keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ees jotain positiivist

Syksyn SM-kausi laitettiin siis käyntiin superihquissa Syötteen maisemissa. Itselle tarjottiin tällä kertaa viimeistä plakettia eli kymmenettä sijaa. Siihen en pysty sanomaan mitään, vaan otan tämän kunniakkaan saavutuksen nöyränä vastaan. Viime vuonna tai alkukaudesta olisi kääntänyt pettymyksen puolelle, mutta tällä kertaa valmistautuminen suunnistuskisaan oli sen verran heppoisalla pohjalla, etten parempaa olisi ansainnutkaan. Itse asiassa olen jopa hieman tyytyväinen.

Kuumat puheenaiheet nostavat taas päätänsä. Ungi ja NuJu meni, joten on syytä kaivaa ulkomaalaisten osallistumisoikeus tapetille. Mulle on ihan sama vaikka SM-kisoissa olisi pelkkiä ulkomaalaisia. Ja vaikka ei olisikaan niin ei silläkään olisi mitään merkitystä mihinkään. Tuskin niitä sääntöjä urheilijoiden mielipiteen vuoksi muutetaan kuitenkaan.

Seuraavana yritän tsempata SM-keskimatkalle ja viestiin kohtalaisen hyvän semikunnon. Sit onkin vuorossa enää Vaarojen Maraton, tuo syksyni ilo. Ja 17.10 menen nilkkaleikkaukseen. Toipuminen 6-8 viikkoa mikä tarjoaakin oivallisen mahdollisuuden hakea vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko mulla mahdollisuuksia harjoitella suunnistusta niin, että ensi vuonna juoksen esimerkiksi kymppisakkiin MM-kisoissa.

2. Löytyykö halua harjoitella

Eiköhän vastaus ole valmiina jouluun mennessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.