No, eihän urheilu ole mitään tuuripeliä. Varmaan olis tässä vuosien varrella voinut tehdä asioita toisin ja näin ollen olis sitten sattunu niitä hyviä päiviä useammin kohalle. Mut onhan se mehevä ajatus että esim ens sunnuntaina kleerailis siinä Utriaisen rinnalla ekan kympin ja sitte sanois että mie vedän nyt tän viimisen kiesin pikkusen reippaammin. Tai seuraavan viikon katsastuksissa pistelis sprintissä tommosen puolisen minuuttiä Föhriä käkättimeen ja keskarilla täydellisen juoksun tehny Ikonen jäis pari minuuttia. Ihan noin äkkiseltään oliskin oikeasti aivan sensaatiomainen tikki päällänsä!
Aika monesti tulee mietiskeltyä että mitä hittoa miekin tonne lenkille taas menen. Tai juoksen vetoja, suunnistan kovaa ja hiljaa, käyräkarttaa ja sprinttiä, teen kuntopiiriä tai aukivetoja. Meen hierontaan tai kidutan itteäni jossain avannossa. Mitä ihmettä, eihän siinä ole mitn järkeä.
Ei olekaan, mut jälkikäteen on yleensä aina hyvä fiilis. Joskus jopa siinä treenin aikana tulee mieleen että onhan tää ihan hauskaa hommaa! Ainakin parempaa kuin tyhjän toimittaminen. Ja jossain elää vielä toive siitä että kulkis. Joku päivä se vielä tulee. Tai sitten ei.
Ainaskii kesällä kun laskeudun Italian vuoristosta MM-katsastuksiin. Hemoglobiini on 250, hematokriitti 100 ja lähtiessä ferritiini on otettu kuuteensataan. Paino on 58 ja hapenotto 98. Taito kuin Kettusella ja askel kuin Esko Parpalalla.
Ja eiliset kartat vielä peliin. Toivottavasti mentiin lähemmäksi kulkua kuin kauemmas siitä.
Karsinta
Vihnaali
Iltapäivän käyrä
No nii, pitää joutua jo. Hieronta tossa viideltä.
Sinä pistät sitten millit kesällä paremmaksi kuin itse Myllylällä huippukunnossa.
VastaaPoista