maanantai 25. helmikuuta 2013

Portugalin jälkeen hän lepäsi kaksi viikkoa

Vaikeinta on aina ollut se, kun pitäisi aloittaa uudestaan. Työ tuntuu menneen hukkaan, vaikka eihän se niin mene. Siellä se jossain on, pitäisi vain jaksaa odotella vielä muutama viikko. 

Synkkä historia Portugalin reissujen suhteen sai jatkoa, kun onnistuin kuin ihmeen kaupalla saamaan taas kerran jonkun erittäin sitkeän virustaudin.

Ekassa kisassa suoritus oli hyvä siihen nähden, että edellisen kerran olin suunnistanut marraskuun loppupuolella. Tämähän ei tietenkään ole hyväksyttävä selitys, vaan puhtaasti oma valinta. 

Toinen kisa sujui todella hyvin. Tappiota TG:lle noin kaksi minuuttia, mikä on yleensä riittänyt vaikkapa SM-kisassa korkealle. Tämän jälkeen tunsin ensimmäiset merkit tulevasta taudista. Korjasin kahdella konjakilla, mutta eihän se auttanut. Ei ole koskaan auttanut.

Kolmas kisa oli WRE eli siviileille tiedoksi maailmanrankikisa. En kisaillut viime vuonna kai yhdessäkään WRE-kisassa, enkä olisi edes päässyt supereliitti-sarjaan, ellen olisi anellut villiä korttia. Lähtöjärjestys määräytyi rankin mukaan, joten starttasin aamulla 08:50. Suorituskaan ei ollut paras mahdollinen, mutta virhettä kuitenkin vain kaksi minuuttia. Sanoin maaliin tullessani, että tappiota tulee lopulta vähintään kahdeksan minuuttia. Lopulta sitä tuli 8min20sek, mikä tuntui aika hurjalta. 

Neljännen kisan seurasin jo keuhkot rohisten sivusta. Siinä menikin sitten seuraavat kaksi viikkoa, treeniä 0h. Tänään kävin juoksemassa 4 kilsaa, nyt seurailen miten käy. Sunnuntaina on lähtö Espanjaan, siinä seuraava tavoite.

Eihän tämä tietysti hyvältä tunnu. Olen saanut uran aikana huomata, että kesän tuloksiin edes kahden viikon tauti ei välttämättä vaikuta sittenkään kovin paljon. Risoo vaan hilata itsensä taas takaisin treenikuntoon, viikon verran pitää kuitenkin tyytyä hokihölkkään ja jumppaan. 


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Turhaa uhoa

Tuli taas uhottua ja mehusteltua ihan liikaa. Minä en minnekään etelään mene, kyllä Suomessakin jaksaa koko talven painaa.

Pari viikkoa sitten homma alkoi päivänä muutamana tökkimään. Tapanani on olla varsin nopealiikkeinen, joten melkein siltä seisomalta neuvottelin kotiasiat kuntoon, vielä kun kyyti- ja majoituspolitiikkakin sujui kuin rasvattuna, niin varasin lennot Lissaboniin. 

Huomenna kuljen Börjen kyydillä Hesaan. Matka jatkuu perjantaiaamuna klo 05.40 portugalilaisin siivin Lissaboniin, ja sieltä edelleen kohti Portugalin O'meetinkiä eli POMmia. La-Ti juoksen kisoissa niin kovaa kuin pääsen, ja keskiviikkona sitten olen takaisin Joensuussa. Nyt on niin lyhyt reissu, etten ehkä ehdi tulla edes kipeäksi, kuten tapana on ollut.

Viivalla on miestä monenmoista. Tuleepa testattua ero maailman kärkeen (Gerkurkoo, Lundanes) ja Suomen kärkeen (Airila, Föhr, Lakanen). Tosin eihän sitä tiedä vaikka olisin itse kärki. Hekoheko. Totuuden nimissä on sanottava, että haluan kyllä onnistua hyvin. Turha lähteä spekuloimaan mitään, että kaikki muut on suunnistanu paljon enemmän ja kaikki muut nyt on niin kovia, mie nyt oon vielä talviterässä ja kunhan tässä kausi tulee niin sitten lähtee ajasta 30s/km. Jos meinaa olla kova kesällä, niin sitä on oltava jo nyt. 

Tulokset tulee taululle, sieltä ne voi jokainen käydä omalla ajallaan katselemassa. Taulu on täällä