torstai 5. heinäkuuta 2012

Kolmantena päivänä hän nousi

Tänään lähdin tekemään rivakkaa suoritusta ilman liikoja varmisteluita. Eilen illalla Matu sai hieman ojentaa miestä, kun olin siipi maassa luovuttamassa. Ojentaminen tepsi, ja sen ansiosta sain tänään hieman henkeä hommaan. Itsehän vaadin yleensä edes pientä jännitystä, että pystyn juoksemaan hyvin.

Harmittavan lähelle jäi voitto. Nyt olisi ollut paikka se ottaa, mutta hyvä näinkin.

Kaikenlaista parannettavaa suorituksesta löytyy edelleen, mutta homma pysyi loppuun saakka kasassa, huolimatta pienestä liitosten natinasta. Huomenna yritän jättää ne pienetkin narinat tonne Meten koppaan, sinne ne kuuluvatkin.


Tulokset
GPS-seuranta

Kohta se on rokki taas. Sitten voi taas kysellä itseltään, että missä on mun särö?

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kainuu jatkuu ja suoritukset pysyy

Toisen osakisan suoritus oli melkolailla samanlainen kuin ensimmäisenkin. Väliaikojen perusteella juoksu kulki ehkä hieman paremmin, samoin suunnistus. Puhutaan kuitenkin marginaalisista eroista.

Kokonaiskisa on viimeistään nyt käsitelty. Lähden siis tavoittelemaan hyviä kisoja kahteen viimeiseen koitokseen.

Tuntuuhan tämä aika toivottomalta. Tämmöisten suoritusten vuoksi en kuitenkaan ole harjoitellut, se on varma. Toisaalta pari vuotta sitten en pystynyt juoksemaan ollenkaan.

Ihan niinku lohduttaisi ollenkaan!


maanantai 2. heinäkuuta 2012

Karttajuoksua Kainuussa

Eilen juostiin Kainuun Rastiviikon ensimmäinen kisa. Jukolan jälkeen treenit ovat sujuneet todella hyvin, ja tavoitteet tähän viikkoon ovat siis korkealla. Kävin Jukolan jälkeen treenaamassa tyyppimaastoissa kolme kertaa, lisäksi ohjelmassa oli molemmilla viikoilla tonnin vedot. Tällä viikolla tonnit kulkivat aivan ennätysvauhteja, ja tunne oli todella helppo. Rullailin vain menemään ilman normaalia hapotusta. Tällaista juoksun pitäisi olla useammin.

No, eipä ole ensimmäinen kerta, kun viimeistelytreeni on ehkä lipsahtanut hieman liian kovaksi. Näin ainakin epäilen, koska olin eilisessä kisassa jo kolmen kilometrin jälkeen totaalisessa hapotustilassa. Yleensä happojen noustessa vaikkapa ylämäessä tai suolla korkeisiin lukemiin, niistää palautuu vähitellen. Nyt en palautunut missään vaiheessa, vaan varsinkin reidet olivat tönkköhapotetut aina maaliin saakka.

Edellä mainituista syistä suunnistus yskähteli pahoin. Tässä maastossa pitäisi juosta melkoisen suoraan kompassia tehokkaasti käyttäen, ja pahimmat supat luovien. Minulta se ei eilen onnistunut, vaan aloin väsymyksen myötä kiertelemään turhaan. Kompassi ei pysynyt tanassa, vaan juoksin milloin mihinkin suuntaan vailla selkeää päämäärää.

Toinen ongelma olivat tiheikkörastit. Pummasin kahta vihreässä sijainnutta rastia, koska A. en tiennyt mistä kohtaa menin tiheikköön, ja B. koska en katsonut kompassia tiheikössä.

Etukäteen jakelin majoituksessa ohjeita elämänkumppanille. Muista kompassi, ja ota tiheikkörastit tarkasti.

Rastiviikolla on aina hyvä tilaisuus parantaa otteita seuraavaan kisaan. Harmittaa kyllä, että kokonaistilanteessa jäin aivan liikaa. Ehkä hyvällä suunnistuksella on vielä ohuet saumat taistella koko viikolla kolmen parhaan joukkoon sijoittumisesta. Siihen kyllä vaaditaan edellä olevien epäonnistumista. Ja sitäkin enemmän oman suorituksen huomattavaa, etten sanoisi kaikkien osa-alueiden parantumista.

tulokset
rastiväliaika-analyysi
gps-seuranta