ja mie. Aaamulenkillä aistin edellisen päivän mäkivetojen painavan vielä kintereissä, joten kirjoitin pelikirjaani taktiikaksi peesailun. Ja lopussa tietenkin ohi.

Börjen ampuessa lähtölaukauksen hihkaisin pojille että hiihdellään rauhassa tämä ensimmäinen kierros. Ensimmäisen nousun jälkeen päästin Jeren keulille, arvelin hänen olevan pahin vastustajani. Olihan KR:n leireiltä kuulunut huhuja kovista, jopa 50 kilometrin pituisista vk-hiihtoharjoituksista, ja Pajusen poika oli nimen omaan se joka oli keulilla kulkenut. Hirmuista vauhtia tietenkin, sehän on selviö.

Jotenkin se vauhti tuntu kuitenkin aika hiljaselta ja totesin että pakko kiristää jos meinaa saada edes hyvän treenin. Sit tulikii hiiheltyä yksin koko matka. Nousua tuli 818 metriä ja aikaa meni 1.34. Pajunen tais suksia 1.42 ja Hanski 1.43, Nurmonen keskeytti.

Palautuminen hoidettiin Kataja-Componenta pelissä ja Pekan veljeksien Arin ja Simon yhteisellä lauantaisaunalla. Sunnuntaina sitte Ahman hiihto ja kyllä tuntu että nyt riitti tää suksiminen. Palo oli jo kadonnut.


Kuva Ari-Pekka Kaivosaari

Sunnuntaina käytiin myös Gloriassa, miksei Jetissäkin. Ensiksi mainitussa on muuten Pro Sunday klo 19-02. 3 euroo kaljat, lonkerot, sidukat, fisut ynnämuut. Mut ei, älkää luulkokaan että homma olis karannu, aamulla oltiin lenkillä. Aivan viimeisimpien spekulaatioiden mukaan myö tehhää kirja aiheesta Korkeakoulussa opiskelevan suunnistajan harjoittelu ja elämänhallinta. Käydään läpi koulujutut, fyysisen ja henkisen puolen harjoittelu, taito, ravinto, palautuminen ja vapaa-ajan viettäminen. Tilauksia otetaan vastaan.

torstai 5. maaliskuuta 2009

anonyymille

Tässä uutta juttuideaa, ettei pääse tarinat loppumaan nyt kun makuun on taas päästy. :) Laitappa kuntoilijalle harjoitusohjelmaa Jukolaan! :) Minä ja varmasti moni muukin on nyt taas tajunnut sen tosiasian, että aikaa on enää rapiat 4 kuukautta ja kunto kaikkea muuta kuin hyvä. Kiitos! :)

Jaahas, se on Weckmanin poika lähteny oikein Espanjasta käsin kyselemään treeniohjelmia, annoitko Terolle potkut vai?
Toimin tällä hetkellä mm-tason pyöräsuunnistaja Tuukka Turkan valmennuksellisissa tehtävissä, joten minulla ei ole liiemmälti aikaa paneutua muuhun valmennustoimintaan. Laitan kuitenkin jonkinnäkösen rungon, ikään kuin alkuun päästäksesi.
Kaikkihan riippuu tietysti siitä paljonko ennätyksesi Jukolassa on. Tommonen peruskuntoilija vetää Jukon ehkä neljään tuntiin, isken noin harjoitusvauhdit sitä silmällä pitäen.

Perusperiaatteet:
ma: lihaskunto
ti: intervalli
ke: pitkä
to: kevyt
pe: lihaskunto
la: tv-kova
su: pitkä

Lihaskunto tahtoo sanoa jumppaa. Intervalli voi olla esim. 3*1500m+4*600+5*200. Lähet semmosta 3.30/km liikkeelle ja siitä sitten joka vetoon 5s/km vauhtia kovemmaksi. Voit myös tehdä vanhan liiton 5*1000m ja lähtöhän on viiden minuutin välein, saa tuntua pahalta. Keskiviikkona juokset 2h ja sunnuntaina hiihdät kolmosen. Teet sitten ruskoja sinne väliin ettet tule hitaaksi. Torstaisin otat hieronnan ja käyt vesijuoksussa. Liityt myös avantouintiseuraan ja siellä käyt tehostamassa palautumista vähintään 3 kertaa viikossa. Alat vegaaniksi ja jos sinulla on vaimo/mies niin eroa välittömästi. Näin ollen pystyt harjoittamaan ruumiinkulttuuria täyspäiväisesti ja ilman turhanpäiväisiä napinoita. Jos opiskelet niin älä käy luennoilla vaan ota päikkärit, jos olet työelämässä niin ota loparit heti huomenna.

Kevään tullen teet puolet treeneistä maastossa ja toisinaan myös lamppu päässä. Viikonlopun kova treeni sopii tehdä kilpailun yhteydessä. Toisinaan voit tehdä torstaisin lyhyitä vetoja, esim 20*200m ja sinne puolen minuutin hujakoille ne pitäis liikahtaa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Kuuminta coolia

Kävin männäviikonloppuna kotopuolessa eli Haminassa. Tuli mieleen selailla vanhoja lehtileikkeitä ja sieltähän löytyikin melkoisen hauskoja juttuja. Ajattelin pistää niitä blokiin silloin tällöin ja muutamalla kommentilla varustettuna. Rullasin tänää muuten 30 minaa, ihan semmosta kevyttä kleerausta vaan.




Joo. Eli tässähän on kyseessä Vehkalahden Veikkojen yhden kyläjaoston, Ruis-Veikkojen sisähyppykisat. Ilmeisesti pituutta ja kolmiloikkaa on vedetty vauhditta. Niin ainakin toivon.

Pojat kahdeksanvuotisissa on kisottu ja pituudessa liidelty 1.54! Tiukkaa on näemmä ollut ja todellisessa trillerissä harmittava sentin tappio Pohjalaisen Masalle. Masa on kyllä vuoden vanhempi että uskon olleni lahjakkaampi. Kolmiloikassa ponkaisin 3.83! Ei tässä kropassa mikään Meriluoto asu.

Sisko on leiskauttanut pituutta 99 senttiä. Pallo on lentänyt 2.04! En tiä, ei noi nyt miltään älyttömiltä tuloksilta kuulosta. Tennispalloa 2.04, kyllä siihen pitäis pystyä.
Saatto lajivalinta osua sittenkin kohilleen.



Tässä puolestaan on kyse Osuuspankin järjestämästä hiihtokisasta, jossa piti laskea kuukauden aikana suksitut kilsat. Olin tuohon aikaan 6-vuotias ja silloinhan tuli hiihdeltyä kouluun kesät ja talvet. Niitä kilsoja en kuitenkaan laskenut mukaan, nehän olivat vain osa pakollista arkea. Yleensä tuli herättyä viideltä lehmiä lypsämään, siitä sitten kolmekyöstiä umpihangessa kouluun, sukset olin veistellyt itse pihapiirin petäjästä. Koulua klo 8-16 ja samat kilsat kotiin. Tällä välillähän lumimyrsky oli pyyhkinyt aamuiset ladut umpeen. Kotona klo 20 ja kokonainen ruislimppu naamariin, jonka jälkeen kymppi täysillä joka päivä, juosten siis. Ala-asteella, vai oliko se silloin kansakoulu, kymppi meni yleensä iso-isän vanhoilla nahkasaappailla puoleen tuntiin. Ja tämän jälkeen vasta pääsin ladulle. Eli tuossa on miun iltalenkit, 100 kilsaa kuukaudessa. Naapurin Tero hiihti enemmän. Sillä se on nykyäänkin kovempi.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Aivan näinä päivinä...

...kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Apina pois selästä. Vedin tänään ekan juoksulenkin viiteen viikkoon. Miika oli antanu ohjeeksi että kymmenen minuuttia ensalkuun. No, valitsin semmosen lenkin minkä oon yleensä työntäny kymmeneen minuuttiin, oisko se ollu nelisen kilsaa...Myt meni 12 eli pitkäks. Mut jalassa ei tuntunu mitään! Ehkä paras fiilis sitten viime vuoden syyskuun. Linnutkin on heränny talviuniltaan ja kohta pääsee lämpöön. Tästä se lähtee hei äijät. OLEN KUNNOSSA!

Huomenna sit vetoja pyörällä. Uujee.

Tänä aamuna lehteä selaillessani näkökenttään osu kaks juttua. Jos haluaa laittaa kuolinilmotuksen Hesariin ni saa pulittaa 1200 egetsekkeriä eli euroa. Jo on kallista huvia sanoin mie ja lisään siihen selkään vielä että Karjalaisessa vastaava ilmoitus maksaa vain 300! Siinäpä muuten oiva mainoslause Pohjois-Karjalan maakunnalle.

KUOLE POHJOIS-KARJALASSA SIKAHALWALLA!

Joo ja toinen jutska oli se kun oli näemmä uus miss suomi valittu. Essi Pöysti nimeltään. Tietäähän sen miten toikin juttu etenee, ensin vakuutellaan että suhde entiseen poikaystävään kestää kyllä missivuoden. Ei mene kun kaks viikkoa ni iltalehdet huutaa ESSI PÖYSTI JA POIKAYSTÄVÄ: ERO!!!!
No sit sitä mennään Hymyn alastonkuviin ja mahdollisesti saadaan sakot jostain mitättömästä jutusta. Siihen alkoholismit ja uskoontulot.

Ei muuta.