Toistakymmentä pudotusta, yksi läpijuoksu ja viimeisellä riman yli

Siinä mun saldo tällä kaudella. Todellakin joskus voi tapahtua reilun puolentoista tunnin aikana ihmeellisiä asioita. Koko kevään kisat ovat menneet jotenkin vaisuissa merkeissä, olen joutunut kaivamalla kaivamaan omaakin uskoa MM-lipun lunastamiseen. Ja muilla usko on varmasti mennyt jo ajat sitten.

Vaisusta keväästä huolimatta jatkoin sitkeästi valmistautumista MM-kisoihin ja erityisesti pitkän matkan kisaa varten. Maajoukkion Vuokatin leirillä toukokuussa huomasin, ettei tehtävä ole ollenkaan mahdoton, ja itseluottamus kääntyi nousuun. Kävin vielä toisen minileirin Lakasen kanssa. Sen jälkeen taisin lähettää koutsi-Tonderille tekstarin, missä mainitsin suppamaastojen olevan nyt hallinnassa.

Katsastusten keskimatkaa en halua kovin paljon muistella. Periaatteellisella tasolla keskeytin sen neljännelle rastille ja siirsin katseen jo sunnuntain pitkälle matkalle. Tulin toki radan läpi, sijoitus siellä viimeisten joukossa. Otin epäonnistumisen kummallisen kevyesti. Vieläkin uskoa vaan riitti.

Ja eihän se sattumaa ollut. Kisapaikka tuli lunastettua ehkä uran parhaalla juoksulla. Muutama huuto iloisen tapahtuman johdosta oli maalissa paikallaan. Ehkä Dahlen ei nyt vielä annakaan potkuja Trimtexin teamista ja Inoviltakin tuli bonuspari kenkiä. Tuoreilla tossuilla kohti Tipasojaa.

Nyt ei auta tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Thierry veteli saman radan nimittäin kuusi minuuttia kovempaa. Analysoin GPS-seurannan avulla mahdolliset syyt tuohon eroon, juoksuvauhdin eronhan nyt jo tiesinkin. Ne, jotka sanovat MM-kisojen maaston olevan helpon, ja luulevat kyseessä olevan juoksukilpailun, voivat vaihtaa asennetta jo tässä vaiheessa. Parin viikon kuluttua edessä on vaativa suunnistuskisa, jossa joka ainoalla rastivälillä on onnistuttava erittäin hyvin, jopa täydellisesti. Ainakin harjoitusmaaston perusteella kaikki mahdollinen turha kiertely ja kaartelu on saatava suorituksesta pois. En tarkoita sitä, että kaikki välit mennään suoraan, koska tulossa on luultavimmin myös syvempiä suppia ja reitinvalintaa. Tarkoitan sitä, että mahdolliset suppien kierrotkin on toteutettava mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasti. Tässä pari esimerkkiä mun "muka hyvän" ja Thierryn oikeasti hyvän viivan eroista:

Rastiväli 4-5: Molemmilla näyttäisi olevan nätti viiva eikä rastilla ole pummia. Thierry juoksee kuitenkin suoraviivaisemmin polun mutkaan, ja meikä häviää noin 10 sekuntia.

Rastille 10: Thierry ottaa rastiväliviivan hanskaan ja seuraa sitä. SP kiertelee ja kaartelee. Tappio noin 15-20s.

Rasti 18/22: Thierry ottaa rastiväliviivan hanskaan ja seuraa sitä. SP löytää viivan vasta rastivälin puolivälissä. Tappio 5-10s.

Eli töitä on vielä tehtävänä. Hyvän anto tässä vaiheessa vaikka täydellistä hain.