SP Fincke

Välikausi

2012-01-31T22:25:00.000-08:00

Tänään olisi ollut hyvä mahdollisuus nukkua pitkään. Treeni pitäisi tehdä, mutta muuten kalenteri on avoin. Laitoin eilen toimiston kiinni, siihen päättyi 1,5 vuoden pesti Kalevan Rastissa. Suppa tuli tutuksi ja opin joidenkin seuraihmisten nimen tämän ajanjakson aikana. Seuraavaksi pitäisi sitten kaivaa voimavarat opiskeluiden loppuun saattamiseksi, mistä ne varat löytyvät, on vielä epävarmaa. Vertaistukea ei kuitenkaan tarvitse etsiä Ossilta saakka, riittää kun lyödään Tuukan kanssa opinto-oppaat auki ja katsotaan joko opinto-oikeus on mennyt.

Järjestin viime viikolla AV-leirin Vuokatissa. Pakkaset saapuivat juuri sopivasti pakkaa sekoittamaan, mutta kohderyhmä huomioiden leiri saatiin kai vedettyä ihan hyvin. Onhan siellä riittävästi sisätiloja aina putkea myöden, ensimmäistä kertaa kokeilin putkihiihtoa, eikä tylsyys ollut mitään verrattuna juoksumattoon, jonne muuten on suunnattava kohta, onhan ulkona pakkasta -30 astetta. Siinä tuli SalosAimomainen lause.

Jonne aloitti uuden palstan Suunnistaja-lehdessä. Täyttä asiaa mies kirjoittikin heti kättelyssä. Itselläni kovia idoleita olivat Reijo Mattinen, Johan Ivarsson, Mikko Karhu, Janne Salmi, Miika Hernelahti (josta myöhemmin tuli kämppikseni) jne. Yritin jopa imitoida kyseisten herrojen juoksutyylejä.

Ja nyt sinne matolle imitoimaan omaa juoksua.

Kansa vaatii: vielä kerran Paavo!

2012-01-23T05:33:00.000-08:00

Harjoituskautta on nyt laskujeni mukaan takana yhdeksän viikkoa. Jampan ohjelmat ovat olleet tiukkoja, mutta kuitenkin toteutettavissa tällaiselta selkärangattomalta nahjukseltakin. Päätreenejä ovat olleet pitkät vk:t, joiden pituus on noussut nyt 15 kilometriin. Lisäksi Areenan uudella mondolla olen takonut jonkun verran, esimerkkinä 10x1000m minuutin palautuksella.

Ehkäpä paras fiilis on tullut kuitenkin sunnuntain pitkästä lenkistä. Valmentaja-Jamppa on sitä mieltä, että kestävyyttä mulla on jo riittävästi, eli pitkää on tällä harjoituskaudella tehty vain kerran viikossa. Mutta se onkin sitten ollut melkeinpä aina sen 30 kilsaa. Aikaisemmin kahden tunnin lenkki on tuntunut todella pitkältä. Nyt olen huomannut, että ihminen menee vaikka 50 km jos joku sanoo että juokse. Eli tässä vaiheessa uraa kestävyyttä oikeasti löytyy, se on vain henkisestä kantista kiinni. Auviset on sitten erikseen, ne menee vaikka 1000km.

Meikäläisen pesti Kalevan Rastin työntekijänä loppuu ens tiistaina. Siirryn siitä sujuvasti takaisin opiskelujen pariin (toivottavasti). Raha tulee olemaan tiukassa, vaikka tulilla onkin muutama taskurahat tuova Brojekti. Pientä ressiä saattaa jatkossa tulla, luotan kuitenkin tuuriin ja siihen, että jotenkin asiat aina järjestyvät. Viheliäinen tie, mutta luotettava on.

Edessä on mielenkiintoinen vuosi monellakin sektorilla. Katsotaan miten ukon käy.

Loppuun vielä analyysi talvilajeista suomalaisten osalta.

Hiihto: ei minnee
Mäkihyppy: ei minnee
Alppilajit: ei minnee
Ampumahiihto: ei minnee

Kaikenlaista polemiikkia

2012-01-09T05:11:00.000-08:00

Sivusilmällä tulee seurailtua pesupaikan, blogien ja muiden foorumeiden keskusteluja suunnistuksesta. Voin tunnustaa, että minua ei ole koskaan kiinnostanut lajin tulevaisuus, ei ulkomaalaisten juoksut sm-kisoissa, ei medianäkyvyys, eikä oikeastaan suunnistajien ja juoksijoiden paremmuudesta väitteleminenkään. En jaksa sen kummemmin asiaan perehtyä. Kunhan nyt parin vuoden ajan vielä järjestetään jotain kisoja niin hyvä niin, riittää minulle. Sitten kun vielä itse sattuu olemaan juoksukunnossa, se on jo hyvä bonus.

Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia, vaan jaksavat huolehtia asioista. Antaa heidän, jotka jaksavat viedä asioita eteenpäin, hoitaa tämä osuus. Muutenhan laji ei koskaan kehittyisi, vaan jäisi sinne 70-luvun tasolle. Eli 13 kilsaa naapuripitäjässä lauantaina ja sunnuntaina.

Eilen 30km AP:n ja Auvisen kanssa. Mise tosin jätti kahteenkymppiin, kun oli kiire hiihtämään ja spinningiin. Ja olihan se juossut perjantaina 50km.

Tässä vielä tilastot tältä päivältä klo 15 mennessä blogin seuraajista maittain.

Suomi

165

Etelä-Afrikka

Portugali

Thaimaa

Belgia

Saksa

Viro

Italia

Yhdysvallat

Takana on rilluvuodet

2012-01-03T06:46:00.000-08:00

Lauantaina juostiin Joensuussa uudenvuodenjuoksu. En nyt jaksa siitä sen enempää lätistellä, juoksin ihan hyvin. Kiitokset kuitenkin järjestäjille, hyvä että jotkut jaksaa järkätä tällekin seudulle juoksutapahtumia. Mie ainakin osallistun aina kun mahdollista.

Yllätys tuli siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä loppuverkalle. Jonne Lehtohan se siinä Areenan ovella käveli vastaan. Tässä vaiheessa päivän kulku alkoikin hahmottumaan, ainakin jotenkin. Saunottiin miesporukassa meillä ja katseltiin urheilua. Siitä sitten Kaivosaaren residenssiin, missä odottikin lisää väkeä ja kakut pöydässä. Erittäin miellyttävä yllätys.

Illan mittaan uuttavuotta, ja siinä sivussa meikäläisen synttäreitä juhlistettiin perinteisin menoin, eli mallastuotteita nautiskellen. Lisäksi ohjelmassa oli AP:n ja Matun ideoimana muutama kisa, toisen mie voitin. Onnistuin niistä toisen, sen tietokisan siis voittamaan. Taisin siinä olla paras.

Koska olen nyt virallisesti vanhahko, en jaksanut enää yökerhoon. Enhän ole todellisuudessa jaksanut enää pitkiin aikoihin.

Kiitokset kaikille muistaneille ja osallistuneille!

Sain tänään ohjelman huhtikuulle saakka. Näyttää siltä, että tässä joutuu vielä muutaman tiukemmankin kilometrin takomaan ennen kisoja. Onneks loppuu noi työt kohta niin ehtii ehkä palautumaankin, samassa tahdissa kuin pankkitilikin saldokin palautuu kohti nollaa.

Sieltä tuli Eurosportin kommentaattorilta kova analyysi. "Kyllä Jauhojärven ero viiden kilsan matkalla on ihan liikaa"

Kansitus valmis

2011-12-29T23:32:00.000-08:00

Sain synttärilahjaksi pari kirjaa. Vähän lukevana ihmisenä voin todeta, ettei näitä pysty todennäköisesti kuin selailemaan ja lukaisemaan otteita sieltä ja täältä. Sen verran outoa tekstiä ne sisältävät. Olkoon sitten kyseessä vaikkapa meikäläisen gradut, samanlaiset mustat kannetkin. Se oikea gradu kun ei tunnu valmistuvan koskaan...

Ja miksipä se itsekseen valmistuisikaan.

Hei mummo

2011-12-28T05:12:00.000-08:00

Terveiset täältä harjoituskauden ensimmäiseltä etelän leiriltä. Leirin aikana olen oleskellut ensin Haminassa, ja sitten Ulvilassa. Suunnistusta on kertynyt neljän treenin verran, eikä enempää ole tulossa ennen huomista laskeutumista Joensuuhun.

Perjantaina tein yötreenin Haminan Myllykylän alueelle. Tarkka paikka sijaitsi vanhan kyläkoulun viereisellä, ns. Rakinmäen alueelle. Juuri tuossa kyläkoulussa suoritin ala-asteeni, Rakinmäen ladulla tein pohjakuntoa hiihtäen, juosten ja pyöräillen.

Jouluruokailut sulateltiin Jarkon kanssa joulupäivän pitkällä suunnistuksella. Iskä heitti meidät Kannusjärven perukoille, sieltä tultiin sitten suunnistaen 17 kilsan matka Myllykylään. Oma hommansa siinäkin, lunta oli sadellut edellisenä päivänä sen verran, ettei askel päässyt kovin korkealle maanpinnasta nousemaan.

Satakuntaan siirtymisen jälkeen suuntasin auton nokan kohti Hiisijukolan maastoa. Teemana avokalliosuunnistus ja tehona vk1. Pari viimeistä lippua jouduin jättämään väliin, olivat nimittäin louhineet sen rastimäen kokonaan pois. Olipa aika hauska fiilis juosta joulukuun lopussa pitkin avokallioita auringon valaistessa maisemaa. Menisivät nämä talvet näinkin.

Yritin myös kaivaa ankkuriosuuden rastipukkia esiin, jotta voisin tarkastaa pitääkö tarina paikkaansa. Mutta se onkin jo eri tarina se, kysykää Börjeltä mikäli kiinnostaa. Eikä sitä pukkia sieltä löytynytkään.

Leirin viimeisenä treeninä kävin Pohjalan laatiman radan Yyterissä. Siinä oli meikäpojan Portugalit ja Espanjat, ajaa ihan saman asian. Yyterissä juoksin EM-katsastuksen vuonna 2008, eikä siitä tainnut mitään tulla, muistaakseni reilu 2 minuuttia jäin nopeimmille. En kyllä ihmettele yhtään, kartta antaa sijan moitteelle. Taitavimmat osasivat kyllä siltikin, Lehtokin siellä kärkipäätä taisi kolkutella. Se oli muuten kevät, jolloin olin kunnossa. Tsekissä oli jossain hyvätasoisissa kisoissa muistaakseni seitsemäs. Sitten ajattelin ,että nyt muutama treeni oikein kovaa, niin kunto nousee vaan. Monttuunhan se meni että heilahti, ei mihinkään pariin viikkoon. Kaudesta tuli kuitenkin loppupeleissä mun paras, ei sitä huonoa menoa kauaa kestänyt.

Peruspessimistinä olen ollut hieman ihmeissäni viime aikoina. Tavallisesti joku asia on melkeinpä aina vaivannut, ja jollain osa-alueella on mennyt huonosti. Nyt tuntuu menevän kokonaisuudessaan mukavasti, ei oikein osaa olla. Ei pysty yhtään masentelemaan. Nautitaan nyt tästä vaiheesta.

Lauantaina uudenvuodenjuoksu.

18.12.2011

2011-12-18T07:30:00.001-08:00

Aamupäivällä 30 kilsaa sekalaisessa seurakunnassa.

Iltapäivällä kirkossa sekalaisessa seurakunnassa.

BB King

2011-12-11T11:03:00.000-08:00

Moi

Ei ehdi nyt kovin pitkästi raportoimaan, se on BB-finaali alkamassa ihan justiinsa. Veikkaan voittajaksi Janicaa. Siitä sitten vaan BePoppiin juontamaan kolmen kerroksen bileitä, lehdessä mainos: Tänään bileet, juontaa BB-Janica, S-etukortilla 15 €, ilman 18€.

Eilen ol testijuoksu ja aika oli tällä kertaa 34'50. Hävisin kirissä Pohjalalle, ja sehän harmittaa vietävästi. Kuten tappio aina tekkee. Iltasella juostiin yötreeniä AV-porukalla, järjestinhän valmentajan ominaisuudessa treenipäivän AV-ryhmälle. Hyvä porukka on tulossa.

Tänään mentiin muistelemaan Vaaroille maratonia. Juostiin sama lenkki kuin syksyllä oli pariin kertaan tehty, tahtoo sanoa 28km ja vieläpä nousukkaalla reitillä.

Tällä kertaa olosuhteet eivät olleet puolellamme. Talvi oli tullut ja reitti hitaahkossa kunnossa, aikaa meni nimittäin niinkun kauan kuin 3h30min. Eikä kävelyä tullut juuri nimeksikään!

Moitimme: La Sportivan kenkiä

Pari kuvaa puhukoon puolestaan.

Jos Kese lähtee ens vuonna vaarojen viivalle, niin minä otan haasteen vastaan.

Luontopolulla

2011-12-07T06:06:00.000-08:00

Täällä Joensuussa hiihdellään taas. Tässä hieman selvitystä Saariselän lomasta, joka toteutui siis 1.-6.12.2011.

Harjoitteluohjelma toteutui seuraavalla kaavalla: aamulla hiihtoa, illalla juoksua. Ladulla ja juoksureiteillä tuli vastaan ja ohittikin useita tuttuja nimiä. Treenaa ne muutkin näemmä.

to:
ip hiihto v 1.45 23km
i juoksu 0.35 7km

pe:
ap hiihto v 1.22 19km
ip juoksu 0.52 12km (8km 31'40 vk1 hissien ala-asemalta kylille, siellä pari kiekkaa ja lopuksi ylös Kaunispään rinteeseen. Rost tuli vastaan, kiristin siinä kohtaa)

la:
ap hiihto p 2.01 27km
ip juoksu 0.53 12km (10km pm 41'38. Näin Taivaisen(t))

su
ap hiihto v 2.45 34km

ma
ap hiihto p 2.25 31km
ip juoksu 1.00 10km seuraavalla reitillä:

Iisakkipään luontopolku, 6 km, on pidempi rengasreittivaihtoehto Iisakkipään luontopolulle. Polun varrella voi aistia jääkauden läheisyyden, sillä luontopolun opastustaulut kertovat mm. jääkauden jäljistä. Iisakkipään huippu kohoaa 454 metriä merenpinnan yläpuolelle ja reitillä on paljon nousuja ja laskuja. Iisakkipäältä avautuu hienot maisemat. Reitti käy myös Pääsiäiskurun reunalla. Opastustaulujen kieliversiot ovat suomi, englanti, ranska ja saksa. Reitti soveltuu aloitteleville retkeilijöille, mutta vaatii jonkin verran kuntoa. Talvisin polku toimii lumikenkäreittinä. (luontoon.fi)

Kyseessä oli yksi hienoimman fiiliksen treeneistä koskaan. Yksin pimeässä avotunturiin läpi hangen ja tuiskun seurana uusi Nightwish. Siinäpä osui oikea musiikki tuohon tilanteeseen. Parhaat tunnelmat saa yleensä kuitenkin treeneistä, se on todettu ennenkin ja pitää edelleen paikkaansa.

Mukava matka oli siis kyseessä. Lakkamunkit maistuivat entiseen malliin, eikä ylimääräistä stressiä juurikaan esiintynyt. Ei tarvinut edes hiuslisäkkeitä värkätä, niitä ei ajomatkalla Joensuuhun tarvittu.

Linnajuhlat jouduin tällä kertaa katsomaan digipoksilta. Suosikkini löytyy ihan tästä lähisuvusta. Ihan ei velipojan tasolle komeudessa tietenkään päästä, mutta kaikkea ei voi vaatia. Hyvin se meni!

Ja laji oli suunnistus

2011-11-29T10:15:00.000-08:00

Edelliseen vielä. Ei ole siis sanottu että em. harjoitukset tehdään tiellä, niitä tehdään myös maastossa mikäli olosuhteet sallivat, tällä hetkellä alkaa olla aika heikkoa sen suhteen. Ja kivaa on kyllä välillä vetää ihan pelkästään vyssiikkatreeniä, onhan tässä suunnistettu kokolailla pitkä kausi huhtikuusta lokakuun loppuun. Smoolannin jälkeenkin tehtiin vielä hyviä yötreenejä kunnes lumi tuli maahan. Ja kyllä mulla paikat kestää, onhan tässä pohjustettu vuosikaudet. Oikeastaan rupes pikkusen risomaan. Pesupaikalla jauhetaan tasaisin väliajoin siitä, miten 70-luvulla treenattiin paljon ja kovaa. Sitten jos laitat tänne esille jotain ohjelmaa, niin sekin on sitten liian kova tai liikaa juoksua tai jotain. ForrestG:ltä oikean suuntaista kommenttia tähänkin asiaan, kuten kaikkeen yleisesti ottaen.

Se siitä, ainahan sitä voi kommentoida ja näin jatkukoon. Vielä kun asiat sanottaisiin omalla nimellä niin hyvä.

Eka viikko meni hyvin, eikä ohjelma tuntunut turhan kovalta. Tehothan ovat kuitenkin melko maltillisia, ainakin näin kohtalaisessa syyskunnossa homma sujuu mallikkaasti. Tällä viikolla treeniä maustaa Saariselän reissu, sinne lennetään torstaina ja oleilu jatkuu itsenäisyyspäivän tienoville. Ohjelmaan sisältynee hiihtoa ja juoksua toivottavasti enemmän kuin edellisellä Saariselän reissulla syksyllä 2009. Silloin teimme ruskaretken ystäväni Tuukan kanssa, eikä arkistoja ole avattu vieläkään. Tuskinpa avataankaan.

En nyt jaksa tämän enempää. Palaan asiaan joskus tulevaisuudessa paremmalla fiiliksellä.

PK-kauden alku alkaa nyt

2011-11-21T06:39:00.000-08:00

Lepokausi on onnellisesti takana, ja tänään aamulla painoin sarvat jalassa menemään. Into piukassa, kuten aina.

Kulunut kolme viikkoa vietin siis hieman rennompia aikoja. Viime vuosina olen joutunut niin monesti aloittamaan pohjalta, etten halunnut ajaa kuntoa liian alas. Se on karmea tunne kun peruslenkkikään ei kulje yhtään minneen, ei kiitos enää semmoista mikäli mahdollista. Lisäksi ajatuksena on olla läpi talven kohtalaisen hyvässä kunnossa, olen analysoinut useiden lajien osalta asian niin, että ihan sama missä vaiheessa ukko nykäistään viivalle niin kunto on aika lähellä huippuiskua.

Harjoittelin siis kuluneet kolme viikkoa siten, että vähensin määrää ja lopetin pitkät lenkit. Sen sijaan kovat treenit tein totuttuun malliin, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että kunto ei pahemmin ole edes tippunut. Hyvä tilanne lähteä eteenpäin, kerrankin. Eikä vammoja ole.

Jätin pois kaikki pientä ahdistusta aiheuttavat jutut, kuten lihashuollon. Ravintokin oli hieman totuttua rasvaisempaa. Treeneissä en viitsinyt pahemmin verrytellä.

No, se siitä. Tässä uuden valmentajani Jarmo Tonderin laatima ohjelma pk-kauden alkuun (sisältää pääharjoitukset, lisäksi tehdään tietysti päivittäin kevyt lenkki).

Ma: kevyt 5-15km (lihaskunto)
Ti: VK1 rento 6-8km, 2km kevyttä alkuun ja loppuun
Ke: TV eli perusmättö 10-12km
To: kevyt 5-15km (hermottava puntti)
Pe: VK1 rento 8-12km tai VK2 6km. kevyet alkuun ja loppuun.
La: TV eli perusmättö 10-12km
Su: Pitkä eli 30+ juosten, hiihtäen 3h+

Mikäli satut liikkumaan Joensuussa niin lenkkiseura kelpaa.

Testijuoksu

2011-11-05T09:10:00.000-07:00

Tänään avattiin testijuoksukausi Katajan ja KR:n toimesta. Vaikka meneillään on pieni keventely, ajattelin kuitenkin lähtä kattomaan mikä on kunto. Jos viikko sitten kulki hyvin, niin ei kai se siitä paljoa voi huonontua.

Startattiin klo 11, ja viivalla olivat itseni lisäksi Keskisalo, Joonas Lehtinen, Metsälä. Naisten sarjassa Johanna Lehtinen oli suurin ennakkosuosikki.

Läksin matkaan ilman mitään sykemittareita tai gps-laitteistoja, tavoitteena juosta tunteella. Jukka ja Joonas vetivät, meikäläinen varjona perässä. Yritin hengittää mahdollisimman hiljaa,etteivät pojat huomaisi kuinka tiukalla olen. Menimme kolmestaan noin 6,5km. Sen jälkeen eroa alkoi tulla. Jukka karkasi, ja Joonas juoksenteli noin kymmenen metriä edelläni.

Juoksin koko matkan tasaisesti 3'20 kilsoja, siis suunnilleen. Koska vitosen väliaika oli 16'45 ja loppuaika 33'20 niin tasaisesti menin. Juoksijat pystyivät kiihdyttämään lopussa. Jukka juoksi 32'35, eli lopussa on vedetty melkein 3'/km.

Otan vielä 1-2 viikkoa rennommin. Kunto tippuu varmasti hieman, mutta lähtötilanne kauteen 2012 on erittäin hyvän tuntuinen.

Tässä vielä kuva Småkesta. Tuntuu vieläkin mukavalta, uskon että teki hyvää koko porukalle kun pystyttiin voittamaan myös ilman Thierryä.

Nyt jettiin.

Harjoitusnumerot 2011

2011-11-04T04:52:00.000-07:00

Harjoituskausi 2011 on takanapäin ja tässä yksinkertaista tietoa harjoittelusta. Tunteja näyttäisi tulleen 489h ja alaosat. Kilometrejä juosten 2606 ja suunnistaen 903. Hiihtoa 1162km. Vaellusta 45km. Kaikkiaan siis 4716 kilsaa. Pyöräily loppui kuin seinään, tuloksena 0 kilsaa (vrt. 2010 yli 3000km). Hetkeäkään en ole satulaan kaivannut.

Tehoharjoittelun osuus on vk1 5%, vk2 7% ja mk 1%. Yhteensä siis 13%, mitä pitäisin kohtalaisena. Voimatreeniä tuli koko talven ajan kohtalaisen runsaasti, mikä näkyi parantuneena juoksuvoimana maastossa.

Huomion arvoista on se, että helmikuun jälkeen melkein kaikki kovat treenit on tehty suunnistaen. Tasamaalla kovaa juoksua on vain muutama kerta, nekin lyhyitä 200m vetoja. Luulisin, että jatkossa kannattaa toimia samoin, koska tulokset olivat harjoitteluun nähden varsin hyviä.

Määrä on aika heikko. Yli 15 tuntia harjoittelin kahdella viikolla. Alle 5h tärähti mittariin 10 viikolla ja nollaviikkoja tuli kokonaista kolme kappaletta. Tarkkaavaisimmat lukijat saattavat huomata viikkojen 10-15 kohtalaisen huonon harjoitusjakson. Teki hyvää siinä kevään korvalla.

Ensi kaudella tavoittelen taas kuuttasataa tuntia ja juoksumäärä noussee reilunpuoleisesti. Selän takia painoharjoittelua karsitaan ja samoin loikkia. Portaissa ongelmat eivät vaivaa, joten niitä mennään sitten ylös ja alas. VK-harjoitteluun tulee parempi rytmitys ja selvä nousujohteisuus. Siinä niitä mitä on uuden koutsin kanssa spekuloitu.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli pitkä kausi. Ei ruvennut kuitenkaan painamaan, koska patoutumia oli päässyt syntymään edellisten kausien aikana. Tällä viikolla olen kuitenkin huomannut pienen henkisen väsymyksen oireita. Rupean toteuttamaan ahkerasti harjoitusohjelmaa, kunhan tunnen itseni tuorevoimaiseksi.

Ja nyt, laskujeni mukaan yhdettätoista kertaa: ENS KAUEL!

Ei ne muutu

2011-11-01T10:23:00.000-07:00

Tai jotain sinne päin. Käytiin Ruotsissa leirillä Tiomilaa varten ja sitten mentiin Smålandskavleniin. Sininen Ylivoima oli tämän reissun sana. Ringeni, kainuu, fini sekä pommi!

Leirillä mentiin kaavalla aamulla kevyt suunnistus, illalla kova yösuunnistus. Hyviä treenejä lipastettiin vyölle, ja niitä kaivataan aina. Maastot oli semmosta perusmaastoa, ei mun mielestä mitään erikoista. Perussuunnistuksella pärjätään tuolla sitten ensi keväänä.

Erityisen mukavaa oli vetää yösuunnistusta ihan täysii ja sitten mennä poikien kanssa hurribastuun. Eikä ollu edes huonot löylyt. Nelosveroluokan Karhua pari tölkkiä siinä samalla.

Pipon laitettua yötestin pystyyn torstaille onnistuin siinä määrin, että valinta ykkösen yöosuudelle oli sillä selvä. Joukkueeksi muodostui lopulta minä, Nurci, Jersenaattori, Kirka ja Philippe. Saattoi siinä olla jotain polemiikkia lentoaikatauluistakin, ennen kuin joukkue muotoutui lopulliseen koostumukseensa.

Mulle annettiin turvallinen lähtöpaikka. Orionin Kratov lähti minuutin eteen, ja Halden sekä Södertälje minuutin taakse. Homma lähti Heinosen monsterilla hyvin käyntiin, ja ykkönen ilmoittautui todella napakan tuntuisesti. Samaan aikaan takavasemmalta lipulle säntäsi Oleksanteri Suuri, maailman yösuunnistuhallitsija. Nytpä kävi kerrankin tuurikin kohilleen.

Etenimme Kratovin vedolla kasille saakka, mistä alkoi eri hajonta. Loppumatkalla tein kaksi pientä virhettä, mutta voin olla todella tyytyväinen tulokseen. Koko yön kolmatta nopein aika. Se oli jotain mistä tuli todella hyvä fiilis, ihan aidosti.

Nurmosen hoidellessa oman tonttinsa tyylillä olimme johdossa yöosuuksien jälkeen. Jere lisäsi johtoa kahteen minuuttiin, mutta Kirilille oli tullut joku virhe. Södis ajoi kiinni Fraserin toimesta, ja meni itseasiassa ohikin 18 sekunnilla.

Adamski ei lähtenyt soitellen sotaan. Södiksen erikoinen ankkurivalinta (voi toki johtua omasta kärryiltä putoamisestakin, en kuitenkaan ollut miehestä ennen kuullut)joutui antautumaan Philipen puristuksessa. Voittohan sieltä sitten tuli.

Kiitokset joukkuekavereille ja seurakavereille. Oli hyvä reissu kertakaikkisesti.

Ja nyt sitä paljon puhuttua lepojaksoa viettämään.

Unentakoja

Jokin on muuttumassa

2011-10-24T02:39:00.000-07:00

Halikossa olin saanut vastuulleni ankkuriosuuden. Ankkuriosuus tulee ottaa kunniatehtävänä, ja yleensä kun sitä on tarjottu niin olen haasteeseen tarttunut. Eli lähinnä pikkuviesteissä ja kakkosjoukkueissa.

Olin hieman epävarma iskukykyisyydestä maratonin jälkeen. Tiistaina kävin testaamassa vertailukohtia sisältävällä reitillä, eli AV-maastoradalla Utranharjulla. Juoksin kaksi kierrosta kilpailuvauhdilla ja saatoin todeta kunnon olevan ihan hyvän. Viestiä Pipolle siitä sitten vaan.

Viesti meni KR:n osalta osittain hieman epäonnistuneissa merkeissä. Takkiin tuli eniten toisella osuudella, mikä toki olikin etukäteenkin heikoin lenkkimme. Pääsin kuitenkin matkaan kuudentena 4'38 kärjen jälkeen. Viimeaikainen kilpakumppanini Leo Laakkonen lähti sopimoilleen puolisen minuuttia eteen, eli sopiva selkä saattaisi avoimilla paikoilla ilmestyä näkyviin. Leon kanssa on taitettu peistä ainakin viime vuoden SM-viestissä ja tänä vuonna Kainuussa oltiin samassa letkassa pitkän matkan yhteislähdössä. Ja aikalailla häntäpäässä kumpainenkin. Semmoinen tuntuma on jäänyt, että ollaan aika samantasoisia juoksuvauhdin osalta.

Matka eteni hyvin heti aluvaiheessa. Lexan selkää en nähnyt, kunnes vitoselta lähtiessä mies pamahti vastaan ollen vasta menossa rastille. Siitä alkoi tuttu kahden miehen letkajenkka, sanoisin vetovuorojen mennen aikalailla tasan. Yleisörastilla tajusin, ettei tässä ole kyllä mahdollisuuksia saada edellä meneviä kiinni. Kyse oli ns. perussuunnistuksesta, enkä tohtinut haaveilla suuremmista pummeista edellämenevien taholta.

Loppuvaiheessa eteen tuli hieman pitempi väli, ja otettiin siinä Lekun kanssa hieman eri reitit. Meikäläisellä sattu ilmeisesti tällä kertaa hieman parempi ura alle, ja pääsin pudottelemaan takarinteeseen hieman ennen Pyrinnön miestä. Yksi pysähdys ja tölkkönä lipulle. Sieltä löytyikin yllättäen Paimion Frederik Portin. Leimauspuuhissa näytti olevan, liekö joutunut pienen ketunlenkin kautta rastille tulemaan. Mikäli tällainen humoristinen ilmaisu tässä kohtaa sallitaan.

Frederik edellä kohti seuraavaa ja Spederik sutena perässä. Katse taakse, Leksa oli jäänyt johonkin. Leima ruutuun ja alas tielle. Tiellä Jonnen tarjotessa sankarin viittaa ylle Fredricistä ohitte ja täysillä ylämäkeen. Sinne jäi, selvisin tällä kertaa helpolla.

Mukava juoksu tuli ja tuntui jopa helpolta. Neljäs tila oli nyt se mikä oli otettavissa, juoksivat edellä kuitenkin hyvin. Tervo on kyllä mennyt todella vauhdikkaasti, täytyy olla todella lahjakas.

Lekun kanssa yleisörastilla (Kuva: Ilkka Saarimäki)

Spederik maalissa (Kuva: Ilkka Saarimäki)

Nyt lähdetään kattomaan ensi kevään Tiomila-maastot ja viikonloppuna juostaan Smålandskavlen. Sit mie lepään ja vähän hitaasti.

Tähän tahtiin

Palaudu vanha ihraton ruhoni

2011-10-14T08:14:00.000-07:00

Juttu marasta

Maraton tuli ja meni. Matkakertomus on julkaistu Hevoskuurin sivuilla, joten sieltä voitte käydä lukemassa tuntemuksista matkan edetessä. Joku oli kommentoinut miksi huippu-urheilija keskittyy katselemaan taakse matkan aikana. Syy on se, että kokemusta maratonista ei ole, ja silloin sitä tuntee olonsa jokseenkin epävarmaksi. Huippu-urheilijoista en sitten tiedä sen enempää.

Aika mielenkiintoinen on tämä palautumisprosessikin. Pohkeet menivät täysin tohjoksi, enkä pystynyt kunnolla edes kävelemään sunnuntaina ja maanantaina. Muutaman hölkän olen tässä jo tehnyt, mutta pohkeet eivät ole kunnossa. Lisäksi oikeastaan vasta tänään iski semmoinen kunnon fyysinen ja henkinen väsymys. Ei vaan jaksa ajatella mitään lenkkeilyä, lähinnä tekisi mieli juhlia koko viikonloppu ihan huolella.

Eipä tässä kuitenkaan auta. Huomenna järjestän AV-testit. Illalla annan kuitenkin pikkusen siimaa ja menen Kerubiin Sparzanzaa ja Doom Unitia kuuntelemaan.

Kai se on vaan todettava että maraton ottaa koville henkisellä ja fyysisellä tasolla. Vaikka Tankhaan se ei näköjään vaikuta millään tasolla!

Maraton ei räjähtele

2011-10-06T08:50:00.000-07:00

Oon taas päässyt harjoitusrytmiin ja sitä myötä lihaksisto on kipeytynyt. Turha valittaa, itehän halusin. Eilen totesin Nurmoselle yötreeniin ajellessamme, että eihän tämä treenisapluuna ole ihan oppikirjan mukainen, mutta menköön nyt tämäm kerran kun kerran harjoitusnarkomania on taas läsnä. Saattaa se toki mennä jonkun muunkin kerran.

Aika paljon on kaikenlaista spekuloitu viikonloppuun liittyen. Millä varusteilla, mitä energiaa, mikä juomasysteemi, mikä sikspäkki kisan jälkeen, kuinka monta videota ja tekstaria kisan aikana jne jne.

Vastaukset tulevat tässä ihan Ensvuonnasitten-tyyliin:

1. Marimekko-huivi, Nike pitkähihainen paita, kalsarit (H&M), lyhyet trikoot (halpis), kompressiosukat New (No) Balance, sateella VJ Ghostrator, kuivalla Inov X-talon, Camelback. Kenkäasia meni ihan pieleen kun nuo VJ:n nappulat kestivät sen kuusi juoksukertaa. Alkaa mennä hermo kyseisen valmistajan kenkiin. Laatu on nykyään erittäin huono, onhan tässä varaa maksella joka kuukausi satasen kenkiä.

2. 4xGutzy- ja 2xDexal-geeli, 1,5 l marjamehua merisuolalla, kourallinen suolapähkinöitä, yksi Flapjack hätävaraksi (yli 500 kcal!) Järjestäjiltä vettä.

3. Camelback

4. Karjala Terwa

5. 0

Lähden matkaan avoimin mielin ja nautiskellen. Mieli on hieman tasoittunut, ja ylivoimaisen reittiennätyksen tavoittelu vaihtunut varovaisempaan taktiikkaan.

Loppuun vielä Tuomo Lehtisen kootut kommentit Tomi Pyylammelle vuoden 2009 Vaarojen jälkeen.

1. Maraton alkaa kolmestakympistä, ei ole merkitystä kuka johtaa kymmenen minuutin kohdalla tai 24 kilsan kohdalla.

2. Maraton ei ole uholaji, vaan nöyrien miesten kilpa. Maraton ei räjähtele.

3. Sairastelun jälkeen elimistö on tyhjä. Silloin pitää matkaan lähteä vielä aavistuksen verran normaaliakin suoritustasoa hiljempaa, ei ylikovaa. Krampit ovat suorassa syy-yhteydessä elimistön neste-, ja mineraalitasapainoon. Päätön kaahaus johtaa jonkin osasen pettämiseen. Niin se vaan on.

4. "Koskaan ei saa keskeyttää" -mantraa hokemalla ei välttämättä pääse maaliin asti. Maraton saa miehen kuin miehen toisinaan polvilleen.

5. Ei kaikki ole paskaa. Yksi kisa se vain oli. Maraton saa mielen matalaksi, mutta onneksi sieltä pääsee aina ylös! Nimimerkillä kokemusta on.

Nämä mielessä!

Ja loppunousussa tänne saakka.

Maraviikkoa

2011-10-03T04:37:00.001-07:00

Sieltä se taas tuli. Viikon tauko ja mitä parhaimpaan aikaan! Jotain pitää keksiä kun vastustuskyky tuntuu nykyisin kohtalaisen heikolta. Ainakin avantouintia pitää taas kokeille. Sen jouduin jättämään reuman vuoksi, nyt kun lääkitys on kohdillaan niin pitänee ainakin kokeille mitä kylmä vesi tekee. Tuntuu nimittäin niin pirun turhauttavalta olla säännöllisin väliajoin viikko sairaana! Kai se menestyminen on muutenkin riittävän hankalaa.

Tomille voin todeta että viivalla olen joka tapauksessa. Kunnossa tai ei, peesaan sua ja nitistän sopivassa kohdassa.

Kuviot ensi vuotta varten alkavat hahmottumaan, ja tässä on jopa valmentajaviritykset laitettu tulille. Joutuuko sitä näin kolmekymppisenä tunnustamaan että ehkä sittenkin ajattelu on hyvä ulkoistaa välillä valmentajalle? Kyllä joutuu. On selvää, ettei nykyisellä tavalla tämän paremmaksi pysty kehittymään, ja koska mieli tekee suurempiin saavutuksiin, on etsittävä ukopuolista apua. Ja sitä on löytynyt.

Kausianalyysi tiivitettynä:
Harjoittelua lokakuun loppuun tullee 470-480h
Kilometrit: Juoksua 2360, suunnistusta 810 ja hiihtoa 1162. Yhteensä 4330km. Tuohon tulee siis pikkusen vielä lisää lokakuun aikana.
Sairasviikkoja viimeisen vuoden aikana 10.

Analyysi: 600h se ainakin mulla vaatii. Ja 5500km. Mielestäni tulokset olivat kuitenkin ihan mukavia tuolla treenillä.

Taisi lipsahtaa ylimenon puolelle tässä vaiheessa

2011-10-01T04:39:00.000-07:00

Hei.

Eipä ole pystynyt käymään lainkaan lenkillä sitten viime sunnuntain. Niinisalon reissulla olleista reserviläisistä kaikki ovat sittemmin kaatuneet tähän samaan tautiin, enkä siis tehnyt poikkeusta.

Luonne on semmoinen että ei pysty hetkeäkään olemaan vaan. Pakko on jotain keksiä, sen takia nämä sairastelut aiheuttaa masennusta. Sitä paitsi laskin tuossa huvikseni, että viimeisen vuoden aikana olen ollut 10 viikkoa sairaana. Mielestäni se saattaa olla jopa hieman liikaa. Spekulointien mukaan kaikki johtuu Remicadesta, minkä pitäisi kai laskea vastustuskykyä. Mene ja tiedä, tähän pitäisi saada joku muutos. Turhauttaa nimittäin pitää tasaisin väliajoin viikon tai jopa sitäkin pidempiä taukoja.

Tänään piti juosta Kataja-hölkässä. Tällä kertaa oli kuitenkin tyydyttävä katsojan rooliin. Mukavan näköistä menoa oli, hieman harmittelin etten voinut olla mukana. Keskisalo voitti ja Pantsar oli toinen. Naisissa Johanna Lehtinen löi Kaisa Mäkäräisen.

Ensi lauantaina olis sitten se maratoonikin edessä. Katsellaan nyt miten siitä selvitään. Ei kai tämmöinen ihan parasta mahdollista valmistautumista ole.

Nyt on muuten löytynyt todella kovan luokan ohjelma, nimittäin Maria! Ai että kun oli tälläkin viikolla huikeita tyyppejä saatu haalittua studioon. Keiteleen mies ilmoitti saavansa kiksejä kouluammuskeluista, tuovat kuulemma sopivasti säpinää Suomeenkin. Kylmäksi ei jättänyt myöskään Jussi Parviaisen ja Porno-Saanan vierailu. Toinen oli umpihullu ja toinen umpityhmä. Päätelkää miten päin se meni.

Supersotilas Ryan Fincke

2011-09-25T08:35:00.000-07:00

Osallistuin viimeinkin sotilaspartiokisaan. Varusmiesaikana taisimme Vähäsen kanssa makailla Tilkassa sillä aikaa, kun kyseinen kisa käytiin, eikä tässä välillä ole kiinnostanut lähteä.

Tällä kertaa oli sopiva sauma lähteä. Mukava porukkahan meitä siellä oli. Mie, Kaivosaari, Leppänen, Auvinen, Turkka, Rantala, Nurmonen, Asikainen ja huoltopäällikkö Airila. Ensimmäisen iskun kommandojoukko teki jo Joensuussa kauppakeskus Metropoliin, jossa täydennettiin virvokevarastoja.

Matka Niinisaloon eteni jouhevasti. Jyväskylässä meinasi käydä köpelösti, kun jäimme vangeiksi paikallisen ravitsemusliikkeen sisään. Järki voitti ja lopulta olimme Niinisalossa.

No, kisahan meni erittäin mukavasti. Ykköspartiolle tuli voitto ja kakkonen jäi niukasti neljännelle sijalle. Itse olin tyytyväinen ammuntavireeseen. Eka ohi mutta kaksi seuraavaa putosi. Kranaatit meni kaikki ohitte.

Paluumatka noudatteli perinteisiä suomalaisia miesmenoja.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Ihan hienoa painaa rynkky selässä pitkin metsiä. Siinä kun ryssä sattuu kohille niin se on saatana henki pois.

Tänään Kolilla 29km. Ilman autoa. Motivaatio tässä vaiheessa kautta on kyllä tuon maraprojektin myötä ihan erilainen. Yleensä alkaa olla aika puhki jo, mutta nyt maistuu ihan mukavalta.

Nyt olisi aika saada ensi kauden kuviot selviksi. Pitäisi löytää innokas koutsi, siitä tän nyt pitää lähteä. Yksin ei mihinkään kehitysprojekteihin pidä lähteä, se käy liian rankaksi. Katsotaan mitä tapahtuu.

Pettymyksetkin ovat elämyksiä

2011-09-19T08:20:00.000-07:00

Näin se on. Ja viime viikonloppu oli oikein elämysrikas mulle. Hieman jo aavistelin kunnon olevan alamäessä, niinhän se totta vie olikin. Olen tässä miettinyt asiaa ja tullut siihen johtopäätelmään, etten sittenkään päässyt elokuun pitkän sairauden jälkeen Jukolan - Kainuun rastiviikon aikaiseen kuntoon. Huippuliigassa olin toki toinen, se selittynee Ranskan leirin jälkeisellä kuntopiikillä. Piikki jäi harmittavasti sinne Muukkosen puristavaan hiillostuksen myötä.

Kulku oli vaisu Yläneellä, Kuopiossa ja etenkin nyt männä viikonloppuna. Halusin uskoa parempaan. Uskottelu näkyi vain haluna olla parempi kuin on, eli suurina pummeina.

Asiat ovat kuitenkin perspektiivissä. Iso kuva on hallussa. Näen metsän puilta. Kausianalyysin mukaan olen jopa salaa ylpeä siitä, että jaksoin suurten vaikeuksien jälkeen taistella edes tälle tasolle. Kausihan oli positiivisia yllätyksiä täynnä, ainakin ennen tätä viikonloppua.

Harjoittelua on helppo parantaa ensi vuonna. Tälle kaudelle se on ollut aivan liian kevyttä, eikä huipputasolle tällä tyylillä ole asiaa. Aikanaan tuli treenattua liiankin kovaa, ehkä siitä välimaastosta löytyy oikea tapa.

Samoin kaikilta sektoreilta löytyy parannettavaa. Kokeilin itselleni epätyypilliseen tapaan hyvinkin askeettisia elämäntapoja viimeiset neljä viikkoa. Tulokset löytyvät taululta. Eli mulle ei sovi liian tiukka meininki, alan puristaa lapaa ja rentous katoaa. Ehkä mulle sopii semmonen puun takaa tuleminen?

No, nyt loppu ajatuksenvirta. Pistän jossain vaiheessa pientä kausianalyysiä.

Loppusyksyn ohjelma on osapuilleen seuraava:

22.-23.9 PV:n partio
1.10 Puolimara Joensuu
8.10 Mara Koli
22.10 Haulikkoviesti
25.-28.10 10mila-leiri
29.-30.10 Smålandskavlen

Tässä vielä kaksi otosta eiliseltä. Ensimmäinen kuvaa hyvin olotilaa ennen viestiä. Mietteliäs.
Kuvat: Alajärven Ankkurit

Viimeistä päivää

2011-09-15T23:23:00.000-07:00

Tässä sitä taas ollaan. Kausi alkaa olla yhtä viikonloppua vaille valmis. Hieman olisi pitänyt olla kovempi niin maailmancup odottelisi vielä, siihen en kuitenkaan pystynyt.

Ajattelin tässä vaiheessa kokeilla ainaisten maasto- ja rataspekulaatioiden sijaan erilaista valmistautumista. Käytiin eilen paluun tehneellä opiskelijafestivaalilla, Lehtiä Ilosaaressa oli homman nimi ja esiintyjinä toimivat PutrosPutros Samuli, Stella ja Jukka Poika. Ukkosmaineen jätin suosiolla väliin. En ole koskaan sitä nähnyt enkä tule näkemäänkään. Periaatteen mies.

Just tuli radiosta että tänään on kansallinen etätyöpäivä. Heippa, lähen kotiin.

Viikonloppuisin juoksen yleensä paljon

2011-09-12T03:23:00.000-07:00

Terve.

Viikonloppu alkoi perjantain 18 kilsan polkulenkillä Ari-Pekan kanssa. Kuhasalossa tapasimme vanhan tuttavamme Petri Vainion. Tapaaminen oli miellyttävä. Ilta jatkui maaottelun seurannalla.

Lauantaina juoksin aamulenkin, pakkasin kamat ja suuntasin naisystäväni kanssa auton nokan kohti Kuopiota. Kuopiossa juoksin kaksi kilpailua, keskimatkan ja yömatkan. Ensin mainitussa saavutin toisen ja toisena mainitussa ensimmäisen tilan. Kotona olimme heti puoliltaöin.

Sunnuntaina aloitin valmistautumisen lokakuiselle maratonille. Juoksin Ari-Pekan, Tuukan ja Tanelin kanssa 27 kilometriä Kolin maisemissa. Jaksoin hyvin ja keli oli hieno.

Palautumiseen käytin vanhaa kunnon RAX-tankkausta.

Nyt odottelen superkompensaatiota.

Parahin terveisin,
Simo-Pekka Fincke

Juuassa vai Juukassa?

2011-09-08T07:49:00.000-07:00

Tän päivän suoritteena oli kaks kappaletta suunnistusharjoituksia Juuan Tahkovaaralla. Lähettiin Marin ja Sörgersöön kanssa heti siinä yheksän persiissä ajelemaan kohti sateisen harmaata P-Karjalan persläpeä.

Juukan vahvuus on todella idyllisen Puu-Juuan ohella tämä hieno suunnistusmaasto. Siellä kun painaa niin eipä paljon muut huolet paina kuin karhun kohtaaminen. Eikä sitäkään kovin useasti ole tullut kohdattua. Nekin kerrat ovat päättyneet meikäläisen suvereeniin voittoon. Karhu on sitten painellut hännäntöpö koipien välissä kohti talviunia.

Aamusta menin 1h20min huoltavaa vauhtia. Mieli olisi tehnyt kovempaankin kyytiin, kroppa tuntui kuitenkin totaalisen jumiselta eilisen Jyrinkankaan vauhti-iloittelun jäljiltä.

Väliaika meni Juukan ABC-asemalla. Hieman olisi tehnyt mieli Puu-Juuan työttömien makaroonilaatikkoa. Käytiin kerran semmosessa paikassa ja kun astuttiin sisään niin semmonen partasuu kysy viereisestä pöydästä että onko pojat saanu uistelemall isoja haukia.

Lepoaika oli noin kaksi tuntia. Tuskin se siitä pidemmällä palautuksella olis paremmin kulkenut. Aurinko tuli sopimoilleen esiin ja edessä oli Sörsselsönin laatima ehkäpä isoin säksätystreeni koskaan. Kolme pätkää vauhdikkaasti niin , että jokainen asettelee rasteille nauhat, ellei siellä ole jo joku semmoista ehtinyt asettaa. Mainio idea kerrassaan. Pirun hankala vain saada selvää mihin suuntaan miltäkin rastilta pitää suunnata, viivoja menee sen verran joka suuntaan. Eipähän tarvinnut yleensä stopata kuin muutamalle rastille nauhaa asettamaan, muualla oli jo valmiina.

Kiva päivä kaiken kaikkiaan. Kulku on vaan tosi niukka. Lieneekö palautuminen pitkiltä vielä vaiheessa. Selkäkin vaivaa pikkusen, sitä hoidetaan vähentämällä suunnistusta. Toivottavasti lääkkeen teho ei nyt alkaisi heikkenemään, muuten joutuu tökätä kortisoonit SI-niveliin ja se on pahinta mitä mie tiiän.

Tässä vielä kartat. Tässä vaiheessa kuuluu aina todeta että pahoittelenn heikkoa kuvanlaatua ja sitten vielä että en valitettavasti omista skanneria.

6.9.2011

2011-09-06T11:17:00.000-07:00

Sunnuntaina löin polven kallioon ja se on nyt toista päivää käyttökelvoton. Ei oikein taivu ja narisee, liekö sitten nestettä kertynyt. Kurkkukin on ollut eilisestä lähtien kipeä. Lisäksi eilen oli ehkä hakatuin olo koskaan, taisi olla aika kova kisa toi sunnuntai. Kivut hoidettiin kuitenkin sopimoilleen SM-pitkän jälkeiseksi aamuksi tilatulla Remicade suonensisäisellä infusoinnilla.

Gorsersuu on tällä viikolla Joensuussa. Torstaina arvelin lähteä Sursoon kanssa Juukaan viimeistelemään MM-katsastus 2013 kuntoa. Kielletyt alueet ovat toki tiedossa, sinne ei mennä ellei sitten karhu aja. Tai hirvi, semmonen oli hyökänny viime viikolla Asikaisen kimppuun kyseisessä maastossä. Varmaan oli hirvikärpäset muninu ihon alle ja hulluksi tullu koko otus.

Tänää kävin seuraamassa Aaro Asikaisen järjestämää sprinttiä. Tässä muutama otos mediarastilta.

Tähän väliin toteaisin että nyt on mennyt melko kuivaksi nämä jutut.

5.9.2011

2011-09-05T11:59:00.000-07:00

Ei se nyt ihan niin mennyt kuin olisin toivonut. Suunnistin kohtalaisen hyvin, toki se perinteinen pari minsaa parannettavaa ei vaan riitä. Suunnistukseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen, voin sanoa olevani nykyisin kohtalaisen taitava suunnistaja.

Parannettavaa jäikin sitten sitäkin reilummin vauhdin osalta. Ei auttanut karsinnan pintakaasu, oliko se muuten sittenkään sitä? Vai luulinko ja toivoinko vain? Kuten jossain aikaisemmassa jutussa kirjoitin, urheilija yrittää loppuun saakka toivoa että olisi hieman parempi kuin todellisuudessa onkaan. Ja sitä esimerkiksi edellisen viikonlopun Huippuliigaonnistumiset ruokkivat oikein urakalla. Varmasti ainakin melkein jokainen finalisti toivoo salaa sisimmässään saavuttavansa hyvän sijoituksen, vaikka tietoa löytyisikin siitä ettei asiaa kärkeen ole. Ja ne loput toivoo sitä karsinnassa.

No, ei tässä mitään hätää ole. Fakta on se, että harjoittelu ei mulla ole ollut sitä mitä sen pitäisi olla. Tästä osa lankeaa elokuisen 12 päivän taudin piikkiin, osa sitten miehen heikkouteen. Sanoisin, että enemmistö menee jälkimmäiseen sektoriin. Keskarilla pystyn kyllä parempaan. Viestissäkin saumat ykköseen ovat nyt varmaan ihan hyvät, olinhan ainakin paras KR kotimainen. Se olisikin ensimmäinen kerta KR:n ykkösessä.

Tällä kaudella on tullut sen verran hyviä vetoja muutaman kerran, että kai sitä pitää itekkin laittaa Vuokatin kisat tähtäykseen. En kuitenkaan myy taloa, autoa, lapsia tai vaimoa. Säilytetään tässä kohtaa semmoinen kultainen keskitie.

Sen sanon että kovaa meni kärki eilen. Erityisesti Topi teki vaikutuksen, kova mies on kyseessä.

Karsintaa

2011-09-03T07:32:00.000-07:00

Homma meni tänään suunnilleen kuten pitikin. Sijoitus sopimoilleen neljäs ja tuntuu että jäi varaa kiristää huomiseen ihan reilusti.

Päätin ensikertaa lähteä karsintaan hieman pintakaasulla. Tämähän on hieman riskialtista, etenkin jos käy kuten tänään eli ei näe muiden lohkojen suunnistajia. Koskaan en ole näin yksinäistä taivalta karsinnoissa tehnyt. Hieman oli jopa mielessä onko mahdollisesti vääränn sarjan kartta tullut otettua. Pointti oli siis siinä että jos meinaa jättää hieman kiristämisen varaa, jää vauhti helposti jopa liian alas. Tähän muiden suunnistajien näkeminen maastossa auttaa merkittävällä tavalla. Vauhti kalibroituu kuin itsekseen.

Ero kärkeen on aika ruma, etenkin pitkillä väleillä sitä oli tullut varsin reilusti. Toivottavasti huomenna sitten palkitaan tuoreellä päällä ja jaloilla. Maasto on sen kaltaista että niitä todella vaaditaan.

Huomenna lähden matkaan täydellisellä keskittymisellä ja sitä yritetään höystää sopivan rapsakalla vauhdilla. Loppuun saakka mennään, kuin Kinnunen konsanaan.

2.9.2011

2011-09-02T10:35:00.000-07:00

Nyt aletaan päästä asiaan. Huomenna karsitaan, ylihuomenna on sitten kisa.

Voisin tässä tietysti sanoa että kaikki on tehty ja luotto on kova. Olen varma että onnistun. Fakta on kuitenkin se, että filis on aina hieman epävarma. Samoja asioita tulee aina pyöriteltyä mielessä, on pyöritelty jo vuodesta 1996. Vähintään. Ehkä hieman on kehitystä tapahtunut, olen melko varma että suunnistan vähintään kohtuullisen hyvin. Ja sen on riitettävä. Jos vauhti ei riitä niin se ei riitä, perusjuoksulla on menestystä tultava. Muuten perustaso on liian huono.

Mitä tässä nyt yritän sanoa, en tiedä. Tehdään hyvä juoksu ja katsotaan mihin se riittää. Penkkiurheilijat tuomitsevat tällaiset lausunnot, ainakin näin yleisurheilun MM-kisojen aikaan. Aika kuivakkaahan tuo onkin, mutta viimeisten spekulaatioiden mukaan näin sen on mentävä.

Kun vain hallitsisi omat haaveet loppusyksyn osalta ja oikeasti tekisi sen hyvän juoksun.

29.8.2011

2011-08-29T05:34:00.001-07:00

Kello oli soimassa 4:40 ja hetken ihmeteltyäni nousin seuraamaan 3000m ej:n alkueriä. Vauhti oli heti alussa todella tuiman näköistä eikä Jukalla potku vaan riittänyt. Parhaansa Jukka varmasti teki ja kaikki on ollut pelissä,sen näkee miehestä jo ruudun tällekin puolen. Taso on kestojuoksussa sitä luokkaa, ettei siellä ihan kauheasti eurooppalaisia enää edes näe, se on hienoa että niinkin kovia vielä löytyy jotka edes yrittävät ja laittavat "elämän" peliin. Ens vuonna sitten.

Työpäivä meni normaalisti. Vähän töitä ja paljon lounasta.

Kohta lähdetään tänne.

Kartta painettu 1:15 000 ja ratamestarina Heva. Kuulemma lähtökellot ja kaikki.

Kesällä sanoin Heinoselle syksyn tavoitteet. Muistatko? Eka osio on suoritettu ja ens sunnuntaina on sitten se toinen. Katotaan mihin päästään.

On elettävä huolella

27.8.2011

2011-08-27T10:35:00.000-07:00

Aamulla oli hyvä olo ja jotenkin varma fiilis siitä että tänään tulee hyvä kisa meikäläiselle. Se onkin jännä juttu, yleensä aina ennen hyvän suorituksen antanutta kisaa on ollut jo etukäteen aika varma olo. Mistä johtuu? Ei mitään hajua, voi olla sattuman kauppaa ja tuuripeliä kuka niitä rasteja löytää.

Aamun prologissa otin rauhallisen alun. Maltoin lukea karttaa ja vasta neloselle otin vauhdikkaammin, tuloksena pohjat. Suoritus oli mainio ja se palkittiin toisella sijalla 3 sekuntia Muukkosen perässä. Asetelmat olivat koko lailla mehukkaat, saimme Petterin kanssa etua minuutin ennen suurta letkaa.

Väliaikaa oli vain kaksi tuntia. Nestettä ja nestemäistä ravintoa elimistön täytteeksi, vielä varttia ennen kofeiinigeeli Karpan suosituksesta. Laskeskelin ettei takaa-ajavassa letkassa olisi riittävän kovaa veturia,vaan jos etenisimme Petterin kanssa hyvin saisimme ratkaista kaksi ensimmäistä sijaa ihan vaan kahenkesken.

Näitähän ei toki koskaan tiedä. Jollakulla saattaa olla pöljänpäivä ja minuutin ero avokallioilla on kuitenkin melko pieni. No, homma lähti hyvin käyntiin ja sain imettyä Petterin etumatkan heti kiinni. Ykköselle pääsin leimaamaan ensin, samoin kolmella seuraavalla rastilla. Vitoselle sain tuntea kuinka Petterillä mäki nousee. Sen jälkeen matka olikin yhtä raastoa ja henkiinjäämistaistelua. Olin erittäin tiukilla koko ajan. Ja niin pitääkin, kuka on sanonut että sen pitäisi tuntua helpolta?

Selvisin kuitenkin hienosti ja palkintona siitä nappasin toisen sijan. Lopussa en vaan pystynyt edes haastamaan. Ei se mitään, meien perheessä AM hoitaa ne hommat.

Tästä sitten vaan SM-kisa kiikariin ja kohti uusia seikkailuja. Se on taas edessä työviikko ja perjantaina sitten 500km autolla. Niin ne on menny.

PS. kiitokset kannustuksista. Omaa nimeä huudettiin mukavasti lähdössä, kartanvaihdossa ja maaliin tullessakin.

25.8.2011

2011-08-25T10:23:00.000-07:00

Ei malta. Harjoittelu tuntuu mukavalta joten miksipä en sitä tekisi. En ole kipeä, mihinkään ei koske, masennusta ei nyt ole. Pitää varmaan treenata ihan vaan nautinnosta niin kauan kunnes olen taas kipeä.

Lainasin Tuukalta rullasukset. Tänää suksin puoltoista tuntia rauhallisesti, ihan menettelevää puuhaa. Sitä paitsi talvella kulkee aina kun on hiihtoa alla.

Pikkusen jännittää toi lauantain kisa. Avokalliota ei ole ollut alla sitten kevään. Jos jotain puutteita Joensuun maastoista hakee niin se on avokallioiden puute, nimenomaan pienipiirteisten avokallioiden puute. Omat kommervenkkinsä on niissäkin. Joensuussa on tottunu melko helppoihin ja suurpiirteisiin maastoihin. Pitänee käyttää vanhaa kikkaa eli kartanlukua.

Taktiikka on selvä. Aamupäivällä letkoihin mukaan ja lopussa pitäisi sitten kaiken mennä nappiin. Tulee kova kahakka, sanokaa mun sanoneen.

24.8.2011

2011-08-24T06:17:00.000-07:00

Aamuisin olen haistellut syksyn olevan aivan nurkan takana. Aamut ovat raikkaita ja kuulaita. Mitä tuo kuulaus tarkoittaa? Olisiko tullut kuulasta, eli kiiltävä ja karvaton. Kiiltäviä ja karvattomia olkoot siis aamut.

Mieleni on hieman levoton. Syyskisat ovat ovella, enkä tiedä mikä kunto ja ennen kaikkea vire ovat? Vire vaihtelee, kunto pysyy kun on kilsoja alla. Miten vaikuttaa 12 päivän jakso, jonka aikana harjoittelin vain yhtenä päivänä? Entä miten vaikuttaa mennyt Ranskan viikko, jolloin lenkkitossut, nastarit ja kartat saivat kyytiä? Tavoitteita on laadittu, miten käy totetumisen suhteen. Meneekö ala- vai kenties yläkanttiin? Vai siltä väliltä?

Pääasiassa tunnelmat ovat hyvät. Voin juosta kisoja ja nauttia. Tuleva debyyttimara siintää myös mielessä,tavoite on alittaa neljä tuntia Dangerin maralla. Ensi vuodesta tulee kaikkien aikojen paras. Syksy on paras vuodenaika.

Loppuun muutama otos Ranskan lomalta:

Kaakon miehii

2011-07-17T00:22:00.001-07:00

Nyt aamulenkille, 30km tiestö.

Me istutettiin Anna Puu

2011-07-16T00:17:00.000-07:00

Kärjesä oot

En tiiä osanko - nyt tiedän että en

2011-07-14T01:23:00.000-07:00

Eilen kävin Lohjalla sprintin MM-katsastuksissa. Matkustelut hoidettiin tiistaina ja keskiviikkona oli sitten edessä perin raukea aamu. Käytiin Metsälän pojan kanssa juoksemassa 5 kilsaa ja päälle vedettiin JaMMut ihan Jonnena. Fiilis oli hyvä, jotakin kuitenkin puuttui. Olo oli henkisesti liian kypsä, Jukolan ja Kainuun hyvien juoksujen jälkeen ei oikein hotsittanut koko touhu. Etenkin kun sprinttiin satsailen kaikkein vähiten.

Hyvien verkkojen (1h) jälkeen siirryin parkkihallista torille patsastelemaan. Yleisöä näytti olevan mukavasti paikalla, mukavaahan se on joskus juosta kun ihmisiä on kannustamassa. Mielessä pyörivät Böken sanat "teeppä siisti juoksu" ja Pipon keväiset "juoksisit siekin joskus hyvin". Sen jälkeen aloin muuten juoksemaan hyvin.

Heti ykköselle mennessä hiukset harmaantuivat, sain kartan oikeinpäin mutta en meinannut löytää ykkösrastia sitten millään. Nän ollen kakkoselle oli otettava reilu kierto jotta saisin homman hanskaan. Kakkoselta lähtiessä en tajunnut lyhyempää reittiä, ja muurin ylityskin mietitytti. Kiersin siis koko hoidon, samoin kuin kutoselle tullessa. Vieläkään en tiedä olisiko siitä saanut mennä yli? Sanokaapa joku se.

Neloselle kiersin oikealta, se oli kai ihan hyvä. Hämäännnyin kuitenkin mäen päällä olevista teltoista ja jouduin liikaa oikealle, tappiota tällä välillä 19 sekuntia! Nelosella olin siis kärjestä 27 sekuntia. Peli ohi näiltä osin. Vitoselle kellotin nopeimman ajan. Sitten tein vielä väärät reitinvalinnat kutoselle, seiskalle ja kasille. Kolmelletoista luin vahingossa seuraavan rastin määritteen ja tulkitsin rastin olevan muurin ulkokulmassa. Kurkkasin alas ja siellähän se oli toisella puolella. Yleisön riemuksi totesin "vittu", ja läksin kiertämään taloa. Tietenkin väärältä puolelta eli oikealta.

Loppu meni hyvin ja väliaikojen perusteella juoksin hyvää vauhtia. Aika sama tuon alun jälkeen.

Kärkeen tuli eroa vain 37 sekuntia, mikä tuntuu uskomattoman pieneltä erolta tällaisella juoksulla. Luultavasti kukaan ei siis ole tehnyt hyvää juoksua.

Kuhmon ja Lohjan jälkeen on taas ollut sellainen olo että alan Topiksi. Sprintin jälkeen on melkein aina huono filis, johtuen siitä että en sitä osaa. Sprintti on mun mielestä paljon vaikeampaa kuin metsäsuunnistus, ihan reilusti jopa. Kehittyminen tässä lajissa vaatisi erilaista asennetta, pitäisi pystyä tekemään nöyrästi töitä ja löytää halu miettiä tekniikka. Sellaista halua ei oikein löydy ja tässä on sitten tulos.

Ehkä voisin näin kolmenkympin kunniaksi lopettaa sprintit liian vaikeina tälle päälle. Tai sitten jatkan samaan malliin ja käyn SM-kisoissa ja Huippuliigoissa sijoittumassa sijoille 10-20. Saa nähdä, se on ensi vuoden asia.

Jännä homma miten paljon alkoi illan mittaan harmittaa oma huonous. En tavoitellut paikkaa MM-kisoihin tai menestystä Huippuliigan kokonaispisteissä. Eilen ei siis ollut kovin suuria panoksia pelissä. Silti ottaa päähän olla huono, sitä on vaikea hyväksyä.

Onneksi tässä on edeltävinä viikkoina tullut kovan luokan onnistumisia. Niillä mennään kohti syksyä.

Muutama kysely on tullut miksi en lähde Ranskaan MM-katsastuksiin. Vastaan siihen nyt tässä. Talvella oli pitkään epäselvää pystynkö enää jatkamaan urheilua ollenkaan. Ilmassa oli epävarmuutta ja huonoa harjoittelua. Silloin ajattelin olevani tyytyväinen jos vielä pääsen joskus kisoihin. Sitten tuli vielä se Myko ja kevät meni täysin penkin alle. Vaikka olenkin viime aikoina päässyt hyvään kuntoon niin on ollut vaikea asettaa kovin korkeita tavoitteita. En myöskään usko että MM-kisoihin olisi mahdollisuuksia, se vaatisi varmasti katsastusvoittoa ja sitä ei varmasti tulisi. En ole käynyt koskaan Ranskassa, en tykkää rymytä kivikossa, enkä yksinkertaisesti ole riittävän hyvä. Voisihan sitä haaveilla tuurivoitosta oikein erikoisen kisan kohdalle sattuessa. Tuskin olisin kuitenkaan se jolla tuuri käy. Ja olisko se hauska mennä MM-kisoihin ja karsiutua siellä heti kättelyssä finaalista? Jos MM-tasolle haluaa niin se on pidempi projekti, mikä tähtää menestykseen itse kisoissa eikä pelkästään kisoihin pääsyyn.

Ensi viikolla alkaa valmistauminen syksyn SM-pitkälle ja viestiin. Lokakuussa katselen sitten tulokset ja mietin otanko Sveitsin ja Vuokatin kisat tähtäimeen vai jatkanko hyvänä kansallisen tason suunnistajana, joka hyvässä kunnossa pystyy haastamaan maajoukkuemiehet (kuten nyt Jukola ja Kainuu).

Nyt minulla ei ole motivaatio. Ens viikko sit aloitan.

3 ja 4

2011-07-11T06:56:00.000-07:00

Pistetääs nyt kuitenkin pienet jutut myös päivistä 3 ja 4.

Kolmantena päivänä kävin puolustustaisteluun. Tavoite oli minimoida tappio keulaan. Arvelin aikaisen lähtöpaikan vaikuttavan negatiivisesti saavuttamaani loppuaikaan, joten pummeja oli syytä vältää. Silloinhan loppuaikani olisi nimittäin oleva vieläkin huonompi.

Kisa sujui todella hyvin. Virhettä ehkä puoli minuuttia, joihin on laskettu pitkällä välillä kaksi pysähdystä. Se on jo sellainen juoksu joita ihmisen pitää tehdä. Palkintona tästä kahdeksas sija reilu kaks minuuttia Topi Anjalan takana. Laitan hieman lähtöpaikan piikkiin, ei kuitenkaaan hirveästi ettei lipsahda selittelyn mestarin puolelle. Oli mukava tulla maaliin kun menin 3,5 minuutin keulaan ennen Jereä. Kirikin irtosi hyvin, näköjään vanhoilla päivillä sopivan rentoutumisen myötä myös nopeat solut ovat heränneet.

Viimeiseen päivään lähdettäessä tilanne oli vaikea. Olo oli väsynyt ja siitähän seuraa pahimmoillaan löysyys lopputaisteluissa. Sitä ikään kuin haluaa vältellä pahaa oloa ja tyytyy vähempään. Lisäksi eteen oli reilu 40 sekuntia (Fredrik Johansson) ja taakse 1.40 (Mattias Millinger). Johansson lähti ajamaan takaa Taivaista kuin tuulispää, Taivainen puolestaan imi Lehdon etumatkan nopeasti kiinni. Itse saatoin vain keskittyä tarkkaan suunnistukseen ja toivoa edellä meneviltä pummia.

Sitä pummia ei tullut, vaan päivästä tuli yksinäisen miehen totinen työpäivä. Meno oli huonoa, mutta virheitä tuli nolla. Sitten Anjala, Johansson ja Lehto juoksivat vastaan (menivät siis jo seuraavaa väliä). Jonne sanoi että Taivainen menee edellä aika lähellä. Kohta selkä näkyikin, ja mikä parasta, selkä lähestyi nopeaa vauhtia. Pian olinkin jo Taivaisen kannoilla ja otin heti omaa valintaa. Luotin siihen että vauhtini on selvästi parempaa, ei siis tarvitse turhaan jäädä peesiin. Teinkin sitten heti virheen. No, ei ollut iso ja viimiselle suunnistusvälille lähdettäessä olin taas mukana. Sillä välillä otimme eri valinnat, Oma kiersi ja mie menin suorhaan. Rastilla tavattiin taas.

Viimeiselle lähdettiin samaa vauhtia eikä kummallakaan ollut halua kovaan vetoon. Oma kertoi vetäneensä tahallaan paskikkoon jotta ei tarvitsisi ottaa loppukiriä. Ei se paljoa hdastanut vaan Oma leimasi ennen viimeisellä rastilla. Siinä kohtaa otin separikirin ja menin ukosta ohi. Hieno homma kaiken kaikkiaan, harvoin tulee kirivoittoja mutta tällä viikolla tuli kaksi. Eikä ihan kevyistä ukoista, pakko vähän nauttia työn hedelmistä tässä kohtaa.

Kokonaiskisassa olin siis neljäs ja kotia kohti lähdettiin yhtä kameraa rikkaampana.

Seuraavaksi Lohjan MM-katsastussprintti. Ranskaan en viitsi lähteä katsastamaan, koska kisoihin ei varmasti ole mahdollisuuksia. Semminkin kun en ole niissä maastoissa koskaan käynyt. Tavoittelen SM-mitalia syksyllä, sen jälkeen katson alanko vielä tavoittelemaan suurempiin kisoihin. Vuokatti tietysti kummittelee aina välillä ajatuksissa. Siinä on kuitenkin omat kommervenkkinsä, katsotaan nyt mitä tapahtuu.

Kiitos tästä.

KRV 2. päivä

2011-07-05T09:56:00.001-07:00

Suuri mestari ja kaikkien aikojen idoli on mennyt pois. Mika Myllylä on ja tulee aina olemaan itselleni kaikkien aikojen kovin jätkä. Suvereeni ykkönen. Muistan jo 90-luvun puolivälissä lukeneeni innokkkasti Juoksijasta Myllylän harjoittelusta. Ohjelmat tekivät kohtalaisen kovan vaikutuksen. Hurjalta se harjoittelu vaikutti, tuohon olisi siis itsekin päästävä. En tainnut päästä.

Oli aina ilo seurata vaisusti sujuneen alkutalven jälkeen tammikuisia SM-hiihtoja. Myllylä ilmestyi paikalle hirmukuntoisena, kukaan ei voinut mitään. Ei puhettakaan, vaikka Isometsä tai Hartsa olisivatkin olleet hyvässä kunnossa. Joskus Myllylä oli ollut kuukauden kipeänä. Ei haitannut, tammikuussa alkoi kulkemaan. Joskus jo Davosissa joulukuun alussa.

Trondheimin maailmanmestaruus oli hieno juttu juuri kestävyysharjoittelun saloihin tutustuvalle nuorelle miehelle. Vesisade, tuhannet norjalaisliput, pipo pois, vetoketju auki. Jevne jäi.

Seuraavana talvena matkustin nuorten SM-hiihdoista Torniosta ja pääsin kotiin joskus puoliltaöin. En mennyt nukkumaan vaan ruvettiin porukalla seuraamaan Naganon olympialaisten 30 kilometrin kilpailua. Sen muistavat kaikki, varmasti kaikki. Isoja lumihiutaleita, huikean rankka profiili. Sen kesti vain yksi mies, Mika Myllylä.

Ramsaun kisoista ei tarvitse edes kirjoittaa.

Mika Myllylää on kiittäminen siitä että itsekin tästä kestourheilusta innostuin. Enkä varmasti ole ainoa.

R.I.P Mika

Kisassa olin tänään kuudes.

KRV 1. päivä

2011-07-04T08:48:00.000-07:00

Tänään juostiin Kainuun Rastiviikon ensimmäinen osakilpailu sprinttimatkalla. Kilpailuareenan virkaa toimitti Kuhmon keskusta kapeine kujineen, puistoineen, aitauksineen. Osa aitauksista oli vääriä, osa oikeita.

Etukäteen asetin tavoitteksi ns. seiftijuoksun, eli 35-45 sekuntia kärkeen ja hyvät asetelmat kokonaiskilpailuun. Ykköstavoite on jaettu huominen pitkänmatkan ja kokonaiskisan välillä, kääntyen kymmenyksellä kokonaiskisan hyväksi.

Kisa-alue oli spekuloitu suhteellisen simppeliksi, tuskinpa mitään erikoisempaa olisi edessä. Odotukset osoittautuivat vääriksi, kyseessä olikin erittäin hyvä sprinttikisa. Puttonen oli loihtinut mainion radan, joka sittemmin oli todettava itselleni liian vaikeaksi.

Jonnen kanssa aloitettiin lämmittely jo tuntia ennen kisaa. Ensin käveltiin, sitten juostiin ja lopuksi jo nyittiin spurtteja. Olo parani verkan aikana melko hyväksi, saatoin siis lähteä matkaan hyvillä mielin. Eiköhän tässä tavoitteeseen päästä.

Matkaan vaan ja ensimmäisen kerran eksyin jo matkalla K-pisteelle. Huitasin marketin kulmalta kadun puolelle ja hamusin katsellaani mistä se rata oikein alkaa. No, ei siinä montaa sekuntia mennyt. Kartan eteeni saatuani tajusin heti, että vaikea kisa tulee. En vain saanut hommaa oikein ensimmäisillä väleillä haltuun, koko ajan tuntui ettei vaan ehdi lukemaan riittävästi.

Väliajat eteeni saatuani voin todeta vauhdin olleen kuitenkin hyvää. Olin rastilla kahdeksan kolmantena vain 5 sekuntia kärjestä. Ysille tuli sitten ensimmäinen virhe, juoksin pussiin ja jouduin palaamaan takaisin. Siinä meni joku 9 sekuntia.

Tämän jälkeen sain Oison selän näkyviin ja nousin taas viidenneksi. Rastille 15 lähtiessä pysähdyin ja katsoin minkä hiton aidan kulmassa se rasti oikein on. Katsoin aivan oikein ja aitausta kiertäessäni näin vielä rastin toisella puolella aitaa. Tempaisin kuitenkin väärään karsinaan ja ihan sinne kulmaan saakka. Takkiin 35 sekuntia, eli lasketaan virhettä 30 sekuntia. Sija tässä vaiheessa 23. ja masennus päällä. Tulipa ryssittyä tämä homma, kokonaiskisassa ei viittis pahemmin turhaa siimaa antaa.

No, juoksun kulkeminen on ilmiselvä tapaus. Tempaisin näet seuraaville kolmelle välille pohjat ja lopuille neljälle tappiot olivat 1,2,1 ja 2 sekuntia. Lopulta tappiota harmooniselle Rustille kertyi 42 sekuntia.

Vaikka epäonnistuin tänään niin tuntuu ihan hyvältä. On semmoinen tunne että nyt on löytyny hyvä harjoitussysteemi itselleni. Tänäänkin oli kaikkien aikojen eka sprinttikisa missä olisi ollut oikeasti mahdollisuudet voittaa. Jännä juttu on se, että kaikki kovat juoksuvedot on jätetty ohjelmasta pois. Maksimia ei ole tehty ollenkaan, vaan kisat ovat hoitaneet sen puolen. Ehkä siinä tärkeänä osana on myös jatkuva hyvä fiilis. Kun nauttii kisoista niin alkaa kulkemaankin. Tai sitten kyseessä on tuuri.

Tulos oli siis tänään tavoitteiden mukainen. Suoritus taas kaikkien aikojen paskin. Harmittaa pikkusen mutta huomiseen kisaan lähden hyvällä itseluottamuksella tekemään kovaa juoksua. Katsotaan sitten jaksanko loppuun saakka.

Tähän vielä tämän viikon hitti. Masan kertosäe on kova.

Raskaita aikoja

Pitkät yöt, lyhyet päivät - Salpa-Jukolan isot yö-pyssyt!

2011-06-23T05:05:00.000-07:00

Tässä se tulee: isojen pyssyjen yön jatko-osa! Tässä ja nyt, lyhennettynä, referoituna, muttei sensuroituna!

Edellisessä jutussa kertoilin kuulumisista leirin jälkeen. Siellä olin saanut itseluottamuksen kohdilleen viimeisen harjoituksen aikana. Se oli kohdallani kaikkien aikojen paras harjoitus! Huutomerkki siihen kuin Riivari konsanaan! Paras siksi, että kyseessä oli kategorian A harjoitus! kts. edellinen blogjuttu.

Viikolla otin hyvin kevyesti. Maanantaina lepo, tiistaina 6 kilsaa ja hieronta, keskiviikkona 20km Nurcin kera (tuntui vahvalta), torstaina lepo ja perjantaina 8km + mallisuunnistus (sisälsi 10 minuutin likistysvedon!)!

Perjantain joukkuepalaverissa sanoin muille olevani hyvin luottavainen. Vain yhtä ukkoa pidin etukäteen kovempana. Tämä siksi, että olin nähnyt edellisenä viikonloppuna kovissa treeneissä mitä vauhti tällä TG:llä on. Se oli mahdottomuus.

Lauantaina käytiin teamjoggingilla, syötiin ja lähdettiin kisapaikalle. Oltiin ukon ja annin kanssa TV-haastattelussa ja sen jälkeen seurasin kaksi osuutta venloja. Anni veteli tapansa mukaan huippujuoksun viimeistä suunnistusrastia lukuun ottamatta. Joskus käy näin, mahotonta se oliskin ollut taas voittaa.

Illan mittaan tunnelma mökillä oli kohtalaisen rauhaton. Etenkin kakkosjoukkueen ukot olivat aika täpinöissään, kukaan ei jaksanut olla paikallaan kahta minuuttia kauempaa. Ukot jauhoi isojen pyssyjen yöstä, joka tulisi vilisemään toinen toistaan kovempia ukkoja. Nyt olisi kuulemma todella siis hirvittävää kyytiä tarjolla. Hetken jo epäilin omaa panostani, jäisinkö jalkoihin? Mokaisinko kaiken? Entä jos hyvä itseluottamus olisikin vain harhaa? Katselin siinä kun Thierry söi kahdeksan aikaan 16 perunaa ja joi litran RedBullia. Itse söin Sippolassa kuusi.

Katseltiin ekaa osuutta puoleen väliin saakka, ja sitten olikin lähdettävä kohti hauskanpitopistettä, eli kisoihin. Juuso ajoi, mie ja Thierry istuttiin. Kaikilla tuntui olevan hyvä huumori päällä, ei mitään ressiä itse kisasta. Itse olin hieman ihmeissäni, yleensä en ole tällaisissa paikoissa ollut kovinkaan varma omasta tasostani. Nyt vain jostain syystä tuntui että asiat tulevat loksahtelemaan paikoilleen.

Kisapaikalla onnittelin ykkösosuuden miehiä ja aloin asentamaan lamppua sun muita rensseleitä valmiuteen. Lämmitellessä tuntui hieman nihkeältä, kunnes heitin ylimääräiset vaatteet pois. Totesin että kulkee, ei hätiä mitiä. Suunnistuksen sujuvuuteen oli yllättävä luotto jatkuvasti.

Näin screeniltä Hannun pummit. Pipo sanoi Thierrylle tilanteen muuttuneen. Ei siinä ilmekään värähtänyt, taisi todeta että selvä. Kakkosen Heinonen oli koko ajan kärjen mukana, ja tuli loppuun saakka hienosti. Juuri niin kuin tuollaiselle osuudella pitääkin. Valitsi vielä Nordbergin selän mulle seurattavaksi.

Kartan saatuani vauhti oli heti valmista ja riittävän kovaa. Seurasin Andersia ja oikaistiin ykköselle mennessä tien kulma valmiita uria pitkin. Tiellä tuntui aika tukalalta, huimaa vauhtia siinä mentiin. Oli laitettava täysillä jalkaa toisen eteen, eikä tuntunut siltikään riittävän.

Viimein mentiin metsän puolelle ja asetuin vetämään omaa letkaani, Nordberg oli mennyt johonkin muualle. Ykköne meni nappiin, kakkoselle jouduin pikkusen pysähtelemään. Siinä heti pieni virhe.

Nelosella oli TV-rasti. Edessä näkyi kymmeniä lamppuja, en siis voinut tietää montako ukkoa on edellä. Takana tulivat ainakin Halden ja Södertälje, ehkä myös Linne. Olin siinä kohtaa neljäntenä 22 sekuntia keulasta.

Vitoselle vedin letkaa. Rastille tultiin kuitenkin huonohkosti ja kutoselle menin letkan loppupäässä. Vauhti oli sellaista että tiesin Thierryn lähestyvän koko ajan.Vääjäämättä ja vauhdikkaasti. Rastille tullessa Nordberg tulikin sinne samaan aikaan täysin väärästä suunnasta. Hyvä fiilis.

Seiskalle mentiin hieman kovempaa. Rastilla näin Hujakan Pasin antamassa väliaikoja. Kasille otin Nordbergin selän ja lähdettiin menemään alakautta tien kautta. Tieltä metsään oikeasta paikasta ja hiekkakuopan läpi kohti lippua. Nordberg meni hieman väärään paikkaan ja Mäkisen Vesa sanoi että alempana se on, näinkin heti lipun ja pääsin leimaamaan ensin. Seuraavalle rastille mennessä tiesin että TV-rastihan se on. Juoksin keulassa ja ajattelin siinä että ekana leimaaminen antaa aina joukkuekavereille voimia tulevaan savottaan.

Kympille lähdettäessä sanoin Vesalle että nyt on hajonta, otetaan tarkasti. Menin omalle lipulle yksin ja läksin siitä samantien sitten kohti seuraavaa rastia. Arvelin että jotkut tekee varmasti pummia tähän, tuskin on kovin moni edellä enää. Vesa tekikin virheen ja joutui antautumaan. Tokihan taisi juosta tässä vaiheessa jo käsi murtuneena. Aika kova veto Vesalta!

Yhdelletoista mennessä luulin nähneeni iskän polulla jonkun toisen kanssa, harhanäkyjä taisi olla. Ohittelin muiden osuuksien viestin viejiä ja nautin helposta menosta. Tiesin kyllä melkoisella varmuudella olevani keulassa.

Kolmelletoista Norberg ja Novikov saivat kiinni. Muita ei näkynyt. Tässä vaan nyt, niin hyvä tulee. Vauhti tuntui juuri sopivalta. Viidellätoista taisi olla Katteluksen Keijo radiomiehen kanssa.

Seitsemälletoista oli hajonta. Sinne menin omaa reittiä, pienen ajautumisen seurauksena leimasin kuitenkin noin 10 sekuntia Novikovin jälkeen. Imin sen varmuuden vuoksi heti kiinni. Mielenkiintoista on, että Thierry oli tässä kohtaa jo ihan tuntumassa.

Novikovin kanssa juostiin kovimmat ajat kahdeksalletoista, ja sieltä lähdettäessä nähtiin taas Nordberg. Seuraavat kaksi väliä olivat vaikeita. Piti juosta oikeasti täysillä, mutta edessä oli sadoittain hitaampia joukkueita. Pelkäsin koko ajan, että naru Nordbergiin katkeaa. Eipä katkennut, vaan kahdellakympillä putkiosuuden alkaessa oltiin edelleen kasassa.

Tässä kohtaa tiesin sataprosenttisesti, että putkiosuutta mennään. Ei siihen varsinaisesti neronlahjoja tarvittu. Uria ei ollut ja edessä oli tyhjä metsä.

Kaksykköselle lähdettäessä vilkaisin vasemmalle, siellä se oli. Kohde, jota ei hevillä pitäisi karkuun päästää. Pelkojen kohde, epävarmuuden lähde. Thierry Gueorgiou.

Vaihdoin Nordbergin Gueorgiouhun, henkäisin syvään, ja olin valmis laittamaan kaiken peliin.

Välin loppuosassa oli pieni usvainen suo. Katsoin eteeni. Siellä menivät Gueorgiou, Nordberg ja Novikov. Ja Fincke. Metsä oli täysin hiljainen, vain miesten tiivis hengitys kuului vaimeana jostakin edestäpäin. Meinasin herkistyä, tajusin kuinka hienoja hetkiä elettiin.

Kakskakkoselle oli lyhyt väli hienossa kuusikossa. Novikov tuntui hyytyvän nousuun ja puskin ohi, jatkoin hyvällä vauhdilla ja sain kärkikaksikon pienen eron kiinni. Rastilla oli muutama ihminen, Liuhan Jarkko ainakin oli kuusen kupeeseen piiloutunut.

Kakskolmoselle juostiin polkua, eroa oli varmaan 20 metriä. Nousussa totesin että voi olla hajontaa (aika naurettava ajatus muuten), ja suunnistin rastille itse. Vaikka
Isot pyssyt olivatkin näkyvissä.

Kaksneloselle laskettiin notkoon ja Nordberg teki viimeisen epätoivoisen ratkaisun. Meni onneton tiheikköön. Seurasin Thierryn selkää ja kierrettiin venlauria pitkin tiheikkö oikealta. Nousussa totesin että toisena ollaan, Novikov on puhki. Juoksin sen minkä pystyin, ero vaan tuntui kasvavan. Mäen päällä Thierryn valo oli jo hävinnyt edellisen osuuden valojen sekaan.

Hätä ei ollut tämän näköinen, olin kuitenkin periaatteessa suunnistanut koko ajan itse. Menin seuraaville rasteille sujuvasti ja vauhdilla. Tokavikalla oli Junnu tehnyt hyvän jipon. Edellisen osuuden juoksijat menivät läheltä meidän rastia, mutta kuitenkin riittävän kaukaa. Katsoin että nyt aletaan olla rastin kohdalla mutta mitään ei näy. Vilkaisin siinä juostessani vasemmalle, ja siellä se oli. Ehkä kolmen sekunnin virhe. Viimeiselle Nordberg meni ohi.

Viimeisellä iskä kannusti. Päätin, että ainakin tämän osuuden jälkeen meillä on kaksoisjohto. Tikkasin kuin Lysell ja Nordberg ei pystynyt. Sillan jälkeen Matu kannusti ja maalisuoralla kuuluin Arto Ylä-Kotolan ääni kaiken muun yläpuolella. Pienet tuuletuksen siihen ja kartta Nurtsille. Thierryn kanssa ylävitoset ja Salosen Amin kuviin vaan.

Tehtävä oli suoritettu.

Kuva: Aapo Laiho

Jukolan viestiin valmistava harjoitusleiri

2011-06-13T09:20:00.000-07:00

Kalevan Rastin joukkueet valmistautuivat Jukolan viestiin viime viikonloppuna Haminan seudulla. Siellä olin siis minäkin, täynnä innostuneisuutta kuten arvata saattaa.

Tämän vuoden Jukolaan sisältyy itselläni pieni ekstralataus, juostaanhan tällä kertaa entisillä kotikulmillani. Olen suunnistanut kisamaastossa joitakin kertoja, pääasiassa junnuleireillä ehkäpä joskus 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lisäksi olen käynyt muutaman kerran myös jälkimmäisellä puoliskolla harjoituksen Ravijoen maastossa tekemässä, en kuitenkaan ainakaan kymmeneen vuoteen.

Fiilishän on tässä ollut tietyllä tapaa jopa enemmän odottava kuin yleensä. Sen huomasi myös leirillä, hauska lähteä treenaamaan kotiolosuhteista. Hyvää tulostahan kotikenttäetu ei suunnistuksessa tarjoa koskaan, karttaa on luettava suhteellisen tiheästi jokaisessa maastossa.

Perjantaina ohjelmistossa oli yötreeni Putilovin maastossa. Ensin suunnistettiin jokuu 3-4 kilsaa rauhalliseen tahtiin, sitten kokoonnuttiin ja lähettiin sopivin välimatkoin työntämään täydellä vauhdilla. Itselläni homma ei sujunut laisinkaan, oisinko jääny jonkun 8 minuuttia Hannulle. No, heti kahdelta olin jo kotipuolessa unten mailla suuntaamassa kohti seuraavia haasteita.

Aamulla oli todettava että Putilovi on nyt lähdettävä katsastamaan päivän valossa. Aika moni asia siinä selvisi, taktiikkaa oli muutettava vähemmän agressiiviseen suuntaan.

Illalla juostiin samanlainen treeni kuin perjantaina. Eli ensin pieni pätkä kevyesti ja sitten kokoontumisen jälkeen 4 kilsaa täysillä. Nyt meni jo paremmin, olihan maasto Valkjärvellä toki helmpompaakin. Juoksu sen sijaan oli kohtalaisen niukkaa, ei vaan päässy. Loppukirissä jouduin menettämään voiton Hannulle, eikä ihme kun se mentiin kuulemma kilometrivauhdilla 2'20. Ei semmoseen näillä vuosilla enää taivu. Saatoin käpertyä unten maille heti siinä kahden korvilla sangen tyytyväisin mielin.

Sunnuntaiaamuun heräsin hyvin kieriskellyn yön jälkeen kuin nyt sunnuntaihin voi vaan herätä. Edessä oli 3 reilun kahden kilsan suunnistuspätkää, ja täydellä vauhdilla totta mooses. No mikä ettei, pakko oli matkaan lähteä ettei vaan tippuisi kolmoseen löysään asenteen vuoksi.

Treenissä tapasin myös kuikanohuita päivämiehiä. Oli siinä komea rivistö toinen toistaan rumemmaksi itsensä harjoitelleita miehiä!

Kaksi ensimmäistä pätkää menivät kerrassaan mainiosti. Harjoitus oli tyyppiä A, joka Timo Harjun mukaan tarjoittaa sitä että suunnistus sujuu ja juoksu kulkee. Kerrataanpa tähän vielä kaikki tyypit:

A) Juoksu kulkee ja suunnistus sujuu
B) Juoksu kulkee mutta suunnistus ei suju
C) Juoksu ei kulje mutta suunnistus sujuu
D) Juoksu ei kulje eikä suunnistus suju

Viimeiseen vetoon lähdettäessä valmennusjohtaja Pipo ilmoitti, että nyt mennään yhteislähdöllä. Startissa heti täysi hönkä päälle ja ekan mäen päällä olin toisena. Siinä päätin että jos kaksi ekaa kertoivat todellisen suunnistustasoni, nyt katsotaan sitten peesaamalla fyysinen taso. Yritimme Simon kanssa roikkua Thierryn perässä. Kakkoselle saakka kaikki sujui hyvin, mitä nyt Simo oli siinä kohtaa käynyt kahdella väärällä rastilla. Kolmoselle oli pidempi väli. Siinä alettiin vaan antamaan siimaa, eikä jyrkän alamäen jälkeen Korkergoota näkyny enää (isommilla aukoillakaan). Jatkettiin siinä kohtaa omaa tahtia. Taso oli katsottu.

Nyt lepoa.

Maastoaskel pilalla

2011-06-07T06:54:00.000-07:00

Kausi etenee ja samalla vauhti paranee. Epitkillä olin kestävässä kunnossa, nyt jo hieman nopeammassakin. En kuitenkaan riittävän nopeassa, itse asiassa jossain rinttikisassa pitäisi olla noin 32 sekuntia nopeammassa.

Olen pitkin kevättä keskittynyt ns. perusharjoitteluun, joka on sisältänyt pääasiassa juoksua erilaisilla vauhdeilla ja alustoilla. Nykyisin aika on enemmän kortilla kuin ennen, joten on keskityttävä olennaiseen. Ei silti, aika monesti teen kyllä 2 treeniä päivään. Maanantaisin ja perjantaisin yhden.

Epitkien jälkeen paneuduin tarmokkaasti sprinttisuunnistukseen. Tavoite oli hioa tekniikka ja sujuvuus paremmaksi. Ja jalat irtonaisemmaksi. Projekti onnistui siinä mielessä hyvin, että kehityin sprintterinä tuossa kahdessa viikossa jonkun verran. Vaikea sanoa tarkemmin, sanotaan siis jonkun verran.

Projekti sisälsi neljä sprinttiharjoitusta, joista viimeisessä otin suvereenin voiton Ulvilan kuntorasteilla. Pitkiä lenkkejä en tietenkään unohtanut, nehän ovat kestävyysliikunnan perusta. Eli kerta viikkoon yli 20km lenkki. Siinä ne, ja tulos oli kohtalaisen hyvä.

SM-kisassa karsinta oli perustavaa laatua oleva SM-karsinta. Ihan näin meien kesken, pikkusen ihmettelen semmoisia kommentteja ettei karsinta ollut sprinttisuunnistusta. 13 rastia 2,5 kilsalla ja erityyppisiä haasteita. Mitä se sitten oli? Aika kova spekulaatio on myös se, että olisi juostu kaks keskimatkaa. Ei se nyt varsinaisesti keskimatkan kategoriaan mennyt. Oliko odotettavissa kenties semmoinen käänne, että Piikkiön keskusta olisikin rakennettu 1000 vuotta sitten ja sittenkin aika sokkeloiseksi? Eikä ne metsärastit nyt kauhean pahoja olleet, pahin taisi sijaita 50 metriä polulta, kaksi muuta noin kolme metriä.

Aika helppo oli päätellä jo etukäteen mihin mäkeen lähdetään ja mistä radat muutenkin menee. Eli alussa pari pahaa avokalliorastia, ja sitten helppoa toteutusta. Näin se menikin, ja mielikuva pahoista alkurasteista vahvistui (ei prkl, radiosta tulee Tyrävyötä, kohta varmaan Juustopäät)mallikartan nähtyäni. Kanssani samaan aikaan lähtivät Föhr, Koistinen ja Taivainen. Oli siinä jotain vitsailua, etten pysty olemaan ekana koolla, olinpas kuitenkin kaiken peliin laitettuani. Alku meni ihan ok, kakkoselle jäin jostain syystä aika paljon. Siitä sitten jatkoin sujuvasti loppua kohden ja finaaliin mentiin sijoituksen ollessa kuudes. Lopun niittypätkällä kävi sääliksi akupään lähtijöitä, takkiin oli varmasti tullut paljon.

Karsinnan jälkeen oli aika epävarma olo. Juoksu ei kulkenu eikä suunnistuskaan ihan kauhean helppoa ollu. Meinasin jo hilata tavoitteita alaspäin ja lähteä hakemaan sijoitusta viidentoista sakkiin. Lopulta päätin kuitenkin tavoitella sijoitusta kymppisakkiin, kyllähän nyt siihen pystyy jokainen suht terve mies.

Finaalissa tein kolmisen kappaletta reitinvalintavirheitä. Eroa kärkeen 31 sekuntia ja sijoitus 12. Eroa kymppisakkiin jäi 5 sekuntia, se meni viimiselle tullessa (tappiota nopeimmalle 8 sekuntia). En tiedä mistä johtuu, ehkä olin vain löysä ja varmisteleva nahjus. Ehkä jostain pääsi paremmin alas. ite tulin ainakin oikealta ja sopimoilleen kielletyn jyrkänteen läpi. Huomasin tämän vasta eilen. Rastinumero peittää just sopivasti jykän niin että se näyttää olevan poikki. Tollasta ei voi ihminen huomata, ei edes Thierry vaikka sillä onkin hyvät silmän pienet lihakset.

Finaalin juoksuun olen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Ero kärkeen on siinä mielessä hyvä, että melkoisella varmuudella tai ainakin kaiken järjen mukaan meikäläisen kunnon pitäisi tässä kauden mittaan mennä vielä eteenpäin. Ainakin jonkun verran. Sen verran huono harjoituskausi oli.

On se kyllä kumma kun ei Suomessa järjestetä enää ollenkaan hyviä kisoja. Ihan sama missä kisat oli tai millaset ne oli, paskoja ne vaan tuntuu olevan. Ja kyllähän näin on. Kaikki kisat missä oon käyny on ollu ihan perseestä parkkimaksuja, ratoja, maastoja, palkintoja, tunnelmaa, ja muita asioita myöden. Ehkä tässä on jotenkin oma asenne muuttunut. Pari vuotta kun kärvistelet suurimmaksi osaksi sivussa niin sitähän on ihan hyvillä tunnelmilla mukana kaikissa kisoissa. Kai se siitä kohta hieman taas laantuu semmoselle normaalille tasolle. Nautitaan nyt ainakin vähän aikaa.

Seuraava ohjelmassa lienee Jukolan viesti. Helppohan sinnekin on mennä korjaamaan kypsät hedelmät, niin tuttuja on noi Haminan maastot. Ei tarvi kuin juosta vaan kartta rullalla rastilta toiselle ja tuuletella sitten maalissa. Osuuskin on jo tiedossa, se tuli mitä himoitsinkin. Paha vaan kun meni tässä rinttisatsauksen aikana maastoaskel piloille. Ei kulje ainakaan kuukauteen laisinkaan metsän puolella.

Nyt AP:n kanssa 25km Ketunpesien lenkki eli niin sanottu kettukolmonen.

Vastavirtaan

2011-05-26T06:14:00.000-07:00

Moi.

Pitkästä aikaa on aikaa kirjoitella. Todellisuudessa aikaa olisi ihan aidosti, mutta keskittyminen erikoissuunnistuksen SM-kisojen on vienyt ajan ja rahat.

Mykon jälkeen oli selvää että Tiomila oli menetetty tapaus, näin ollen seuraavana tavoitteena oli tietysti SM-liianpitkä. Tiomila-viikolla olimme Pyylammen kanssa LIKE-seminaarissa Vuokatissa, ja siinä jonkun kuivan luennon aikana kulutimme aikaamme harjoitussuunnitelmien tekoon. Tuttua puuhaa jo siltä ajalta, kun itsekin kävin vielä koulua. Tomi laati ohjelman SM-maastoihin Jiri Karjalaiselle, minä taas itselleni ja tavoite oli siis erikoispitkät.

Ohjelman tärkeimmät harjoitukset olivat kahden tunnin metsälenkit, joita tein kolme kappaletta. Lisäksi ohjelma sisälsi neljä kisaa, pitkän tauon jälkeen kisarutiini oli saatava kohdilleen. Ja alkaahan se löytyä hiljalleen. Voimapuolesta vastasivat lyhyet mäkispurtit ja -loikat. Vetoharjoituksia ei ohjelmassa ollut.

Kolmeviikkoinen meni nappiin, ja kovan tankkauksen jälkeen saatoin lähteä suht luottavaisin mielin kilpailuun. Luulin tietäväni oikean taktiikan, eli suhteellisen suoraan välit olisi juostava. Simo oli näet lupaillut lausunnoissaan juostavaa maastoa - ja näin se olikin. Valitettvasti tämä periaate unohtui yhdellä rastivälillä, tappiota Muukkoselle viisi minuuttia.

Matkaan otin neljä geeliä, yhden energiapatukan ja loppulenkille camelbakin jossa puoli litraa urheilujuomaa. Päätin aloittaa geelien imemisen jo heti alkuunsa, eli jokaisessa kartanvaihdossa (n. neljän kilometrin välein). Loppulenkillä otin vielä yhden geelin ja ennen Saahkarin nousua jouduin vielä pureskelemään patukan. Hyvin jaksoikin viimeistä kahta kilometriä lukuun ottamatta.

Kilpailu lähti käyntiin normaalisti. Alussa porukkaa oli ympärillä reilusti ja seurailin rauhalisesti aloittanutta Ikosta. Jere tykitti heti noin sata metriä edellä. Kuitenkin jo kutosella porukkaa lähti aivan eri suuntaan mihin itse olin suunnitellut. Jo siinä kohtaa tajusin, että tänään on suunnistettava yksin, ja vain yksin. Kolmen lenkin aikana seuraa oli mukana vaihtelevasti, suunnistin kuitenkin itse koko ajan. Ja viimeisen hajontalenkin puolivälistä kartanvaihtoon saakka en nähnyt ketään. Kartanvaihdossa olin kolmantena Pasin ja Kirilin jälkeen, perässä Petteri ja Pardaali. 14 kilsan putkiosuudelle lähdettäessä tiesin, että Petterin selkä on mitali. Hänen vauhtiin en kuitenkaan kyennyt, ja Pardaalikin jäi johonkin taakse. Ennen pitkää väliä olin neljäntenä, minuutin perässä tulivat Topi, Jonne, Henri ja Pardaali. Mietin hetken jäänkö odottamaan, enpä kuitenkaan jäänyt. Läksin tahkoamaan oikealta teitä pitkin ja väli menikin hyvin. Juoksu oli vielä vahvaa. Totuus oli kuitenkin toinen, perässä tuleva porukka ohitti mut paremman reitinvalinnan turvin. Faktisesti suunnistin siis täysin yksin kaiken kaikkiaan viimeiset 16 kilometriä! Olen hieman ylpeä siitä että tein koko reissun aikana vain yhden pummin. Kahdeksas sija oli siis se minkä ansaitsin.

Kilpailuna erikoispitkät on raastava. Olen juossut kisan miesten sarjassa vuosina -03 (8.), -04 (6.), -06 (19.), -07 (4.), -08 (10.), -09 (13.) ja nyt siis kahdeksas. Joka kerta sitä päättää että tämä on viimeinen kerta, ei tässä ole mitään järkeä. Olo viimeisillä kilometreillä on hirveä, sellainen että tekisi mieli jäädä siihen paikkaan heti makaamaan. Kuitenkin lähestulkoon parasta on tulla maaliin ja asettua maahan lepäämään. Nyt se on ohi, ei koskaan enää. Ennen ensi vuotta.

Voisinhan olla samaan aikaan jossain kehäkolmosen tuntumassa kiipeilemässä esteitä monentuhannen muun kanssa ja ohitella pelleksi pukeutuneita turisteja. Tarjolla olisi ehkä sijoitus kolmen joukkoon kilpailussa, jossa urheilijaksi laskettavia mukana on kaksi. Ei kiitos, kun tarjolla on kilpailu, jossa on mahdollisuus mitata sekä äärimmäinen kestävyys että suunnistustaito.

Ensi vuonna taas.

Halden kumoo

2011-04-28T22:17:00.000-07:00

On se nyt että pitää herätä 6:30 kun olis pitkästä aikaa mahdollisuus nukkua pitkään. Ja ihan omassa hotellihuoneessa vielä.

VeVen bussikuski Aake piti aina reissuun lähdettäessä pienen puheen, joka loppui tavallisesti HALDEN KUMOON!- lauseeseen. Harvemmin se onnistui, mutta ainakin kerran muistan näin käyneen. Arvelin tässä aamutuimaan Kungens Kurvalta herätessäni, että siinähän se olis hyvä tavoite KR2-joukkueelle. Niin, siellä sitä taas kakkosessa ollaan. Ei riittäny viime viikonlopun näytöt ykköseen, eikä mulla siitä mitään mussutettavaa ole. Ihan oikeat valinnat. En vain ehtinyt viikossa riittävän hyvään iskuun.

Juoksin siis viime viikonloppuna kisat lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Lauantain Finnspringissä suoritus oli ok-tasoa, samoin sunnuntaina ja maanantaina. Kaikissa pummia tuli se 2 minuuttia, paitsi maanantaina enemmän. Siihen kun lisätään lauantain ja sunnuntain heikko esitys fyysisesti, niin ei auta. Lauantaina olin muistaakseni kuudes, sunnuntaina voitettiin viesti ja maanantaina oisin ollu 11. ellei sitä kisaa olis hylätty. Siihen kisaan olin sijoitusmielessä kuitenkin tyytyväinen.

Mikä noihin pummeihin oli syynä. Itseluottamusboksi oli jäänyt täyttämättä. Jos luottoa liikehdintään metsässä ei ole, niin sitä ei ole. Ja sitten jollain rastilla tulee hötkyiltyää. Harmi kyllä sitä boksia ei voi rahalla täydentää, ei sillä että sellaisia rahoja tilillä roikkuisikaan. Täydentäminen tapahtunee seuraavan kahden viikon aikana lenkkipoluilla ja rastimetsissä. SM-erikoispitkillä tilanne on toivottavasti jo toinen. Sen tässä on kuitenkin oppinut, että uudet vastoinkäymiset odottavat aivan nurkan takana valmiina iskemään. Pitää vaan olla hyvin hissukseen ja huomaamattomana.

No, toivotan kaikille onnea Tiomilaan. Jos nyt tuntuu hieman epävarmalta niin älkää huoliko, kyllä se hermopummi sieltä tulee! Jossain vaiheessa rataa kyllä luotatte johonkin toiseen enemmän kuin itteenne ja meette väärälle hajonnalle!

Tsemppiä Haldeniin kumoon menemiseksi.

Lähen täydentämään boksia tohon 25manna -96 maastoon. Silloin VeVen suoritus meni plörinäksi Katteluksen Kexan lukiessa väärää väliä, ei ollu poksi täynnä. Itellä oli kyllä ainakin paluumatkalla, ne oli niitä ekoja kertoja kun se poksi olikin täynnä.

72% vihaa

2011-04-21T01:08:00.000-07:00

Olin viime viikonloppuna avlmentajan (eli av-valmentajan, tapahtui näppäilyvirhe) ominaisuudessa Ankkurikellarilla. Torstaina läksin maastoon katselemaan ja kuvailemaan. Kävellessä loivaan mäkeen syke 145 ja tasaisella hölkätessä 160-165. Jotain oli selvästi pielessä, MYKO se siellä elimistössä jylläili menemään.

Illalla otin puhelun Iirolle ja perjantaina kävin heti aamusta Salon apteeksista uudet pöpönnujertajatabletit. Lauantaina herätessä olotilassa oli tapahtunut huomattava muutos, tällaista oloa en ollutkaan kokenut viiteen viikkoon. Jo samaisena päivänä suunnnistin kahdesti. Hipheihurraa, alkaisko MYKO väistymään sittenkin?

Sunnuntaina ohjelmassa oli Ankkurirastit. Piti mennä vaan tekemään kevyttä treeniä, mutta olin niin innoissani että homma karkasi käsistä melkeinpä heti ensimetreillä. En juossut täysillä ja ylämäkiin hiljensin tarkoituksella. Menin kuitenkin mukavaa matkavauhtia, eikä minkään sortin hyytymistä tullut. Sykemittaria piti vilkuilla jatkuvasti, jotenkin oli kuitenkin pelko kun oli ollut niitä rintakipuja. Hengissä kuitenkin selvittiin. Suunnistushan sujui liki täydellisesti, ekaa perhosta lukuun ottamatta tein omaa työtä. Kompassikontrolli oli kunnossa, rastinottoon oli aina kohteet ja niin edelleen.

Perhoset kierrettyäni läksin juoksentelemaan kohti maalia ja tiellä näin Tuomas Mattilan, Trondheim, selän noin 50 metriä edellä. Arvelin että varmaan ihan mukava sija tästä tulee. Toiseksi sijoituinkin, ihan hyvä taustaan nähden.

Terveydentilassa ei ole takapakkeja näkynyt ja tällä viikolla olen juossut pk-lenkkejä päivittäin. Viikonloppuun lähden 72 prosenttisella vihan tunteella. Puran kaiken sen turhautumisen ulos, ja katson missä kohtaa nimi tuloslistalla on. Finnspringiin en ole ilmoittautunut, mutta sen hoidan tänään jälki-ilmoittautumisen muodossa. Sarja H21A1, sama missä Hernelahti ja Martomaakin kilpailevat. Varokaa ukot, yritän olla kantona kaskessa Tiomila-joukkuetta valittaessa. Savotta on kova, mutta sama se. Pääasia että terveys alkaa olla kohdillaan.

Laiva lähtee minä jään

2011-04-11T06:24:00.000-07:00

Kyllä se nyt on vaan tunnustettava. Huhtikuun kisat on jätettävä väliin.

Olo on jatkunut poikkeuksellisen väsyneenä jo niin pitkään, että oli tehtävä hieman lisätestejä. Yritin viime tiistaina lähteä lenkille ja 450 metriä juostuani iski rintakivut ja heikko olo. Se hieman pelästytti. Otettiin sydänfilmiä, ultra-ääntä, keuhkoröntgeniä ja verikokeita pullollinen jos toinenkin. Se onkin vanhalle piikkikammoiselle kivaa hommaa. Lääkäri tutki ja hutki tullen seuraavaan johtopäätelmään: täyslepoa nyt pari viikkoa ja sitten uusi katselmus.

Nykytila: Yt hyvä. Hoikka mies. Kävellen tulee vastaaottohuoneeseen eikä tuossa ala henkeä ahdistamaan.

Suunnitelma: Joko kyseessä vain yksinkertaisesti se, että ylähengitysinfektion jälkeen on vielä toipilaana. Myokardiittikaan ei täysin poissuljettu ole. Ekg:ssä aavistuksen myokardiittiin viittaavaa, mutta toisaalta tuo urheilutausta ja hoikkuus voi sotkea.

En oikein usko mihinkään sydänlihastulehdukseen. Lienee joku lukko rintarangassa...parempi kuitenkin uskoa ja pitää nyt se pari viikkoa levätä. Ei viittis kuitenkaan vielä kuolla. Ja toisaalta lauantaina menin kävelylle ja sippasin puolen tunnin kohilla.

Vietävästihän tää nyt taas harmittaa kun meni tämäkin kevät sivusuun. Ei siinä sitten kuitenkaan auta muu kuin alotella toukokuussa uutta reeniä syksyä silmällä pitäen. Ja voihan toi kuntokin olla pienessä alamäessä. Viiminen kunnon treeni kun on tehtynä 7.3 Portugalissa. Silloin kyllä kulki ja siitä haetaan voimaa.

Aina samat ukot

2011-04-03T12:12:00.000-07:00

Mielenkiintoisia aikoja on jälleen kerran eletty, kuten aina. Nyt on kolme viikkoa siitä kun tulin kipeäksi. Flunssaolo loppui noin viikko sitten mutta joku kropassa on mättäny, ainakin tähän saakka.

Mykoplasma tsekattiin heti ensi alkuun, koska niin halusin. Ja kuten arvattavaa oli, mykoplasmaa ne tarjoaa. Sitähän on nyt kai suunnilleen joka toisella ihmisellä. Päätinkin tässä muutama päivä sitten etten anna semmosten testien pilata mitään, vaan alan treenaamaan taas heti kun siltä tuntuu. Sano arvot mitä tahansa. Ei kai siinä nyt voi pahempaa seurata kuin kuolema. Ja sen kanssa pystyy kyllä elämään.

Lääkäri oli sitä mieltä että Ruotsin leiri pitää jättää väliin. Ja se ratkaisu olikin helppo, ei siinä olotilassa mitään olis pystyny tekemään kuitenkaan. Siellä ne ukot on painanu yötestiä ja muuta kivaa.

Kyllähän sitä nyt taas on mieltä ja ruumista koeteltu. Ja jotenkin tuntuu että samat ukot siirtyy aina tässä vaiheessa sivuun. Eli mie ja Nurmonen. Mut ollaan nyt päätetty (mun toimesta tällä kirjoituksella) että raijataan ittemme semmoseen kuosiin ettei tarvi toiste seurata sivusta kun Thierry tulee miilan loppusuoraa seppele kaulassa. Sen verran se keljuttaa, kuten viime vuonna huomattiin. Kyl siin ol poski märkän.

Eli lähden kauteen seuraavin tavoittein:

1. Tiomilan voitto
Tässä on kaksi kohtaa, mitkä pitää selvittää.
- pitää päästä joukkueeseen
- pitää päästä kisoihin missä ne näytöt annetaan

2. Henkilökohtaiset tavoitteet toukokuusta eteenpäin

Kävin tossa elokuvissa ja kun tulin ulos niin satoi vettä. Päätin siltä seisomalta lähteä juoksulenkille. Tuntui kivalle.

Itken seinään päin

2011-03-24T09:48:00.000-07:00

Sillä samalla sairauden tiellä painetaan edelleen. Antibioottia on syöty kahdeksan päivää eikä auttanu. On kokeiltu wiskit ja rommit. On oltu saikulla ja on käyty myös töissä. Keuhkoihin kuitenkin sattuu ja väsyttää niin että välillä nukahtelen sohvalle. Niskakivut ja lihassäryt lisätään vielä listaan.

Eilen painelin uudelleen YTHS:lle ja hieman painostaen sain otatettua laajemmat verenkuvat. Katsellaan sitä muotivillitystä eli mykoplasmaa, tuloksia tulee sitten keväämmällä. Mulla kun sattuu olemaan tämä reumatauti niin tämmöset taudit ei tee mitään kauhean hyvää. Vaikka en oo juossu viikkokausiin niin plantaarifaskiitti ja kantapää on aamuisin kipeä, samoin SI-nivelten ja rintarangan alueella esiintyy kipuja.

Urheilumiehen ollessa sairaana vähänkin aikaa, saati sitten näinkin pitkään (jotkut vieläkin pidempään) nuo päänsisäiset ajatukset liikkuvat vähän niinkun vuoristorataa. Periaatteessa jos vähänkin miettii treenejä tai muiden treenaamisia niin eihän sitä selvinpäin kestä. Harmitus on melkoinen.

Joku voi miettiä että mitä tuokin kolmekymppinen vanha ja vaivainen ukonkäntty vielä yrittää. Miksi se urheilee eikä saatana perusta perhettä ja mene töihin. Luuleeko se vielä joskus pärjäävänsä. Tai siis tuskin näitä kukaan miettii paitsi mie ite. Motivaationa meikäläisellä on seuraava asia: halu näyttää että perkele Vehkalahden maaperiltä tulee semmoisia ukkoja jotka ei ihan heti, esimerkiksi parin-kolmen vuoden perseellenmenon jälkeen lannistu vaan ne nousee sieltä loputtomasta suosta. Ja sitä yritän edelleen, onpahan enemmän haastetta. Sitäpaitsi perheen perustamisen tiellä ollaan ja töissäkin käyn.

Aika tiukkaa alkaa tehdä Tiomilan suhteen. Siinähän tekee.

Ja tähän loppuun vielä semmonen hyvä sanoitus:
Siellä vesi muuttuu viiniksi, viini toivoksi. Ja sitä sielu hamuaa.
taivas on auki

Millään ei ole mitään väliä

2011-03-16T03:54:00.000-07:00

Palaan vielä hetkeksi Portugalin leirin tunnelmiin. Leirille mennessä takana oli kaksi hyvää kolmen viikon harjoitusjaksoa ja vahva tunne nousukunnosta. Kyllä sen kokenut ja veteraaniutta kovaa vauhtia lähestyvä ukko nahoissaa tuntee, sen kun juoksu muuttuu kovemmassakin vauhdissa helpoksi. Sen verran vielä tuohon veteraaniuteen, Mäkisen Vesa kyseli menomatkalla koneessa että joko se on ikäkriisi iskeny. Sanoin muistaakseni ettei ole, mutta sillä hetkellä se iski. Ja voimistui POM-kisojen aikaan. Ei heleketti, sielä lähtölistoissa on jotain ysikolmosia ja vastaavia!

Siitä päästäänkin kevyellä aasinsillalla seuraavan aiheen pariin. Nimittäin palautuminen leirillä tuntui tapahtuvan nopeammin kuin koskaan ennen. Jouduin jopa katsomaan josko Remicade olisi kiellettyjen aineiden listoilla, mutta eipä ole. Voihan siellä silti jotain hormoonia olla lisättynä ihan vaan pikkusatsi. Vaikka eihän ne A-sarjalaisia testaile.

Ekana aamuna ohjelmassa oli suunnistusvetoja jossain hyvässä maastossa. Kolme kappaletta 2,5 kilsan pätkää hajoinnoin niin, että kahteen ekaan vetoon startattiin yhteislähdöllä ja viimeiseen kolmena kolmen hengen ryhmänä 20 sekunnin välein. Siinä treenissä huomasin nahkojen tuntemusten olleen oikeat. Pajunenkin julisti toisen vedon jälkeen että nyt on Fincke taas tikissä. Ja Ikonen sano etten hengittäny ollenkaan, ainakaan mitään ei kuulunut.

Samoja suht vahvoja fiiliksiä oli sitten ohjelmassa koko leirin ajan, ja kotiin palasi tyytyväinen ukko. Ei muuta ku kinuamaan paikkaa huippuliigassa.

Meni pari päivää palautellessa ja lauantaina siiten Keuruulle parin tunnin lenkkiä hiihtämään. Sen jälkeen keuhkoputkissa alkoi tuntumaan oudolta. Sunnuntaina olinkin sitten jo aika kipeä ja sillä tiellä painetaan edelleen.

Jotenkin tässä on kuitenkin mieli ihan valoisana. Lupasin tammikuussa etten enää jaksa ottaa pikkuasioista stressiä. Ja olen huomannut ettei kuntoon pääseminen näillä vuosilla kestä kauaa kunhan vaan pääsee taas jossain vaiheessa terveeksi. Eniten tämmösessä tilanteessa korpeaa se uudelleen aloittaminen. Ei millään viittis odotella sitä perusviikkoa että alkaa taas kulkemaan normaaliin malliin. Sen se kuitenkin tahtoo ottaa.

Ja aina on hyvä muistaa: mitä väliä yhden ihmisen elämällä saati urheilemisella on? Kaikki rullaa entiseen malliin, ihan sama miten kävi.

Eli ihan sama vastata tuon hyllyllä tuijottavan wiskipullon kutsuun "avaa minut ja ota!". Ihan vaan pikkumuki.

Keväällä juoksen kuitenkin ilman takkia kisat. Siinähän lähtee heti kättelyssä 15s/km.

kuva: freestylespirit.com

Ei heleketti

2011-03-10T09:53:00.001-08:00

Jole sano että jätkä on menny tekemää pahimman virheen mitä voi tehä, oot sanonu julkisesti että menee hyvin. Otetaan siis vähän linjaa alakanttiin ja suunnataan - ei kirkkoon vaan kapakkaan.

Protugalissa käytiin seuran leirillä. Meininki oli sitä samaa ku joskus kymmenen vuotta sitten. Harjoiteltiin pari kertaa päivään ja syötiin ja oltiin niin pirun väsyneitä. Ei oikein kulkenu eikä suunnistus sujunu. Oli taas tammi-helmikuussa fysiikkatreeniä painaessa unohtunu että lajihan on suunnistus. Kelit oli peisikit, aika kylmä tuuli mut toisinaan auringossa saattoi tuntea lupauksen paremmasta. Harjoituksissa ulkkarit oli eellä ja suomalaiset perässä. Ja kaikki ketkä nyt lisenssin on maksanu oli siel samalla leirillä ja teki ne samat treenit. Ja kaikki hehkutti pikkusen facebookissa et ne oli portugalissa vaikka siellähän oli kaikki muutkin.

Sitten vaihdettiin hotlaa ja perusressi iski siinä vaiheessa. Mentiin kisoihin - thierry voitti ja mie en päässy supereliittiin.

Eli kaikinpuolin semmosta perus putkenkiillotusta se reissu oli. Just sitä mikä on hauskaa ainakin jälkikäteen, ja mistä jää ihan ok-muistoja sitten kiikkustuolissa piipun ja wiskin ääressä muisteltavaksi. Ehkä myös joen varressa tammukkaa perholla narratessa saattaa jokunen kohtalainen juttu muistua urheiluvuosilta. Ja sitten iltanuotiolla pekuloijaan että muistatteko miten tyhmii myö oltii.

Ja muutama kuva niinku blogiharjoittelijalla pitää olla.

Spaluu - osa sata

2011-02-21T09:52:00.000-08:00

Ei ollut kompassia, karttaa, ei tutkaa
reilusti vedettiin suoraksi mutkaa
velat muuttuivat saataviksi
hirviöt kaunottariksi

Näin oivallisesti se alkaa - 19.3 Kerubi

Talvi etenee ja ukko eikun rumenee. Tsapaino paranee, epätasapaino poistuu mielen ja ruumiin syövereistä. Vielä on toivoa, ja yritystä mennä siitä mistä aita ei ole ihan matalin. Junnukin sanoi, yritä vielä. Ja mie yritän.

Nyt alkaa olla kaksi kolmen viikon oivallista harjoitussettiä valmiina toteutettuna. Enpä olis uskonut vielä joulun aikoihin että tähän tilanteeseen pääsisin. Vähät on vaatimukset nykyisin, olen siis läksyni oppinut. On se vaan uskomatonta ja toisaalta vaarallista miten urheilijaksi tottunut elää urheilun kautta. Kun ei suju, niin mies on maassa. Kun menee kohtalaisesti, niin mieli on kohtalainen. Kun menee hyvin, niin mieli on hyvä. Tämän näkee lounastunnilla päivittäin. Joka ukon naamasta sen pystyy lukemaan suoraan. Miksi?

Miksi ei?

Ensi sunnuntaina lähdetään Portugaliin. Itselleni tuo reissu on ensimmäinen mahdollisuus kahden vuoden aikana alas menneen itseluottamuksen hakemiselle. Se on löydettävä, mikäli meinaa Tiomila-viestissä ykkösjoukkueessa juosta. Kunto on siinä kohtaa toisarvoinen asia. On sekin jännä asia. Joskus VeVessä sitä lähti pitkälle yölle isoja pyssyjä vastaan suhteellisen luottavaisena. Nyt jopa lyhyt väliosuus tuntuu hieman vaikealta.

Seuraava etappi on sitten 19.3 testijuoksu ja huhtikuun Ruotsin leiri. Siitä se rakentuu jos on rakentuakseen.

Savonia - tie tuskaan

2011-02-16T06:53:00.000-08:00

Talven hiihtotavoitteeksi oli määritelty Savonia hiihto. 39 kilsaa luistelutyylillä hyvässä porukassa sopivaa vauhtia - siinä ennakko-odotukset. Mukaan Joensuun miehistä lähtivät myös Taneli Pantsar, Tuukka Turkka ja Mikko Auvinen.

Aamusella mittari osoitti rivakkaa tulipalopakkasta, järjestäjät päättivätkin siirtää lähtöä tunnilla eteenpäin eli klo 13:sta. Matka Kymenlaakson pääkaupungista Kouvostoliitosta Etelä-Savon helmeen eli Kikkeliin sujui mukavissa rupattelumerkeissä. Oltiin Tuukan kanssa otettu oikein emännät matkaan. Tässä vaiheessa tein virheen numero 2. En ottanut geelejä mukaan. Jo kotoa lähtiessäni olin tehnyt virheen numero 1. En ottanut juomavyötä mukaan.

Tanka oli ansiokkaasti voidellut mulle Peltoset. Luisto tuntui verrytellessä ensiluokkaiselta ja kroppa ihan voimakkaalta. Sitten vain sukset lähtöalueelle ja odottelemaan.

Tosihiihtäjät vakavina

Lähtölaukaus pamahti ja ensimmäiset parisataa metriä mentiin tasatyönnöllä. Vanhana tasatyöntäjänä seurailin vain Tuukan pakaroita ja asetuin hänen peesiinsä kun siirryttiin luisteluhommiin.

Muutama kilsa mentiin porukassa ja kärki oli siinä muutamankymmenenmetrin päässä. Tuukka edessä, Auvinen ja Tanka jossain edessäpäin. Kärkiporukkaan alkoi syntyä eroa ja Tuukka nappasi ohituskaistan eli tasatyönnöllä porukasta ohitte Ikolan tyyliin. Itse tein tässä kohtaa virheen numero 3. Jäin siis odottamaan hitaampien taakse hetkeksi.

Ei siinä kauaa odoteltu ja tuuppasin Junkkarin Jussin ohi tasatyönnöllä, vanha tasatyöntäjä kun olen. Eroa Tuukan porukkaan eli ns. kakkosletkaan oli jo melkein sata metriä mutta yritin vetää kovaa. Seuraavat 10 kilsaa hiihdinkin sitten yksin omaa maksimivauhtia (toim. huom. ei kauhean kovaa) ja sain kuin sainkin Auvisen vetämän letkan kiinni. Tuukka sutkutteli siinä porukan keskivaiheilla.

Mie, Auvinen ja Tuukka

Letkassa vauhti oli leppoisaa ja pääsin aika helpolla, ylämäissä tuntui kuitenkin pahalta kuten hiihtokisassa kuuluukin.

Letkassa hymyilyttää

25 kilsan kohilla aloin ymmärtämään mikä oli neljäs ja samalla viimeinen virheeni. Se, että olin ylipäätänsä lähtenyt koko kisaan ja ennen kaikkea luistelutyylillä. Reidet alkoivat puutumaan hyvin voimakkaasti ja näkökentässä alkoi heittämään. En meinannut enää pysyä pystyssä eikä ylämäkeä päässyt kovinkaan helposti ylös. Pysähdyin ja anelin aiemmin pudonneelta Auviselta energiaa, ei löytynyt. Siinä oli vain pakko keskeyttää, ei mitään mahiksia jatkaa.

Kaikesta huolimatta pieni kipinä jäi itämään. Sitten kun mie oon vanha niin alan kiertämään massahiihtoja ja kesäisin juoksen maraa. Tai sitten nostan lohta väylältä ja kurlaan kaljaa kuten Tanka asian ilmaisi kun hänelle tämän suunnitelman esitin.

Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan

2011-02-05T04:15:00.000-08:00

Sellainen se työmiehen lauantai. Itekkin olen nykyisellään ainakin jossain määrin työmies. On toiminnanjohtajan töitä, on av-valmennusta, on kirjoitushommia (ainakin tulossa). No, se on hyvä että on ja aika menee nykyisellään kuten lentäessä eli siivillä. Viinikin on mukiin menevää jne.

Mieli on tehnyt jo aikaisemmin asiasta mainita, mutta enpä ole tohtinut liiemmälti rumpuja paukutella ja henkseleitä rumputella. Eli viimeiset neljä viikkoa on harjoituksellisessa mielessä sujunut mukavissa ei niin ahtaissa ja ahdistavissa merkeissä. Pääasiassa olen harjoitellut kahdenlaisia harjoituksia: kevyitä ja kovia. Perusmätöt on jätetty Tonderin Jampalle, hyvin Jamppa on ne hoitanutkin.

Tänään oli aika TV-kovan. Paikaksi valikoitui BB-gymin matto ja lämmittelyt oli tarkoitus tehdä Areenalta käsin. Kaartaessani kukonlaulun aikaan kohti Areenan parkkipaikkaa AP lopetteli jo ratavetoverkkojansa ja kohti Gymiä hölkötellessäni vastaan rullasin Tuomo Lehtinen erittän kepeällä askelluksella. Tuntuu että jotain kummalllista aikaa tässä nyt eletään, suuria muutoksia on näköpiirissä. Merkit ovat selvät.

Tässä kohtaa lienee turha kertoa omasta treenistäni mitään.

Päästäiskö kohta jo asiaan.

2011-01-05T03:21:00.000-08:00

Moi.

Eilen oli jälleen se päivä jota olin odottanut viimeiset kuukaudet. Tässäpä lyhyt kuvaus elämästäni tiistaina 4.1.2011.

7:15 Herätyskellon tervehtii sulosävelillä jotka tuovat mieleeni Gardajärven lämpimänkiihkeät tuulet. Ukko ylös ja aamiainen on valmis. Puuroaamiaista ei tällä kertaa ole aikaa valmistella joten tyydyn sämpylään ja jukurttiin. Purut suuhun, päälle kiehuvaa vettä ja tilkka maitoa niin olenkin jo valmiina päivän taisteluun.

8:00 Saavun Pohjois-Karjalan keskussairaalan osastolle 4A eli reumaosastolle. Saan huoneen ja hoitsutäti haastattelee. Käytävillä liikkuu ihmisiä joilla on oikeasti vaikeuksia liikkua, tuntuu hassulta olla paikalla kun itselläni ei nyt sentään puhuta niin pahasta tilanteesta.

10:30 Parin tunnin lepäilyn jälkeen lääkäri tsekkaa tilanteen ja toteaa että tiputus alkakoon.

11:05 Ensimmäinen yritys kanyylin paikalleen saamiseksi ei onnistu. Suoni ei ota neulaa vastaan ja sitten alkaa hikoilu. Hikoilu saa seurakseen korvien suhinan ja pahan olon. Kohta lähtee taju.

11:15 Uusi yritys ja eihän sekään onnistu. Toisesta kädestä onnistuu vaikka heikolta tuntuu. Mitenköhän tästä selvitään? On otettava vanha keino käyttöön, kiukulla mennään.

11:20 Remicade alkaa virtaamaan sisuksiini. Fiilis hyvä, nyt on toivoa.

12:00 Lounas. Aika pieni annos lihakastiketta ja yksi peruna. TekstiTV:llä ei uutistulvaa.

12:15 Päivän kolmas Seiska luettu, niin ja yksi Hymykin on mennyt. Tiesittekö että Seiska kustansi Valoherkkyys-Ossille uuden avaruuspuvun? Luulen että kaikki ihmiset lukevat seiskoja jos niitä vain on tarjolla ja sitten kirotaan mitä paskaa ne ovat. Itse ainakin luen suurella mielenkiinnolla.

13:20 Vanhan suomalaisen elokuvan seuraamisen ohessa tippa otetaan pois. Edessä on vielä kahden tunnin seuranta jos mie vaikka sattuisin kuolemaan.

14:00 Kahvi ja marjapiirakka. Namnam, maistuu hyvältä.

14:15-15:00 Puheluita lähimmäisille. Hengissä ollaan.

15:20 Seuranta-aika loppuu ja suksin kotiin pää kolmantena jalkana. Kahden viikon päästä sama setti ja siitä eteenpäin harvemmin.

18:00 Hiihtämään. Reilu kolme kierrosta Repokalliolla kovaa noin 48 minuuttiin, ihan hyvä isku päällä. Aika tarkkaan tulee tunnusteltua selän kipuja, joko auttaa? Jokojoko?

2-3 päivää kun mennään niin pitäisi jotain helpotusta jo tulla. Harjoitusohjelma on laadittu ja noudattaminen alkaa tilanteen salliessa ensi maanantaina 10.1.2011. Näihin Aapo Laihon kuviin, näihin Aapo Laihon tunnelmiin.

50

2010-12-20T03:48:00.000-08:00

Herään ja matkaan Tikkarinteelle verikokeisiin. Tarkoituksena on katsella onko Remicaden tiputukseen mitään periaatteellisia esteitä, kuten tuberkuloosia. Odottelen sairaiden ihmisten keskellä puoli tuntia ja pääsen kokeisiin. Hoitsu kaivaa esiin 15 senttisen neulan ja katsoo suoraan silmiin nauraen räkäisesti. Seuraavaksi herään kun pari hoitajaa pyörii ympärillä ja toinen toteaa: nyt sen silmät aukes, hyvä merkki. Makailen vielä parikymmentä minuuttia ja lähden kusinäytteen kautta kotiin.

Loppupäivä menee töissä ja illalla parisuhde-elämää.

Herään ja menen Areenalle valmennustehtäviä hoitamaan. Akatemian treeneissä ohjelmassa on 8x1000 metriä minuutin palautuksella. Hyvin näyttää sujuvan niillä jotka treeneihin ovat tulleet, Metsälän juoksu näyttää olevan rentoa. Kymmeneltä valmentajien kokous ja siitä lounaalle. Iltapäivällä olen töissä ja illalla parisuhde-elämää.

Herään ja menen Areenalle valmennustehtäviä hoitamaan. Uskaltaudun myös itse hieman urheilemaan. Ohjelma on seuraavanlainen: 2 km hölkkää, tasapainoilua, juoksutekniikkaa ja penkki/vatsa/selkä. Mukavaa liikehtiä taas vaihteeksi, mutta samalla hieman masentavaa koska tuntuma on jokseenkin heikko. Fiilis on semmoinen että tekisi mieli laittaa nastarit lopullisesti naulaan.

Loppupäivä menee töissä. Tuukka soittaa ja ehdottaa mökin varaamista miesten iltaa varten, mikä ettei.

Illalla käymme katsomassa miten ne irtokarkit maistuvat ja siinä ohessa kankaalla liikkuvat Napapiirin Sankarit. Sole poka mikhään.

Herään ja menen Areenalle valmennustehtäviä hoitamaan. Tällä kertaa teen ihan täysipainoisen harjoituksen. 20 minuuttia juoksua ja 1h20min voimaharjoittelua. Olo alkaa olla normaali. Tunnisteet: rauta, totteleminen, nöyrtyminen, tikki.

Päivällä liikun työasioissa eli suunnittelen lauantaisen AV-leiripäivän ohjelman ja treenit. Iltapäivällä suoritan jouluostokset. Ostan itselleni hokkarit, mailan ja kiekon.

Illalla on pakko lähteä hieman lämmäilemään. Luistelu ei 15 vuoden tauon jäljiltä kulje, semminkin kun terät pitää kuulemma ensin teroittaa. Parahultaisesti pakkastakin on 20 raatia. Kivaa kuitenkin ja huomenna on miesten ilta.

Herään ja menen vesijuoksemaan.

AV-leiripäivän peruminen, lounas, maanomistajien selvittelyä ja kotiin.

Miesten iltaan.

Lenkki 43 minuuttia.

2,7 kiloa wingsejä, kolme pakettia makkaraa, 2 keissiä kaljaa, 1 pullo brandya, 1 pussi karkkia.

Kotiin puolenyön jälkeen.

Herään ysiltä ja olo on jokseenkin hyvä. Yhentoista persiissä lähden juoksemaan. 6 kilsaa 30 minuuttiin ja 20 minuuttia porrashyppyjä. Pakkasta on 20 raatia ja kunnon itätuuli, lenkkarin pohjat jäätyvät koviksi. Ei mitään järkeä.

Päivä menee totuttuun tapaan urheilua katsellessa. Illalla kuitenkin AP:n kanssa lämimään reiluksi puoleksi tunniksi ja siihen päälle sauna.

Aamiainen sänkyyn ja kuntosalille. Amarillossa Whiskey Chicken ja valmistujaisissa muut herkut. Hyvä meininki.

Illalla sählyä 53 minuuttia keskisykkeellä 139.

Kommentit:

Hyvä viikko, monipuolisesti tuli tehtyä kaikenlaista. Alkuviikosta sairastelun jäljiltä hieman maassa, lopussa taas hauskaa.

Ollaan kuin oltaisiin matkalla etelään

2010-11-25T06:13:00.000-08:00

Yleensä olen matkaillut etelän lämmössä talven aikana enemmän tai vähemmän. Vuoden 2002 jälkeen on tullut käytyä joka talvi (pl. 2007) Espanjassa, Portugalissa, Italiassa tai Etelä-Afrikassa. Onpa käyty Marokossakin ihan vaan päiväseltään kun siihen Gibraltarin läheisyydessä on ollut tilaisuus. Tänä talvenakin olisi mahdollisuus lähteä heti kättelyssä vuodenvaihteen jälkeen Canariffalle. Tenelle, Lanzalle, Cruziin tai johonkin. Onneksi olkoon Simo-Pekka, olet voittanut kahden hengen kahden loman Bahia Feliziin! Kuten Onnenpyörässä todettiin.

Tänä talvena tyydyn kuitenkin kotoisiin olosuhteisiin. Mehtimäen kolmiolenkkiin, Areenan kaarteisiin ja voimailusaliin, Islon mattoon, Repokallion neloseen, Pärnän vitoseen, Jyrin lenkkiin, Vesikon altaaseen, Utran hiihtonousuun ja Ryhäsen hierontaan. Pihlajan lounaaseen, Supan vessaan, Jetin opiskelijaolueen, Oliivin tuliseen kastikkeeseen, AP:n saunaan, Suvantosillan tuuleen, Glorian After Workkiin, Tuukan loppumattomiin ideoihin, Pajusen kulkuun ja Matun hymyyn. Muutamia mainitakseni.

Ei huono vaihtoehto, joskin osaltaan myös pakon sanelema. Tässä tilanteessa viisainta on välttää matkustelua ja panostaa vakaisiin olosuhteisiin. Leirit tuntuvat lähinnä ahdistavilta kun saa olla jatkuvasti spekuloimassa mahtaako olla kipuja ja minkälaisia. Kotona ollessa voi tarpeen tullen tehdä sitä mitä pystyy tai sitten vain viettää aikaa hyvässä seurassa. Leirillä ei yleensä ole mitään muuta kuin harjoittelu.

Kari Variksen ex-suksien avoin tilitys: suhde suunnistajaihmisen kanssa on tosi

2010-11-22T03:27:00.000-08:00

Lyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausetta.

Siinä tavoite.

Treenit rullailee omaan mukavaa ja sopivan väljään tahtiin. Viime viikolla juoksin tuhannen metrin toistoja kahdeksaan otteeseen minuutin palautuksella. Lisäksi tein voimaharjoituksen ja tunnin reippaan vauhtikestävyyslenkin Jeren ja Simon ja kanssa. Kari Variksen ex-suksien kanssa olen käynyt kahdesti treffeillä ja hyvin tuntuu luistavan. Tästä saattaa kehkeytyä vielä koko talven kestävä rakkaustarina kaikkine suhdekiemuroineen.

Viime keskiviikkona lopetin myös Salazopyrinin syömisen. Olivat perkule leukosyyttit laskeneet joten homma oli lopetettava siihen paikkaan. Olisin kyllä halunnut lopettaa muutenkin, tehoa kun ei tuntunut löytyvän riittävästi. Jatkossa siirrytään biologisiin lääkkeisiin ja ensimmäinen satsi niitä lyödään suonistoon noin neljän viikon päästä. Tämä väli mennään vanhan ystäväni ibuprofeenin kanssa. Ibun, joka aiheuttaa mahavaivoja mutta vie kivut mennessään parhaalla mahdollisella tavalla. Suhtaudun varsin toiveikkaasti biologisten lääkkeiden tehoon, ja mikä parasta tehon pitäisi näkyä melko nopeasti. Eli jatkossa mennään kaavalla terveys tuli - rahat meni!

Itärintamalta uutta

2010-11-16T10:06:00.000-08:00

Hiljaista on ollut tässäkin blogissa kuten monissa muissakin. Suurena taiteilijana olen pitänyt luovaa taukoa ja antanut ideoiden muhia päässäni kuin pataruoan Aromipesässä. Pitäisi keksiä jotain uutta näkökulmaa elämän ja urheilun taisteluista kertomisiin. Mikä se sitten olis, siinäpä se pointti piilee. Kun ei ole mitään mielessä.

Harjoittelusta voisin tarinoida. Ketä se sitten kiinnostaa. Harjoittelen joka päivä mutta ei siinä ole muuta kerrottavaa. Joskus harjoittelen pitkiä matkoja, joskus kovemmalla vauhdilla ja toisinaan temuan punttien kanssa.

Voisinhan aloittaa vaikka tipattoman talvisodan ja kertoilla sotatapahtumista. Viisi vuotta sitten sota taisi jäädä muutamaa viikkoa vaille vajaaksi, kun antautuminen oli tapahtuva Etelä-Afrikan leirin viimeisenä iltana. Mutta kun en viitsi, olut maistuu silloin tällöin sopivassa suhteessa lonkeron ja siideri säestäessä. Paukunkin saatan huitaista niinkuin ei mitään.

Yleisestä elämästä olisi myös mahdollista tehdä muistiinpanoja. Sepä olisi todellinen valttikortti. Aamulla heräsin ja kävin aamupalalle. Sitten menin harjoittelemaan. Harjoittelun jälkeen menin töihin hetkeksi, kunnes oli aika mennä syömään. Iltapäivällä olin töissä. Kotiin päästyäni lepäsin ja menin harjoittelemaan, tai yleensä vain lepäsin. Sitten söin ja menin nukkumaan. Kolmesti viikossa kävin saunassa. Jiihaa, SP Fincken elämä, todellista jetset- ja glamourelämää.

Johtopäätelmänä voidaan todeta että seestyminen on tapahtunut. Kahtena edellisenä lauantaina olen harjoitellut ja illalla on pelattu seurapelejä. Toisella kerralla kuunneltiin Loiria. Ei mitään puhetta taksin tilaamisesta, Jetistä saatikka yökerhosta.

Hurjinta mitä olen tehnyt on Tankan juttujen kuunteleminen ja pankin verkkopalvelusopimuksen tekeminen. Kyllä, tähän asti oon käynyt aina maksuautomaatilla maksamassa laskut. Mie oon niin in!

Tällä viikolla yritän vähän ryhdistäytyä Rokumentin varjolla. Viikkoon sisältyy keskiviikon Viikate-DVD2 esittelyt, mahdollisesti torstain Viikatteen keikka ja varmuudella lauantain Disco Ensemblen keikka.

tunnelmia kesältä

Raskas kantaa

2010-10-18T11:54:00.000-07:00

Yön valossa
taotaan aurinkoa
toivosta uudesta

nähdään unta
mahdottomasta
tulevaisuudesta

että yön maisema
ja tunnelma, joka
on kuin Golgatalla

päiväksi muuttuisi
hätä riemuksi
muuttuisi juhlimalla

Vieraita tähtiä
taivas musta niin täynnä on, sydän
on täynnä tyhjää
silti se raskas on
se on raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa!

Turhuus makaa
päiviemme yllä
nauttii viihteestä

minä makaan
sohvalla, nautin
TV-liitteestä

eikä kukaan
kerro mikä saisi
minut näkemään

etten enää
tunne ketään
en itseänikään

Mitä halusin?
Mitä hain?
Mitä sain?

Mitä halusin?
Mitä janosin?
Mitä sain?

Tässä tulee idolini ForrestG:n innoittamana lyhyt kertomus viimeisin vuoden tapahtumista. Ei ollut nappivuosi, ei yhellä kertaa ollut. Vaikka loppua kohti asiat lähtivätkin sujumaan kuin elokuvissa.

Vuosi sitten läksin hakemaan uutta nostetta urheilu-uralle vaihtamalla seuraa Kalevan Rastiin. VeVessä viihdyin kyllä hyvin, ei se siitä kiinni ollut. Enkä nyt lähde sitä asiaa enää spekuloimaan, tehty mikä tehty. Kuten olen monesti maininnut, viime vuoden lokakuussa lähdin liikenteeseen kaikkien aikojen pohjakunnosta. Ukko oli muutenkin aika hapoilla ja mieli kaikin puolin masentunut.

Treenailu alkoi sujumaan hiljalleen mutta kovissa harjoituksissa en päässyt kertakaikkiaan mihinkään. Joulukuun alussa Kolin leirillä en meinannut päästä mäkeä ylös, sen jälkeen totesin että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hemoglobiinin kutale oli 119 joten eihän se nyt ihme ole jos ei ihan kulje. Siitä oli hyvä painua Afrikkaan.

Afrikkaan kuitenkin menin ja sairaanahan sitä piti matkustaa, viikon lepo siihen kohtaan. Lämpimän ja heikon hapen myötä aloin kuntoutua hiljalleen. Leirin lopussa olinkin jo aika terävässä iskussa ja asiat näyttivät loksahtavan paikalleen.

Suomeen saapuessani pakkaset paukkuivat ja melkein samantien kunto painui vahvaan alamäkeen. Samoin kävi hemoglobiinille, maaliskuussa mentiin taas reilusti alle 130:nen lukemiin. Ennen Portugalia olin taas viikon sairaana, ja leirillä treenasin toipilaana. Ahisti koko ajan, aloin väsymään koko paskaan kun joka päivä sai miettiä mitä pystyy tekemään. Selkä oli nimittäin jatkuvalla syötöllä kipeä. Ahistusta lisäs vaan se kun muut paino menemään innosta soikeena, itellä taas homma oli jatkuvaa epävarmuutta.

Lopputalvi meni tuskaisissa merkeissä. Aika monta treeniä jäi kesken, lopulta tein kaikki kovat ylämäkeen kun siinä ei sattunu niin pahasti. Ruotsin kevätleirillä tajusin ettei täältä nyt enää tulla. Suo oli liian syvä ja mies upoksissa. Luovutin henkisesti sen leirin viimeisenä päivänä.

Tiomilan jälkeen sanoin ite lääkärille että mitäs jos katottais vielä magneettikuvat SI-nivelistä. Sieltähän paljastu tulehdukset ja omat epäilykset selkärankareumasta alko saamaan vahvistusta. Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen että jotain löytyi. Menin jonoon reumalääkärille ja siellähän sitä sitten oltiin elokuulle saakka. Olis varmaan ollu mahdollista päästä jotain kautta nopeamminkin vastaaotolle. Mie olin kuitenkin tyytyväinen siihen ettei tarvinut suunnistaa, olin niin saatanan väsyny koko paskatouhuun että hyvä vaan kun sain vetää rentoa koko kesän. Ja vedinhän mie.

Heinäkuun lopulla iski sitten niin kovat kisailuhimot että oli päästävä am-kisoihin kipulääkityksellä mukaan. Sillä tiellä ollaan, into on taas kova vaikka vaikeita päiviä tulee edelleenkin. Esimerkiksi tänään en pystynyt juoksemaan, eilen taas meni 20km kevyesti.

Ja kausianalyysi:

yhdet rankipisteet
tiomilassa ja jukolassa 10 minuutin virheet
paskemmin ei voi enää mennä, tai eipä luvata mitään

Pettynyt? Katkera?

2010-10-06T22:12:00.000-07:00

Ens sunnuntaina kun tuun mannasta kotiin niin siellä voitais käydä seuraava keskustelu:

Vaimo: miten meni?

SP: norrrmaalisti, muut juoksi ja mie olin kattomas

Todennäköistä, ellei ihmeitä tapahdu, tällaista keskustelua ei kuitenkaan käydä. Johtuen siitä ettei mulla ole vielä vaimoa, paino sanalla vielä. Mutta jos olisi niin sitten keskustelu mitä suurimmalla todennäköisyydellä käytäisiin. Olen nimittäin ollut maanantaista lähtien sairaana enkä todennäköisesti pysty juoksemaan vielä lauantaina.

Kuumeessa oleiluhan on periaatteessa ihan mukavaa. Olo on melkein niinku kännissä, ja kännissä taas maailma näyttää ihan siedettävältä paikalta. Vituttaa vaan kun ei pääse sängystä ylös ja selkä tulee niin kipeeksi ettei lopulta pysty nukkumaan.

Eipä näissä fiiliksissä sinällään ole mitään uutta, ens viikolla painetaan taas menemään. Surettaa vaan, eikö nyt saatana mikään riitä?

Paljo menee Esi-Juko?

2010-09-26T11:55:00.000-07:00

Mikäli vanhat harmaat aivosoluni muistavat oikein niin Logelta kysyttiin joskus ylä-asteella että paljo menee Jukolen Viesti. No, mulla meni Esijuko aikaan 51:32 ja oltiin vanhusten joukkueella Miika Hernelahti, Simo Martomaa ja meikäläinen sitten ankkurismiehenä kolmatta paras koko kisassa. Sen verran yritettiin että päästiin parhaaksi Kalevan Rastin joukkueeksi.

Pääsin maastoon toisena noin puolisentoista minuuttia Lakasen jälkeen. Kymenlaakson vävypoikana maastotyyppi oli tuttua ja turvallista, joskin paikallisiin olosuhteisiin nähden yllättävän raskasta ja mäkistä. Itse en kuitenkaan hyötynyt kotikenttäedusta yhtä paljon kuin Simo Martomaa, joka tietojeni mukaan oli käynyt kyseisessä maastossa vuonna 1987 kuntorasteilla ja heti perään 1991 Weckmanin Velin ja Jannen kanssa vaeltamassa.

Hyvän suunnistussuorituksen kasaan kursimiseksi mielessä pyörä hieman liikaa muita asioita, kuten menestys, tikki, satsaus ja motivaatio. Näin ollen en keskittynyt riittävästi tekemään vain puhdasta suunnistussuoritusta, kuten vaikkapa SM-kisoissa viime viikonloppuna. Virheet:

kolmoselle 20s
kasille 40s
kahelletoista 50s
viielletoista 20s

Bäckmani tuli takaa kiinni ja voitti lopputaistelun. Siitäkin tuli taas oppia, olin nimittäin ihan liian passiivinen. Kova äijä ei muista välitä vaan vetää vakuuttavasti niin että toinen lopulta alistuu ja musertuu. Siihen ei meikämannesta ollut vaan annoin Johanin vetää ja odotin virhettä jota ei sitten koskaan tullu.

Osuustulokset tähän kohtaan näinnikkäästi:

1	Jonne Lakanen	50:09		Vaajakosken Terä
2	Johan Bäckman	50:20	+11	OK Orient
3	Samu Lehtola	51:09	+59	Kangasala SK
4	Hannu Airila	51:22	+1:12	Kalevan Rasti
5	Simo-Pekka Fincke	51:32	+1:23	Kalevan Rasti 2

No, taustat huomioon ottaen päätin tuossa Joensuuhun ajellessani olla tyytyväinen kaikkeen. Tällä viikolla on tuntunu että reumalääkitys alkaa tehoamaan enkä oo syöny yhen yhtä buranaa. Yleensä on menny 3-4 päivässä. Nyt alkaa siis olla semmonen tilanne mitä oon oottanu yli kaks vuotta. Silloin ei pienet rastipummit paina.

Pittää olla niin kova vyssiikka ettei urillakkaa tulla

2010-09-21T22:01:00.001-07:00

Kävin viikonloppuna kilpailemassa SM-tason suunnistuskisoissa. Hommahan meni suunnistuksellisesti niinku elokuvissa, lauantaina rykäistyssä keskimatkan karsinnassa en pummannu yhtää ja minuutin perään lähteneet Thierry Gorgergoo sekä Valentin Novikov tulivat tokavikaa lähestyessäni sivusta kylkeen. Maaliin tullessani olin tyytyväinen, minuutti staroilta takkiin, ei se nyt ihan pielessä ole.

Melko nopeasti kävi selväksi ettei finaaliin ole sittenkään asiaa. Ohuen näköistä kaveria runttasi maaliin toinen toistaan kovemmilla loppuajoilla.

Repsut löytyypi täältä, H21K7

Aikalailla nausteeseen napsuttelin menemään. Tarkempien analyysien jälkeen päättelin että vauhti oli sittenkin hyvin huonoa. Esimerkiksi rastivälillä 1-2 jäin 24 sekuntia. Vitoselle mennessä eroa kertyi 29 sekuntia ja kasille 44 sekuntia. Eikä virhettä nimeksikään. Ehkä siinä ojanotkossa kärsin pikkusen urien puutoksesta, näytti Kettunenkin jääneen vitoselle 28 ja kasille 36 sekuntia. No mutta niinku otsikossa jo mainitsin, mitäs läksit kikkeliskokkelis.

Lopulta olin 14. ja viimeisen finaalipaikan napaneelta syyskomeetta Matsu Töyrylältä takkiin 50 sekuntia. Ei muuta kuin häntä koipien väliin ja lepäämään.

Viimehetken muutosten myötä itselleni napsahti viestissä ankrnaattoriosuus. Hieman epävarmoin fiiliksin seurailin viestin kulkua, oliko eilinen syytä laittaa urien piikkiin vai olinko oikeasti niin huonossa iskussa? Oliko kaikki tehty oikein? Riittikö sekään?

Heti avausosuuden ensimmäisten väliaikojen perusteella tein tarkan analyysin, minkä lopputulemana päättelin hajontojen olevan suhTEELLISEN isot. Pukema kiersi ansiokkaasti ulkorataa saapuen vaihtoon 4'05 Metsälän pojan jälkeen. Toisella osuudella väliaikatiedot tiesivät kertoa Miikan huikeasta noususta. Analyysit olivat siis oikeita. Vaihtoon Miika saapui tykkijuoksun tehneenä peräti neljäntenä lähettäen matkaan HeiHeiHeinosen. Heinonen juoksi puhtaasti ja antoi kartan allekirjoittaneelle kaikkensa antaneena viidentenä. Edelläni maastoon olivat lähteneet kaikki maailmanmestarit mitä maailmasta löytyy, nuo hurjat möröt joille kukaan ei voi koskaan mitään. Ja Laakkonen siihen selkään sitten, olisko maailmanmestaruus Leksallakin, todnäk on. Perään hyökkäsivät Boström, Tz vetkov, Muukkenstein ja Novikov.

Heti alussa oli pakko vilkaista oman ratani pituus, 10.5 km siellä luki eli pitkää latua tarjolla. Se unohtui kuitenkin sen siliän tien. Kolmoselle mennessä sain puolisen minuuttia eteen lähteneen Laktaatti-Laakkosen selän näkyviin. Koska kunto ei anna tehdä kovia nykyjä imin selän kiinni noin parin kilometrin matkalla. Koko ajan korpes kun vauhti tuntu hiljaselta muttei kovempaakan pääse, maasto oli suht yksinkertaista joten suunnistustehtävät eivät esteenä olleet. Varsinkin kun Leksa suunnisti niin hyvin. Jossain vaiheessa Tsvetkov tuli takaa ja jätti oikeestaan saman tien, ei myö Leon kanssa pystytty yhtään sen perässä.

Pitkällä välillä menin vetämään ja noin 15 sekunnin kuluttua eksyin, Leo ei lähteny perään vaan jatkoi omaa hyvää suunnistustaan. Ennen tien ylitystä sain selän taas näkyviin ja juoksin Leksan kiinni, siinä oli sitten yllättäen Mårekin mukana. Oli pienoinen pettymys kun kuulin taistelevani kuudennesta tilasta, Muukkosta en nimittäin ollut matkan aikana nähnyt.

Loppulenkillä muutin aikaisemmin laadittua taktiikkaa ja siirryin vetämään kolmatta viimiselle mentäessä. Måre ja Leksa eksähtivät pikkusen liikaa oikealle ja sain mielestäni hieman eroa, en tiedä tarrrkalleen kun en taakseni katsellut. Siitä sitten suoraan vaan kohti tokavikaa mahanalus jalkoja täynnä tavoitteena nousta jyrkänteiden välistä ylös. Rinteessä katsoin että Laakkonen on lyöty eikä Mårea näy mailla eikä halmeilla. Ylös päästessäni Måre rullailikin jo täydellä vauhdilla polkua pitkin, mistä hitosta se tuonne ehti. Oli kettu kiertäny enemmän oikealta jolloin nousu oli loivempi. No, siinä järjestyksessä tultiin maaliin ja kyllä tuntu pahalta kun en oo pystyny tekemään kovia vetoja ollenkaan.

GPS-seurannasta huomasin että olin todellisuudessa noussut keskeltä jyrjännettä ylös. Hyvä siitä oli mennä, ei siinä mittään. Mut hitaampi kuin jykän kiertämällä.

Näin se homma etenee

Hiton hienoo oli kyllä taas kisailla. Seuraavana Esijuko, Ruskarastit, Manna, Haulikko ja Småkkeri. Siittä niin.

Ei minnee

2010-09-13T05:14:00.000-07:00

Amareissa ei kulkenu juoksu eikä sujunu suunnistus. Simolta tulikin 53 sekuntia takkiin, ja aivan oikeutetusti.

Seuraavana vuorossa ovat SM-keskimatka ja viesti. Lähden karsinnassa ensimmäisenä, koska edelliset rankipojot ovat napsahtaneet vuoden 2009 Finin neljännestä osakilpailusta. Silloin tulokset olivat seuraavat:

1 Topi Anjala 1:34:48
2 Petteri Muukkonen 1:35:26 +38
3 Mats Haldin 1:36:56 +2:08
4 Olle Kärner 1:37:17 +2:29
5 Jarkko Huovila 1:37:26 +2:38
6 Jonne Lehto 1:38:54 +4:06
7 Simo-Pekka Fincke 1:40:44 +5:56
8 Vesa Taanila 1:41:06 +6:18
9 Tuomo Mäkelä 1:41:14 +6:26
Hannu Airila 1:41:14 +6:26
11 Olli-Markus Taivainen 1:41:41 +6:53

Oletetaan nyt ettei tässä 14 kuukauden aikana ole tapahtunut muutoksia ja lähdetään tavoittelemaan paikkaa kymppisakkiin. Vaikka ohan tossa viikonloppuna kyllä vastassa korgergoo, novikov ja muut starat. Realistisesti ajatellen a-finaaliin pääsy on aika kovan työn takana, uskoisin silti että mulla sinne mahdollisuudet on. Ainaskii aattelin vetää niin että tyrät rytkyy ja oksennukset lentää. Enkä pummaa uhtaa en uhtaa.

Treeneissä en ole pystyny tekemään ollenkaan semmosia kovia vetoja . Vaivat vaivaa edelleen mut tommosta vk-harjoittelua pystyy kohtalaisen mukavasti tekemään. Ja nyt kun vetelen noita happosalpaajia niin kipuläkitykset on helppo napata koneeseen. Ei tuu mahahaavaa kirveelläkään. Suosittelen forrestg:lle myös!

Kuhan nyt viivalle pääsen, se on jo hienoa se.

Ei mutta kyllä miun pittää nyt lähteä. Pittää olla tunnin päästä järjestämässä lapsille suunnistuskoulua eli Ketunlenkkiä.

Kaikki on valmista, kisakausi voi tulla

2010-09-11T01:30:00.000-07:00

Kuntoutumiskausi kuntorasteineen on ohi. On aika tarttua kissaa sarvista ja nostaa härkä pöydälle. Olen valmiudessa, kisat saavat tulla.

Vielä tähän lyhyt mehustelu viime viikkojen kuntorastituloksista.

31.8 Jaamankangas

2.9 Utranharju

7.9 Käsämä

Tänään iltapäivällä on edessä Amareitten keskimatka. Ennakkospekulaatioissa Noljakan saunanlauteilla voittajan himoittua viittaa on aseteltu Nurmosen kapeille harteille. Toisesta sijasta tappelevat vanhat mutta jäykät sotaratsut Martomaa ja Fincke sekä Asikainen. Nostaisin esille myös seuraavat nimet:

16:16 Kaivosaari Ari-Pekka

Säästeliäästi kesän mittaan harjoitellut A-P ei ole kuitenkaan laiminlyönyt tehoharjoitteita. Hapenotto on kunnossa ja mies täynnä intoa. Spaluun veikkaus: sadan joukkoon

16:28 Lonka Veli-Matti

Vellu tunnetaan armottomana rutistajana. Mies ei pelkää kipua vaan on parhaimmillaan silloin kun lähdetään oikeasti lyömään. Spaluun veikkaus: topkymppiin

16:30 Pantsar Taneli

Mikäli Tankha löytää jalkaansa maastoon sopivat piikkarit niin jälki on erittäin rumaa. Sole poka mikhään, kulkua löytyy. Eilinen pirttipäivä on herkistänyt jalat yhä vain kovempaan iskuun. Spaluun veikkaus: kammottelee kolmen sakkiin

16:32 Kiiskinen Pasi

Takuuvarmaa työtä päivästä toiseen tekevä Passo Kiiskinen on se mies, joka haastaa suurimmat ennakkosuosikit. Tietojeni mukaan Pasi ei ole epäonnistunut ikinä. Spaluun veikkaus: haastajien ykkönen

Tuloksia voi etsiä Joen Suunnan internetsivustoilta

Kunto alamäessä

2010-08-27T08:21:00.000-07:00

Urheilussa tuloslista kertoo aina totuuden. Ja lopetettuani harjoittelun viime viikon tiistaina voin kertoa kunnon lähteneen hyvin voimakkaaseen alamäkeen. Vai mitä sanotte:

AM-kisat 14.8.2010 tulokset
Kuntorastit 26.8.2010 tulokset

Tuntuu että lääkkeet ovat auttaneet jo vähän. Reilun viikon niitä syötyäni pystyin eilen juoksemaan vartin kovaa suhtkoht kivuitta. Ehkä johtuu vaan levosta tai jostain tähtien oikeasta asennosta mutta näin se kuitenkin oli. Tänään tilanne oli taas vähän huonompi mutta menihän tuo selkävaivaisten uistelureissu ihan mukavasti.

Ja loppuun vielä viikon tunnuslause: Elämän harmautta kukaan ei puolestani väritä

Neiti Koski ei antanut

2010-08-21T03:45:00.000-07:00

Hoidettuani oman osani Poliisien suunnistuskisojen järjestelytehtävistä kokosin kimpsut ja kampsut ja suuntasin ystäväni, valmennettavani ja erätoverini Tuukan autossa kohti Ruunaan kalaisia koskia. Mukana oli myös ex-seurakaverini ja nykyinen kaverini Jonne "JoLe" Lehto. Hänelle povaan menestystä syksyn SM-suunnistuksissa, siksi ohut oli kaverin kaula. Lisäksi jo valmiina mestoilla oli Lieksaan vastikään muuttanut Hannu Airila. Tällä kertaa luontoon mennessämme mukana oli myös viehättäviä naisihmisiä.

Siikakosken partaalle päästyämme ja luvat kännykällä tilattuamme suuntasimme jo kosken partaalle vavat ojossa kuin...kuin...no mitkä nyt vavat ojossa kulkee. Kaivoin pakista vuonna 1995 Riihimäen Erämessuilta ostamani Elo-vaapun, jonka voimakasuintisena arvelin antavan rasvaevällistä hyvinkin voimakkaasti. No, hetikohta ul-vapani taipuikin jo orastavalle kaarelle noin kymmensenttisen ahvenen voimakkaassa otteessa. Ja eipä aikaakaan kun vapa vääntyi miltei kaksinkerroin. Adrenaliinit pamahtivat maksimaatioon välittömästi, siinä ja nyt! Siellä se iso taimen nyt tekee tuttavuutta hyvinkin läheisesti kolmihaarakoukun kanssa ja pojat on kohta NIIN kateellisia vihreydestä ja toisin päin. Iso tumma selkä vaan vilahti kun vonkale lähti vetämään siimaa kelalta jarrun huutaessa kuin Rohaskan keuhkot MM-vistissä. Hyvin pitkällisten taisteluiden jälkeen sain kalan haavietäisyydelle, ja prkl haukihan se oli. Katkas vielä siiman ja vei vaapun mennessään. Tätä pettymystä oli nieltävä nuotion ääressä Brandykuksallisen kera.

Loppuilta menikin siinä sitten eikä kukaan saanut mitään.

Lyhyiden ja kylmien laavu-unien jälkeen ajattelin turauttaa nokipannukahvit. Puhelintietojen valossa Tuukka oli aamutuimaan nostanut alamittaisen lunnontaimenen koskenniskalta. Ei hitto, kalastushimot tärähtivät tappiinsa välittömästi jälleen kerran. Ensin oli kuitenkin siirryttävä maalikylille ja kirkon tuntumaan lounaalle. Paikan nimi oli Lieksan Leipomo ja ruoka kenties parasta koskaan. Jo tunnuslause "Voilla leivottu" kertoi kaiken olennaisen. Kanakeiton kerma ei ollut kevyttä, ei liioin mikään muukaan. Karjalanpiirakat sulivat jo ennen suuhun menoaan ja jälkiruoaksi tarjoiltu marjapiirakka oli niin hyvää että myytäessä piti esittää paperit. Toi ei sopinu tähän muuten yhtään, tuli vaan mieleen Jukoleiri -08 kun Tinski sano viimisen reenin jälkeen "nyt miä meen ja ostan niin ison karkkipussin että kysytää paperit".

No, siitä vielä vesrinkelit ja waskileivät kotiin vietäviksi ja suunnaksi otettiin Neitikoski ja myöhemmin vielä Haapavitja. Tuukka sano että sieltä pitäis varmuudella nousta isoa jalokalaa. Reppu oli täytetty rinkeleiden ja leipien lisäksi suurella saalistoiveikkuudella. Aikamme viskottuamme luovutimme, ei antanu ei. Jonne meni töistä tulleen Hannun kanssa viskomaan suunnistusvetoja johonkin Ryssän rajalle. Myö tultiin häntä kolmantena jalkana Joensuuhun, maalikylän riemuista nauttimaan.

Semmonen reissu se.

Eilen tuli pyörittyä Eliittikisoissa työtehtävissä. Käytännössä olin vaan siellä vippialueella kattomassa kisoja ja sitte lopuksi ajelin sata metriä autolla kun kisasarjan kolme parasta piti viedä palkintojenjakoon. Ei se pahasti rasittanu, hyvin jaksoin sen matkan ajaa. Sen verran kuitenkin kisat painaa että tässä on vasta hiljattain nautittu aamupalaa.

Viiden päivän suruajan jälkeen aloitan huomenna huolellisesti suunnitellun korvaavien harjoitusten jakson, jonka tavoitteena on estää viimesyksyinen täydellinen fyysinen ja henkinen rappeutuminen. Harjoitusmuotoina toimivat suojuoksu ja -kävely, kuntosali, karttakävely taidon kehittämiseksi. Ja kai se on altaaseen taas mentävä prkl. Ja mikäli kivut alkaa lääkityksen myötä hellittää niin juoksua pyritään harjoittamaan.

Elämäni syksy

2010-08-17T08:18:00.000-07:00

Niin se on kesä taas kääntynyt ehtoopuolelleen. Ja mikäs on kääntyessä kun lämpöä riittää, jopa niin ettei hikeä enää riitä. Eikä riitäkkään. Ja hikihän on taidetta, kuten vanha sippolalainen sanonta tapaa kertoa.

Kesä on omalta osaltani sujunut hieman erilaisissa merkeissä kuin monet edeltäjänsä, ohjelmassa on näe ollut kaikkea muuta paitsi suunnistuskilpailuita. Muutos on ollut raju. Ja kun elämässä tapahtuu muutoksia, se vaatii reagointia. Yhtä kaikki, pääasia että on hauskaa ja miksei olisi ollut. Parasta koskaan. Onneksi viime kausi loppui jo heinäkuussa niin ei tarvinnu tänä vuonna treenata miten siviilit elää.

Annetaanpa muutamien kuvien kertoa miten vanha suunnistajaihminen täyttää ammottavan aukon elämän suuressa piirakassa, joka on tietenkin kaikkien suositusten mukainen.

Nythän on niin että vierailin tänään reumalääkärillä. Tilanne on selvä

niiltä osin, selkärankareuma mikä selkärankareuma. Ja kyllähän se nyt itelleni oli selvää jo toukokuussa, mieliala painui siitä huolimatta alas.

Aloitan huomenna asiaan kuuluvan lääkityksen, mikä on hyvä asia. Kaukaa viisaana ja synnynnäisesti kilpailuriippuvaisena olin kuitenkin treenannut kipulääkkeillä itseni kohtalaiseen vireeseen ja ajatellut että sitten sulfasalatsiinin avulla isken nivelet uudessa lyönnissä komean spaluun SM-kisoissa. Viimeiset neljä viikkoa sisälsivät juoksua ja suunnistusta jo jonkun verran. Kilometreissä mitattuna 73km, 67km, 72km ja 94km. Akkojen määriä sano Haajan faija mut tähän tilanteeseen ihan hyvin, maha ei enempää kestä. Ja pyöräilyn lopetin 2 viikkoa sitte. Siitä tulikin mieleeni että pyöräilyä ei nykyisin mulle enää suositella, siinä se meni viiminenkin mielekäs liikuntamuoto saatana. Opinpahan olemaan taas.

Ostakaapa joku mun pyörä. Alumiinirunko, hiilikuituhaarukka, shimano 105-osat. Kunto hyvä. Voi tarjota sopivia summia haluammallaan foorumilla.

No, eihän asiat menneet kuten elokuvissa. Lääke eli sulfasalatsiini auttaa vasta noin 2-3 kuukauden päästä jos silloinkaan. Ja kyllähän mie sitä vähän epäilinkin ei siinä sikäli mitään. Pikkusen turhankin optimistisesti olin kuitenkin toivonut pääseväni kisailemaan vielä tänä syksynä, tavoitteena oli jatkaa nautintojen kesää elämän syksyllä. Ei auta, kun se on lauta. Ens kauella. Ohan tähän totuttu prkele.

Mitäs tämä nyt sitte tarkoittaa:
- Ryhti menee kumaraan
- Lääke tuhoaa siittiöt
- Nikamat luutuu toisiinsa kiinni
- Silmät tulehtuu ja vaurioituu
- Sydäntauti tulee
- Munuaiset menee vaihtoon

Tulipa sekava teksti, miehen mukainen

"Juokseminen ei lopu ikinä, elämä loppuu"

Leikkimielisen kilvoittelun traaginen päätös - mies joi Mustekala-Paulin lonkerot!

2010-07-15T05:24:00.000-07:00

SPP
Joensuu

Joensuussa järjestetty kilpapyöräilytapahtuma sai lopulta dramaattisen käänteen, kun kovin odotuksin Iiksenportin tempoajoon suunnannut Simo-Pekka Fincke tiesi kuntonsa ja tempoi kuin tempoikin oman ennätyksensä ja samalla reilusti alle pahimman kilpakumppaninsa Tuukka Turkan ennätyksen alle. Fincken henkilökohtainen ennätys kirjataan nyt lukemin 17:21,7.

-Se tietää huikeaa 40km/h keskinopeutta. Keskivauhtia on parannettava enää 13 km/h, ja olen valmis suurten etappiajojen prologiosuudelle. Sen verran on sanottava, että Tuukka kärsi minuun verrattuna olosuhteista. Hän kellotti oman aikansa ylämäkeen ja vastatuuleen, Fincke kommentoi heti välittömästi tässä vaiheessa suorituksen tauottua.

Valmistautuminen meni nappiin

-Heti siinä Eliittikisojen jälkeen yhdeksän persiissä tiukkasin lyreksit reisilihaksistojen ympärille ja läksin kohti Iiksenporttia pääasiassa laakereilla leväten. Muutamien avausvetojen jälkeen päätin että tänään louhittaisiin niin että tyrät rytkyy, Fincke tiivisti valmistautumisensa avainasiat.

-Lähtölueelle rullatessani Äänekosken suuret miehet Kaivosaari&Vertainen olivatkin jo paikalla Casiot hyvin rasvattuina, fiilis oli sellainen ettei mikään voi mennä enää pieleen, ei mikään ei mikään.

-Huolella harkitun soittolistan pärähtäessä käyntiin tiukkasin poljinta toisen eteen sen minkä nyt vain suinkin tiukata voi. Se oli suoranaista junkomista sanan varsinaisessa merkityksessä.

- Kulhon liikenneympyrää lähestyessäni happo alkoi kömpiä lyrekseillä verhoiltujen reisilihaksistojen uumeniin kuin muikku Martomaan suuhun Kolin maisemahiihdossa vuonna 2005. Samalla kuin varmana ennusmerkkinä kuulokkeista pärähti tämä taistelu hävitään, tämä taistelu hävitään ja vielä kertaalleen TÄMÄ TAISTELU HÄVITÄÄN. En antanut asian häiritä täydellistä tempokeskittyneisyyttä vaan jatkoin poljinten jungontaa tuhkatihiällä tahdilla. Viimeisellä kilometrillä kaikki ne vuosien mittaan poljetut harjoitustunnit välähtivät mielessäni sekunnin aikana, hetken luulin jopa kuolevani. Sanotaanhan, että ennen kuolemaa koko elämä vilahtaa silmissä pienessä hetkessä, eikä elämässä ole muuta ollut kuin poljentaa. Viimeisillä sadoilla metreillä pystyin vain nauttimaan, sillä syvällä sisimmässäni tiesin ennätyksen tulevan. Siinä kohtaa lävitseni kulkivat miljoonat tunnekuohut, Fincke kertoi kyyneleitä pyyhkien.

Ilta sai dramaattisen käänteen

Kilpailun jälkimainingeissa silmin nähden liikuttuneessa tilassa ollut Fincke riehaantui aiheuttaen kärsimystä viattomalle luontokappaleelle.

-Ajon jälkeen minulla oli vietävä jano ja päätin juoda vain yhden tai kaksi ex-ennustaja Mustekala-Paulin lonkeroista. Ei yhtään enempää koska huomenna olisi työpäivä. Ensimmäiset kolme menivät kuitenkin suoraan ikeniin, ja päätin sitten tempaista loputkin ennen yökerhoon siirtymistä.

-Haluan esittää anteeksipyyntöni Paulille. Se oli tyhmästi tehty. Vetoan kuitenkin jymyhelteeseen, kestävyysurheilu näillä helteillä ei ole mitään helppoa hommaa. Janohan siinä tulee perketi vie.

Fincke ei lepää, seuraavat tavoitteet jo selvillä

-Elämässä pitää olla jatkuvasti tavoitteita ja haasteita, seuraavaksi suuntaankin Ilosaaren kolmipäiväisille kovin tavoittein. Toivottavasti Joensuussa saadaan nauttia edelleen kuumista päivistä, sillä viileillä keleillä olen auttamatta alakynnessä viheliäisen reumatismini kanssa, päätti Fincke tarinansa.

KATSO VIDEO!

Mustekala Paul ennustaa: Fincke tempoo ennätyksen

2010-07-13T21:45:00.000-07:00

SPP
Joensuu

Eläkkeelle vetäytyvä mustekala Paul nosti lonkerollaan keskiviikkoiltana Joensuulaisen JetSetbarin tiloissa järjestetyssä tilaisuudessa Simo-Pekka Fincken punaisen pallukan Tuukka Turkan ruskean pallukaan sijaan.

Mustekala-Paul ennusti lonkeroillaan torstaina järjestettävän Iiksenportin haastetempon voittajaksi joensuulaista Simo-Pekka Finckeä. Fincken tavoitteena on alittaa valmennettavansa Tuukka Turkan kivenkova ennäysaika 17:28:75.

-Minulle on täysin selvää, että tavoite on kova. Muttei yhtä kova kuin kuntoni, puhisi Fincke.

-Ketjut on öljytty, kumit pumpattu ja säärikarvat ajeltu. Olen valmis kohtaamaan haasteen kuin mies ikään, siksi hyvin viimeviikkoinen mäkileiriviikko Ukkohallassa sujui, jatkoi Fincke tähdentelyään.

-Lisäksi ajanottajiksi on palkattu luotettavat Seiko-miehet A-P Kaivosaari sekä Äänekoskelta saakka Joensuuhun matkustava Jukka Vertainen. Uskon tämän parantavan mahdollisuuksiani entisestään, ilmoitti Fincke samalla kun JetSetbarin vaaka pysähtyi lukemiin 64,2kg.

Halukkaat voivat seurata ennätyskokeen etenemistä GSP-seurannan välityksellä.

Fincken sijaan tilaisuuden päähuomion varasti jalkapallon MM-kisojen aikaan superjulkkikseksi noussut Mustekala-Paul, joka ykskantaan ilmoitti siirtyvänsä eläkepäivillään Seiskan julkkisblogistiksi Timo T.A Mikkosen, BB-Antin ja -Hennan, BB-Saulin, Johanna Tukiaisen sekä Martinan ja Eskon seuraksi.

Tilaisuuden aikana lonkeroillaan lonkeroita ja drinkkejä nenän ja leuan välisestä aukosta sisuksiinsa kumonneen Mustekala-Paulin nähtiin lähentelevän salaperäistä vaaleaverikköä. Silminnähden humaltunut Paul talutettiinkin kotiinsa jo alkuillasta, Joensuusta jupistaan.

Touttal shit

2010-06-20T05:58:00.000-07:00

Siinä määritelmä joka kuvaa parhaiten suoritustani Jukolan viestissä. Se oli sitä touttailenta sittiä.

Tosiaan, on ollut yö. Hieman alle kolme viikkoa sitten valmennuksen suurmoguli, kontra-amiraali ja sadanpäämies A Harju otti puhelun meikäläisen suuntaan vain ilmoittaakseen että Jukolan Viestissä Kalevan Rastilla olisi asettaa jalkeille kansainväliset mitat täyttäviä joukkueita peräti kaksin kappalein. Ja mitä luultavimmin minulla olisi käyttöä nimenomaan tuossa kakkosjoukkueessa.

Hölmö kun olen, en älynnyt tarjouksesta kieltäytyä. Haasteita tässä kaivattaisiinkin totta vieköön! En ollut juossut Tiomilan jälkeen kuin kaksi kertaa joten kunto oli arvoitus. Tai ei se mikään arvoitus ollut, kunto oli touttal shit. Samaan hengenvetoon on todettava että laakereilla oli tullut kuitenkin levättyä.

Kolmen viikon aikana suoritin seuravat toimenpiteet:

-söin tulehduskipulääkkeitä kuin aku piimää, eli mahahaavan partaalle saakka. Viimeisellä viikolla oli turvauduttava närästyslääkkeisiin.

-tein peräti yhdeksän kappaletta suunnistusharjoitteita

-aikuistuin

-otin painon alas, perjantaina jukoon lähtiessä 63.9kg

-istutin kymmeniätuhansia taimia

-olin hyvillä mielin

-totesin että kakkosjoukkuekin voi olla todellisuudessa menestyvää potentiaalia

Viimeisellä viikolla tunnelmat olivat hyvät. Olin ihan satasella varma että tällä joukkuehengellä menestytään.

Täytyy sanoa että Venlojen Juoksua seuratessa kylmät väreet olivat läsnäolevaa sorttia. Miten se sisko pystyy juoksemaan noin hyvin? Ihan kuin kattelis jonkun Thierryn viivaa. Ja koko joukkue, kai siellä oli tehty kolme minuuttia virheitä. Puhutaan kovasta, jopa maagisesta suorituksesta.

Siitä oli hyvä lähteä kämpille valmistautumaan omaan juoksuun. Tunnelma oli rento ja niin poispäin. Viestin käynnistyttyä kolme ekaa ukkoa hoitivatkin leiviskänsä hyvin ja itselläni jalat tuntuivat verrytellessä kevyilä. Pelin henki oli myöskin selvillä, taito se on mikä ratkaisee.

Anders Von Nordensköld teki kolmennella osuudella hienon suorituksen saapuen vaihtoon heti siinä isojen pyssyjen jälkeen sopivalla tarkkailuetäisyydellä letkan viimeisenä. Läksin louhimaan sillä asenteella että oli kunto mikä oli, mie en pummaa. Hyvinhän se menikin aina 4.2 kilometrin kohille. Siinä sain Simpan ja Laurin selän näkyviin ja fiilis oli tapissaan.olin naulannu rastit siskon esimerkin mukaan nausteeseen. Sijoitus kai neljäs näillämain.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Kahen minuutin koukku ja sen jälkeen varmaan yksikään lippu ei ilmottaudu enää suoraan. Monestikaan en tiedä yhtään missä olen. Eksyn ja kiroilen täydellä voluumilla. Yli puolenvälin suoritettu kontrolloitu ja taidokas suunnistus on tipotiessään. Hävettää tulla pois maastosta. No, maalissa kuulen että Nurmosen juoksu on hylätty. Ei se aina mene ei. SiitosPetelle kommentit että kokemus ei opeta, sen kokemus on opettanu.

Oon tässä yrittänyt selvitellä itelleni miten niin hienosti alkanut suoritus voi hajota totaalisesti. Niinku toutaalishitisti. Oliko syynä:

-kilpailurutiinin puute (kolme kisaa tällä kaudella ja alla seittemän viikon tauko)

-väsymys. en jaksanut enää tehdä niin tarkkaa työtä rankan pitkän välin jälkeen

-simpan kiinni saaminen. eli hyvänolon tunne hiipi puseroon jonka seurauksena otteen herpaantuminen

Syytä ma ei tieta viela, mun tautu ensin analysoita. Sitä ennen painun maate ja vähän hitaasti painunkin. Samoilla silmillä on näet menty 34 tuntia.

Ja huomenna alan olee pikkusen Loveen Langennut, ehkä jo aamupäivästä.

Joensuussa Ponsipoika on poissa, Jokipoika ykkönen

2010-06-06T01:43:00.000-07:00

Laakereilla lepäilyä

2010-06-05T00:46:00.001-07:00

Tällä viikolla olen lepäillyt pääasiassa laakereilla. Maanantaina lepäilin 50 kilsaa, tiistaina 90, keskiviikkona vain 40, kunnes torstaina räväytin 112 tuhatta metriä. Laakereilla lepäilyn lisäksi olen liikutellut päässäni miljoonia tunnekuohuja, kävin nimittäin Kalevan Rastin keskiviikkoharjoituksissa. Sepä olikin tarinan arvoinen tapahtuma se. Vartiaisen suvun toiseksi kuuluisin edustaja (Jennin jälkeen) Börje oli laatinut tulevaa Jukolan viestiä varten kaksi kappaletta noin 2,5 kilometrin vetopätkää suosikkimaastooni Kauheeseen. Ensimmäisessä vedossa kunnioitin isojen pysyyjen muistoa (1995-2006) tyytyen naisten vauhtiin. Toiseen löin kaikki peliin ja nappasin voiton Jeren, Simon ja Hei Hei Heinosen nokan edestä. Ei täs oo mitään järkee. Happi kulki niinku se nyt vaan voi kulkea, karttaa en pystynyt lukemaan koska en ollut juossut 4,5 viikkoon. Ei se mitään, kompassilla vaan isoihin kohteisiin ja siitä sitten tarkasti lipulle, nauste oli valmis. Ehkä noi pyöräilyt ja ruumiilliset työt on tehny hyvää. Viime päivinä olen harkinnut jopa Jukolaan osallistumista, nelosen tai vitosen avaus kiinnostaisi kovasti. Laskinpa vielä että kipulääkkeitä riittää sinne asti eli se on mahdollisuuksien rajoissa.

Sen verran pitää vielä maustaa että kävin avaamassa urani tempokuskina. Reittinä toimi Joensuun Pyöräilijöiden Iiksen tempo eli 11,5 kilsaa tasaista kuin tasaisuus. Eipä sieltä vielä kovinkaan lupaavia tuloksia saatu aikaiseksi, sen verran kiristin lopussa että löin Tuukan ajan viidellä sekunnilla. Pitäähän koutsin opettaa valmennettava olemaan. Amatöörisarjassa olen nyt tilastoissa toisena, 7 sekuntia Auvisen takana. Laitetaanpa tähän vielä aika joka on 17.53. Isot pyssyt vetää reilusti alle kuuteentoista. Kyllä mie sen vielä tempasen minuutin kovempaa kesän mittaan.

Vaikuttaa siltä ettei täs o mitn järkee. Onneksi pääsen ens viikolla taas istutustöihin ja sitä seuraavalla pittää maalata talo.

Miljooniin tunnekuohuihin palatakseni. Jos nyt aatellaan ihan vaikka miljoonaa tunnekuohua jokaista vuorokautta kohti. Se tekee tunnissa 41666 tunnekuohua. Minuutissa 694 ja sekunnissa peräti 11,5 tunnekuohua. Yritä nyt siinä sitten vaikka ajaa neljän tunnin lenkkiä. Joutuu käsittelemään 166 664 tunnekuohua ja siitä on pakko sitten kurmauttaa suoraan Jokiasemalle.

Ex-urheilijan avoin tilitys: loppuunpalaminen oli lähellä

2010-05-25T10:30:00.000-07:00

SPP
Hamina

Suunnistustaukoa parasta aikaa Haminan Myllykylässä viettävä Simo-Pekka Fincke sai huomata keväällä, ettei ihminen, eikä edes hyvä suunnistajaihminen ole kaikkea kestävä kone. Kuten tavallista, pysähdys oli äkkinäinen eikä liiemmin varoitellut tulostaan.

-Kevään korvalla huomasin lomailleeni yhteen putkeen peräti kymmenen vuotta. Aika oli lomaillessa mennyt nopeasti, enkä siinä elämän kiihkeässä rytmissä huomannut lainkaan miten pitkään todella olin ollut tekemättä mitään. Lopullisesti havahduin katsoessani kuvia itsestäni. Olin hyvin väsyneen näköinen, ja kerran jopa kompastuin silmäpusseihini kotonani. Se herätti todellla, kuusen taimi kourassaan Pyhällöstä tavoitettu Fincke kiteyttää traagisen tarinansa.

Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty paljonkin opiskelijoiden ahtaan puoleista tilannetta. Eikä turhaan, kursseja järjestetään harvakseltaan eikä opintopisteitä lounaspöydässä istumalla juurikaan kerry.

-Itse katkaisin pitkän lomailukierteen menemällä kahdeksi viikoksi istutustöihin. Mietin pitkään, millä tavoin haluan lyhyen työjaksoni käyttää. Lopulta koin ympäristöherätyksen ja päätin kasvattaa maapallon hiilinielua kahden viikon ajan, Fincke tiivistää.

-Tällä hetkellä vointini on hyvä. Olo on piristynyt ja olen jopa laihtunut muutaman kilon, Fincke kehaisee tiivistäen samalla seuraavan viikon ohjelman:

-Luulen, että tämän kahden viikon työskentelyn jälkeen lomailu maistuu taas hiukka eri tavalla. On kiva aloittaa ensi maanantaina uusi viikko turauttamalla ison käden kahvit, vierailemalla erilaisilla internetsivustoilla ja menemällä kuntosalille rautaa nöyrryttämään. Siitähän päivä jatkuukin mukavasti yliopiston lounaan ja torikahvien jälkeen päiväunille. Sen jälkeen käyn hieman kuntoilemassa, jotta voin illalla vierailla erilaisilla internetsivustoilla tai vaihtoehtoisesti saunoa ja grillata perhepiirissä. Tiivistänkin seuraavien viikkojen ohjelman: aiai, voi pojat voi tytöt,se on kesä. Se on Suomen kesä, Fincke tiivistää kiteyttäen.

Lausunto siihen selkään

2010-05-14T03:33:00.000-07:00

Si-nivelten MRI:

Vasemman Si-nivelen ympäristössä nähdään luuödeemaa aktiivin sakroiliitin merkkinä. Myöskin itse nivelraon alueella on ödemaattista signaalin lisää. Periartikulaariset ödeemat ovat varsin runsaat. Oikealla puolella nähdään vähäisempää periartikulaarista ödeemaa lähinnä sacrumin puolella. Molemmin puolin jonkin verran periartikulaarista luurasvoittumaa.

Vasemmalla aktiivin sakroiliitin löydös. Varsin runsaasti periartikulaarista luuödeemaa. Oikealla puolella löydös selvästi rauhallisempi. Vähäinen periartikulaarinen luuödeema tuollakin nähtävillä.

Muut havainnot: lievä anemia, HLA-B27 kudosantigeeni positiivinen.

Kassellaan lääkärillä vielä mutta meikäläisen silmään vaikuttaa siltä että reuman se anto siihen selkään ja pienen harmituksen siihen selkään.

Itä-Suomessa riehuu muuten tällä hetkellä SUPERHELLE! Huomenna lauletaan Hei hei Heinäkuu.

Seuraavana Joensuu, pysähdymme tarrrvittaessa

2010-05-04T03:31:00.000-07:00

Olihan melkoinen viikonloppu. Ennakkospekulaatioista poiketen Kalevan Rastin joukkueista voittoon suunnistikin ykköstiimi. Saavuimme paikalle jo torstaina, jonka jälkeen ohjelmassa oli muutamia lenkkejä, syömistä ja sängyllä makoilua. Lisäksi puhuimme hieman paskaa, niin ja kakkosjoukkue kävi shoppailemassa bilevaatteita. Sivusilmällä kujuillen miehistö oli ennen kisaa hyvinkin rennolla mielellä, mikäs oli ollessa kun itseluottamus näytti olevan kohdillaan. Tämä oli hyvä näyte siitä mitä kunnollinen ja perinpohjainen valmistautuminen saa aikaan.

Kisan seuraaminen näin kakkosjoukkueesta käsin sai aikaan mitä erilaisimpia fiiliksiä. Eipä olisi mitenkään liioittelua puhua jopa miljoonista pääni sisällä liikkuneista tunnekuohuista. Olisipa ollut mukavaa olla joukkueessa mukana, en voi muuta sanoa. Aika mukavalta se tuntui kuitenkin katsella hyvien kavereiden voittoakin, pystyin siitä kyllä hyvin nauttimaan!

Omasta suorituksesta sen verran että tulipa tehtyä huonoin juoksu varmaan kymmeneen vuoteen. Kakkoselle tein vähintään viiden minuutin virheen. Oli siinä kyllä melkoisen koominen tilanne kun Haikosen Ribbentropin kanssa seisoskeltiin minuuttitolkulla metsässä eikä tiedetty yhtään että missä seudulla sitä mahdetaan olla. Siinä sen näkee, muut asiat olivat mielessä eikä silloin suunnistuksesta tule mitään.

Voitonjuhliin kakkosjoukkue paneutui kuitenkin asian vaatimalla vakavuudella tehden parasta mahdollista työtä. Ei siinä selkäkivut vaivanneet totta vieköön! Itse asiassa tanssilattialla tuntui jopa kulkevan pitkästä aikaa, ainakin kohtuullisesti. Jokipoikien voittojuhlista poiketen valmentaja Antti Harju ei kuitenkaan ahdistellut tai kiusannut Karjalaisen urheilutoimittajaa. Mukavat laivamatkat kaiken kaikkiaan.

Mitäs muuta. Niin joo tosiaan, aloitin tänään totuttelujakson uuteen elämääni kuntoilijana. Päätin heti alkuunsa ottaa lepoa kuntoilusta, ulkona kun näyttää olevan kohtuullisen kurja kelikin. Kassellaan nyt sitten miten asiat jatkossa etenevät, voihan olla että syssymmällä pääsen taas kilpailuihin mukaan. Niin kauan kun paranemista ei tapahdu, pysyttelen kuitenkin urheilusta sivussa. Käsittääkseni ihmiset harrastavat kilpaurheilua saadakseen siitä jotain muuta kuin ahdistusta, pettyneisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.

Täytyy katella että tuleeko laiteltua tänne blogin puolelle juttuja. Ehkä jotain tilannekatsauksia jossain vaiheessa.

Nyt mie meen nukkumaan ja vähän kohtuullisen hitaasti.

Näkyy jukossa! Harmillisesti ripari menee päällekkäin ungin, nujun ja ringenin kanssa.

Ja vielä tähän lyhyiden lauseiden juttuun viikon musiikkiesitys eli Herra Ylpön Riisu Siipesi.

Sun ei tarvi enää totella / Sun ei tarvi enää passata /
Sun ei tarvi enää luoda uraa / päntätä oppikirjoista kuraa /
Ota ilo irti elämästä sekoile ja tuhlaa rahaa /
Elä edesvastuuttomasti...tekemättä turhaa pahaa...

Kalevan Rastin kakkoskoukkue luottavaisena Tiomilaan

2010-04-26T23:12:00.000-07:00

Kalevan Rastin kakkosjoukkueen puolivuotinen valmistautuminen Tiomila-viestiin on tullut päätökseensä. Joukkue on valittu ankarien ja perinpohjaisten karsintojen jälkeen, ja lopulta valmennusjohtaja Antti "Pipo" Harju päätyi seuraavanlaiseen kokoonpanoon.

1. Hannu-Pekka Pukema

2. Mikko Heinonen

3. Kari Varis

4. Simo-Pekka Fincke

5. Timo Mähönen

6. Veli-Matti Lonka

7. Matti Karvonen

8. Akseli Ahtiainen

9. Ari-Pekka Kaivosaari

10. Kalle Rantala

- Joukkue on juuri oikeanlainen sekoitus kokemusta ja nuorta nälkää. Voin kertoa, valinnat eivät suinkaan olleet mutkattomat, lopulta jouduinkin pudottamaan ykkösjoukkueeseen esimerkiksi ranskalaisen Thierry Gueorgioun. Seuramme tasosta kertoo sekin, että saatoimme ottaa Antti Nurmosen matkaanlähteväksi varamieheksi. Antti otti asian tyyneksi, ja jonkunhan se laivamatkakin on hoidettava, kertoi Otaniemestä puheviestinnän kurssilta tavoitettu Harju.

- Arvokisakokemusta joukkueessa riittää. Matti Karvonen juoksi MM-kisoissa jo 1989, Kaivosaari otti PM-viestissä hopeaa 2003, Ahtiainen valmensi Espoon Oilersin salibandyn Suomen mestariksi 2006, Pukema paleltui PM-hiihtosuunnistuksissa 2009, Varis on pitkien hiihtojen Euroopan mestari tältä vuodelta ja Fincke osallistui 2001 PM-kisoihin Haminan terveyskeskuksesta käsin. Lisäksi Heinosen sisko Mari osallistui vuoden 1998 maailmancuppiin, Mähösen sukunimikaima Emmi on erittäin lupaava tulevaisuuden tykki, Lonka kuuluu maankuuluun suunnistusukuun. Rantalan sukunimikaima Maria ei liene esittelyjä kaipaa, Harju jatkoi Dipolin lounaalle ehdittyään.

1. Hannu-Pekka Pukema (Hoube, Puksu, Pukema)

Varma aloittaja. Konetta piisaa, samoin taitoa. Todennäköisesti kärkiletkassa vaihtoon.

2. Mikko Heinonen (Heinonen, Minsa, Heikkonen)

Nostettiin kakkoseen murtuneen käden ansiosta. Tuli toiselta osuudelta keulassa jo 2007, miksei siis tänäkin vuonna?

3. Kari Varis (Karppa, Variskari)

Karppa viihtyy suunnistajien porukoissa ja on Lapponian voitettuaan satsannut täysillä pitkään yöhön. Tälle osuudelle valinta oli vaikea, tarjolla olisi ollut myös Jan Prochazka. Lopulta Jan pudotettiin ykköseen taito- ja kunto-ominaisuuksien vuoksi.

4. Simo-Pekka Fincke (SP)

Pitkään näytti siltä, että mies putoaa ykköseen. Viimeisten viikkojen aikana kävi kuitenkin selväksi, että tämän kokeneen ketun paikka on ilman muuta kakkosessa.

5. Timo Mähönen (Timppis, Tinke, Jouni, Emmi)

Luontaisesti kestävänä ja taitavana miehenä itsestään selvyys tälle viestin kulminaatiopisteosuudelle...

6. Veli-Matti Lonka (Vellu)

Vellu teki tälle kaudelle paluun eli kampäkin. Se paluu ei jättänyt joukkueen johtoa kylmäksi. Mies mahtui kakkoseen vailla turhia spekulaatioita. Nopeuspuolen miehenä lyhyt osuus sopii Vellulle kuin nakutettuna.

7. Matti Karvonen (Masa, Mads Garvin, Kakka-Masa)

1989 MM-kisoissa ykkösellä johtanut Masa on tehnyt vakuuttavaa jälkeä seuran sisäisen harjoituspäiväkirjan sivustoilla. Tunteja on enemmän kuin kellään muulla. Vaikka akilles on melkein poikki niin tämä mies ei kehoa armahda saati kuuntele. Sillä noustiin kakkoseen että heilahti.

8. Akseli Ahtiainen (Aksu, Axu)

Osuudet pitenevät, valaistuvat ja miehet kovenevat. Kalevan Rastin kakkosjoukkueella on onneksi asettaa tälle osuudelle kovan luokan mies, salibandykentiltäkin tuttu Akseli Ahtiainen. Tässä kohtaa annetaan kuvan puhua puolestaan ja jätetään mainitsematta päivänselvät asiat.

9. Ari-Pekka Kaivosaari (AP, Aapsu, Aapeli, Kaivosaari Pekka-Ari)

Kalevan Rastin toiminnanjohtajana AP oli valinnoissa jopa selviö. Kovakuntoisena miehenä turha laittaa yöosuudelle, päiväosuudella saa varmemmin vertaistaan vastusta. Rullaa päkiällä vaihtoon ja sormi pystyssä totta kai.

10. Kalle Rantala (Kalu, Kallendaalen, Randaalen)

Lähimpänä putoamista ykköseen oli tällä kertaa Kalle Rantala. Mies lähti KR:ään hakemaan kehitystä, mutta sitä ei oletettavasti ole tullut aivan toivotulla tavalla. Siksi lähellä putoaminen ykköseen todella oli.

Varamies: Heva

Huolto, support: Nurmonen

Olimme ohittaneet pisteen jolta ei ollut paluuta

2010-04-25T13:26:00.000-07:00

Tänä viikonloppuna todellisuus oli kohdallani täyttä realismia. Henkisesti ja fyysisesti rappeutuneena matkustin perjantaina kohti Raumaa, kerran jos toisenkin toivoni menettäneenä. Jostain syvältä sisimmästä kumpusi toive, jos kuitenkin? Vielä kerran yritän täysillä. Ja voin kertoa, mie yritin.

Realismista puhuttiin todellisuutena siinä vaiheessa, kun ajattelin juosta lauantain kisaa vain 5.2 kilometriä ja keskeyttää sitten. Ajatuksena oli antaa näyttö Tiomilaan. Tein työtä käskettyä ja suunnistus menikin tällä sektorilla hyvin. Muut juoksivat lähes 18 kilometriä, mie 5 täysillä. Olin 5.2 kilsan kohdilla naustesuunnistuksella 3'30 kahdeksan kiloa laihtunutta Taanilaa jäljessä. Huhhahhei ja pulloa rommi sano Liuhan Jukka 2001. Tuli kuitenkin kerran voitettua tuo kisa, Lakane ol toinen ja Ikonen kolmas. Kohtuullisen paljon on niiden aikojen jälkeen virrannut vettä Pielisjoessa.

No, tästähän saatiin ensiosviitat ettei ukko ole ihan täydessä vedossaan. Kinuamalla sain kuin sainkin kakkosjoukkueen paikan tämän päivän viestiin. Korpelan sanat mielessäni laitoin kaiken peliin! Tumppasin röökin ja annoin palaa. Sama se mikä on tilanne, kykkä nyt letkoissa aina pysytään. Etenkin kun isoja pyssyjä ei paikalla ollut.

Todellisten faktojen valaisemassa maailmassa en pysynyt kenenkään perässä kahden kilometrin jälkeen. Kaikella kunnioituksella kanssakilpailijoita kohtaan, tänään koin urheilu-urani nöyryyttävimmät hetket. Ensi kertaa tuntui siltä että en yksinkertaisesti pääse pois metsästä, reisiin kertyy ja kertyy happoa. On lyötävä apostolin kyytiin kun ei muuta voi. Neljän kilometrin jälkeen en pysynyt enää pystyssä ja lopulta kaatuessani taitoin nilkkani. Siellä sitä Rauman soilla uitettiin jalkaa jäähileiden seassa ja itkua tuherrettiin. Siinä se tältä erää oli, ei pysty enää.

Olen pahoillani.

Kielikielitin

2010-04-21T02:57:00.000-07:00

Olen elänyt monivivahteista aikaa. Viimeinen viikko on mennyt kaikkinensa suotuisissa merkeissä, tänään on taas otettu askel taaksepäin. Toisin sanoen kipulääkkeet eivät ole tehonneet ja juoksemisesta haaveileminen taitaa olla turhuuksien turhuutta.

Tilanteen eläessä sitä alkaa säätämään tulevaa ohjelmistoa uusiksi. Juuri tulleiden spekulaatioiden mukaan juoksen viikonloppuna vain viestin. Mitäs sitä turhaan katsastamaan kun EM-kisoihin en paikkaa tavoittele. Parempi seurata tilannetta ja yrittää viestissä vakuuttaa Tiomila-valitsijoita. Siitä miilasta on kyllä tullut oikein pakkomielle, ei mittään järkeä tämmösessä.

Olispa kyllä hyvä jos se miila juostais jo tänä viikonloppuna. Loppuis vihdoinkin tää iänikuinen pähkäily. Mitta on tullut täyteen.

9 päivää. Sit vois alkaa harrastamaan vaikka tätä:

Tai tätä:

Tätä:

jatätäjatätäjatätäjatätä

Faktisten tosiasioiden valossa olisi kuitenkin duunattava wörkkiä.

Medeldistanskaraktär på banan

2010-04-18T12:42:00.000-07:00

Heipat siihen niin.

Kävin viikonloppuna katselemassa suunnistuskilpailuita Varsinais-Suomessa. Kovalta näytti poikien kyyti, huhhuh ei mitn saumaa ikinä tuommoseen rankomiseen! Ja jotkut naisetkin meni hirvittävää vauhtia, ovatko asiat olleet aina tällä tolalla?

Meikäläisen seuran miehiltä kisa sujui aika maukkaasti noin niinku kokonaisvaltaisesti. Yliyrittämisen kaunosaariot pysytteli omalla tasollaan ja sehän kannatti tuloslistaa silmällä pitäen. Pikkuhiljaa jokikylän ukkoja nousee kohti terävintä kärkeä ja mikäs siinä noustessa kun kesäkin tulee.

Tulihan sitä itsekin käytyä maaston puolella, perjantaina ja lauantaina monsteri päässä ja tänään ilman. Juokseminen luonnistuu tällä hetkellä kohtuullisesti uusien lääkkeiden ansiosta. Nyt on löydetty semmonen lääkitys jotta ukko on mukavassa flänägänissä jatkuvalla syötöllä eikä kipuja tunnu. Näillä mennään vielä parisen viikkoa ennenku aletaan viettämään uran kaatajaisia.

Toisaalta tänää pitkällä lenkillä tuntu kyllä aika mukavalta. Huono asia sikäli että aloin elättelemään toiveita paremmasta. Ehkä ens viikonloppuna kuitenkin? No, painan lääkitykset minimiin taas parin päivän ajaksi. Opinpahan miekin olemaan.

Parta kasvaa ja niin edelleen.

Inget Silja-rastit för mig

2010-04-13T23:14:00.000-07:00

Itse asiassa tiesin sen jo viime viikolla. Ei ole kilpajuoksukuntoa tällä hetkellä, eilen kävin ekan juoksulenkin kymmeneen päivään. Se olikin todellakin ensimmäinen kerta Ruotsin leirin jälkeen kun pystyin juoksemaan, sekin tosin lääkkeiden avulla keinotekoisesti luotu mahdollisuus.

On tässä harjoiteltu, sitä ei käy kieltäminen. Korvaavilla on helppo tehdä blokkiharjoittelua, ei tule lihakset kipeäksi eikä noi vesjuoksut sun muut crossit ole varmasti niin rankkoja kuin juoksentelut. Viimeiset päivät:

8.4
a. vesijuoksu 12*1'
i. crosstrainer 4*4'

9.4
a. salilla nopeita liikkeitä
i. pyörällä 4*4'

10.4
a. vesijuoksu 5*2' + 5*1'

11.4
pyörä 2.05

12.4
1. vesijuoksu 7*2'
2. pyörä ylämäkeen 4*4'

13.4
1. lenkki+tekniikoinnit
2. maastoradalla 4*4'¨

Tänään tulossa:
1. vesijuoksu 5*3'
2. juoksu 3*6'

Loppuviikolla teen Turussa kaksi kuuden kilsan yötreeniä ja yhden pitkän. Sen jälkeen kaksi viikkoa herkistelyä ja Tiomilassa kuuden kilsan nauste.

Siitä eteenpäin tilanne auki.

Virkiä-Jukola - näin sen koimme

2010-04-09T23:27:00.000-07:00

Valmistautuminen Virkiä-Jukolaan noudatteli saagan edellisten osien mukaista kaavaa. Leirillä käytiin ja vanhaa karttaa katseltiin. Perussysteemit siis. Tällä kertaa ei kohdallani voida puhua varrrrsinaisesta yöosuudesta, siksi valoisa Pohjanmaan yö oli. Sipuli-Jukoon ja 2006miilaan varrattuna pitkänyön juoksijat olivat tällä kertaa astetta heikompia, managerit eivät syystä tai toisesta olleet sijoittaneet isoja pyssyjä tälle hitaiden mutta kestävien miesten osuudelle. Viikolla juoksin viimeistelyharjoituksessa erittäin hyvän ajan (3 kilsaa kovaa ja 1 täysillä, siihen viisi kappaletta 400 metrin vetoloita Niinivaaran hiekalla) joten olo oli siinä suhteessa luottavainen. Epävarmuutta toi viimeinen yö. Nukuin vain pari tuntia ja siitä sitten heti aamuviideltä Joensuusta lähteneeseen KR:n bussiin. No, sama sapluuna oli toiminut Salossa joten ei murhetta siitä. Onneks ei ollu isot pyssyt.

Sekä Jonne että Tuomas Mattila, Trondheim saapuivat osuutensa ensimmäiselle TV-rastille kärjessä. Fiilikset olivat tapissaan ja luottamus hyvään juoksuun nousi nousemistaan. Tuohon aikaan markkinoille olivat saapuneet uudenlaiset tehokkaat yösuunnistuslamput. Itse valitsin kuitenkin perinteisen halogeenin, koska yö ei ollut kovinkaan pimeä ja halogeenilla oli helpompi lukea karttaa.

Yösuunnistus on parasta mitä voi tehdä lamppu päässä!

Eihän siinä, perinteisten alkuverkkojen jälkeen kohti puomia. Sieltä se Tuomas Mattila, Trondheim jo juoksikin smooth and elegant - tyylillään vaihtoon. Oli kuitenkin taktisista syistä jättänyt edellä lähteneisiin 15 sekunnin välin, jotta saisin lähteä tekemään omaa työtä. Vitsit sikseen, hyökkäsin matkaan kuin hauki makuulta saavuttaen Näsmanin ja Vähäsen varsin nopeasti.

Lähtötilanne:

1 Rasti-Kurikka FIN 2:13:36
2 Södertälje Nykvarn Orienter SWE +17
3 Stora Tuna IK SWE +19
4 Rajamäen Rykmentti FIN +2:41
5 IFK Lidingö SOK SWE +2:42
6 Vehkalahden Veikot FIN +2:55
7 IFK Lidingö SOK 2 SWE +4:20
8 OK Triangeln SWE +4:26
9 Halmstad OK SWE +4:27
10 Göteborg Majorna OK SWE +4:30
11 OK77 FIN +4:51
12 Vaajakosken Terä FIN +4:53
13 Delta 2 FIN +5:18
14 Tampereen Pyrintö 2 FIN +5:20
15 Pellon Ponsi FIN +5:24
16 Rasti-Kurikka 2 FIN +5:33
17 Kalevan Rasti FIN +5:46

Halden SK oli tässä vaiheessa Björn Eriksenin ja Sami Hämälistön toimesta reilut kolmetoista minuuttia takamatkalla. Sieltä vaan noustiin että heilahti.

Ykköselle Näsman lähti eri reittejä ja menimme Samin kanssa kahdestaan. En saanut maaston ja kartan välistä yhteyttä täsmäämään millään, tuloksena virhe heti ykköselle. Hyvinhän se taas alkoi, toisaalta ihan normaalisti. Miehän pummaan lähes poikkeuksetta ykköstä. Kakkoselle pitkä väli ja hukkaan sijaintimme heti alkuunsa. Annan Samin vetää ja yritän saada kiinni kartasta, onnistuu lopulta irtomaarinteen ylittäessämme. Tällä välillä 1'50 takkiin ja osuussijoitus nelosella eli ensimmäisellä yhteisellä rastilla hieno 62. ja peräti kolme nimuuttia nopeimman takana. Tälle rastille juostessamme tapahtuu kaksi mielenkiintoista asiaa: hajotan kompassini ja näen edellä Kalevan Rastin Tommi Tölkön selän. Mitä tapahtuu? Adamski oli jäänyt aloituksessa 7'30 ja nyt Tommi menee jo tuolla! Eihän tästä tule hittojakaan...Positiivisena seikkana voidaan mainita se, että olin ottanut varakompassin mukaan. Negatiivisena puolestaan se, että se penteleen hihna jolla se kompassi kiinnitetään peukkuun ei ollut kunnossa.

Tilanne nelosella eli ekalla tv-rastilla:

1 Rasti-Kurikka FIN 2:34:57 Mikko Hölsö 21:21
2 Södertälje Nykvarn Orienter SWE +2:29 Jon-Are Myhren 23:33
3 IFK Lidingö SOK SWE +2:53 Johan Näsman 21:32
4 Kalevan Rasti FIN +4:39 Tommi Tölkkö 20:14
5 Vehkalahden Veikot FIN +4:42 Simo-Pekka Fincke 23:08
6 Rajamäen Rykmentti FIN +4:46 Sami Vähänen 23:25
7 Jämsän Retki-Veikot FIN +5:11 Kari Kallio 20:25
8 Stora Tuna IK SWE +5:17 Pavlo Ushkvarok 26:18
9 Tampereen Pyrintö FIN +6:04 Timo Saarinen 21:28
10 Göteborg Majorna OK SWE +6:07 Magnus Palm 22:57
11 Angelniemen Ankkuri FIN +6:07 Vesa Mäkinen 21:05
12 Ulricehamns OK SWE +6:08 Matthias Niggli 21:43
13 Delta 2 FIN +6:19 Oskari Liukkonen 22:21
14 Turun Metsänkävijät 2 FIN +6:35 Olexandr Kratov 21:54
15 Malungs OK Skogsmårdarna SWE +6:44 Lars Åkerman 21:58
16 IFK Lidingö SOK 2 SWE +6:47 Greger Berglund 23:48
17 Pellon Ponsi FIN +6:47 Seppo Mäkinen 22:44
18 Halmstad OK SWE +6:50 Anders Carlsson 23:44
19 Vaajakosken Terä FIN +6:53 Jouni Kahelin 23:21
20 Turun Metsänkävijät FIN +6:56 Pentti Iso-Markku 22:24
21 Kristiansand OK NOR +6:58 Ivar Haugen 22:26

Kuten ajoista nähdään, huonosti oli mennyt. Toisaalta faktisilla tosiasioilla on tässäkin summapelissä näpinsä pelissä. Olin nimittäin kiertänyt pitkän hajonnan.

Seuraavaksi juoksimme Tommin ja Samin kanssa muutamia välejä. Mikäli muistan oikein, olin keulilla mutta pummasimme kahta rastia peräkkäin yrittäessäni räpeltää kompassia kuntoon. Lopulta siirryin letkan hännille ja peesasin tylysti, samalla kompassi asettui kohilleen. Ja jälleen on aika Tv-rastin.

8. rasti:

1 Rasti-Kurikka FIN 2:42:58 Mikko Hölsö 29:22
2 Södertälje Nykvarn Orienter SWE +2:51 Jon-Are Myhren 31:57
3 IFK Lidingö SOK SWE +3:21 Johan Näsman 30:01
4 Rajamäen Rykmentti FIN +5:27 Sami Vähänen 32:07
5 Kalevan Rasti FIN +5:27 Tommi Tölkkö 29:04
6 Vehkalahden Veikot FIN +5:29 Simo-Pekka Fincke 31:56
7 Stora Tuna IK SWE +5:41 Pavlo Ushkvarok 34:44
8 Turun Metsänkävijät 2 FIN +5:50 Olexandr Kratov 29:11
9 Tampereen Pyrintö FIN +6:00 Timo Saarinen 29:26
10 Jämsän Retki-Veikot FIN +6:02 Kari Kallio 29:17
11 Angelniemen Ankkuri FIN +6:04 Vesa Mäkinen 29:03
12 Göteborg Majorna OK SWE +6:08 Magnus Palm 31:00
13 Malungs OK Skogsmårdarna SWE +6:11 Lars Åkerman 29:27
14 Delta 2 FIN +6:12 Oskari Liukkonen 30:16
15 Ulricehamns OK SWE +6:28 Matthias Niggli 30:04

Ero kärkeen kasvoi ja takaa tuleva iso letka oli jo ihan persiissä kiinni. Närästi muuten kutkulleen mutta laitteet ja säädöt oli vihdoin saatu kuntoon. Seuraavat tuliset hajonnat tulisivat näyttämään loppuosuuden suunnan.

Sami lähti ysille omia latujaan minun ja Tommin jatkaessa samaan suuntaan. Poimimme radan vaikeimman rastin varmasti ja vauhdilla ja jatkoimme osuuden putkipätkälle kahdestaan. Seuraavat kolme rasti naulasimme nausteeseen, mutta takana lähestyvän ison letkan valot olivat jo pelottavan lähellä.

Edessä oli pitkä väli 13-14. Ehkäpä parhaiten tästä kisasta mieleen jäänyt rastiväli. Juoksin edellä ja Tommi tiukasti peesissä. Kiertelin turhan paljon tällä välillä ja rastinotto meni pieleen. Siellä sitä seisoskeltiin Tommin kanssa kartat lakanaksi levitettyinä, onneksi bongasin ison kiven minkä avulla sain paikallistettua itseni. Siirryin rastille mutta Tommi jäi ilmeisesti odottelemaan takana näkyvää letkaa. Leimatessani rastilla letkan valot olivat jo ihan siinä tuntumassa, mitä nyt sanoisin, ehkä parinkymmenen sekunnin päässä. Tilanne oli todella hauska yrittäessäni hiipiä paikalta pois mahdollisimman huommamattomasti! Seuraavat välit sujuivat kuin sujuivatkin kunnollisesti. TV-selostajien Juravuoristoksi ristimä rinne oli paha, mutta yösuunnistuksen kaunosaariona jätin virheet muille. Laskettelurinteen TV-rastilla katsoin taakse todetakseni että pääsin irti letkasta. Tilanne oli seuraava:

1 Rasti-Kurikka FIN 3:20:57 Mikko Hölsö 1:07:20
2 Södertälje Nykvarn Orienter SWE +1:37 Jon-Are Myhren 1:08:41
3 IFK Lidingö SOK SWE +1:51 Johan Näsman 1:06:29
4 Ulricehamns OK SWE +3:29 Matthias Niggli 1:05:03
5 Vehkalahden Veikot FIN +3:46 Simo-Pekka Fincke 1:08:12
6 Kalevan Rasti FIN +4:58 Tommi Tölkkö 1:06:32
7 Malungs OK Skogsmårdarna SWE +4:59 Lars Åkerman 1:06:13
8 Stora Tuna IK SWE +5:02 Pavlo Ushkvarok 1:12:03
9 Turun Metsänkävijät 2 FIN +5:21 Olexandr Kratov 1:06:40
10 Jämsän Retki-Veikot FIN +5:29 Kari Kallio 1:06:43
11 Turun Metsänkävijät FIN +5:38 Pentti Iso-Markku 1:07:06
12 Angelniemen Ankkuri FIN +5:40 Vesa Mäkinen 1:06:37
13 Delta 2 FIN +5:44 Oskari Liukkonen 1:07:46
14 Tampereen Pyrintö FIN +5:58 Timo Saarinen 1:07:23
15 Rajamäen Rykmentti FIN +6:56 Sami Vähänen 1:11:35

Nousutrendi oli kohdannut minua. Loppuradalla suunnistin hyvin, jaksoin juosta hyvällä vauhdilla ja hyödyin lyhyestä hajonnasta. Rastilla 23 tähän saakka kärjessä taivaltanut Hölsö oli tippunut ruman pummin sekä tummumisen seurauksena parin minuutin päähän paalun ottaneen Myhrenin taakse. Tilanne rastilla 23:

1 Södertälje Nykvarn Orienter SWE 3:33:07 Jon-Are Myhren 1:19:13
2 IFK Lidingö SOK SWE +24 Johan Näsman 1:17:12
3 Rasti-Kurikka FIN +2:15 Mikko Hölsö 1:21:46
4 Ulricehamns OK SWE +2:37 Matthias Niggli 1:16:22
5 Vehkalahden Veikot FIN +2:41 Simo-Pekka Fincke 1:19:17
6 Stora Tuna IK SWE +3:38 Pavlo Ushkvarok 1:22:50
7 Kalevan Rasti FIN +3:42 Tommi Tölkkö 1:17:27
8 Malungs OK Skogsmårdarna SWE +3:50 Lars Åkerman 1:17:14
9 Delta 2 FIN +4:29 Oskari Liukkonen 1:18:42
10 Turun Metsänkävijät 2 FIN +4:32 Olexandr Kratov 1:18:02
11 Tampereen Pyrintö FIN +4:33 Timo Saarinen 1:18:07
12 Angelniemen Ankkuri FIN +4:34 Vesa Mäkinen 1:17:41
13 Turun Metsänkävijät FIN +4:35 Pentti Iso-Markku 1:18:13
14 Farum-Tisvilde OK DEN +4:36 Carsten Jörgensen 1:15:37
15 Jämsän Retki-Veikot FIN +4:37 Kari Kallio 1:18:01

Seuraavalla välillä heitin Hölsöstä vauhdilla ohi. Kävi mielessä että eipä ole varmasti mennyt kovinkaan hyvin kun Hölsönkin ohitin vasta täällä. Mulla oli rastilla 24 lyhin hajonta, mutta kävin varmuuden vuoksi tsekkaamassa tilanteen ensin toisella hajontarastilla. Eipä siellä mitään erikoista ollut, jatkoinkin sitten matkaa omalle lipulleni. Siitä huolimatta takkiin tuli vain 13 sekuntia, tuskin kovin moni oli sitä rastia löytänyt suoraan.

Edessä oli enää yksi suunnistettava rasti. Löin lyönnit siihen ja edessä alkoikin vilkkua sopivasti Lidingön Näsmanin paita. Viimisellä välillä saavutin hänet ja ei muuta kuin ohitte vaan fyfyfyyy. Loppusuoralla pidin paikkani ja saavuin toisena vaihtoon. Taisi olla seurakavereillekin pieni yllätys tuo lopun nousu, samoin kuin itselleni. Tilanne osuuden jälkeen:

1 Södertälje Nykvarn Orienter SWE 3:42:06 Jon-Are Myhren 1:28:13
2 Vehkalahden Veikot FIN +1:32 Simo-Pekka Fincke 1:27:07
3 IFK Lidingö SOK SWE +1:34 Johan Näsman 1:27:21
4 Ulricehamns OK SWE +2:39 Matthias Niggli 1:25:22
5 Rasti-Kurikka FIN +2:53 Mikko Hölsö 1:31:23
6 Delta 2 FIN +3:20 Oskari Liukkonen 1:26:31
7 Tampereen Pyrintö FIN +3:29 Timo Saarinen 1:26:02
8 Angelniemen Ankkuri FIN +3:29 Vesa Mäkinen 1:25:36
9 Turun Metsänkävijät FIN +3:30 Pentti Iso-Markku 1:26:07
10 Stora Tuna IK SWE +3:58 Pavlo Ushkvarok 1:32:09
11 Kalevan Rasti FIN +3:59 Tommi Tölkkö 1:26:43

Siihen haastattelut selkään ja saunan kautta viestiä seuraamaan

Jatkossa alkoi jälleen näyttää siltä että myöhän prkl voitetaan tämä kapina. Junnu teki tapansa mukaan maalinsylkijöiden osuudella tykkijuoksun, samoin Babtiste.

4. vaihto:

1 Södertälje Nykvarn Orienter SWE 4:29:41 Michal Horacheck 47:35
2 Vehkalahden Veikot FIN +57 Janne Weckman 47:00
3 Kalevan Rasti FIN +3:19 Hannu Airila 46:55
4 IFK Lidingö SOK SWE +3:22 Casper Giding 49:23
5 Turun Metsänkävijät 2 FIN +5:51 Toni Louhisola 48:41
6 Jämsän Retki-Veikot FIN +7:02 Magnus Johansson 49:05
7 Turun Metsänkävijät FIN +7:12 Mikko Knuuti 51:17
8 Halden SK NOR +7:16 Tore Sandvik 46:16

5. vaihto:

1 Vehkalahden Veikot FIN 5:16:10 Baptiste Rollier 45:31
2 Södertälje Nykvarn Orienter SWE +51 Anders Axelsson 47:20
3 Kalevan Rasti FIN +3:59 Miika Hernelahti 47:09
4 Halden SK NOR +5:30 Mattias Karlsson 44:43

Valitettavasti Marcille sattui kuudennella osuudella seitsemän minuutin virheet. Eikä Terollakaan ollut paras päivä.

6. vaihto

1 Kalevan Rasti FIN 6:17:36 Simo Martomaa 57:25
2 Halden SK NOR +1:00 Emil Wingstedt 56:55
3 Vehkalahden Veikot FIN +2:41 Marc Lauenstein 1:04:06

Maali:

1 Kalevan Rasti FIN 7:44:16 Thierry Gueorgiou 1:26:40
2 Halden SK NOR +4:10 Mats Haldin 1:29:50
3 Vehkalahden Veikot FIN +5:17 Tero Föhr 1:29:16

Mielestäni kolmas sija oli kuitenkin jälleen aika mukava suoritus. Ja kolmatta vuotta putkeen päästiin podiumille.

Ei mennyt hukkaan tämäkään kisa. Myin ton palkinnon tuoreeltaan heti pallilta tultuamme viidelläkyöstillä.

Sippolan jälkeen oli havaittavissa selvää kehitystä. Silloin oltiin ihan mehuissamme kun päästiin lehdistötilaisuuteen ja siellä sai ilmaiseksi kahvia, limsaa ja sämpylöitä. Salossa sama juttu, hyvä ettei lastattu reppuihin evästä. Lapualla oltiin jo sen verran kovia että tyydyimme ainoastaan ottamaan staroista kuvia palkintojenjaossa.

En tiiä jaksaako tämmösiä kertomuksia kukaan kahlata läpi. Sen tässä on kuitenkin oppinut ettei näköjään kannata luovuttaa vaikka oman osuuden aikana sattuisi pieniä vastoinkäymisiä. Näköjään ne staratkin tekee virheitä ja letkoihin on mahdollista nousta takaisin. Välillä voi näyttää huonolta, sitten taas hyvältä. Pääasia että yrittää.

Tiomila 2006 - Isojen Pyssyjen Yö

2010-04-07T04:25:00.000-07:00

Hyvät naiset ja herrat, pitkien öiden ja lyhyiden päivien toinen osa on täällä tänään, tässä ja nyt! Kyseessä on vuoden 2006 Tiomilan 4. osuus.

Valmistautuminen yöosuuteen oli taas kerran perinteisen heikkoa. Tanskan leirillä kävin yhen yötreenin ja Paraisilla tempasin 4,3 kilsaa kisavauhdilla. Yllättävän heikosti sitä tuli noihin aikoihin satsattua yösuunnistukseen, näkyihän se sitten suorituksissakin. Yksin en olisi ihan noin kovaa metsässä edennyt.

No, viikkoa aikaisemmin valmennusguru J. Sipilä antoi puhelunsa aikana ymmärtää että pitkää yöosuutta siellä olisi tarjolla. Mikäs siinä auttoi, matkaan oli lähdettävä. Muistan hyvin kuinka ennen kisaa kieriskelimme Jonnen kanssa makuupusseissa ison jännityksen kourissa. Luottamusta omiin kykyihin ei juurikaan ollut, tai ainakaan sitä ei kavereille kerrottu. Spekuloitiin silloin että onkohan ne Sandvikit ja Nordbergitkin parasta aikaa makuupusseissaan itkemässä että ei halua juosta pimeällä ja vielä niin pitkään. Tokkopa olivat. No, omat resurssit on vain tunnistettava ja edettävä niiden mukaan. Jos ei ole täydessä yösuunnistuskunnosa niin ei ole täydellisessä yösuunnistuskunnosa. Näin ollen taktiikkani oli seurata ennalta tarkalleen spekuloituja kovimpia yösuunnistuspyssyjä niin lähellä, että pääsen samalla oksanavauksella etiäpäin. Omat ratkaisuni tulisivat olemaan hyvin vähissä, olihan kyseessä suora eli hajauttamaton osuus.

Viesti eteni kannaltamme suotuisissa merkeissä ja pääsin Juhiksen mainion työn jälkeen matkaan sijalla 6. aikaeron kärkeen ollessa 2'24. Ennakkoon merkityistä pyssyistä Vaajakosken JaMMu Lakanen lähti 3'02, Bäkkelagetin armoitettu viestikettu Anders Nordberg 3'08, Haldenin analyytikko Tore Sandvik 3'35 ja Kalevan metsätieteilijä Tommi Tölkkö 5'16 kärjen jälkeen. Olin tilanteesta hyvin selvillä joten läksin juoksentelemaan reippaalla lenkkivauhdilla. Isojen pyssyjen saavuttaessa liimautuisin sitten kantaan kuin paraskin iilimato.

Kakkoselle juoksennellasi takaa ryskittiinkin vauhdilla, oli aika toteuttaa ennalta valittua taktiikkaa...

Kakkosta lähestyessämme huomasin muiden juoksevan liikaa oikealle ja korjasin yksin lipulle. Taas piti isoja pyssyjä odotella kissojen ja koirien kanssa. Neloselle oli pitkä väli jonka olin toisen osuuden gps-seurantaa seuratessani päättänyt juosta häntä kolmantena jalkana oikealta teitä ja kimmoisia neulaspolkuja pitkin. Siis mikäli isot pyssytkin juoksisivat. Jotain ukkoja siinä takana juoksenteli ja jäin odottamaan ratkaisuja hiljentäen vauhtia. Suoraan ne lähtivät ja ainut jonka tunnistin oli Mäksä Mäkelä. No, mie läksin issekseni kiertelemään oikealta. Kauanpa se taktiikka pitikin, mietin mielessäni. Rastivälin loppuvaiheissa näin metsän puolella suoraan menneiden valoja. Sain jälleen syyn hiljentää vauhtia! Pojat saivatkin kohta kiinni, samalla huomasin yhden heistä olevan Jani Lakanen. Enpä ollut miestä tunnistanut koska oli koira pukeutunut mustaan hämäyspaitaan kuten Jake Puttonen vuoden 2001 Jukolassa ja Jarkko Huovila vuoden 2006 Tiomilassa.

Tilanne oli seuraavanlainen:
1. radio
1 18 Marius Mazulis Malungs OK 1 3:34:54 0:00
2 22 Antti Parjanne IFK Göteborg 1 3:34:55 0:01
3 25 Erik Eriksson IFK Moras OK 1 3:34:56 0:01
4 1 Anders Axelsson Södertälje-Nykvarn 1 3:34:56 0:02
5 60 Henrik Jørgensen OK Pan Århus 1 3:36:27 1:33
6 13 Simo-Pekka Fincke Vehkalahden Veikot 1 3:36:40 1:45
7 27 Jani Lakanen Vaajakosken Terä 1 3:36:42 1:47
8 48 Jonas Engström OK Hällen 1 3:36:42 1:48
9 7 Nick Barrable OK Ravinen 1 3:36:44 1:49
10 12 Peter Arnesson Ulricehamns OK 1 3:36:48 1:53
11 9 Tuomo Mäkelä Angelniemen Ankku. 1 3:36:51 1:57
12 20 Jaakko Järvistö Turun Suunnistajat 1 3:36:54 2:00
13 41 Anders Nordberg Bækkelaget SK 1 3:37:32 2:37
Tässä vaiheessa Nordbergin letka oli siis reilun puolen minuutin päässä kuolemaa tekevästä Jaakko Järvistöstä.

Juoksimme pienellä porukalla seuraavat viisi väliä. Lakanen vetohommissa ja muut sutena peesissä. Vauhti ei ollut ihmeellistä eikä suunnistus oikein sujuvaa, näin ollen Nordbergn vetämä isojen pyssyjen letka sai meidät jossain vaiheessa kiinni. Siinä vaiheessa alettiinkin sitten ettimään yhtä rastia jossain joukkueessa. Kukin löysi rastin lopulta omalla ajallaan, ja mie tietysti siellä jälkijoukoissa. Letka olikin venynyt tässä vaiheessa hyvinkin pitkäksi ja itestä tuntui että tänne sitä jäätiin loppupäähän. Muutaman lyhyemmän välin jälkeen tarjolla oli taas pitkä väli. Jotenkin onnistuin hilaamaan itseni letkan kärkipäähän, muistaakseni se onnistui hieman paremmalla suunnistuksella kärjen ajautuessa hieman linjalta sivuun. Voi toki olla että aika on jälleen kullannut muistot...

Pitkällä välillä kyseisenä vuonna sekä EM- että MM-kultaa voittanut JaMMu Lakanen piti vauhtia. Vauhtia, joka löi palkeen lukkoon ja meikäläistä alkoi yrjöttämään. Kattelin että letka venyy ja nyt on oltava täydessä valmiudessa lyömään ittensä likoon. Sain pysyteltyä mukana, kunnes alkoivat ongelmat lampun kanssa. Pääosa tippui päästä useita kertoja, enkä siinä vauhdissa saanut sitä kunnolla päähän en sitten millään. Ero keulaan venyi ja yritin säheltää lamppua kuntoon. Paniikki oli tosiasiallinen de facto. Yleisörastilla Jore oli antamassa juomaa ja geeliä, sain siinä soperrettua että lamppu ei asetu päälaelle. Ero oli tässä vaiheessa venynyt jo minuuttiin. Tuntui melko toivottomalta, koska kärjessä olivat isot pyssyt johtajanaan Anders Pardal.

Yleisörasti:

1 22 Antti Parjanne IFK Göteborg 1 4:37:12 0:00
2 1 Anders Axelsson Södertälje-Nykvarn 1 4:37:17 0:05
3 18 Marius Mazulis Malungs OK 1 4:37:18 0:06
4 25 Erik Eriksson IFK Moras OK 1 4:37:19 0:07
5 27 Jani Lakanen Vaajakosken Terä 1 4:37:35 0:23
6 8 Emil Lauri IFK Lidingö SOK 1 4:37:37 0:25
7 41 Anders Nordberg Bækkelaget SK 1 4:37:42 0:30
8 3 Tommi Tölkkö Kalevan Rasti 1 4:37:51 0:39
9 2 Tore Sandvik Halden Skiklubb 1 4:37:54 0:42
10 10 Fredrik Persson PAN-Kristianstad 1 4:37:58 0:46
11 63 Ivar Haugen Kristiansand OK 1 4:37:59 0:47
12 17 Petri Noponen DELTA 1 4:38:00 0:48
13 9 Tuomo Mäkelä Angelniemen Ankku. 1 4:38:02 0:50
14 31 Mats Dahlen Pargas IF 1 4:38:07 0:55
15 7 Nick Barrable OK Ravinen 1 4:38:09 0:57
16 13 Simo-Pekka Fincke Vehkalahden Veikot 1 4:38:11 0:59

Yleisörastin jälkeen lamppu asettui kohdilleen ja pääsin tositoimiin. Edessä oli kosolti tyhjää, mutta näin edelleen letkan hännän. Tiesin että jos jään yksin niin ero repeää loppuviestin kannalta liian suureksi. Ähisin ja puhisin, höngin ja puhaltelin kuin Iso Paha Susi. Löin suomeksi sanottuna kaiken peliin, enkä juurikaan lukenut karttaa. Pitkän välin päätteeksi onnistuin kiinnittämään hinausköyteni letkan viimeisenä edenneeseen Mats Dahleniin! Fiilis oli kohillaan, voin sen paljastaa.

Yllättäen vauhti tuntuikin nyt astetta rauhallisemmalta joten päättelin pysyväni loppumatkan helposti mukana. Neljännelle radiorastille tultaessa oli pakko hieman tuulettaa TV-kameroille ja seurakavereille. Täällä ollaan taas.

4. radio

1 27 Jani Lakanen Vaajakosken Terä 1 5:03:54 0:00
2 1 Anders Axelsson Södertälje-Nykvarn 1 5:03:56 0:01
3 3 Tommi Tölkkö Kalevan Rasti 1 5:03:57 0:03
4 8 Emil Lauri IFK Lidingö SOK 1 5:03:59 0:05
5 41 Anders Nordberg Bækkelaget SK 1 5:04:00 0:06
6 22 Antti Parjanne IFK Göteborg 1 5:04:02 0:08
7 5 Kalle Dalin Leksands OK 1 5:04:03 0:09
8 10 Fredrik Persson PAN-Kristianstad 1 5:04:04 0:10
9 63 Ivar Haugen Kristiansand OK 1 5:04:06 0:12
10 9 Tuomo Mäkelä Angelniemen Ankku. 1 5:04:07 0:12
11 13 Simo-Pekka Fincke Vehkalahden Veikot 1 5:04:08 0:14
12 7 Nick Barrable OK Ravinen 1 5:04:10 0:15
13 31 Mats Dahlen Pargas IF 1 5:04:10 0:16
14 17 Petri Noponen DELTA 1 5:04:11 0:16
15 2 Tore Sandvik Halden Skiklubb 1 5:04:11 0:17
16 18 Marius Mazulis Malungs OK 1 5:04:13 0:19
17 25 Erik Eriksson IFK Moras OK 1 5:04:14 0:20

Neljänneksi viimeistä rastia lähestyttäessä huomasin kolmen lampun lähtevän suoraan mäen yli. Vanhana taktikkona katselin ketä letkassa edessä oli, näytti olevan Nordberg ja Sandvik. Ratkaisu oli sillä selvä, mie kierrän. Nuo kolme kaveria olivat Jani Lakanen, Tommi Tölkkö sekä Nick Barrable. En tiedä oliko valinta hitaampi vai pummasivatko miehet rastia, mutta Lakanen oli ainut kuka sieltä pystyi nousemaan takaisin kärkiletkaan. Itselläni ei enää ollut kuntoa taistella kärkisijoituksista, vaan rullasin vaihtoon mukiinmenevällä sijalla 10.

Vaihto:

1 41 Anders Nordberg Bækkelaget SK 1 1:44:07 5:12:58 0:00
2 8 Emil Lauri IFK Lidingö SOK 1 1:42:56 5:13:02 0:04
3 1 Anders Axelsson Södertälje-Nykvarn 1 1:47:21 5:13:04 0:06
4 9 Tuomo Mäkelä Angelniemen Ankku. 1 1:44:04 5:13:11 0:13
5 63 Ivar Haugen Kristiansand OK 1 1:44:25 5:13:12 0:14
6 22 Antti Parjanne IFK Göteborg 1 1:46:54 5:13:22 0:24
7 2 Tore Sandvik Halden Skiklubb 1 1:44:08 5:13:26 0:28
8 10 Fredrik Persson PAN-Kristianstad 1 1:44:07 5:13:28 0:30
9 27 Jani Lakanen Vaajakosken Terä 1 1:44:46 5:13:31 0:33
10 13 Simo-Pekka Fincke Vehkalahden Veikot 1 1:45:30 5:13:37 0:39
11 17 Petri Noponen DELTA 1 1:42:04 5:13:38 0:40
12 31 Mats Dahlen Pargas IF 1 1:43:35 5:13:40 0:42
13 5 Kalle Dalin Leksands OK 1 1:43:05 5:13:47 0:49
14 18 Marius Mazulis Malungs OK 1 1:47:17 5:13:48 0:50
15 25 Erik Eriksson IFK Moras OK 1 1:47:13 5:13:49 0:51
16 7 Nick Barrable OK Ravinen 1 1:46:17 5:14:29 1:31
17 3 Tommi Tölkkö Kalevan Rasti 1 1:43:32 5:14:31 1:33

Faktiset osuusajat:

1 Petri Noponen DELTA 1 1:42:04 0:00
2 Emil Lauri IFK Lidingö SOK 1 1:42:56 0:52
3 Kalle Dalin Leksands OK 1 1:43:05 1:01
4 Tommi Tölkkö Kalevan Rasti 1 1:43:32 1:28
5 Mats Dahlen Pargas IF 1 1:43:35 1:31
6 Tuomo Mäkelä Angelniemen Ankku. 1 1:44:04 2:00
7 Fredrik Persson PAN-Kristianstad 1 1:44:07 2:03
7 Anders Nordberg Bækkelaget SK 1 1:44:07 2:03
9 Tore Sandvik Halden Skiklubb 1 1:44:08 2:04
10 Ivar Haugen Kristiansand OK 1 1:44:25 2:21
11 Jani Lakanen Vaajakosken Terä 1 1:44:46 2:42
12 Simo-Pekka Fincke Vehkalahden Veikot 1 1:45:30 3:26

Lopulta Veckelax Gossarnat rankoivat maaliin sijalla kuusi. Olipa tiukka kisa. Sata kilsaa juoksennellaan pitkin sysimustia metsiä ja sen jälkeen jäädään pari minuuttia keulasta. Aika mukavasti tää meiltä kyllä meni. Ja Taanis oli tikissä!

1 2 Mats Haldin Halden Skiklubb 1 1:11:49 10:09:02 0:00
2 22 Vesa Taanila IFK Göteborg 1 1:10:42 10:09:08 0:06
3 1 Petr Losman Södertälje-Nykvarn 1 1:11:01 10:09:23 0:21
4 10 Andrej Khramov PAN-Kristianstad 1 1:09:19 10:11:20 2:18
5 3 Thierry Gueorgiou Kalevan Rasti 1 1:09:15 10:11:23 2:21
6 13 Tero Föhr Vehkalahden Veikot 1 1:12:24 10:11:30 2:28
7 5 Niclas Jonasson Leksands OK 1 1:13:09 10:11:32 2:30
8 27 Pasi Ikonen Vaajakosken Terä 1 1:09:49 10:11:55 2:53

Kuudes sija. Ihan hyvä fiilis hyvien juoksujen jälkeen.

Häijyt pulsarit näyttäis olevan

Näitä muistellessa olen huomannut miten huonosti valmistautuneena olen viesteihin lähtenyt. Aika selvää tuo yöosuuksien juokseminen on kuitenkin ollut. Itelle ongelmaksi on muodostunut yöharjoitusten vastenmielisyys, ei vaan jaksa odotella pimeän tulemista ja metässä on kylmää ja märkää. Olen kyllä pystynyt tonttini hoitamaan mutta siinä kintahalla se on aina ollut, eikä kisaan lähtiessä ole ollut mikään kovin varma fiilis.

Tänä vuonna valmistautuminen on ollut aivan toista luokkaa. On tehty kuivatreenejä, leireillä on vedetty yötä kovaa ja hiljaa etseterat siihen niin. Tavoitteena on päästä juoksemaan Tiomilassa, se on realistinen mutta vaikea tehtävä. Reilun kolmen viikon päästä nähdään mikä on tilanne. Sitä ennen: TINKIMÄTÖNTÄ TYÖTÄ!

Pitkät yöt, lyhyet päivät - Sippu-Jukola

2010-03-29T06:57:00.000-07:00

Kolmiosaisen Pitkät yöt, lyhyet päivät - juttusarjan ensimmäisessä osassa käsittelen vuoden 2005 Jukolan Viestin kolmannen osuuden varsin vaiherikkaita tapahtumia. Olen juossut pitkää yöosuutta Jukolassa ja Tiomilassa yhteensä kolme kertaa, eikä ilman kommelluksia ole selvitty kertaakaan. Kuitenkin aina olen saanut louhittua kasaan sellaisen suorituksen, jolla kehtaa mennä seurateltalle osuuden jälkeen. Kerran muuten en kehdannut mennä ainakaan puoleen tuntiin. Se oli vuoden 2000 Tiomila, jäin siellä 25 minuuttia kuuden kilometrin osuudella.

Sippu-Jukolaan VeVe oli valmistautunut paremmin kuin mihinkään kisaan sitä ennen tai sen jälkeen. Näin uskallan sanoa. Kyseessä oli naapurikunnassa järjestettävä kilpailu ja halusimme kantaa Kymenlaakson mainetta niin hyvin kuin vain kantaa osaamme. Projekti aloitettiin hyvissä ajoin ja sopivasti Veikkoihin saatiin koottua kohtuullisen nuori ja nälkäinen, mutta samalla myös menestyspotentiaalia omaava joukkue. Itse tein kuin huomaamatta kymmeniä taitoharjoituksia Jukolan tulevilla harjoituskartoilla, joilla oli järjestetty Kymen Rastiviesti vuonna 1998 ja SM-pikamatka vuonna 1999. Ne olivat lähiseudun parhaita maastoja joten siellä tuli tahkottua kilometri jos toinenkin. Itse Jukolassa homma olikin tuttua huttua, kartoitustyyli oli hallussa eikä maastotyyppi tarjonnut varsinaisesti mitään yllätyksiä. Olin muuten kilpaillutkin 16-sarjassa samassa mäessä, jossa sitten johdin Jukolaa muutaman rastivälin verran. Kuriositeettina mainittakoon.

Joukkue valittiin muistaakseni viikkoa aikaisemmin ja minulle lohkesi juostavaksi 4. eli lyhyt osuus. Mikäs siinä, uskoin olevani sillä pätkällä kova tekijä vaikka talvella olinkin ollut pitkiä ajanjaksoja loukkaantuneena eivätkä kevään kilpailut (vain muutama kisa polvivamman takia) olleet sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Ajellessani Venlojen Viestin jälkeen lepäilemään kotiini Haminan Myllykylään sain muistaakseni Liikkalan kohdilla soiton joukkueemma lääkäriltä Iiro Jääskeläiseltä. Viesti oli tyly: juokset kolmannen osuuden, Jonnella on vatsa kipeä. Eihän siinä auttanut kuin lisätä muutama peruna lautaselle kuten haastattelussakin tuli sitten mainittua. Yötreenejä olin tehnyt kevätleirillä kaksi kappaletta ja siinä se, epävarmuus oli läsnä.

Katselin kotona TV:stä kun Harri Romppanen tuli kärjessä ensimmäiseen väliaikaan. Rontti Liuha sen sijaan oli joutunut ensimmäisellä rastivälillä väärään mäkeen ja asetteli elektronisen leimauskorttinsa hahloon sijalla 162 tarkalleen 3'32 kärjen jälkeen. Oli kuulemma ollut hieman orpo olo kun pysähtyy ensimmäisellä rastivälillä olinpaikkaansa tietämättä ja metsä on hiirenhiljaa! Jarkko teki kuitenkin esimerkillisen nousun hitaampien ohi vaihtaen sijalla 40. pari minuuttia tulevan Veikkolaisen Käyhkön Japen jälkeen.

Tässä vaiheessa olin jo kilpailukeskuksessa ja saatoin seurata tyytyväisenä toisen osuuden etenemistä. Junnu Weckman siellä teki totuttuun tapaansa varmaa työtä. Loppumatkasta Junnu tuntui kuitenkin asettuneen letkan häntäpäähän ilmeisesti tilannet tarkkailemaan. Näin ollen lähtöasemani kolmannelle osuudelle oli seuraava:

1 2 Halden SK NOR 2:30:21 Jarkko Huovila 1:05:10
2 31 Farum-Tisvilde OK DEN +47 Rune Olsen 1:06:46
3 3 Delta FIN +49 Miika Hernelahti 1:07:59
4 23 IFK Moras OK SWE +59 Alexey Bortnik 1:05:45
5 70 Ikaalisten Nouseva Voima FIN +1:15 Iivo Kotamäki 1:06:15
6 42 Lapuan Virkiä FIN +1:32 Harri Pajula 1:07:07
7 20 IFK Göteborg SWE +1:50 Henrik Eliasson 1:07:08
8 210 IFK Lidingö SOK 2 SWE +1:51 Johan Granath 1:07:17
9 48 Södertälje Nykvarn Orienter 2 SWE +1:51 Håkan Kleijn 1:07:15
10 34 Pan-Kristianstad SWE +1:56 Jakob Svensson 1:07:30
11 1 Kalevan Rasti FIN +1:58 Mikael Boström 1:09:18
12 29 OK Ravinen SWE +1:59 Per-Åke Olsson 1:09:16
13 18 Angelniemen Ankkuri FIN +2:01 Timo Parttimaa 1:07:21
14 26 Hiisirasti FIN +2:10 Jussi Uusitalo 1:08:16
15 5 Vehkalahden Veikot FIN +2:11 Janne Weckman 1:07:31
16 9 Tampereen Pyrintö FIN +2:16 Hannu Saarijärvi 1:07:28
17 85 Vaajakosken Terä FIN +2:17 Timo Joensuu 1:07:51
18 21 Leksands OK SWE +2:24 Daniel Kaipe 1:07:29

Sopivasti muutaman sekunnin perääni starttasi Jani Lakanen, joka oli haastattelussa uhkunut itsevarmuutta. Omaa olotilaani voisin kuvailla sanalla pelko.

Kisa lähti käyntiin siten että odottelin Jania ja annoin hänen mennä edelle. Ykköselle näytti olevan matkaa kilometritolkulla ja reitinvalintaa oli erittäin vaikeaa tehdä. Koska Jani lähti kiertämään vasemmalta tietä pitkin päätion liittäytyä letkaan. Tielle päästessämme Jani pisti vauhtia niin että jouduin pistelemään ihan täysillä ja silti olin vaikeuksissa. Siinä kohtaa oikenivat jo Hiisin Mikkola ja Pyrinnön Salmelin. Edellä meni KR:n Tölkkö ja saavutimme hänet tiellä. Metsään hypätessämme aloin sekoilla jossain joukkueessa ja tempasin Janin mukana väärään mäkeen. Ja Mäksä sutena perässä! Oikeaan mäkeen lopulta löytäessäni tein vielä rastille pienen virheen ja olin varma että sinne meni isot pojat ja samalla menestys tässä kisassa. Jäin välillä 1'38. Seuraavat välit suoritin kuitenkin puhtaasti ja täydellä vauhdilla. Rastivälisijoitukset 2, 1 ja 8. Ensimmäiseen väliaikaan saavuttaessa tilanne oli seuraava:

1 2 Halden SK NOR 2:51:30 Oystein Kristiansen 21:08
2 70 Ikaalisten Nouseva Voima FIN +2:38 Vesa Taanila 22:31
3 1 Kalevan Rasti FIN +2:40 Tommi Tölkkö 21:50
4 42 Lapuan Virkiä FIN +2:41 Petri Saari 22:17
5 29 OK Ravinen SWE +2:41 Matthias Muller 21:50
6 85 Vaajakosken Terä FIN +2:42 Jani Lakanen 21:33
7 10 Turun Metsänkävijät FIN +2:43 Manu Mutka 20:20
8 5 Vehkalahden Veikot FIN +3:05 Simo-Pekka Fincke 22:01
9 21 Leksands OK SWE +3:06 Patrik Martner 21:50
10 18 Angelniemen Ankkuri FIN +3:08 Tuomo Mäkelä 22:15
11 9 Tampereen Pyrintö FIN +4:10 Jarno Salmelin 23:03
12 26 Hiisirasti FIN +4:15 Timo Mikkola 23:14
13 3 Delta FIN +4:16 Panu Piiparinen 24:35
14 31 Farum-Tisvilde OK DEN +4:17 Chris Terkelsen 24:38
15 41 Turun Suunnistajat FIN +4:27 Janne Salmi 20:53

Olin siis 20 sekuntia edellistä letkaa jäljessä vaikka en sitä nähnytkään. Joen ylityksen jälkeen edellä menevä letka ajautui tulkintani mukaan tummanvihreään kun taas itse suoritin välin paremmin. Aukolla vilkaisin oikeallle enkä ollut uskoa tapahtumaa todeksi. Siellähän juoksi Lakasen Jani perässään uskolliset kaverit. En olisi millään uskonut että nousen vielä letkaan ja tekikin mieli tuulettaa. Huusin kovaa MANUUUU! Johon Mutka vastasi "Fincke onks tää meien letka?". Sanoin että totta tosiaan se on.

Seuraavaksi eteen tuli hajontarasteja ja vaikka tein virheen niin olin rastilla 38 mukana messeissä. Siirryttiin maaston tulisimmille alueille ja itseluottamus oli nousussa. Muistini mukaan siirryin vetämään letkaa rastivälillä 64-151. Suunnistus sujui hyvin mikä lisäsi entisestään itseluottamusta. Koukkasimme häijyssä/häijyhkössä tiheässä kuusikossa sijainnutta rastia 145 hieman, mutta samaan aikaan rastille löysi parin minuutin keulassa edennyt yökettu Öystein Kristianssen, Halden SK. Riemulla panin merkille tämänkin asian, nyt olivat sekä Halden, KR että Vaajakoski samassa letkassa. Johdatin joukkoa seuraavat kolme rastiväliä. Nuo välit ovat jääneet mieleeni varsin hyvin, perässäni tuli kiltisti maailmanluokan menijöitä, eikä heillä tuntunut olevan kiirettä ohi! Se oli nuorehkolle kaverille hienoa aikaa se. Koukkasin kymmenen metrin verran TV-rastia 61, ja kärkeen siirtyi JaMMu Lakanen. Tilanne TV-rastilla oli seuraava:

1 85 Vaajakosken Terä FIN 3:17:37 Jani Lakanen 44:58
2 2 Halden SK NOR +1 Oystein Kristiansen 47:17
3 42 Lapuan Virkiä FIN +3 Petri Saari 45:47
4 5 Vehkalahden Veikot FIN +5 Simo-Pekka Fincke 45:09
5 1 Kalevan Rasti FIN +5 Tommi Tölkkö 45:23
6 29 OK Ravinen SWE +6 Matthias Muller 45:22
7 21 Leksands OK SWE +7 Patrik Martner 44:59
8 10 Turun Metsänkävijät FIN +10 Manu Mutka 43:54
9 70 Ikaalisten Nouseva Voima FIN +11 Vesa Taanila 46:11
10 41 Turun Suunnistajat FIN +2:37 Janne Salmi 45:11
11 18 Angelniemen Ankkuri FIN +2:39 Tuomo Mäkelä 47:54
12 9 Tampereen Pyrintö FIN +2:40 Jarno Salmelin 47:40
13 14 Rajamäen Rykmentti FIN +2:42 Sami Vähänen 45:49
14 31 Farum-Tisvilde OK DEN +2:46 Chris Terkelsen 49:14
15 26 Hiisirasti FIN +2:47 Timo Mikkola 47:53

Kärkiletkassa matkusti siis yhdeksän miestä. Harvennusta oli kuitenkin odotettavissa heti seuraavalla ja erittäin tulisella takarinnehajonnalla. Haistelin tilanteen ja suunnistin varmasti pienellä koukulla höystettynä omalle lipulle. Samalle rastille tuli ainakin Lakanen, muita en muista. Rastilta lähtiessämme kuulin Manu Mutkan raatelevan huudon. Sinne jäi Manu, olisiko tippunut jyrkänteeltä? Seuraavilla rastiväleillä pääsimme Janin kanssa karkuun, se oli uutta ja ihmeellistä. Tien ylityksessä kuulin Viherkentän selostavan että siinä tulee kärki.

Seuraavilla väleillä en enää pysynyt Lakasen mukana mutta en hötkyillyt, olin edelleen toisena ja muuta olivat tippuneet myös tossulla. Jos vedän hyvin niin ei Jani kauas karkaa. Oikeastaan loppu oli pelkkää kosmetiikka. Kokoonnuimme Kristianssenin, Saaren ja lopulta myös pienen virheen seurauksena Tölkön kanssa. Siinä sitten vaihtoon sammuneella askeleella mutta erittäin tyytyväisenä, leiviskä oli hoidettu varmasti riittävällä tavalla.

Suhteellisen tujakat pulsarit näyttäs olevan.

1 85 Vaajakosken Terä FIN 3:53:27 Jani Lakanen 1:20:47
2 42 Lapuan Virkiä FIN +1:22 Petri Saari 1:22:55
3 1 Kalevan Rasti FIN +1:26 Tommi Tölkkö 1:22:33
4 2 Halden SK NOR +1:28 Oystein Kristiansen 1:24:33
5 5 Vehkalahden Veikot FIN +1:29 Simo-Pekka Fincke 1:22:23
6 29 OK Ravinen SWE +1:42 Matthias Muller 1:22:48
7 70 Ikaalisten Nouseva Voima FIN +2:28 Vesa Taanila 1:24:18
8 10 Turun Metsänkävijät FIN +3:57 Manu Mutka 1:23:30
9 8 OK Orion SWE +4:19 Noborn Tobias 1:23:04
10 21 Leksands OK SWE +4:46 Patrik Martner 1:25:27
11 41 Turun Suunnistajat FIN +4:51 Janne Salmi 1:23:14
12 9 Tampereen Pyrintö FIN +4:53 Jarno Salmelin 1:25:42
13 31 Farum-Tisvilde OK DEN +5:01 Chris Terkelsen 1:27:19
14 26 Hiisirasti FIN +5:41 Timo Mikkola 1:26:36
15 18 Angelniemen Ankkuri FIN +5:47 Tuomo Mäkelä 1:26:52

Osuusajoissa olin toinen.

1 85 Jani Lakanen 1:20:47 Vaajakosken Terä FIN
2 5 Simo-Pekka Fincke 1:22:23 +1:35 Vehkalahden Veikot FIN
3 1 Tommi Tölkkö 1:22:33 +1:45 Kalevan Rasti FIN
4 29 Matthias Muller 1:22:48 +2:00 OK Ravinen SWE
5 42 Petri Saari 1:22:55 +2:07 Lapuan Virkiä FIN
6 8 Noborn Tobias 1:23:04 +2:16 OK Orion SWE
7 41 Janne Salmi 1:23:14 +2:27 Turun Suunnistajat FIN
8 10 Manu Mutka 1:23:30 +2:42 Turun Metsänkävijät FIN
9 54 Jan Troeng 1:23:40 +2:52 OK Linne SWE
10 11 Benno Schuler 1:24:03 +3:15 Paimion Rasti FIN
11 70 Vesa Taanila 1:24:18 +3:30 Ikaalisten Nouseva Voima FIN
12 45 Jörgen Wickholm 1:24:19 +3:31 IF Sibbo-Vargarna FIN
13 2 Oystein Kristiansen 1:24:33 +3:45 Halden SK NOR

Ja ite Jukossa oltiin kolmas. Se tuntu aika hyvältä kun oli ollut vähän niinku pidempi rojekti siinä alla.

UUSI TEKSTI

2010-03-25T05:48:00.001-07:00

Jälleen kantautuu maailman turuilta ja toreilta hienoja uutisia! Nimittäin Eritrean Zersenay Tadese on rikkonut Lissabonin puolmaran voittoajallaan 58.23 Sammy Wanjirun nyt jo edesmenneen maailmanennätyksen kymmenellä sekunnilla. Kyllähän mie kattelin silloin marraskuussa Saariselällä että hyvän näköstä on hiihto pojalla. Seuraavat havainnot osuivat tammikuulle ja Sotkamon Vuokattiin. Oli Zersenay tullut hiihtoputkeen tulipalopakkasia pakoon! Juttelin miehen kanssa hississä matkalla aamupalalle ja Zerse kertoi tuossa hiihtelevänsä pitkää ja rauhallista aeroopista lenkkiä 4-7 tuntia päivässä, kertakeikkisen sympaattinen veikko on kyseessä! Jatkoimme jutustelua vielä opiston aamiaispäydässä. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että taktiikkana on säilyttää jumi mahdollisimman pitkälle helmikuuhun. Sitten vain hallissa muutamat kakssataset niin eiköhän kunto saada esiin. Ei poika puhunut pelkästään lämpimikseen, kuten nyt nähtiin.

"Tässä kylmässä maassa, jossa talvi sisältää kesän, voi kuolla pakkasenpuremaan".

Tämä taistelu hävitään

2010-03-22T06:06:00.000-07:00

Bulgariasta on palattu Pohjois-Karjalan hohtaville nietoksille. Tänään kävin Asikaisen kanssa nautiskelemassa Höytiäisen jäällä parin tunnin hiihtelylenkillä ja täytyypä tässä samaan henkoseen todeta että oli oikein nautittavaa puuhaa. Mukava että tänäkin talvena ehdin kertaalleen hiihtää mukavissa olosuhteissa. Jos olisin oikein positiivinen niin tuohon olisi tullut laitettua huutomerkki mutta on hyvä pitää pikkuisen parantamisen varaa aina taskunpohjalla pahimpia aikoja odottelemassa. Jos viikonloppuna kelit suosii niin meikäpoika lähti pilkille! Tai ainakin SM-hiihtoja kyttäämään.

Mitäs siellä Mustanmeren rannalla sitten puuhailtiin...No ihan normaalistihan se meni. Thierry voitti ja mie keskeytin. Ulkkarit paino menemään superkroppineen kolme-neljä kertaa päivässä ja muun ajan ne kyttäs tietokoneitaan. Ja syöminen, se oli kovanluokan touhua se! Pakkohan sitä on vetää navat rutkulleen kun määrät ja tehot ovat aikalailla tappiloissa. Tuli asusteltua Kettusen kämppiksenä ekat neljä päivää, sitte palasin tutun ja turvallisen Nurmosen viereen. No annas kun mie katon, joojoo, Thierry ei katellu karttoja koko aikana juuri lainkaan. Nurmosen kanssa taas kujuiltiin reitit kutkulleen niin että joihinkin karttoihin hinkkaantu aikamoisia holetsekkereitä eli reikiä. Eipähän sitä enää tarvi turhanpäiten karttoja kujuilla jos kerran osaa jo.

Yritin tietysti hieman tiedustella kämppikseltä (ei siis Nurmoselta) että mitenkähän sitä herra tapaa harjoittaa ruumistaan ja mieltään. No, aika kovalta se tuntu. Kuulemma oli viime kesänä painanu Font Romeussa tonnikasisadassa kolmen viikon aikana 90 tuntia treeniä. Ja nyt tammikuussa oli Espanjan hietikoilla tehty sama setti. Kyllä meikäläisestä tuntuu että tuo on mikä tahansa laji huomioon ottaen kovan kaliiberin harjoittelua. Yritä siinä nyt sitten rytmittää vielä...uskallan epäillä että semmonen onnistuu. Mutta, kukin tavallaan ja tiedän kyllä että jos mie kokeilisin niin viikon kuluttua olis ukko aikalailla oikosena. Kahen viikon päästä liikehdintä olis jo varmaan hyvinkin säyseää ja kolmen viikon kuluttua ei muuta kuin hautakiven tilaus kotimaassa käyntiin.

Perinteiseen kevätleiritapaan heruttelen tässä hieman tuloksia leirin kovista harjoituksista. Ei siinä ollut Joensuun miehillä syytä liikoihin kuvitelmiin itsestään. Paikalla oli maailman ehdoton kärki ja vaikka itellä tuntuisi suunnistus ja juoksu kulkevan niin käkättimeenhän siinä tulee niin että rutina vaan käy. Sen verran mukavaksi lasken kuitenkin 2 men relayn suorituksen että selibaatti jatkuu! Hyvä ettei tässä vaiheessa tarvi lähteä moista lupausta rikkomaan, sotkisi vaan kauden kynnyksellä meikäläisen kellontarkan koneiston suhTEELLISEN täydellisesti.

Ja laitetaanpa tähän vielä jonkunnäkönen loppukaneetti ennenku palaan Yrjänän Päiväkirjan pariin.

Tiomila odottelee alle viiden viikon kuluttua. Se on yks ens vuoden tavoitteista ja valmistautuminen on ollut kännissä koko talven. Joukkueen tilanne näyttää tässä vaiheessa ihan hyvältä joten tavoitteet on asettettu varsin koviksi, mikseipä olis. Nythän tässä alkaa olla mukavat ajat edessäpäin, pääsee kisailemaan ja kattelemaan että mikä se kunto sitten kesän mittaan tulee olemaan. Ite oon kyllä varsin tietoinen siitä tosiasiasta eli faktasta että niin kauan kuin selkä kipuilee en juurikaan tätä parempaan kuntoon pääse. Onneks kunto on kuitenkin sen verran kohtuullinen että kisoissa kehtaa käydä. Eikä selkäkään nyt ihan toivoton ole, Bulgariassa kokeiltiin teippausta ja se oli hyvä juttu. Mut ei siitä sen enempää, jauhettu on monet kerrat. Ja kun ei tee virheitä niin en jää edes viimeiseksi. Jatketaan rimpuilua pulskan viikon kuluttua Ruotsissa.

Ja reittejä:

Laitellaanpa niitä tuloksia sittenkin vasta kutkulleen syssymmällä

Korridoorilla

2010-03-18T12:18:00.000-07:00

Yllä kartta eilisestä yöharjoitteesta jonka suoritimme täällä Kalevan Rastin sulan maan harjoitusleirillä Bulgarian kultarannikolla. No eihän tuosta saa mittään selevää.

Havaintoja:

Kompassilla kuuhun

Epävarmuutta on siedettävä

Psyyke alkaa kökköytyä ja reidet menee nileelle.

Ensi viikolla nautiskelua murtomaahiihdon tahdissa.

Trainingslager in Bulgaria

2010-03-14T07:51:00.000-07:00

Täällä sitä odotellaan illan yösuunnistusharjoitusta. Kettunen vetää aamulenkin, aamupäivän kympin suunnistuksen ja iltapäivän basictreenin jälkeen vielä nimittäin neljännen treenin ja sinnehän on lähdettävä mukaan messiin. Tässä iässä ei kuitenkaan viitsi enää moista rehkimistä vaan tyydyn ihan selkeästi kahteen harjoituskertaan päivässä. Kattoo nyt sitten eksynkö sinne rantadyyneille lopullisesti vaiko pelkästään väliaikaisesti...kartassa näyttäisi olevan nimittäin vain tommonen 50 metriä leveä käytävä jossa näkyy jotain pieniä käyrän pätkiä, siinä pitäisi yrittää pysytellä. Paha tilanne jos joudun ulos käytävältä, pakko keskeyttää koska eihän sitä löydä millään takaisin sinne corridoorille. Suunta lähimmälle tielle ja häntä kolmantena koipena autolle!

Viikon ohjelma valmennuksen suurvisiirin, mefiston ja kontra-amiraali A. Harjun suunnittelemana:

MONDAY 1.O-intervalls, Yasna Polyana 2. Night training, Primorsko Jug
Men 5x1,2km women 4x1,2km Men 7,2km women 5,8km
TUESDAY 1.Two-man relay Veleka 2. Easy o-training, Perla+Perla dunes
3x2km Men 7,6km women 6,7km
WEDNESDAY 1.Sprint training, Nesebar 2. Driving to Priseltsi. Own training / rest
Men 3,1km women 2,8km
THURSDAY 1.Hill-intervall-o, Bania Istok 2.Own training
3-4x3km(hill 1km/100m+2km downhill-o)
FRIDAY 1.Long o-training, Samotino (competition speed) 2.Night training
Men 14km women 10km Men 7,2km women 5,9km
SATURDAY 1.Easy o-training, Golden sands
Men 7,3km Women 6,1km

Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Miten tähän on tultu:

Syksyllä selkä kipeänä. Näin meni viikko.
Pikkumassat vielä siihen

Kolilla kautta avaamassa
Suurvisiiri valvoo kuntoutusta
Ilon kautta
Portugal

Sepelillä

2010-03-07T22:29:00.000-08:00

Kyllä, näyttäisi siltä että tästä talvesta selvitään sittenkin hengissä. Huonolta on välillä näyttänyt ja psyyke on mennyt nileelle kuin Kymenlaakson lehtijuoksussa sepelillä olisi juossut kolmentonnin esteitä, mutta olen vetänyt perinteiseen tyyliin kiukulla sen suurempaa nautintoa kokematta. Kyllä se sitten lopulta palkitsee, ennemmin tai myöhemmin. Tai jos ei palkitse niin sitten se palkitseminen jää puuttumaan, niinhän se menee.

Treeniä on puskettu vaihtelevalla menestyksellä ja vaihtelevilla kiputiloilla, enimmän osan ajasta on kuitenkin sattunut keskimääräistä enemmän. Joskus jopa niin, että treeni on ollut pakko jättää kesken. Yhtä kaikki, yritetty on jälleen kerran. Luovuttanut olen vain kerran, reilu viikko sitten torstaina. Siitäkin selvittiin ja perjantaina oli taas hönkä päällä.

Joo ennestään vahvojen alueiden eli harjoittelun määrän ja tehon sekä ravinto-ohjelman lisäksi uutena osa-alueena ohjelmistoon on otettu suunnistustaidon kuivaharjoitukset sekä valmistautuminen tulevien harjoitusten ja leirien erityisvaatimuksiin. Jos ei oikein ole kunnosa niin eihän sitä ole kunnosa mutta ei kai sitä tarvi silti koukkia niitä rasteja minuuttitolkulla. Lisäksi vuosia sitten tehty päätös sataprosenttisesta satsaamisesta sisälsi myös selibaattilupauksen. Se on kyllä mennyt yllättävänkin helposti, ei siinä mitään. Olen kuitenkin ajatellut että jos Bulgariassa ei tapahdu mitään ilmiömäistä kulun parantumista niin annan itselleni luvan lopettaa selibaatin heti siinä lauantai-iltana kun saavutaan Helsinki-Vantaalle. Katsotaan sitten sunnuntain kolmenkympin tiestöllä mikä on vaikutus.

Eipä tässä oikeastaan muuta jutusteltavaa ole. Kaiken kaikkiaan neulasniskat elävät juuri nyt kiihkeän odotuksen vallassa. Kausi lähestyy, treenit kovenevat, lumet eivät sula, kevään kisat perutaan, osa vetää liian kovia ja takki on tyhjä, riittääkö tämä, riittääkö sekään? Voittaako Lakanen entiseen malliin, miten Ikosella kulkee, onko Haldin keväällä hieman juminen, nouseeko Taivainen suoraan maailman huipulle, kestääkö Itävuon kunto, onko Taanila yskinyt keuhkonsa pihalle talven aikana, paljonko maailman kärki on edellä? Ja ennen kaikkea: juokseeko Martomaa yhä kuudetta osuutta Jukolassa?

Vaikka heräisit vieraasta talosta
Vaikka laulaisit kuurojen seurassa
Vaikka silpoisit jälkikasvusi tai
Vaikka kärsisit elinkautista

Vaikka syntyisit maahanmuuttajana,
Tai vihaisit uutta tatuointia
Vaikka hengittäisit hermokaasua
Vaikka kaivat itsellesi hautaa

Vaikka uhkailet tyhjällä aseella,
Tai rakastat vain kasvoja peilikuvassa
Tai odotat lopunajan petoa,
Tai elät ikuisessa surussa

AIVAN NÄINÄ PÄIVINÄ
KAIKKI KÄÄNTYY VIELÄ PARHAIN PÄIN

Sehän on tietysti STAM1NAAAA!

2010-03-05T09:23:00.000-08:00

Olen tässä parin viikon ajan kuunnellut Stam1nan uutta pitkäsoittoa, nimeltänsä Viimeinen Atlantis. Päivä päivältä asia tuntuu selvemmältä, kyseessä on kovan luokan levy ellei jopa klassikko. Itehän en musiikista mitään ymmärrä noin niinku soitannollisesta näkökulmasta tarkasteltuna, kuuntelen sitä mikä kuulostaa hyvältä meikämannen korvaan. Jotenkin kyllä tuntuu ettei tämä Stam1nan musiikki ole niitä helpoimpia soiteltavia, siinä joutuu todennäköisesti jokusen tovin harjoottelemaan ettei sormet mene ohitte. Miun mielestä se laulajakin vetelee suhTEELLISEN nopeella tahdilla niitä lyriikoita. Lyriikoista tulikin mieleeni että niitä tulee myöskin lueskeltua ja kuunneltua, tässä tapauksessahan ne on pakko lukea kun eihän siitä muuten saa mittään selvää. Ehkäpä parasta on se kun on ostanut uuden CD-levyn ja aseteltuaan sen soittimeen kellahtaa sängylle ja aloittaa analysoinnin sanoitukset sisältävä levyn kansilehti kourassaan. Mutta sitähän ei tämä nykyinen Spotify-sukupolvi ymmärrä. Muistan muuten kun lapsuuden kaverini sanoi joskus 5-vuotiaana että lähetään kirjastoon kattomaan laser-levyjä! Sitten myös mentiin ja siellähän niitä CD-levyjä oli, kyllä oli ihmeellisiä. Siihen asti hienointa oli ollu kyseisen kaverin omistama KISS-yhtyeen LP-levy. No mutta nyt eksyttiin Loirin soidessa ihan väärille nostalgian poluistoille.

Tänään sain pitkästä aikaa hyvät fiilikset juoksemisesta. Tein matolla 5*4' mäkivedot ja päätin hakea feelinkiä edellä mainitun Stam1nan tahdissa.
1. veto:Piste Jolta Ei Ollut Paluuta
2. veto: Maalla, Merellä, Ilmassa
3. veto: Pakkolasku
4. veto: Tsunami
5. veto: Rikkipää

Seuraavat säkeet ovat Rikkipää-kappaleesta, siinä kiteytyy koko levy:

Raavin itseni ylös tuhkasta nostin katseen navastani ja panin merkille
Koko vitun maailma oli iso tulipaloalue

Tuli lämpötilan ja vedenpinnan nouseminen maastopalot leveinä tsunamiaaltoina
Tuli pandemiat talouskriisiterroristit tuli palava halu nimetä pyromaani

Kuka sytytti langan

Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää
Oman pään pääoma, yksilökeskisyys
Keräsin materiaa, tarpeista viis
Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt se keksittiin

Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"

Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee

Runko on puuta, pää rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle

Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä on liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä
Valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä
Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi
Vaikka systeemistään järki puuttui linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun

Veden pinta nousee ja nousee ja nousee

Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää

Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle

No niin, pitää joutua kun olis järjestettävä nuo hiihtosuunnistuksen SM-kisat viikonloppuna.

Kunnossa liian aikaisin

2010-02-24T22:38:00.000-08:00

Olen koko talven ajan vältellyt sitä ISOA virhettä, että olisin kunnossa liian aikaisin. Siinä mielessä harjoituskausi onkin lähennellyt täydellisyyttä, kunto on pysynyt helposti piilossa. Oikeastaan missään vaiheessa ei ole ilmennyt suurempia esteitä tälle kovalle tavoitteelle.

Monet urheilijat tekevät virheen juuri tässä kohtaa. Ei malteta tehdä sitä pohjaa minkä TODELLINEN huippukunto vaatii. Pidetään siis aivan turhaan kiirettä ja hötkyillään, sitten huomataan helmikuussa että perkules kulkuhan on todella kovaa luokkaa. Todelliset ammattimiehet eivät tuhlaa paukkujaan vielä sydäntalven pakkasilla turhanpäiväisillä krumeluureilla, kuten nopeilla liikkeillä, vauhtikestävyyttä kehittävillä harjoitteilla tahi hieronnoilla ynnä muilla lihashuolloilla. Ja pahin virhe on mennä johonkin lämpimään paikkaan harjoittelemaan, siinähän joutuu väkisin kuntoon ja lihakset alkavat toimimaan - liian aikaisin!

Katselin syksyllä talven kansainvälistä kilpailukalenteria ja aikani tutkailtuani päätin varata matkan Portugaliin, tarkemmin analysoituna kansainvälisiin POM-suunnistuksiin helmikuussa. Siellä pitäisi viivalle asettua koko maailmankärki joten minulle avautui hyvä tilaisuus katsella miten pahasti monet ovat talviharjoittelunsa ryssineet. Sainkin hyvää palautetta omasta tilanteestani, ei mitään syytä olla huolissaan. Käkeen tuli minuuttikaupalla! Hehheh, taas ovat monet ukot kuten Gueorgiou, Hubmann, Föhr ynnämuut mokanneet täysin.

Sama tosiasia eli fakta näyttää toteutuvan muissakin lajeissa. Juoksijoista Tahrin Bobi juoksi vitosen hallissa 13.11. Selvä peli, pohja pettää eikä kesällä kulje mihinkään. Sergio Sánchez veti hallikolmosen uudeksi Euroopan ennätykseksi 7.32.41, kuulemma vieläpä täysin ilmeettömänä. Katelkaas kesällä, pohjat on pettäny eikä mies ole tehnyt talvella riittävästi pitkiä luisteluhiihtolenkkejä. Afrikan pojista vielä sen verran että nousevat kärkeen aivan liian aikaisin, ei malteta tehdä pohjia! Mun mielestä se vaatii semmosen 10 vuotta pitkää ja hiljaista hiihtoa, sitten 2 vuotta vauhtikestävyyttä ja vuosi maksimaalista kestävyyttä, sen jälkeen voi alkaa tehdä tulosta. Sen verran kuulin että Bekele ja Haile ovat tällä hetkellä Moritzissa hiihtämässä pitkiä siivuja, tommosta neljää tai kuutta tuntia keskimäärin. Kuulemma hiihtävät vieläpä niin että pitkä lenkit reippaasti ja kovat sitten yritystä ja irvistystä lisäten mutta ei sen kovempaa kuitenkaan. Siellä osataan harjoitella!

Kunhan jaksan vältellä nopeita liikkeitä vielä parin kuukauden ajan niin voin hyvillä mielin odotella kesän kilpailuita. On se sitten mukavaa naureskella niille joiden pohjat ovat pettäneet. Jos toukokuussa tuntuu kulkevan niin ajan Joensuusta Kuusamoon pyörällä (ilman penkkiä) ja juoksen Karhunkierroksen. Ja jos näyttää että Keskisalolla kulkee liian hyvin niin otan mukaan. Muitakin voi ilmoittautua mukaan,
tehdään tuloksia silloin kun niiden aika on!

Hohtokeilaus osana suomalaista perinnettä

2010-02-21T08:58:00.000-08:00

Tänään oli aika tarttua härkää sarvista, nostaa kirves kehään, heittää kissa kaivoon...mitä näitä nyt on. Nimittäin, tavoitteena oli hiihtää 50 kilometrin lenkki kylmyydestä ja navakasta blosarista piittaamatta. Mukana olivat täydessä piittaamattomuudessaan Ronny Sakkerman, JP Linkke, Anders Von Nordensköld, Jersenay Pajussey sekä Hannu Airila. Jersenay oli valinnut luistelusukset, muut luottivat täydessä luottavaisuudessaan perinteisen kapuloihin. Sakkermanilla ja JP:llä Fischerit, Hannu Airilalla Atomiskit ja Nordensköldillä Visut. Tervetuloa mukaan KR:n linjalle Noljenkollenilta Lykynlammen kautta Pärnävaaralle ja sieltä Jyrin kylän kautta takaisin. Pysähdymme tarvittaessa: Lykynlampi, Pärnävaara, Jyrintien ylitys, Lykynlampi. Linjan takaosassa tarjoillaan mehua, enerkiakeelejä sekä muutamia aikakauslehtiä.

Joukkio säilyy kasassa Lykynlammelle saakka. JP Linkke erehtyy kuitenkin rakentamaan juomatauolla pienet kynsitulet, keittämään nuotiokahveet sekä rakentamaan laavun. Näin ollen hän putoaa auttamatta letkasta. Sinnikkään yrityksen jälkeen Linkke onnistuu saavuttamaan luistelutyylillä etenevän Pajusseyn. Tarkat analyysit osoittavat ettei Pajusseyn kuokka toimi tänään, wassulla ei sen sijaan ole mitään onkelmia. Kärkijoukko tapaa Polvijärven tien ylityksessä Jukka Pekkalan, tuon massiivisen massiivisuuden. Hänen vetoavullaan Sakkerman sekä Hannu Airila saavat lisää etumatkaa. Nordensköldin ylävartalo on kaupunkilaiselämän seurauksena nahistunut, ja Linkke sekä Pajussey saavuttavat hänet.

Pärnävaaralle saavuttaessa Pajussey ilmoittaa keskeyttävänsä kaartaen samalla kohti kotia täydessä hiihtopettyneisyydessään. Linkke rakentelee kynsitulet, keittelee sumpit ja rakentaa laavun jääden jälleen takajoukkoihin. Takajoukkoihin jotka hän itse muodostaa. Pian on kuitenkin rannereumasta kärsivä Nordensköld ajettu kiinni, vaikka Linkke ilmoittaakin kärsivänsä orastavista iskiasvaivoista. Ja kun se tältä lenkiltä tulee, on se niin ohut ettei tuuli sitä tavoita.

Jyrin lenkillä ratkaisut jäävät ratkaisemattomiksi, edellä Sakkerman ja Hannu Airila, perässä Linkke ja Nordensköld. Pärnän vitoselle saavuttaessa Linkke huomaa ettei ero kärkijoukkoon ole kasvanut, näin ollen hän päättää tarkempien analyysien jälkeen tehdä kynsitulet, keitellä sumpit ja rakentaa laavun. Hän katsoo tämän kaiken olevan mahdollista, hiihto kun kulkee.

Pärnävaaran ja Lykynlammen välillä nähdään suksimassa neljä hiljaista miestä täydessä suksimiskeskittyneisyydessään. Kukaan ei uskalla tehdä ratkaisuja. Kaikki harrastavat näet tiukkaa ajatustoimintaa, ainoat sanat ovat "I was thinking that". Lykynlammen tauolla Linkke nauttii hieman nestettä sekä enerkiakeelin, mutta katsoo kynsitulien, kahvin sekä laavun olevan nyt tarpeetonta ajanhukkaa. Reitin profiili Lykynlammelta Noljenkollenille on helppo/helpohko, ja sen katsotaan suosivan parhaan lankun omaavaa Sakkermania. Sakkerman toteaa kuitenkin heti Lykynlammen jälkeen lakoniseen sävyyn "Faktat ovat tosiasioita". Tyhmempi Linkkekin voi tästä päätellä Sakkermanin koneen laskevan öljyt hetkenä minä hyvänsä. Samalla Nordensköld kertoo tekevänsä pursuit-harjoituksen ja vaihtaa lennosta luistelutekniikkaan. Rannespekulaation on syytä loppua nyt, toteaa Linkke ja ilmoittaa Nordensköldille "lopetetaan nyt tämä vatvominen ja lyödään ne ranteet lukkoon".

Matkaa taitetaan kuitenkin melkein loppuun saakka porukassa, kunnes ladustolla koetaan shokeeravia tapahtumia. Matkamittarin näyttäessä 48.8 kilometriä Linkke ja Nordensköld joutuvat keskeyttämään, Linkke ei enää viitsi ja Nordensköldin rannereuma on edennyt pisteeseen, josta ei ole paluuta.

Voiton ratkaisevat Sakkerman ja Hannu Airila. Kyseessä on tasapeli, molemmat hiihtävät 50 kilometriä. Aika tarkalleen.

Fincke pettyi hallikauteensa

2010-02-17T23:14:00.000-08:00

SPP
Lissabon

Tälle kaudelle Kalevan Rastin punamustat ylleen pukenut Simo-Pekka "Juudas" Fincke joutui pettymään Portugalin länsirannikolla Figueira da Fozin mäntymetsiköissä sekä hiekkadyyneillä juostuissa suunnistuksen hallikauden osakilpailuissa. Kovin odotuksin matkaan lähtenyt Fincke arveli juoksun kulkemattomuuden johtuvan pääasiassa huonosta juoksukunnosta.

-Lisäksi vaatimattomiin tuloksiin vaikuttaa heikohko suunnistustaito, kertoo Lissabonin kansainväliseltä lentoaseman lähtöselvitysalueelta tavoitettu Fincke

-Muutoin asiat ovat kuitenkin reilassa. En ole vielä huolissani, helmikuu on aina helmikuu. Sen jälkeen tulee maaliskuu ja sitten huhtikuu.

-Asiat kyllä analysoitiin valmennusjohdon kanssa tuoreeltaan kilpailujen tauottua. Eikä turhaan, sillä tuloksiakin saatiin. Anal yysien pohjilta laadittiin seuraavat johtopäätelmät kevään harjoitusjaksolle:
1. suunnistusvirheiden poistaminen
2. juoksuvauhdin parantaminen

- Uskon että olemme nyt oikealla tiellä. Edellä mainittujen asioiden toteutuessa uskon löytäväni nimeni tuloslistoilta entistä ylemmäksi sijoitettuna.

Fincke kertoi olevansa vieläkin shokissa maailman valioiden vauhdista.

-Hirvittävän kovalta se tuntuu! Kaiken kaikkiaan olen menettämässä mielenkiintoni koko lajiin. Kilpailu on nykyisin niin kovaa etteivät lahjattomat voi enää pärjätä edes suunnistuksessa. Mielestäni onkin aiheellista kysyä, onko tässä mitään laitaa?
Kansainvälinen suunnistusliitto voisikin miettiä jonkinlaisia tasoitusmenetelmiä meille huonokuntoisille.

Pettymyksen keskelläkin Fincke pystyi kuitenkin katsomaan tulevaisuuteen ja erityisesti muutaman kuukauden kuluttua odottavaan varsinaiseen kilpailukauteen.

-En ala näitä kilpailuita murehtimaan tämän enempää. Kesällä tavoitteenani on pärjätä erityisesti norttonkilla. Se on normaalimatka, klassinen. Ja se on kylmä fakta!

-Huomenna aloitan jälleen uuden harjoitusjakson. Se sisältää pääasiassa treeniä sekä lepoa. Sopivassa suhteessa toki.

-Maaliskuu huipentuu Bulgarian leiriin. Sinne lähtee ilmeisesti mukaan myös joitakin vatussiryhmän siipeilijöitä.

Voi SP, nyt on helmikuu ja sie oot roketissa

2010-02-07T11:36:00.000-08:00

Sieltä se tuli. VANHA KUNNON NOLLAVIIKKO!

Ma: lepo
Ti: lepo
Ke: lepo
To: lepo
Pe: lepo
La: lepo
Su: lepo

Taanila, jokos varasit ne Dullstroomin lennot? Otetaan naiset mukaan eli ota neljät liput. Ja kuus viikkoa mieluiten.

Nyt jonkun pitää kertoa mulle seuraavia asioita:

1) sithän se kulkee kun oot levänny
2) ei se vaikuta mitenkään kuntoon
3) pienten vastoinkäymisten jälkeen osaat sitten arvostaa enemmän niitä hyviä päiviä ja sitä paremmalta se tuntuu
4) eikä se nyt niin tärkeää ole miten pärjäät niissä kisoissa, oot varmasti hyvä jossain asiassa ja muutenkin ihan hyvä ihminen. Sun pitää vaan löytää se asia.
5) En keksi muita asioita

Psyyke nileellä

2010-02-05T08:42:00.000-08:00

Siihen selkä

Maanantaina minulla oli harjoitusohjelmassani lepopäivä. Sinä päivänä tein muodon vuoksi hieman kirjoitushommia ja iltapäivän pyhitin valmennettavani Tuukka Turkan harjoitusohjelman suunnittelemiseen. Iltasella kävin hieronnassa. Myöhäisillalla tunsin pientä kurkun karheutta.

Tiistaina heräsin epämiellyttävään tunteeseen. Tarkempien analyysien jälkeen päättelin kyseessä olevan flunssan, jonka pitäisi mennä nopeasti ohi. Pientä harmistumista oli kuitenkin aistittavissa, ja miksei olisi ollut.

Keskiviikkona tilanne jatkui samanlaisena. Sairas olo ja karmea nuha, ei kuitenkaan kuumetta. Torstaina iltapäivällä piti lähteä junaan, mutta kuume nousi sopivasti iltapäivän aikana. Tänään sama kuvio toistui, ja täällä sitä kämpillä nyhjötetään. Hitsi vieköön, nyt pitäisi olla Vierumäellä tonneja kiskomassa. Toisaalta kantapää oli viime viikolla sen verran kipeä että tuskinpa niitä olisin kuitenkaan juossut.

Viidettä lepopäivää siis vietetään eivätkä fiilikset ole mitenkään kaksiset. Sitä olenkin tässä miettinyt. Jos urheilu ei suju niin mielen valtaa synkkyys, se ei ole paras mahdollinen tilanne. Oikeastaan se on huonoin mahdollinen. Pitäisi keksiä joitakin muitakin asioita joista saa mielihyvää, tai ainakin rahaa. Vai pitäisikö sanoa eli rahaa. Sehän tuo mielihyvää loputtomiin. Eipä ole sellaisia etumaastossa, eikä takasektorissakaan. Pitää varmaan alottaa töiden etsiminen, eihän tästä muuten mitään tule. No, parissa päivässä olen taas terve ja elämä alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Kunnes edessä on jälleen joku pieni ja mitätön, mutta sillä hetkellä valtavalta tuntuva vastoinkäyminen. Ohan niistä aina selvitty kunhan on hankalan alun jälkeen saatu kone puksuttamaan.

Meinaa naurattaa kun miettii mitä kaikkea tälläkin viikolla olisin voinut tehdä. En oo tehny kuitenkaan mitään muuta kuin kuunnellu Ylppöä, notkunut koneella ja lukenut kirjaa. Päivän kohokohtana on puolen kilsan kävely koululle syömään. Tänään tulin sieltäkin AP:n kyydillä pois.

Tuli nyt pikkusen tämmönen negatiivissävytteisempi teksti. Se mulle suotakoon, jos on negatiivista asiaa niin sitte on. Mitä sitä kiertelemään. Täytyy nyt toivoa että pääsen huomenna matkaan kohti Portugalia. Siellähän on varmaan ihan mukava juoksennella.

Mikäli motivaatio syttyy, määrää pyritään lisäämään

2010-02-02T00:17:00.000-08:00

Eihän tästä saa mitn selvää

Kuuk. PkI PkII VkI VkII Mk V/Kp Yht.
Marras 19.53 17.14 0.49 3.05 0.03 7.02 48.06
Joulu 29.11 12.08 1.17 2.38 0.06 2.55 48.15
Tammi 25.33 11.07 4.55 4.29 0.08 5.43 51.55

PkI PkII VkI VkII Mk V/Kp Yht.
77.06 43.00 7.01 10.58 0.17 17.01 155.23

Juoksu Suunnistus Hiihto
1144km 176km 112km

Siinä sitä on dataa kolmen ensimmäisen kuukauden treeneistä. Eipä ole tullut niin kauheasti mätettyä, mutta laatu on ollut ihan ok. Pikkusen on kuitenkin ollut myös vaikeuksia, olen joutunut jättämään treenejä väliin koska olo on ollut niin pirun väsynyt. Johtuuko vanhuudesta vai elämän tylsyydestä, sitä en tiedä.

Nykyisin kun on nämä gps-systeemit niin olen katellu ihan mielenkiinnosta kilometrit. Ei silläkään saralla mitään kovin isoja lukemia ole mittarissa, keskiarvo on vain 102 kilometriä. Sitä nyt tietysti laskee pikkusen se tosiseikka että selän takia mun on pakko tehdä vesijuoksua tai muuta korvaavaa treeniä. Itse asiassa melko tarkalleen 12 tuntia. Ja jos pelkkään juoksuun vertaa niin suunnistaessa noi kilometrit on hieman tiukemmassa.

No, tästä jatketaan ja kohtahan sitä voisi alkaa kiristelemään ruuvia. Tärkeitä kisoja on ohjelmassa heti keväällä, siinähän olis varmaan hyvä olla jo kunnossa. Jos vaikka jättäisin tänä vuonna ne perinteiset maaliskuun jumit hankkimatta.

Syssymmällä katteluksi uhkaa mennä tämä viikko. Kantapää on kipeä ja lääkekuuri sitä varten aloitettu. Sairastuin myös viime yön aikana flunssaan. No, perjantaina suuntaan Pierumäelle ja sieltä sitten Portugaliin taitoa harjoittamaan. Siitä tulikin mieleeni että taitoa on tullut mietittyä ja treenattua enemmän kuin koskaan. Uskoisin siitä olevan hyötyä. Syksyn aikana kisojen gps-seurantoja katellessani tein nimittäin mullistavan havainnon: suunnistuskisat ratkeavat pääasiassa suunnistamalla! Prkl, nyt tuli paljastettua tämä fakta lukijakunnalle. Miten sitä taitoa sitten harjoitetaan talviolosuhteissa? En kerro, hehheh. Mitäs läksit kikkeliskokkelis.

Ps. tää on aika hyvä

Sinne vaan fyfyfyy

2010-01-31T08:47:00.000-08:00

Hehheh, siihen kunnon otsikot mitä ei voi tajuta ellei ole riittävän tyhmä. Käytiin leirillä Vuokatissa ja jälleen kerran juttujen taso laskettiin luvattoman alas. Näin alhaalla ei ole oltu ehkäpä ikinä sitten vuoden 2006 juhannustanssien. Meien piireissä on tapana tarttua johonkin tyhmään tai muuten vain hauskaan letkautukseen ja sitten kun sitä on aikamme hoettu niin sehän alkaa jo naurattaa. Siihen kun vielä yhdistää jonkun takavuosien jutun ja sekoittaa ne "hauskasti" niin isäukot huutaa että hyppä sinne vaan ja melo Karhunkierros Auvisen kanssa niin että red stickit menee nileelle ja psyyke antaa iiron. Ollitkin on sen verran maurilla että nyt ei peruslinkkijunilla tulla, syssymmäl katteluksi menee. Tarinoissani ennenkin esiintynyt Jani Rohaskakin sano olleensa jo ennestään aika tyhmä mutta nyt Joensuussa asuttuaan tyhmyys on mennyt aivan uudelle levellille. Mikäli meinaa asua Joensuussa ja olla suunnistaja niin älykkyysosamäärän on oltava alle 10, ja meillä se varmasti on.

Vielä niistä Vuokatin treeneistä. En pysty enää treenaamaan fyysis-motorisia ominaisuuksia kuten ennen. Ukko ei nimittäin palaudu mitenkään salamana. Nuoret lupaukset paino menemään treeniä niin että hirvitti katellakin sitä touhua! Oikein teki pahaa. Toisaalta, oon miekii lenkil käyny. Tuli oikeastaan aika tehokas viikko tehtyä ja henkeäkin ahisti muutaman kerran ihan huolella.
ti: reipas 1.20
pe: 2*sprintti opiston tuntumassa
la: hevosteluhiihto 2.15
su: Crosstrainerilla 4*4'

Joutu tosiaan jättämään sunnuntain mäkivedot muille psyykkisesti rappeutuneille ihmisraunioille. Hiihto veti selän jökkiin ja Sarvat tulehdutti limapussin kantapäästä, siinä syyt tarkemmin eriteltynä. Toi kantapää pitää hoitaa nyt heti välittömästi kuntoon, muuten Portugalin leiri on uhattuna. Sehän sylettäisi.

Talvi etenee ja keskustelu suunnistajien juoksuvauhdista ja -asennosta kiihtyy. Karjalaisen nettiTV:n juttu ei siis mennyt lainkaan hukkaan! Pesupaikalla olikin ollut hiljaista jo liian pitkään, tarvittiin vain sopiva alku keskustelulle. Ite olen tehnyt sen havainnon että nykyään tehään kaiken maailman juoksutekniikoita aika paljon. Entisaikaan jos juoksutekniikoita oli niin niitä oli ja jos ei niitä ollu niin sitte ne puuttu.

Se siitä. Pitkällisten tutkimuksieni mukaan talvi ei sovi mulle. Onnneks tässä alkaa olla jo kesämeiningit mielessä, kohtahan se Suomen kesä sieltä tulla puksutteloopi. Heti siinä heinä-elokuun vaihteessa lämpötila menee kymmeneksi päiväksi yli kahteenkymppiin, siinä se sitten oli ja talvi on valmis tulemaan.

Muutamia otoksia viime kesältä:

On alamäellä suunta - sitä kaakoksi kutsutaan

2010-01-25T07:02:00.000-08:00

Mietiskelin tässä eilisellä suksimislenkillä syntyjä syviä. Lähinnä tuli spekuloitua jäätävää keliä ja sitä miten pirun kylmä on koko ajan. Lykynlammen tietämillä eikun kylmeni vaan. Toisaalta oli kyllä hienoa painaa menemään kuun valossa. Mies, suksi ja kuutamourakka. Soittimesta pärähti Kuu Kaakon Yllä ja fiilis nousi tappiinsa. Hiihtoa on nyt takana 44 kilometriä joten sekin alkaa kulkemaan niin kuin se nyt voi kulkea.

On se nyt ihme jos ei meikäläiselle tule hallikaudella eli Portugalin miittingissä kovan luokan menestysaaltoa. Sen verta hyvä on kahenkympin pakkasessa painaa menemään. Lihakset toimii ja ukko nauttii. Hallissa voi tietysti lasetella menemään ihan mukavissa ja kesäisissä tunnelmissa, se on saletti. Siellä onkin viime aikoina jaksanut mukavasti, ei nyt Pajunen&Haaska-junaan mutta heti siinä seuraavassa vaunussa. Eipähän ole liian aikaisin kunnossa. Oikeestaan tässä vaiheessa onkin sitä parempi mitä huonommassa kunnossa on ja mitä enemmän on treenattu. Niin ne tekee tuolla maailmallakin, käyppä kattomassa Etiopiassa niin Bekelellä menee tällä hetkellä kymppiin 37 minuuttia. Siellä se hiihtää ja käy iltasin Hailen luona pelaamassa Änäriä sekä saunomassa. Iltasin ne menee paikalliseen JetSettiin vetämään semmosen kuus tuoppia kaljaa. Viikonloppusin sitten enemmän. Kevään tullen tehään pari vetotreeniä ja vähennetään hiihtoa niin alkaa herkkyys löytymään ja kympin ajasta lähtee kymppi pois.

Mihin tämä nyt sitten liittyy? Ei mihinkään. Kunhan vaan tuli mieleen siinä Noljakan kohilla.

Eltaantunut vanha läski

2010-01-22T03:23:00.000-08:00

Kävin verikokeissa ja tulokset näyttivät sillä sektorilla hyviltä. Joulukuun alkupuoliskolla kalpeanaamalla mitattiin hemoglobiini 119, nyt viisi viikkoa myöhemmin ja naama punaisempana lukema oli niinkin hyvä kuin 143. Taitaa olla henkilökohtainen ennätykseni! Ilmeisesti hyvä ruokahalu antaa vahvan veren, on nimittäin tullut syötyä ja juotua todella hyvin viime aikoina. Kyllä sen huomaakin, tällä hetkellä koneisto toimii hieman paremmin ja ei ala ahistaa kovemmassakaan kyydissä ihan niin pahasti.

Muutenhan tämä viikko on mennyt vähän niin ja näin. Afrikka-krapula vavisuttaa miestä joka aamu, vaikea treenata 50 astetta kylmemmässä. No, mielestäni väkisin ei kannata vetää. Tekee sen mitä jaksaa ja pari hyvää treeniä hallissa/matolla siihen päälle. Eipähän mene vieteri suoraksi heti tammikuulla, pikkusen se oikeni jo mutta jousi alkaa olla taas viritettynä ja motivaatio palautuu kovaa vauhtia huipputasolle. Sitä paitsi seuran valmennusjohtokin kannattaa ajatusta hieman kevyemmästä jaksosta. Ei senkään tähden tarvi kiristellä tai viilailla hampaita.

Oon tässä vanhemmalla iällä ruvennut miettimään että mitä sitä alkais loppuelämän aikana tekemään. Vastauksia en ole vielä saanut joten jatketaan nykyisillä linjoilla, kai se siitä itekseen lutviutuu niinku asioilla tapana on. Joku päivä mulle tullaan sanomaan että ala tehä näin ja sitten mie alotan, ei se sen kummempaa ole. Muutoinhan tämmönen vanhana oleminen on aika hauskaa. Ei tarvi enää olla niin pirun yritteliäs kuin nuorempana! Voi aina todeta että "emmie jaksa, ei tällä iällä enää, kyllä miekin silloin nuorempana". Treeneissäki voi vetää pikkusen vähemmin ja kovempaa, pohjat on tehty eikä sitä enää palaudu niinku silloin nuorena.

Ihmejuttua alko näppäimistöltä tulemaan taas. Pitänee palata ruotuun ja katella ensittäin nuo SM-hiihdot, siitä sitten -23 raikkaaseen ilmaan tiestöilemään.

Mikäli motivaatio syttyy määrää pyritään lisäämään

Pitkät lenkit, lyhyet palautukset