keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Hei mummo

Terveiset täältä harjoituskauden ensimmäiseltä etelän leiriltä. Leirin aikana olen oleskellut ensin Haminassa, ja sitten Ulvilassa. Suunnistusta on kertynyt neljän treenin verran, eikä enempää ole tulossa ennen huomista laskeutumista Joensuuhun.

Perjantaina tein yötreenin Haminan Myllykylän alueelle. Tarkka paikka sijaitsi vanhan kyläkoulun viereisellä, ns. Rakinmäen alueelle. Juuri tuossa kyläkoulussa suoritin ala-asteeni, Rakinmäen ladulla tein pohjakuntoa hiihtäen, juosten ja pyöräillen.

Jouluruokailut sulateltiin Jarkon kanssa joulupäivän pitkällä suunnistuksella. Iskä heitti meidät Kannusjärven perukoille, sieltä tultiin sitten suunnistaen 17 kilsan matka Myllykylään. Oma hommansa siinäkin, lunta oli sadellut edellisenä päivänä sen verran, ettei askel päässyt kovin korkealle maanpinnasta nousemaan.

Satakuntaan siirtymisen jälkeen suuntasin auton nokan kohti Hiisijukolan maastoa. Teemana avokalliosuunnistus ja tehona vk1. Pari viimeistä lippua jouduin jättämään väliin, olivat nimittäin louhineet sen rastimäen kokonaan pois. Olipa aika hauska fiilis juosta joulukuun lopussa pitkin avokallioita auringon valaistessa maisemaa. Menisivät nämä talvet näinkin.

Yritin myös kaivaa ankkuriosuuden rastipukkia esiin, jotta voisin tarkastaa pitääkö tarina paikkaansa. Mutta se onkin jo eri tarina se, kysykää Börjeltä mikäli kiinnostaa. Eikä sitä pukkia sieltä löytynytkään.

Leirin viimeisenä treeninä kävin Pohjalan laatiman radan Yyterissä. Siinä oli meikäpojan Portugalit ja Espanjat, ajaa ihan saman asian. Yyterissä juoksin EM-katsastuksen vuonna 2008, eikä siitä tainnut mitään tulla, muistaakseni reilu 2 minuuttia jäin nopeimmille. En kyllä ihmettele yhtään, kartta antaa sijan moitteelle. Taitavimmat osasivat kyllä siltikin, Lehtokin siellä kärkipäätä taisi kolkutella. Se oli muuten kevät, jolloin olin kunnossa. Tsekissä oli jossain hyvätasoisissa kisoissa muistaakseni seitsemäs. Sitten ajattelin ,että nyt muutama treeni oikein kovaa, niin kunto nousee vaan. Monttuunhan se meni että heilahti, ei mihinkään pariin viikkoon. Kaudesta tuli kuitenkin loppupeleissä mun paras, ei sitä huonoa menoa kauaa kestänyt.

Peruspessimistinä olen ollut hieman ihmeissäni viime aikoina. Tavallisesti joku asia on melkeinpä aina vaivannut, ja jollain osa-alueella on mennyt huonosti. Nyt tuntuu menevän kokonaisuudessaan mukavasti, ei oikein osaa olla. Ei pysty yhtään masentelemaan. Nautitaan nyt tästä vaiheesta.

Lauantaina uudenvuodenjuoksu.




2 kommenttia:

  1. masentaako paksut jalkasi ja tölkön poistuminen liian totiseksi käyneestä seurasta?

    VastaaPoista
  2. Kukas v***n myyri se siellä taas aukoo päätään, tai siis näppäimistöään? Tuliko hyvä fiilis? Jatkossa sitten kommentit omalla nimellä.

    Suunnistusterveisin,
    Simo-Pekka Fincke

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.