Touttal shit

Siinä määritelmä joka kuvaa parhaiten suoritustani Jukolan viestissä. Se oli sitä touttailenta sittiä.

Tosiaan, on ollut yö. Hieman alle kolme viikkoa sitten valmennuksen suurmoguli, kontra-amiraali ja sadanpäämies A Harju otti puhelun meikäläisen suuntaan vain ilmoittaakseen että Jukolan Viestissä Kalevan Rastilla olisi asettaa jalkeille kansainväliset mitat täyttäviä joukkueita peräti kaksin kappalein. Ja mitä luultavimmin minulla olisi käyttöä nimenomaan tuossa kakkosjoukkueessa.

Hölmö kun olen, en älynnyt tarjouksesta kieltäytyä. Haasteita tässä kaivattaisiinkin totta vieköön! En ollut juossut Tiomilan jälkeen kuin kaksi kertaa joten kunto oli arvoitus. Tai ei se mikään arvoitus ollut, kunto oli touttal shit. Samaan hengenvetoon on todettava että laakereilla oli tullut kuitenkin levättyä.

Kolmen viikon aikana suoritin seuravat toimenpiteet:

-söin tulehduskipulääkkeitä kuin aku piimää, eli mahahaavan partaalle saakka. Viimeisellä viikolla oli turvauduttava närästyslääkkeisiin.

-tein peräti yhdeksän kappaletta suunnistusharjoitteita

-aikuistuin

-otin painon alas, perjantaina jukoon lähtiessä 63.9kg

-istutin kymmeniätuhansia taimia

-olin hyvillä mielin

-totesin että kakkosjoukkuekin voi olla todellisuudessa menestyvää potentiaalia

Viimeisellä viikolla tunnelmat olivat hyvät. Olin ihan satasella varma että tällä joukkuehengellä menestytään.

Täytyy sanoa että Venlojen Juoksua seuratessa kylmät väreet olivat läsnäolevaa sorttia. Miten se sisko pystyy juoksemaan noin hyvin? Ihan kuin kattelis jonkun Thierryn viivaa. Ja koko joukkue, kai siellä oli tehty kolme minuuttia virheitä. Puhutaan kovasta, jopa maagisesta suorituksesta.

Siitä oli hyvä lähteä kämpille valmistautumaan omaan juoksuun. Tunnelma oli rento ja niin poispäin. Viestin käynnistyttyä kolme ekaa ukkoa hoitivatkin leiviskänsä hyvin ja itselläni jalat tuntuivat verrytellessä kevyilä. Pelin henki oli myöskin selvillä, taito se on mikä ratkaisee.

Anders Von Nordensköld teki kolmennella osuudella hienon suorituksen saapuen vaihtoon heti siinä isojen pyssyjen jälkeen sopivalla tarkkailuetäisyydellä letkan viimeisenä. Läksin louhimaan sillä asenteella että oli kunto mikä oli, mie en pummaa. Hyvinhän se menikin aina 4.2 kilometrin kohille. Siinä sain Simpan ja Laurin selän näkyviin ja fiilis oli tapissaan.olin naulannu rastit siskon esimerkin mukaan nausteeseen. Sijoitus kai neljäs näillämain.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Kahen minuutin koukku ja sen jälkeen varmaan yksikään lippu ei ilmottaudu enää suoraan. Monestikaan en tiedä yhtään missä olen. Eksyn ja kiroilen täydellä voluumilla. Yli puolenvälin suoritettu kontrolloitu ja taidokas suunnistus on tipotiessään. Hävettää tulla pois maastosta. No, maalissa kuulen että Nurmosen juoksu on hylätty. Ei se aina mene ei. SiitosPetelle kommentit että kokemus ei opeta, sen kokemus on opettanu.

Oon tässä yrittänyt selvitellä itelleni miten niin hienosti alkanut suoritus voi hajota totaalisesti. Niinku toutaalishitisti. Oliko syynä:

-kilpailurutiinin puute (kolme kisaa tällä kaudella ja alla seittemän viikon tauko)

-väsymys. en jaksanut enää tehdä niin tarkkaa työtä rankan pitkän välin jälkeen

-simpan kiinni saaminen. eli hyvänolon tunne hiipi puseroon jonka seurauksena otteen herpaantuminen

Syytä ma ei tieta viela, mun tautu ensin analysoita. Sitä ennen painun maate ja vähän hitaasti painunkin. Samoilla silmillä on näet menty 34 tuntia.

Ja huomenna alan olee pikkusen Loveen Langennut, ehkä jo aamupäivästä.