sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Supersotilas Ryan Fincke


Osallistuin viimeinkin sotilaspartiokisaan. Varusmiesaikana taisimme Vähäsen kanssa makailla Tilkassa sillä aikaa, kun kyseinen kisa käytiin, eikä tässä välillä ole kiinnostanut lähteä.

Tällä kertaa oli sopiva sauma lähteä. Mukava porukkahan meitä siellä oli. Mie, Kaivosaari, Leppänen, Auvinen, Turkka, Rantala, Nurmonen, Asikainen ja huoltopäällikkö Airila. Ensimmäisen iskun kommandojoukko teki jo Joensuussa kauppakeskus Metropoliin, jossa täydennettiin virvokevarastoja.

Matka Niinisaloon eteni jouhevasti. Jyväskylässä meinasi käydä köpelösti, kun jäimme vangeiksi paikallisen ravitsemusliikkeen sisään. Järki voitti ja lopulta olimme Niinisalossa.

No, kisahan meni erittäin mukavasti. Ykköspartiolle tuli voitto ja kakkonen jäi niukasti neljännelle sijalle. Itse olin tyytyväinen ammuntavireeseen. Eka ohi mutta kaksi seuraavaa putosi. Kranaatit meni kaikki ohitte.

Paluumatka noudatteli perinteisiä suomalaisia miesmenoja.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Ihan hienoa painaa rynkky selässä pitkin metsiä. Siinä kun ryssä sattuu kohille niin se on saatana henki pois.

Tänään Kolilla 29km. Ilman autoa. Motivaatio tässä vaiheessa kautta on kyllä tuon maraprojektin myötä ihan erilainen. Yleensä alkaa olla aika puhki jo, mutta nyt maistuu ihan mukavalta.

Nyt olisi aika saada ensi kauden kuviot selviksi. Pitäisi löytää innokas koutsi, siitä tän nyt pitää lähteä. Yksin ei mihinkään kehitysprojekteihin pidä lähteä, se käy liian rankaksi. Katsotaan mitä tapahtuu.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Pettymyksetkin ovat elämyksiä

Näin se on. Ja viime viikonloppu oli oikein elämysrikas mulle. Hieman jo aavistelin kunnon olevan alamäessä, niinhän se totta vie olikin. Olen tässä miettinyt asiaa ja tullut siihen johtopäätelmään, etten sittenkään päässyt elokuun pitkän sairauden jälkeen Jukolan - Kainuun rastiviikon aikaiseen kuntoon. Huippuliigassa olin toki toinen, se selittynee Ranskan leirin jälkeisellä kuntopiikillä. Piikki jäi harmittavasti sinne Muukkosen puristavaan hiillostuksen myötä.

Kulku oli vaisu Yläneellä, Kuopiossa ja etenkin nyt männä viikonloppuna. Halusin uskoa parempaan. Uskottelu näkyi vain haluna olla parempi kuin on, eli suurina pummeina.

Asiat ovat kuitenkin perspektiivissä. Iso kuva on hallussa. Näen metsän puilta. Kausianalyysin mukaan olen jopa salaa ylpeä siitä, että jaksoin suurten vaikeuksien jälkeen taistella edes tälle tasolle. Kausihan oli positiivisia yllätyksiä täynnä, ainakin ennen tätä viikonloppua.

Harjoittelua on helppo parantaa ensi vuonna. Tälle kaudelle se on ollut aivan liian kevyttä, eikä huipputasolle tällä tyylillä ole asiaa. Aikanaan tuli treenattua liiankin kovaa, ehkä siitä välimaastosta löytyy oikea tapa.

Samoin kaikilta sektoreilta löytyy parannettavaa. Kokeilin itselleni epätyypilliseen tapaan hyvinkin askeettisia elämäntapoja viimeiset neljä viikkoa. Tulokset löytyvät taululta. Eli mulle ei sovi liian tiukka meininki, alan puristaa lapaa ja rentous katoaa. Ehkä mulle sopii semmonen puun takaa tuleminen?

No, nyt loppu ajatuksenvirta. Pistän jossain vaiheessa pientä kausianalyysiä.

Loppusyksyn ohjelma on osapuilleen seuraava:

22.-23.9 PV:n partio
1.10 Puolimara Joensuu
8.10 Mara Koli
22.10 Haulikkoviesti
25.-28.10 10mila-leiri
29.-30.10 Smålandskavlen

Tässä vielä kaksi otosta eiliseltä. Ensimmäinen kuvaa hyvin olotilaa ennen viestiä. Mietteliäs.
Kuvat: Alajärven Ankkurit




torstai 15. syyskuuta 2011

Viimeistä päivää

Tässä sitä taas ollaan. Kausi alkaa olla yhtä viikonloppua vaille valmis. Hieman olisi pitänyt olla kovempi niin maailmancup odottelisi vielä, siihen en kuitenkaan pystynyt.

Ajattelin tässä vaiheessa kokeilla ainaisten maasto- ja rataspekulaatioiden sijaan erilaista valmistautumista. Käytiin eilen paluun tehneellä opiskelijafestivaalilla, Lehtiä Ilosaaressa oli homman nimi ja esiintyjinä toimivat PutrosPutros Samuli, Stella ja Jukka Poika. Ukkosmaineen jätin suosiolla väliin. En ole koskaan sitä nähnyt enkä tule näkemäänkään. Periaatteen mies.

Just tuli radiosta että tänään on kansallinen etätyöpäivä. Heippa, lähen kotiin.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Viikonloppuisin juoksen yleensä paljon

Terve.

Viikonloppu alkoi perjantain 18 kilsan polkulenkillä Ari-Pekan kanssa. Kuhasalossa tapasimme vanhan tuttavamme Petri Vainion. Tapaaminen oli miellyttävä. Ilta jatkui maaottelun seurannalla.

Lauantaina juoksin aamulenkin, pakkasin kamat ja suuntasin naisystäväni kanssa auton nokan kohti Kuopiota. Kuopiossa juoksin kaksi kilpailua, keskimatkan ja yömatkan. Ensin mainitussa saavutin toisen ja toisena mainitussa ensimmäisen tilan. Kotona olimme heti puoliltaöin.

Sunnuntaina aloitin valmistautumisen lokakuiselle maratonille. Juoksin Ari-Pekan, Tuukan ja Tanelin kanssa 27 kilometriä Kolin maisemissa. Jaksoin hyvin ja keli oli hieno.

Palautumiseen käytin vanhaa kunnon RAX-tankkausta.

Nyt odottelen superkompensaatiota.

Parahin terveisin,
Simo-Pekka Fincke

torstai 8. syyskuuta 2011

Juuassa vai Juukassa?

Tän päivän suoritteena oli kaks kappaletta suunnistusharjoituksia Juuan Tahkovaaralla. Lähettiin Marin ja Sörgersöön kanssa heti siinä yheksän persiissä ajelemaan kohti sateisen harmaata P-Karjalan persläpeä.

Juukan vahvuus on todella idyllisen Puu-Juuan ohella tämä hieno suunnistusmaasto. Siellä kun painaa niin eipä paljon muut huolet paina kuin karhun kohtaaminen. Eikä sitäkään kovin useasti ole tullut kohdattua. Nekin kerrat ovat päättyneet meikäläisen suvereeniin voittoon. Karhu on sitten painellut hännäntöpö koipien välissä kohti talviunia.

Aamusta menin 1h20min huoltavaa vauhtia. Mieli olisi tehnyt kovempaankin kyytiin, kroppa tuntui kuitenkin totaalisen jumiselta eilisen Jyrinkankaan vauhti-iloittelun jäljiltä.

Väliaika meni Juukan ABC-asemalla. Hieman olisi tehnyt mieli Puu-Juuan työttömien makaroonilaatikkoa. Käytiin kerran semmosessa paikassa ja kun astuttiin sisään niin semmonen partasuu kysy viereisestä pöydästä että onko pojat saanu uistelemall isoja haukia.

Lepoaika oli noin kaksi tuntia. Tuskin se siitä pidemmällä palautuksella olis paremmin kulkenut. Aurinko tuli sopimoilleen esiin ja edessä oli Sörsselsönin laatima ehkäpä isoin säksätystreeni koskaan. Kolme pätkää vauhdikkaasti niin , että jokainen asettelee rasteille nauhat, ellei siellä ole jo joku semmoista ehtinyt asettaa. Mainio idea kerrassaan. Pirun hankala vain saada selvää mihin suuntaan miltäkin rastilta pitää suunnata, viivoja menee sen verran joka suuntaan. Eipähän tarvinnut yleensä stopata kuin muutamalle rastille nauhaa asettamaan, muualla oli jo valmiina.

Kiva päivä kaiken kaikkiaan. Kulku on vaan tosi niukka. Lieneekö palautuminen pitkiltä vielä vaiheessa. Selkäkin vaivaa pikkusen, sitä hoidetaan vähentämällä suunnistusta. Toivottavasti lääkkeen teho ei nyt alkaisi heikkenemään, muuten joutuu tökätä kortisoonit SI-niveliin ja se on pahinta mitä mie tiiän.

Tässä vielä kartat. Tässä vaiheessa kuuluu aina todeta että pahoittelenn heikkoa kuvanlaatua ja sitten vielä että en valitettavasti omista skanneria.




tiistai 6. syyskuuta 2011

6.9.2011

Sunnuntaina löin polven kallioon ja se on nyt toista päivää käyttökelvoton. Ei oikein taivu ja narisee, liekö sitten nestettä kertynyt. Kurkkukin on ollut eilisestä lähtien kipeä. Lisäksi eilen oli ehkä hakatuin olo koskaan, taisi olla aika kova kisa toi sunnuntai. Kivut hoidettiin kuitenkin sopimoilleen SM-pitkän jälkeiseksi aamuksi tilatulla Remicade suonensisäisellä infusoinnilla.

Gorsersuu on tällä viikolla Joensuussa. Torstaina arvelin lähteä Sursoon kanssa Juukaan viimeistelemään MM-katsastus 2013 kuntoa. Kielletyt alueet ovat toki tiedossa, sinne ei mennä ellei sitten karhu aja. Tai hirvi, semmonen oli hyökänny viime viikolla Asikaisen kimppuun kyseisessä maastossä. Varmaan oli hirvikärpäset muninu ihon alle ja hulluksi tullu koko otus.

Tänää kävin seuraamassa Aaro Asikaisen järjestämää sprinttiä. Tässä muutama otos mediarastilta.

Tähän väliin toteaisin että nyt on mennyt melko kuivaksi nämä jutut.








maanantai 5. syyskuuta 2011

5.9.2011

Ei se nyt ihan niin mennyt kuin olisin toivonut. Suunnistin kohtalaisen hyvin, toki se perinteinen pari minsaa parannettavaa ei vaan riitä. Suunnistukseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen, voin sanoa olevani nykyisin kohtalaisen taitava suunnistaja.

Parannettavaa jäikin sitten sitäkin reilummin vauhdin osalta. Ei auttanut karsinnan pintakaasu, oliko se muuten sittenkään sitä? Vai luulinko ja toivoinko vain? Kuten jossain aikaisemmassa jutussa kirjoitin, urheilija yrittää loppuun saakka toivoa että olisi hieman parempi kuin todellisuudessa onkaan. Ja sitä esimerkiksi edellisen viikonlopun Huippuliigaonnistumiset ruokkivat oikein urakalla. Varmasti ainakin melkein jokainen finalisti toivoo salaa sisimmässään saavuttavansa hyvän sijoituksen, vaikka tietoa löytyisikin siitä ettei asiaa kärkeen ole. Ja ne loput toivoo sitä karsinnassa.

No, ei tässä mitään hätää ole. Fakta on se, että harjoittelu ei mulla ole ollut sitä mitä sen pitäisi olla. Tästä osa lankeaa elokuisen 12 päivän taudin piikkiin, osa sitten miehen heikkouteen. Sanoisin, että enemmistö menee jälkimmäiseen sektoriin. Keskarilla pystyn kyllä parempaan. Viestissäkin saumat ykköseen ovat nyt varmaan ihan hyvät, olinhan ainakin paras KR kotimainen. Se olisikin ensimmäinen kerta KR:n ykkösessä.

Tällä kaudella on tullut sen verran hyviä vetoja muutaman kerran, että kai sitä pitää itekkin laittaa Vuokatin kisat tähtäykseen. En kuitenkaan myy taloa, autoa, lapsia tai vaimoa. Säilytetään tässä kohtaa semmoinen kultainen keskitie.

Sen sanon että kovaa meni kärki eilen. Erityisesti Topi teki vaikutuksen, kova mies on kyseessä.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Karsintaa

Homma meni tänään suunnilleen kuten pitikin. Sijoitus sopimoilleen neljäs ja tuntuu että jäi varaa kiristää huomiseen ihan reilusti.

Päätin ensikertaa lähteä karsintaan hieman pintakaasulla. Tämähän on hieman riskialtista, etenkin jos käy kuten tänään eli ei näe muiden lohkojen suunnistajia. Koskaan en ole näin yksinäistä taivalta karsinnoissa tehnyt. Hieman oli jopa mielessä onko mahdollisesti vääränn sarjan kartta tullut otettua. Pointti oli siis siinä että jos meinaa jättää hieman kiristämisen varaa, jää vauhti helposti jopa liian alas. Tähän muiden suunnistajien näkeminen maastossa auttaa merkittävällä tavalla. Vauhti kalibroituu kuin itsekseen.

Ero kärkeen on aika ruma, etenkin pitkillä väleillä sitä oli tullut varsin reilusti. Toivottavasti huomenna sitten palkitaan tuoreellä päällä ja jaloilla. Maasto on sen kaltaista että niitä todella vaaditaan.

Huomenna lähden matkaan täydellisellä keskittymisellä ja sitä yritetään höystää sopivan rapsakalla vauhdilla. Loppuun saakka mennään, kuin Kinnunen konsanaan.

perjantai 2. syyskuuta 2011

2.9.2011

Nyt aletaan päästä asiaan. Huomenna karsitaan, ylihuomenna on sitten kisa.

Voisin tässä tietysti sanoa että kaikki on tehty ja luotto on kova. Olen varma että onnistun. Fakta on kuitenkin se, että filis on aina hieman epävarma. Samoja asioita tulee aina pyöriteltyä mielessä, on pyöritelty jo vuodesta 1996. Vähintään. Ehkä hieman on kehitystä tapahtunut, olen melko varma että suunnistan vähintään kohtuullisen hyvin. Ja sen on riitettävä. Jos vauhti ei riitä niin se ei riitä, perusjuoksulla on menestystä tultava. Muuten perustaso on liian huono.

Mitä tässä nyt yritän sanoa, en tiedä. Tehdään hyvä juoksu ja katsotaan mihin se riittää. Penkkiurheilijat tuomitsevat tällaiset lausunnot, ainakin näin yleisurheilun MM-kisojen aikaan. Aika kuivakkaahan tuo onkin, mutta viimeisten spekulaatioiden mukaan näin sen on mentävä.

Kun vain hallitsisi omat haaveet loppusyksyn osalta ja oikeasti tekisi sen hyvän juoksun.