Menestys keväällä meni ohi suun

Koko kevään tunsin menestyksen kuplivan maun huulillani, mutta aina viime hetkillä maku muuttui tappion karvaaksi kalkiksi. Syy on löytynyt. Poskessa oli reikä, mistä menestys valui ratkaisevalla hetkellä ulos. Viime lauanataina iskin Teiskon viimeisessä alamäessä tulpan reikään. Nyt ei tarvitse kuin odotella ja makustella.

 

Talviharjoittelu ohitte

Talviharjoittelu päättyi sunnuntaiseen pitkään lenkkiin. Oheisissa kuvissa on esitelty talviharjoittelun tunnusluvut eli tunnit ja kilometrit.

En oikein tiedä mitä tästä talvesta pitäisi ajatella. Tuntuma on se, että aika paljon jouduin lepäämään sairastelujen vuoksi ja varsinkin tuntimäärä näyttää jääneen kohtalaisen alhaiseksi kaverille, joka kutsuu itseään distanssimatkojen mieheksi.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Sairastelut tekivät monesta viikosta perin rikkonaisen, mutta näilläkin viikoilla olen mielestäni saanut tehtyä pari kehittävää treeniä. Ja se on ratkaisevaa tässä iässä. Lisäksi on muistettava, etten tee oikeastaan muuta kuin juoksen, eli voima- ja muiden lajien harjoittelu on lähes nollissa. Tunteja ei silloin hirveästi tule. Ehjillä viikoilla juoksua on Joensuun talvessa tullut 140-160 kilometriä, mihin on oltava tyytyväinen.

Kisakausi tulee, eikä tekemätöntä saa tehdyksi. Katsotaan millaisia tuloksia tällä talviharjoittelulla saa aikaiseksi, ainakaan olo ei tunnu ylikuntoiselta vaan ihan hyvältä.  Ja onhan tässä vielä 2,5 kuukautta aikaa kisoloihin.

Kilsat 2531 km

Tunnit 229h30min

115km/viikko

10h 26min/viikko

vapaaehtoista lepoa 3 päivää

pakotettua sairaslepoa 23 päivää

Lepoa yhteensä 3 viikkoa 5 päivää

14 pitkää lenkkiä 28-30 km

5+2

Ei ole ihan sujunut kuten haaveilin. Ei nyt mitään isoja takaiskuja, mutta pientä harmia kuitenkin.

Sunnuntaina 24.3 sairastuin vatsatautiin, ja maanantaina 1.4 flunssaan. Vatsataudin takia lepoa tuli 2,5 päivää ja väliin jäi yksi tärkeä harjoitus, flunssa taas vei mahdollisuuden osallistua Malmijuoksuun. Jos olisin päässyt juoksemaan, ja selviytynyt vielä maaliin saakka, roikkuisi vyöllä nyt ForrestG:n päänahka. Turhaa spekulaatiota kun jäin kerran kotiin.

Joo, eli pikkusen rikkonaista viikkoa tulee jatkuvalla syötöllä. Ehkä sama homma on vaivannut pitkin talvea, en ole ihan tyytyväinen a) harjoitusmäärään/-tehoon ja b) harjoitusmotivaatioon. Nyt on onneksi kilpailukausi tulossa, ja silloinhan kaikki harjoitukset unohdetaan. Pari viikkoa vielä niin se on kilpailun tulosliuska mikä ratkaisee tyytyväisyyden. Harjoittelu tuntuu mulla muuttuvan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän virkamiestouhuksi. Pakolliset hoidetaan, mutta siinä se on eikä mitään suuria tunteita enää oikein saa mistään treenistä. Ehkä sen takia on harjoitusmääräkin ollut vähenemään päin. Se on kyllä sääli, mutta ehkä ne tunteet tulevatkin nykyisin kisoista?  Toivottavasti positiiviset tunteet ainakin silloin tällöin.

Tässä vielä viime viikon ohjelma, ei ole tullut liiemmälti valotettua minkälaista nykyisin tulee puuhattua.

Ma
Lepo ja vatsataudista toipumista

Ti
kevyt lenkki 14km 64min. Hirveä kulku.

Ke
kevyt lenkki 15km 65min ja juoksutekniikat 25min
kevyt lenkki 5km (8x10s ylämäki) 30min ja jumppa 30min

To
5x1000m (2.57 2.54 2.56 2.56 2.49) yht. 15km 70min
kevyt lenkki 10km 45min

Pe
Pmättöä 15km 61min
kevyt lenkki 8km 40min

La
Kevyt lenkki 30km 2.25

Su
Kevyt lenkki 8km 40min
Kevyt lenkki 6km 30min (8x10s ylämäki)

Ma
Flunssa

Nyt ne kuulumiset

Kaivosaari kellotti alle 2.43 Roomassa.

Laitetaas nyt kuitenkin pientä päivitystä urheilutilanteeseen. Katastrofaalisen helmikuun (22h treeniä) jälkeen suuntasin Espanjaan 17 päiväksi toivoen, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Ehjällä maaliskuulla kaikki on taas hyvin, pohjia on kuitenkin taustalla ihan hyvin.

Leiri on nyt takana, ja onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan. Toki yksi lepopäivä täytyi pitää, kun kurkku tuntui tulevan kipeäksi. Selvisin säikähdyksellä, mikä oli hienoa.

Leirin kolmantena päivänä juoksin pari sprinttiä. Ensimmäisestä oli vertailuaikoja olemassa, ja siinä juoksin Minna Kaupin kanssa saman ajan. Minna on tietysti superkova, mutta ehkä se hieman syletti. Siinä oli lähtötaso koviin treeneihin. Pari päivää tästä eteenpäin, ja ohjelmassa oli keskimatkan kisavauhtinen treeni. Rata oli jaettu kahteen osaan, ja välissä pidettiin 2 minuutin tauko. Eka osa meni hyvin, mutta aika oli 18 minuuttia kärjen juostessa 16 minuuttiin. Ei siis vielä mitään lentoa.

Taas mentiin pari päivää eteenpäin, ja ohjelmassa oli 10 kilometrin yhteislähtötreeni (verenlentoleikki). Mukana oli suomalaisten pyssyjen lisäksi Malungin Rost, Andersson ja Lind, sekä Timo Sild (mikä seura?). Olin koko ajan mukana kärkiryhmässä, ja vaikka kärsinkin vakavasta hapenpuutteesta kaiken aikaa, niin onnistuin pääsemään lopputaisteluissa neljännelle sijalle tokaparhaana suomalaisena. Tämä oli merkki oivasta nousukunnosta.

Viestitreenin jälkeen koko loppuleiri oli juoksupuolelta ihan hyvää talvitasoa. Fakta on kuitenkin se, että hieman olen kovimpia tykkejä jäljessä. Suunnistuspuolella koko leirin tekeminen oli luokkaa "ihan ok", eli jokaisessa treenissä tuli yksi pummi. Sama tilanne kuin viime kauden kevätpuoliskolla. Tälläisillä juoksuilla saavutetaan Suomessa sijoituksia 5-10, ja maailmalla 30-40. Eli parannettavaa löytyy, ei saisi tulla sitä yhtä pakollista virhettä kun kisakausi alkaa.

Yritän nyt säilyä terveenä ja jatkaa kohti hyvää maaliskuuta sekä vielä parempaa huhtikuuta. Käsillä ovat tärkeät ajat kisamenestystä silmällä pitäen, se on varma. Juoksupuolella saan vauhtia 100% varmuudella vielä lisää, jopa helposti, mutta suunnistuksen eteen homma on vaativampaa. Miten sitä onnistuu rakentamaan niin rautaisen itseluottamuksen, että huippujuoksuja alkaa tulla oikeaan aikaan liukuhihnatuotantona? Siinäpä pohdittavaa.

Entä jos lopettaisin pohtimisen, silläkö se lähtisi kulkemaan?

Mittees sitä kirjottelis

Ajattelin iltapäivän ratoksi kertoilla hieman leirikuulumisia. Nyt olen istunut vartin tietokoneella, eikä mitään tule mieleen. Kyllähän nyt kaikki jo tietää miten täällä treenataan ja millaista täällä Canos de Mecan tuppukylässä on. Merenrantaa ja tyhjillään olevia vanhoja hotelleita, mäntymetsää jne. Aamulenkki, aamupala, harjoitus, lounas, lepo, harjoitus, päivällinen, lihashuolto...plää plää päläpälä. 

Jotain spekulaatioita on esiintynyt, että täällä olisivat kaikki, joilla on Suunnistusliiton lisenssi. Saattaa olla pientä liioittelua, tiedän ainakin muutaman tyypin jotka ovat Suomessa, mutta kyllä 98% on täällä. 

Huomenna mielenkiinto kohdistuu ystäväni Apsun debyyttimaratoniin Roomassa. Veikkaan ajaksi 2.40:58

Treeni on ainakin hällä ollut kovaa.

Portugalin jälkeen hän lepäsi kaksi viikkoa

Vaikeinta on aina ollut se, kun pitäisi aloittaa uudestaan. Työ tuntuu menneen hukkaan, vaikka eihän se niin mene. Siellä se jossain on, pitäisi vain jaksaa odotella vielä muutama viikko. 

Synkkä historia Portugalin reissujen suhteen sai jatkoa, kun onnistuin kuin ihmeen kaupalla saamaan taas kerran jonkun erittäin sitkeän virustaudin.

Ekassa kisassa suoritus oli hyvä siihen nähden, että edellisen kerran olin suunnistanut marraskuun loppupuolella. Tämähän ei tietenkään ole hyväksyttävä selitys, vaan puhtaasti oma valinta. 

1. kisan tulokset

Toinen kisa sujui todella hyvin. Tappiota TG:lle noin kaksi minuuttia, mikä on yleensä riittänyt vaikkapa SM-kisassa korkealle. Tämän jälkeen tunsin ensimmäiset merkit tulevasta taudista. Korjasin kahdella konjakilla, mutta eihän se auttanut. Ei ole koskaan auttanut.

2. kisan tulokset

Kolmas kisa oli WRE eli siviileille tiedoksi maailmanrankikisa. En kisaillut viime vuonna kai yhdessäkään WRE-kisassa, enkä olisi edes päässyt supereliitti-sarjaan, ellen olisi anellut villiä korttia. Lähtöjärjestys määräytyi rankin mukaan, joten starttasin aamulla 08:50. Suorituskaan ei ollut paras mahdollinen, mutta virhettä kuitenkin vain kaksi minuuttia. Sanoin maaliin tullessani, että tappiota tulee lopulta vähintään kahdeksan minuuttia. Lopulta sitä tuli 8min20sek, mikä tuntui aika hurjalta. 

3. kisan tulokset

Neljännen kisan seurasin jo keuhkot rohisten sivusta. Siinä menikin sitten seuraavat kaksi viikkoa, treeniä 0h. Tänään kävin juoksemassa 4 kilsaa, nyt seurailen miten käy. Sunnuntaina on lähtö Espanjaan, siinä seuraava tavoite.

Eihän tämä tietysti hyvältä tunnu. Olen saanut uran aikana huomata, että kesän tuloksiin edes kahden viikon tauti ei välttämättä vaikuta sittenkään kovin paljon. Risoo vaan hilata itsensä taas takaisin treenikuntoon, viikon verran pitää kuitenkin tyytyä hokihölkkään ja jumppaan. 

Turhaa uhoa

Tuli taas uhottua ja mehusteltua ihan liikaa. Minä en minnekään etelään mene, kyllä Suomessakin jaksaa koko talven painaa.

Pari viikkoa sitten homma alkoi päivänä muutamana tökkimään. Tapanani on olla varsin nopealiikkeinen, joten melkein siltä seisomalta neuvottelin kotiasiat kuntoon, vielä kun kyyti- ja majoituspolitiikkakin sujui kuin rasvattuna, niin varasin lennot Lissaboniin. 

Huomenna kuljen Börjen kyydillä Hesaan. Matka jatkuu perjantaiaamuna klo 05.40 portugalilaisin siivin Lissaboniin, ja sieltä edelleen kohti Portugalin O'meetinkiä eli POMmia. La-Ti juoksen kisoissa niin kovaa kuin pääsen, ja keskiviikkona sitten olen takaisin Joensuussa. Nyt on niin lyhyt reissu, etten ehkä ehdi tulla edes kipeäksi, kuten tapana on ollut.

Viivalla on miestä monenmoista. Tuleepa testattua ero maailman kärkeen (Gerkurkoo, Lundanes) ja Suomen kärkeen (Airila, Föhr, Lakanen). Tosin eihän sitä tiedä vaikka olisin itse kärki. Hekoheko. Totuuden nimissä on sanottava, että haluan kyllä onnistua hyvin. Turha lähteä spekuloimaan mitään, että kaikki muut on suunnistanu paljon enemmän ja kaikki muut nyt on niin kovia, mie nyt oon vielä talviterässä ja kunhan tässä kausi tulee niin sitten lähtee ajasta 30s/km. Jos meinaa olla kova kesällä, niin sitä on oltava jo nyt. 

Tulokset tulee taululle, sieltä ne voi jokainen käydä omalla ajallaan katselemassa. Taulu on täällä