Välikausi

Tänään olisi ollut hyvä mahdollisuus nukkua pitkään. Treeni pitäisi tehdä, mutta muuten kalenteri on avoin. Laitoin eilen toimiston kiinni, siihen päättyi 1,5 vuoden pesti Kalevan Rastissa. Suppa tuli tutuksi ja opin joidenkin seuraihmisten nimen tämän ajanjakson aikana. Seuraavaksi pitäisi sitten kaivaa voimavarat opiskeluiden loppuun saattamiseksi, mistä ne varat löytyvät, on vielä epävarmaa. Vertaistukea ei kuitenkaan tarvitse etsiä Ossilta saakka, riittää kun lyödään Tuukan kanssa opinto-oppaat auki ja katsotaan joko opinto-oikeus on mennyt.

Järjestin viime viikolla AV-leirin Vuokatissa. Pakkaset saapuivat juuri sopivasti pakkaa sekoittamaan, mutta kohderyhmä huomioiden leiri saatiin kai vedettyä ihan hyvin. Onhan siellä riittävästi sisätiloja aina putkea myöden,  ensimmäistä kertaa kokeilin putkihiihtoa, eikä tylsyys ollut mitään verrattuna juoksumattoon, jonne muuten on suunnattava kohta, onhan ulkona pakkasta -30 astetta. Siinä tuli SalosAimomainen lause.

Jonne aloitti uuden palstan Suunnistaja-lehdessä. Täyttä asiaa mies kirjoittikin heti kättelyssä. Itselläni kovia idoleita olivat Reijo Mattinen, Johan Ivarsson, Mikko Karhu, Janne Salmi, Miika Hernelahti (josta myöhemmin tuli kämppikseni) jne. Yritin jopa imitoida kyseisten herrojen juoksutyylejä.

Ja nyt sinne matolle imitoimaan omaa juoksua.

Kansa vaatii: vielä kerran Paavo!

Harjoituskautta on nyt laskujeni mukaan takana yhdeksän viikkoa. Jampan ohjelmat ovat olleet tiukkoja, mutta kuitenkin toteutettavissa tällaiselta selkärangattomalta nahjukseltakin. Päätreenejä ovat olleet pitkät vk:t, joiden pituus on noussut nyt 15 kilometriin. Lisäksi Areenan uudella mondolla olen takonut jonkun verran, esimerkkinä 10x1000m minuutin palautuksella.

Ehkäpä paras fiilis on tullut kuitenkin sunnuntain pitkästä lenkistä. Valmentaja-Jamppa on sitä mieltä, että kestävyyttä mulla on jo riittävästi, eli pitkää on tällä harjoituskaudella tehty vain kerran viikossa. Mutta se onkin sitten ollut melkeinpä aina sen 30 kilsaa. Aikaisemmin kahden tunnin lenkki on tuntunut todella pitkältä. Nyt olen huomannut, että ihminen menee vaikka 50 km jos joku sanoo että juokse. Eli tässä vaiheessa uraa kestävyyttä oikeasti löytyy, se on vain henkisestä kantista kiinni. Auviset on sitten erikseen, ne menee vaikka 1000km.

Meikäläisen pesti Kalevan Rastin työntekijänä loppuu ens tiistaina. Siirryn siitä sujuvasti takaisin opiskelujen pariin (toivottavasti). Raha tulee olemaan tiukassa, vaikka tulilla onkin muutama taskurahat tuova Brojekti. Pientä ressiä saattaa jatkossa tulla, luotan kuitenkin tuuriin ja siihen, että jotenkin asiat aina järjestyvät. Viheliäinen tie, mutta luotettava on.

Edessä on mielenkiintoinen vuosi monellakin sektorilla. Katsotaan miten ukon käy.

Loppuun vielä analyysi talvilajeista suomalaisten osalta.

Hiihto: ei minnee
Mäkihyppy: ei minnee
Alppilajit: ei minnee
Ampumahiihto: ei minnee

Kaikenlaista polemiikkia

Sivusilmällä tulee seurailtua pesupaikan, blogien ja muiden foorumeiden keskusteluja suunnistuksesta. Voin tunnustaa, että minua ei ole koskaan kiinnostanut lajin tulevaisuus, ei ulkomaalaisten juoksut sm-kisoissa, ei medianäkyvyys, eikä oikeastaan suunnistajien ja juoksijoiden paremmuudesta väitteleminenkään. En jaksa sen kummemmin asiaan perehtyä. Kunhan nyt parin vuoden ajan vielä järjestetään jotain kisoja niin hyvä niin, riittää minulle. Sitten kun vielä itse sattuu olemaan juoksukunnossa, se on jo hyvä bonus.

Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia, vaan jaksavat huolehtia asioista. Antaa heidän, jotka jaksavat viedä asioita eteenpäin, hoitaa tämä osuus. Muutenhan laji ei koskaan kehittyisi, vaan jäisi sinne 70-luvun tasolle. Eli 13 kilsaa naapuripitäjässä lauantaina ja sunnuntaina.

Eilen 30km AP:n ja Auvisen kanssa. Mise tosin jätti kahteenkymppiin, kun oli kiire hiihtämään ja spinningiin. Ja olihan se juossut perjantaina 50km.

Tässä vielä tilastot tältä päivältä klo 15 mennessä blogin seuraajista maittain.

Suomi 165

Etelä-Afrikka 5

Portugali 2

Thaimaa 2

Belgia 1

Saksa 1

Viro 1

Italia 1

Yhdysvallat 1

Takana on rilluvuodet

Lauantaina juostiin Joensuussa uudenvuodenjuoksu. En nyt jaksa siitä sen enempää lätistellä, juoksin ihan hyvin. Kiitokset kuitenkin järjestäjille, hyvä että jotkut jaksaa järkätä tällekin seudulle juoksutapahtumia. Mie ainakin osallistun aina kun mahdollista.

Yllätys tuli siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä loppuverkalle. Jonne Lehtohan se siinä Areenan ovella käveli vastaan. Tässä vaiheessa päivän kulku alkoikin hahmottumaan, ainakin jotenkin. Saunottiin miesporukassa meillä ja katseltiin urheilua. Siitä sitten Kaivosaaren residenssiin, missä odottikin lisää väkeä ja kakut pöydässä. Erittäin miellyttävä yllätys.

Illan mittaan uuttavuotta, ja siinä sivussa meikäläisen synttäreitä juhlistettiin perinteisin menoin, eli mallastuotteita nautiskellen. Lisäksi ohjelmassa oli AP:n ja Matun ideoimana muutama kisa, toisen mie voitin. Onnistuin niistä toisen, sen tietokisan siis voittamaan. Taisin siinä olla paras. 

Koska olen nyt virallisesti vanhahko, en jaksanut enää yökerhoon. Enhän ole todellisuudessa jaksanut enää pitkiin aikoihin. 

Kiitokset kaikille muistaneille ja osallistuneille!

Sain tänään ohjelman huhtikuulle saakka. Näyttää siltä, että tässä joutuu vielä muutaman tiukemmankin kilometrin takomaan ennen kisoja. Onneks loppuu noi työt kohta niin ehtii ehkä palautumaankin, samassa tahdissa kuin pankkitilikin saldokin palautuu kohti nollaa.

Sieltä tuli Eurosportin kommentaattorilta kova analyysi. "Kyllä Jauhojärven ero viiden kilsan matkalla on ihan liikaa"

Kansitus valmis

Sain synttärilahjaksi pari kirjaa. Vähän lukevana ihmisenä voin todeta, ettei näitä pysty todennäköisesti kuin selailemaan ja lukaisemaan otteita sieltä ja täältä. Sen verran outoa tekstiä ne sisältävät. Olkoon sitten kyseessä vaikkapa meikäläisen gradut, samanlaiset mustat kannetkin. Se oikea gradu kun ei tunnu valmistuvan koskaan...

Ja miksipä se itsekseen valmistuisikaan.

Hei mummo

Terveiset täältä harjoituskauden ensimmäiseltä etelän leiriltä. Leirin aikana olen oleskellut ensin Haminassa, ja sitten Ulvilassa. Suunnistusta on kertynyt neljän treenin verran, eikä enempää ole tulossa ennen huomista laskeutumista Joensuuhun.

Perjantaina tein yötreenin Haminan Myllykylän alueelle. Tarkka paikka sijaitsi vanhan kyläkoulun viereisellä, ns. Rakinmäen alueelle. Juuri tuossa kyläkoulussa suoritin ala-asteeni, Rakinmäen ladulla tein pohjakuntoa hiihtäen, juosten ja pyöräillen.

Jouluruokailut sulateltiin Jarkon kanssa joulupäivän pitkällä suunnistuksella. Iskä heitti meidät Kannusjärven perukoille, sieltä tultiin sitten suunnistaen 17 kilsan matka Myllykylään. Oma hommansa siinäkin, lunta oli sadellut edellisenä päivänä sen verran, ettei askel päässyt kovin korkealle maanpinnasta nousemaan.

Satakuntaan siirtymisen jälkeen suuntasin auton nokan kohti Hiisijukolan maastoa. Teemana avokalliosuunnistus ja tehona vk1. Pari viimeistä lippua jouduin jättämään väliin, olivat nimittäin louhineet sen rastimäen kokonaan pois. Olipa aika hauska fiilis juosta joulukuun lopussa pitkin avokallioita auringon valaistessa maisemaa. Menisivät nämä talvet näinkin.

Yritin myös kaivaa ankkuriosuuden rastipukkia esiin, jotta voisin tarkastaa pitääkö tarina paikkaansa. Mutta se onkin jo eri tarina se, kysykää Börjeltä mikäli kiinnostaa. Eikä sitä pukkia sieltä löytynytkään.

Leirin viimeisenä treeninä kävin Pohjalan laatiman radan Yyterissä. Siinä oli meikäpojan Portugalit ja Espanjat, ajaa ihan saman asian. Yyterissä juoksin EM-katsastuksen vuonna 2008, eikä siitä tainnut mitään tulla, muistaakseni reilu 2 minuuttia jäin nopeimmille. En kyllä ihmettele yhtään, kartta antaa sijan moitteelle. Taitavimmat osasivat kyllä siltikin, Lehtokin siellä kärkipäätä taisi kolkutella. Se oli muuten kevät, jolloin olin kunnossa. Tsekissä oli jossain hyvätasoisissa kisoissa muistaakseni seitsemäs. Sitten ajattelin ,että nyt muutama treeni oikein kovaa, niin kunto nousee vaan. Monttuunhan se meni että heilahti, ei mihinkään pariin viikkoon. Kaudesta tuli kuitenkin loppupeleissä mun paras, ei sitä huonoa menoa kauaa kestänyt.

Peruspessimistinä olen ollut hieman ihmeissäni viime aikoina. Tavallisesti joku asia on melkeinpä aina vaivannut, ja jollain osa-alueella on mennyt huonosti. Nyt tuntuu menevän kokonaisuudessaan mukavasti, ei oikein osaa olla. Ei pysty yhtään masentelemaan. Nautitaan nyt tästä vaiheesta.

Lauantaina uudenvuodenjuoksu.

18.12.2011

Aamupäivällä 30 kilsaa sekalaisessa seurakunnassa.

Iltapäivällä kirkossa sekalaisessa seurakunnassa.