Pittää olla niin kova vyssiikka ettei urillakkaa tulla

Kävin viikonloppuna kilpailemassa SM-tason suunnistuskisoissa. Hommahan meni suunnistuksellisesti niinku elokuvissa, lauantaina rykäistyssä keskimatkan karsinnassa en pummannu yhtää ja minuutin perään lähteneet Thierry Gorgergoo sekä Valentin Novikov tulivat tokavikaa lähestyessäni sivusta kylkeen. Maaliin tullessani olin tyytyväinen, minuutti staroilta takkiin, ei se nyt ihan pielessä ole.

Melko nopeasti kävi selväksi ettei finaaliin ole sittenkään asiaa. Ohuen näköistä kaveria runttasi maaliin toinen toistaan kovemmilla loppuajoilla.

Repsut löytyypi täältä, H21K7

Aikalailla nausteeseen napsuttelin menemään. Tarkempien analyysien jälkeen päättelin että vauhti oli sittenkin hyvin huonoa. Esimerkiksi rastivälillä 1-2 jäin 24 sekuntia. Vitoselle mennessä eroa kertyi 29 sekuntia ja kasille 44 sekuntia. Eikä virhettä nimeksikään. Ehkä siinä ojanotkossa kärsin pikkusen urien puutoksesta, näytti Kettunenkin jääneen vitoselle 28 ja kasille 36 sekuntia. No mutta niinku otsikossa jo mainitsin, mitäs läksit kikkeliskokkelis.

Lopulta olin 14. ja viimeisen finaalipaikan napaneelta syyskomeetta Matsu Töyrylältä takkiin 50 sekuntia. Ei muuta kuin häntä koipien väliin ja lepäämään.

Viimehetken muutosten myötä itselleni napsahti viestissä ankrnaattoriosuus. Hieman epävarmoin fiiliksin seurailin viestin kulkua, oliko eilinen syytä laittaa urien piikkiin vai olinko oikeasti niin huonossa iskussa? Oliko kaikki tehty oikein? Riittikö sekään?

Heti avausosuuden ensimmäisten väliaikojen perusteella tein tarkan analyysin, minkä lopputulemana päättelin hajontojen olevan suhTEELLISEN isot. Pukema kiersi ansiokkaasti ulkorataa saapuen vaihtoon 4'05 Metsälän pojan jälkeen. Toisella osuudella väliaikatiedot tiesivät kertoa Miikan huikeasta noususta. Analyysit olivat siis oikeita. Vaihtoon Miika saapui tykkijuoksun tehneenä peräti neljäntenä lähettäen matkaan HeiHeiHeinosen. Heinonen juoksi puhtaasti ja antoi kartan allekirjoittaneelle kaikkensa antaneena viidentenä. Edelläni maastoon olivat lähteneet kaikki maailmanmestarit mitä maailmasta löytyy, nuo hurjat möröt joille kukaan ei voi koskaan mitään. Ja Laakkonen siihen selkään sitten, olisko maailmanmestaruus Leksallakin, todnäk on. Perään hyökkäsivät Boström, Tz vetkov, Muukkenstein ja Novikov.

Heti alussa oli pakko vilkaista oman ratani pituus, 10.5 km siellä luki eli pitkää latua tarjolla. Se unohtui kuitenkin sen siliän tien. Kolmoselle mennessä sain puolisen minuuttia eteen lähteneen Laktaatti-Laakkosen selän näkyviin. Koska kunto ei anna tehdä kovia nykyjä imin selän kiinni noin parin kilometrin matkalla. Koko ajan korpes kun vauhti tuntu hiljaselta muttei kovempaakan pääse, maasto oli suht yksinkertaista joten suunnistustehtävät eivät esteenä olleet. Varsinkin kun Leksa suunnisti niin hyvin. Jossain vaiheessa Tsvetkov tuli takaa ja jätti oikeestaan saman tien, ei myö Leon kanssa pystytty yhtään sen perässä.

Pitkällä välillä menin vetämään ja noin 15 sekunnin kuluttua eksyin, Leo ei lähteny perään vaan jatkoi omaa hyvää suunnistustaan. Ennen tien ylitystä sain selän taas näkyviin ja juoksin Leksan kiinni, siinä oli sitten yllättäen Mårekin mukana. Oli pienoinen pettymys kun kuulin taistelevani kuudennesta tilasta, Muukkosta en nimittäin ollut matkan aikana nähnyt.

Loppulenkillä muutin aikaisemmin laadittua taktiikkaa ja siirryin vetämään kolmatta viimiselle mentäessä. Måre ja Leksa eksähtivät pikkusen liikaa oikealle ja sain mielestäni hieman eroa, en tiedä tarrrkalleen kun en taakseni katsellut. Siitä sitten suoraan vaan kohti tokavikaa mahanalus jalkoja täynnä tavoitteena nousta jyrkänteiden välistä ylös. Rinteessä katsoin että Laakkonen on lyöty eikä Mårea näy mailla eikä halmeilla. Ylös päästessäni Måre rullailikin jo täydellä vauhdilla polkua pitkin, mistä hitosta se tuonne ehti. Oli kettu kiertäny enemmän oikealta jolloin nousu oli loivempi. No, siinä järjestyksessä tultiin maaliin ja kyllä tuntu pahalta kun en oo pystyny tekemään kovia vetoja ollenkaan.

GPS-seurannasta huomasin että olin todellisuudessa noussut keskeltä jyrjännettä ylös. Hyvä siitä oli mennä, ei siinä mittään. Mut hitaampi kuin jykän kiertämällä.

Näin se homma etenee

Hiton hienoo oli kyllä taas kisailla. Seuraavana Esijuko, Ruskarastit, Manna, Haulikko ja Småkkeri. Siittä niin.