maanantai 28. joulukuuta 2009

Hirveesti tykkään

Moikat siihen.

Kolmas viikko on nähnyt sarastuksen. Viikon ohjelma on mielenkiintoinen, sillä avaan juoksukauden Pretorian uudenvuodenjuoksussa. Matkaa on kuuleman mukaan legendaariset 10 kilometriä, kuumuutta riittävästi ja vastustajia 1600. Olen kuin irti pääsemätön ratsu, puren kuolaimia niin että hampaat lähtee. Huomenna menen ruohoradalle hakemaan viimeiset herkkyydet ja katso, olen valmis alittamaan 37 minuutin haamurajan. Ruohorata onkin tällä hetkellä sopivassa kunnossa meille suunnistajille, kasvusto muistuttaa kaikessa pituudessaan heinäpeltoa ja alusta taas muhkuraisuudessaan perunapeltoa. Ai että siin on hyvä rullata.

Tällä viikolla Dullstroom alkaa täyttyä urheilijoista. Torstaina saapuu kolme suomalaista juoksijaa, mukanaan Joensuun suuret ravurit Keskisalo&Räsänen. Huhujen mukaan nämä sudenlaihoiksi itsensä juosseet miehet eivät ole ottaneet montaakaan kävelyaskelta viimeeksi kuluneiden vuosien aikana. Samana päivänä saapuu reilun kymmenen hengen porukka suunnistajia, kyseessä on sekalainen seurakunta sveitsiläisiä, ruotsalaisia ja norjalaisia. Tuskin heidän kanssaan tulee paljon keskusteltua. Korkeintaan luon jääkylmiä katseita.

Eilen koin hienon hetken. Edellisenä päivänä saapunut Mats Haldin sanoi pitkän lenkin loppuvaiheessa ettei jaksa enää! Harvinaista herkkua, itselläni tuntui nimittäin koko ajan paremmalta ja paremmalta. Pitää nyt nauttia ennen kuin tuo suunnistusmaailman Arnold Schwarzenegger (kirjoitusasu saattaa olla väärä) sopeutuu korkeaan ilmanalaan.

Kiitti hei, riitti sei!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Jees but jees

Täällä ollaan taas. Jo Banglesin rappusilla Itiksen läppäri sylissä. Lämpömittari näyttää +28 eli ihan mukavaa keliä pitelee. Kävin tuossa aamusella takomassa vk-harjoituksena 10 kilometriä kansallisen tason naisten vauhtia. Itselleni siis varsin hyvää kyytiä!

Treenaan täällä pääpiirteittäin seuraavalla kaavalla:
1. päivä
Pari kevyttä lenkkiä+kp+mäkivoima
2. päivä
tv-kova tai vedot
kevyt lenkki
3. päivä
pitkä lenkki 90'-120'
mahdollinen verkkalenkki
4. päivä
kevyt

Näitä sitten tunteen mukaan peräkkäin semmoinen määrä että almanakassa seisoo 12.1.2010. Silloin meikäpoika lähti Joensuuhun!

Systeemit toimii täällä varsin mukavasti. Tällä kertaa eritysmaininnan ansaitsee joka ilta toistuva sport meal. Hinta yhden Castlen ja tipin kera noin 10 euroa, sen kehtaa pulittaa kun tietää miten hyvää se mulle tekee. Ruoka on näet erittäin maukasta ja sitä on riittävästi. Yleensä tuo rentouttava hetki toimii myös henkisenä tukena tämän raskaan harjoitusurakan luuhistavassa paineessa. Melkoista luksusta pystyy täällä elämään ihan näin köyhänä opiskelijanretkunakin. Voi tosin olla että loppuleiristä jätetään se Castle pois.

Vielä kun sain kulun.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kuumaa on ja kosteaa kuin Mombasassa

Arki Afrikassa sujuu kuin unelmissa. Viikonpäiviä tai kellonaikoja ei tarvitse pahemmin seurata. Herätys kuuden aikoihin, aamupuurot ja kahvit naamariin, ei huilia ja lenkille. Lenkkimaastothan ovat Afrikan parhaimmat rekisteröidyt maastot.


Tasaista juoksualustaa ei löydy ollenkaan. Maasto kumpuilee koko ajan ihanasti ylös alas, mutta mäet ovat mukavan juostavia kun vain mies on kunnossa, ja onhan se. Alamäissä ohuempaa ilmanalaa ei huomaa lainkaan, MTV3:n kiekkoasiantuntija varmaan toteaisi "hengästymättömyys on tosiasia". Sykkeet ovat samalla tasolla kuin kotimaassa. Tämä on fakta, sillä pakkasin sykevyön käsimatkatavaroihin. Kellään muulla tänne saapuneista urheilijoista laukut eivät tulleet perille. Ensimmäinen päivä kuluikin urheilu- ja vaateliikkeissä Angsti Itävuolle kerrastoja keräillessä.


Takaisin päivärytmiin. Aamupäivän lenkin jälkeen muut kokkailevat minulle lounasta. Iltapäivällä taas lenkkarit jalkaan ja menoksi. Ennen illallista vielä kahden tunnin hieronta. Elimistö on sopeutunut korkeaan ilmanalaan täydellisesti, lihaksisto toimii ja öisin uni maittaa. En tarvinnut edes maltillista alkua, vaan saatoin siirtyä heti harjoitteleen kovempaa.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Ainoa vahvuus onkin heikkous nyt

Joensuusta kuuluu tänne Vierumäen urheiluopistolle kovan luokan tuloksia. Jätkät juoksi tänään mielestäni todella hienoja aikoja Katajan ja KR:n yhteisessä tesmossa.

10km (väliajat 0.75km, 4.5km, 8.25km)

1. Jan Prochazka 32.37 (2.20, 14.40, 27.02)
2. Jere Pajunen 32.49 (2.21, 14.42, 27.03)
3. Oskari Pennanen 33.01 (2.24, 14.55, 27.26)
4. Aaro Asikainen 33.10 (2.24, 14.55, 27.28)
5. Joonas Lehtinen 33.12 (2.24, 14.55, 27.28)

Tommosesta tilanteesta on hyvä lähteä. Ite en ainakaan ole ikinä päässyt talvisaikaan noin kovaa, mikä nyt ei niin iso yllätys ole. Viime viikolla kymppiin meni (aika tarkalleen) 37'30!

Sain eilen tuloksia verikokeesta. Hemoglobiini siinä kiinnosti ja sehän oli 119. Tarkoittaa noin 20 pykälää alempaa tasoa kuin normaalisti. Se nyt voi tietysti osaltaan selittää viime aikojen hieman nihkeää hapenkulkua. Ens viikolla kassellaan transferritiinin tai jonkun vastaavan arvon, se kertonee rautavaraston tilasta. Tästä on nyt hyvä sitten lähteä maanantaina korkeelle. Luulen ja muutama muukin on luullut että maltillinen harjoittelu on tarpeen, ainakin alussa.

Tultiin eilen Vierumäelle info-leirille. No, illalla tunsin jo että olen tulossa sairaaksi. Ja tulinhan mie, se nyt on selvää että tulin. Vitti että kyllä taas ottaa kaaliin. Ja aina kun on pientäkin flunssaa päällä niin selkä on huonona. Niveliä särkee mukavasti. En tiä stana, onko tässä nyt sitten joku vihanen reumankutale iskeny? Ehkä lämpö parantaa tai sitten ei.

Tekis mieli mökäöljyä kun ei muuten homma toimi.

torstai 10. joulukuuta 2009

Skodalla menee lujaa


En ole jaksanut kirjoitella viime aikoina aivan huippuaikojen tahdilla. Johtuu todennäköisesti siitä ettei elämässäni ole ollut mitään erityisiä ja mieleenpainuvia huippuhetkiä. Tässä Dr. Miikan kanssa asustellessa olen ollut panevinani merkille, että nuoruuden uho on aikalailla molemmilta kadonnut. Silloin joskus nuorena sitä puhkui aina syksyisin intoa, nyt treenataan ja keväällä räjäytetään pankki. Meidän kämpässä ei ole tällaista meininkiä ollenkaan. Ennemminkin ainakin meikäläinen on ikionnellinen, mikäli saan alle suhteellisen ehjän harjoituskauden ilman suurempia vammoja. Katsellaan sitten että laskeeko taso vai pysyykö ennallaan. Ja oikeastaan ensimmäistä kertaa olen siinä tilanteessa, että mahtuakseni edes Jukolan viestissä ykkösjoukkueeseen on alkukauden mentävä hyvin.

Kuten olen ehkä jo maininnutkin, kunto ei ole lähtenyt menemään parempaan suuntaan laisinkaan. Vaikea sanoa mistä se johtuu. Tai ei se nyt niin vaikeaa ole. Pohjimmainen syy siihen löytyy lantiosta, se kun ei toimi niin se ei sitten toimi. Aika säännöllisesti ainakin ennen kovia treenejä olen joutunut syömään buranaakin, sekään ei varmaan ihmiskeholle hyvää tee. Viikko sitten tein periaatepäätöksen että sitä en enää syö. Huomenna saan verikokeen tulokset ja se voi osaltaan selventää tilannetta. Ei ole mikään herkullinen tilanne lähteä kuukaudeksi leirille kun kaikki ei kropassa ole kohdallaan. Onhan se silti mentävä, ei viitsi peruakaan. Kassellaan sitte reissun jälkeen vieläkö ollaan juoksukunnossa ja missä kunnossa pää on.

Järkevämpi luovuttaisi jo. Onneks oon tyhmä!

On se kyllä hauska katella miten kovaa tuo Jan Rohaska harjoittelee. Tekee meille suomalaisille hyvää nähdä nykymaailman meininkiä, näyttää siltä että tehot on kovat silloin kun kyse on Keski-Euroopan pojista. Ja heti syksystä lähtien. Mieli tekis itekkin päästä jo vauhtiin ja ottaa Janista hyöty irti, siinähän voisi vaikka kehittyä samalla! Kyllä mie yritän jahka nyt pääsen iskuun, nyt ei pysty kun ukko katoaa horisonttiin välittömästi. Mitä hyötyä siitä nyt sitten on? On täällä muutkin lähteneet juoksuvauhdin parantamistalkoisiin ja syytä onkin.

Loppu

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kalpeanaama



Siinä se nyt tapahtuu. Takinkääntö.

Ei kule yhtään. Ei meillä Äänekoskella ollu ikinä näin heikkoja oloja. Mäkivetojen aikoja:
1. Jani Sedivy-Rohaska 6'23
2. Jere Pajunen +muutama sekunti
3-5. Aaro Asikainen, Hannu Airila, Nurmonen +-7'
6. S-P Fincke 7'44
7. AP Äänekoski 7'50 öpaut
8. Kalle Rantaloinen 8

Kertokoon tuo sen palautteen minkä Kolilla sain. Se oli musertavaa palautetta, mutta olen tottunut tähän eikä murtumispiste ole edes lähellä.

Olisko naama jotenkin kalpea?

Juttua näyttäs ilmestyneen myös KR:n uusille hienoille internetsivustoille. KR