SPP
Hamina
Suunnistustaukoa parasta aikaa Haminan Myllykylässä viettävä Simo-Pekka Fincke sai huomata keväällä, ettei ihminen, eikä edes hyvä suunnistajaihminen ole kaikkea kestävä kone. Kuten tavallista, pysähdys oli äkkinäinen eikä liiemmin varoitellut tulostaan.
-Kevään korvalla huomasin lomailleeni yhteen putkeen peräti kymmenen vuotta. Aika oli lomaillessa mennyt nopeasti, enkä siinä elämän kiihkeässä rytmissä huomannut lainkaan miten pitkään todella olin ollut tekemättä mitään. Lopullisesti havahduin katsoessani kuvia itsestäni. Olin hyvin väsyneen näköinen, ja kerran jopa kompastuin silmäpusseihini kotonani. Se herätti todellla, kuusen taimi kourassaan Pyhällöstä tavoitettu Fincke kiteyttää traagisen tarinansa.
Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty paljonkin opiskelijoiden ahtaan puoleista tilannetta. Eikä turhaan, kursseja järjestetään harvakseltaan eikä opintopisteitä lounaspöydässä istumalla juurikaan kerry.
-Itse katkaisin pitkän lomailukierteen menemällä kahdeksi viikoksi istutustöihin. Mietin pitkään, millä tavoin haluan lyhyen työjaksoni käyttää. Lopulta koin ympäristöherätyksen ja päätin kasvattaa maapallon hiilinielua kahden viikon ajan, Fincke tiivistää.
-Tällä hetkellä vointini on hyvä. Olo on piristynyt ja olen jopa laihtunut muutaman kilon, Fincke kehaisee tiivistäen samalla seuraavan viikon ohjelman:
-Luulen, että tämän kahden viikon työskentelyn jälkeen lomailu maistuu taas hiukka eri tavalla. On kiva aloittaa ensi maanantaina uusi viikko turauttamalla ison käden kahvit, vierailemalla erilaisilla internetsivustoilla ja menemällä kuntosalille rautaa nöyrryttämään. Siitähän päivä jatkuukin mukavasti yliopiston lounaan ja torikahvien jälkeen päiväunille. Sen jälkeen käyn hieman kuntoilemassa, jotta voin illalla vierailla erilaisilla internetsivustoilla tai vaihtoehtoisesti saunoa ja grillata perhepiirissä. Tiivistänkin seuraavien viikkojen ohjelman: aiai, voi pojat voi tytöt,se on kesä. Se on Suomen kesä, Fincke tiivistää kiteyttäen.
tiistai 25. toukokuuta 2010
perjantai 14. toukokuuta 2010
Lausunto siihen selkään
Si-nivelten MRI:
Vasemman Si-nivelen ympäristössä nähdään luuödeemaa aktiivin sakroiliitin merkkinä. Myöskin itse nivelraon alueella on ödemaattista signaalin lisää. Periartikulaariset ödeemat ovat varsin runsaat. Oikealla puolella nähdään vähäisempää periartikulaarista ödeemaa lähinnä sacrumin puolella. Molemmin puolin jonkin verran periartikulaarista luurasvoittumaa.
Vasemmalla aktiivin sakroiliitin löydös. Varsin runsaasti periartikulaarista luuödeemaa. Oikealla puolella löydös selvästi rauhallisempi. Vähäinen periartikulaarinen luuödeema tuollakin nähtävillä.
Muut havainnot: lievä anemia, HLA-B27 kudosantigeeni positiivinen.
Kassellaan lääkärillä vielä mutta meikäläisen silmään vaikuttaa siltä että reuman se anto siihen selkään ja pienen harmituksen siihen selkään.
Itä-Suomessa riehuu muuten tällä hetkellä SUPERHELLE! Huomenna lauletaan Hei hei Heinäkuu.
Vasemman Si-nivelen ympäristössä nähdään luuödeemaa aktiivin sakroiliitin merkkinä. Myöskin itse nivelraon alueella on ödemaattista signaalin lisää. Periartikulaariset ödeemat ovat varsin runsaat. Oikealla puolella nähdään vähäisempää periartikulaarista ödeemaa lähinnä sacrumin puolella. Molemmin puolin jonkin verran periartikulaarista luurasvoittumaa.
Vasemmalla aktiivin sakroiliitin löydös. Varsin runsaasti periartikulaarista luuödeemaa. Oikealla puolella löydös selvästi rauhallisempi. Vähäinen periartikulaarinen luuödeema tuollakin nähtävillä.
Muut havainnot: lievä anemia, HLA-B27 kudosantigeeni positiivinen.
Kassellaan lääkärillä vielä mutta meikäläisen silmään vaikuttaa siltä että reuman se anto siihen selkään ja pienen harmituksen siihen selkään.
Itä-Suomessa riehuu muuten tällä hetkellä SUPERHELLE! Huomenna lauletaan Hei hei Heinäkuu.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Seuraavana Joensuu, pysähdymme tarrrvittaessa
Olihan melkoinen viikonloppu. Ennakkospekulaatioista poiketen Kalevan Rastin joukkueista voittoon suunnistikin ykköstiimi. Saavuimme paikalle jo torstaina, jonka jälkeen ohjelmassa oli muutamia lenkkejä, syömistä ja sängyllä makoilua. Lisäksi puhuimme hieman paskaa, niin ja kakkosjoukkue kävi shoppailemassa bilevaatteita. Sivusilmällä kujuillen miehistö oli ennen kisaa hyvinkin rennolla mielellä, mikäs oli ollessa kun itseluottamus näytti olevan kohdillaan. Tämä oli hyvä näyte siitä mitä kunnollinen ja perinpohjainen valmistautuminen saa aikaan.
Kisan seuraaminen näin kakkosjoukkueesta käsin sai aikaan mitä erilaisimpia fiiliksiä. Eipä olisi mitenkään liioittelua puhua jopa miljoonista pääni sisällä liikkuneista tunnekuohuista. Olisipa ollut mukavaa olla joukkueessa mukana, en voi muuta sanoa. Aika mukavalta se tuntui kuitenkin katsella hyvien kavereiden voittoakin, pystyin siitä kyllä hyvin nauttimaan!
Omasta suorituksesta sen verran että tulipa tehtyä huonoin juoksu varmaan kymmeneen vuoteen. Kakkoselle tein vähintään viiden minuutin virheen. Oli siinä kyllä melkoisen koominen tilanne kun Haikosen Ribbentropin kanssa seisoskeltiin minuuttitolkulla metsässä eikä tiedetty yhtään että missä seudulla sitä mahdetaan olla. Siinä sen näkee, muut asiat olivat mielessä eikä silloin suunnistuksesta tule mitään.
Voitonjuhliin kakkosjoukkue paneutui kuitenkin asian vaatimalla vakavuudella tehden parasta mahdollista työtä. Ei siinä selkäkivut vaivanneet totta vieköön! Itse asiassa tanssilattialla tuntui jopa kulkevan pitkästä aikaa, ainakin kohtuullisesti. Jokipoikien voittojuhlista poiketen valmentaja Antti Harju ei kuitenkaan ahdistellut tai kiusannut Karjalaisen urheilutoimittajaa. Mukavat laivamatkat kaiken kaikkiaan.
Mitäs muuta. Niin joo tosiaan, aloitin tänään totuttelujakson uuteen elämääni kuntoilijana. Päätin heti alkuunsa ottaa lepoa kuntoilusta, ulkona kun näyttää olevan kohtuullisen kurja kelikin. Kassellaan nyt sitten miten asiat jatkossa etenevät, voihan olla että syssymmällä pääsen taas kilpailuihin mukaan. Niin kauan kun paranemista ei tapahdu, pysyttelen kuitenkin urheilusta sivussa. Käsittääkseni ihmiset harrastavat kilpaurheilua saadakseen siitä jotain muuta kuin ahdistusta, pettyneisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.
Täytyy katella että tuleeko laiteltua tänne blogin puolelle juttuja. Ehkä jotain tilannekatsauksia jossain vaiheessa.
Nyt mie meen nukkumaan ja vähän kohtuullisen hitaasti.
Näkyy jukossa! Harmillisesti ripari menee päällekkäin ungin, nujun ja ringenin kanssa.
Ja vielä tähän lyhyiden lauseiden juttuun viikon musiikkiesitys eli Herra Ylpön Riisu Siipesi.
Sun ei tarvi enää totella / Sun ei tarvi enää passata /
Sun ei tarvi enää luoda uraa / päntätä oppikirjoista kuraa /
Ota ilo irti elämästä sekoile ja tuhlaa rahaa /
Elä edesvastuuttomasti...tekemättä turhaa pahaa...
Kisan seuraaminen näin kakkosjoukkueesta käsin sai aikaan mitä erilaisimpia fiiliksiä. Eipä olisi mitenkään liioittelua puhua jopa miljoonista pääni sisällä liikkuneista tunnekuohuista. Olisipa ollut mukavaa olla joukkueessa mukana, en voi muuta sanoa. Aika mukavalta se tuntui kuitenkin katsella hyvien kavereiden voittoakin, pystyin siitä kyllä hyvin nauttimaan!
Omasta suorituksesta sen verran että tulipa tehtyä huonoin juoksu varmaan kymmeneen vuoteen. Kakkoselle tein vähintään viiden minuutin virheen. Oli siinä kyllä melkoisen koominen tilanne kun Haikosen Ribbentropin kanssa seisoskeltiin minuuttitolkulla metsässä eikä tiedetty yhtään että missä seudulla sitä mahdetaan olla. Siinä sen näkee, muut asiat olivat mielessä eikä silloin suunnistuksesta tule mitään.
Voitonjuhliin kakkosjoukkue paneutui kuitenkin asian vaatimalla vakavuudella tehden parasta mahdollista työtä. Ei siinä selkäkivut vaivanneet totta vieköön! Itse asiassa tanssilattialla tuntui jopa kulkevan pitkästä aikaa, ainakin kohtuullisesti. Jokipoikien voittojuhlista poiketen valmentaja Antti Harju ei kuitenkaan ahdistellut tai kiusannut Karjalaisen urheilutoimittajaa. Mukavat laivamatkat kaiken kaikkiaan.
Mitäs muuta. Niin joo tosiaan, aloitin tänään totuttelujakson uuteen elämääni kuntoilijana. Päätin heti alkuunsa ottaa lepoa kuntoilusta, ulkona kun näyttää olevan kohtuullisen kurja kelikin. Kassellaan nyt sitten miten asiat jatkossa etenevät, voihan olla että syssymmällä pääsen taas kilpailuihin mukaan. Niin kauan kun paranemista ei tapahdu, pysyttelen kuitenkin urheilusta sivussa. Käsittääkseni ihmiset harrastavat kilpaurheilua saadakseen siitä jotain muuta kuin ahdistusta, pettyneisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.
Täytyy katella että tuleeko laiteltua tänne blogin puolelle juttuja. Ehkä jotain tilannekatsauksia jossain vaiheessa.
Nyt mie meen nukkumaan ja vähän kohtuullisen hitaasti.
Näkyy jukossa! Harmillisesti ripari menee päällekkäin ungin, nujun ja ringenin kanssa.
Ja vielä tähän lyhyiden lauseiden juttuun viikon musiikkiesitys eli Herra Ylpön Riisu Siipesi.
Sun ei tarvi enää totella / Sun ei tarvi enää passata /
Sun ei tarvi enää luoda uraa / päntätä oppikirjoista kuraa /
Ota ilo irti elämästä sekoile ja tuhlaa rahaa /
Elä edesvastuuttomasti...tekemättä turhaa pahaa...
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Kalevan Rastin kakkoskoukkue luottavaisena Tiomilaan
Kalevan Rastin kakkosjoukkueen puolivuotinen valmistautuminen Tiomila-viestiin on tullut päätökseensä. Joukkue on valittu ankarien ja perinpohjaisten karsintojen jälkeen, ja lopulta valmennusjohtaja Antti "Pipo" Harju päätyi seuraavanlaiseen kokoonpanoon.
1. Hannu-Pekka Pukema
2. Mikko Heinonen
3. Kari Varis
4. Simo-Pekka Fincke
5. Timo Mähönen
6. Veli-Matti Lonka
7. Matti Karvonen
8. Akseli Ahtiainen
9. Ari-Pekka Kaivosaari
10. Kalle Rantala
- Joukkue on juuri oikeanlainen sekoitus kokemusta ja nuorta nälkää. Voin kertoa, valinnat eivät suinkaan olleet mutkattomat, lopulta jouduinkin pudottamaan ykkösjoukkueeseen esimerkiksi ranskalaisen Thierry Gueorgioun. Seuramme tasosta kertoo sekin, että saatoimme ottaa Antti Nurmosen matkaanlähteväksi varamieheksi. Antti otti asian tyyneksi, ja jonkunhan se laivamatkakin on hoidettava, kertoi Otaniemestä puheviestinnän kurssilta tavoitettu Harju.
- Arvokisakokemusta joukkueessa riittää. Matti Karvonen juoksi MM-kisoissa jo 1989, Kaivosaari otti PM-viestissä hopeaa 2003, Ahtiainen valmensi Espoon Oilersin salibandyn Suomen mestariksi 2006, Pukema paleltui PM-hiihtosuunnistuksissa 2009, Varis on pitkien hiihtojen Euroopan mestari tältä vuodelta ja Fincke osallistui 2001 PM-kisoihin Haminan terveyskeskuksesta käsin. Lisäksi Heinosen sisko Mari osallistui vuoden 1998 maailmancuppiin, Mähösen sukunimikaima Emmi on erittäin lupaava tulevaisuuden tykki, Lonka kuuluu maankuuluun suunnistusukuun. Rantalan sukunimikaima Maria ei liene esittelyjä kaipaa, Harju jatkoi Dipolin lounaalle ehdittyään.
1. Hannu-Pekka Pukema (Hoube, Puksu, Pukema)
Varma aloittaja. Konetta piisaa, samoin taitoa. Todennäköisesti kärkiletkassa vaihtoon.
2. Mikko Heinonen (Heinonen, Minsa, Heikkonen)
Nostettiin kakkoseen murtuneen käden ansiosta. Tuli toiselta osuudelta keulassa jo 2007, miksei siis tänäkin vuonna?
3. Kari Varis (Karppa, Variskari)
Karppa viihtyy suunnistajien porukoissa ja on Lapponian voitettuaan satsannut täysillä pitkään yöhön. Tälle osuudelle valinta oli vaikea, tarjolla olisi ollut myös Jan Prochazka. Lopulta Jan pudotettiin ykköseen taito- ja kunto-ominaisuuksien vuoksi.
4. Simo-Pekka Fincke (SP)
Pitkään näytti siltä, että mies putoaa ykköseen. Viimeisten viikkojen aikana kävi kuitenkin selväksi, että tämän kokeneen ketun paikka on ilman muuta kakkosessa.
5. Timo Mähönen (Timppis, Tinke, Jouni, Emmi)
Luontaisesti kestävänä ja taitavana miehenä itsestään selvyys tälle viestin kulminaatiopisteosuudelle...
6. Veli-Matti Lonka (Vellu)
Vellu teki tälle kaudelle paluun eli kampäkin. Se paluu ei jättänyt joukkueen johtoa kylmäksi. Mies mahtui kakkoseen vailla turhia spekulaatioita. Nopeuspuolen miehenä lyhyt osuus sopii Vellulle kuin nakutettuna.
7. Matti Karvonen (Masa, Mads Garvin, Kakka-Masa)
1989 MM-kisoissa ykkösellä johtanut Masa on tehnyt vakuuttavaa jälkeä seuran sisäisen harjoituspäiväkirjan sivustoilla. Tunteja on enemmän kuin kellään muulla. Vaikka akilles on melkein poikki niin tämä mies ei kehoa armahda saati kuuntele. Sillä noustiin kakkoseen että heilahti.
8. Akseli Ahtiainen (Aksu, Axu)
Osuudet pitenevät, valaistuvat ja miehet kovenevat. Kalevan Rastin kakkosjoukkueella on onneksi asettaa tälle osuudelle kovan luokan mies, salibandykentiltäkin tuttu Akseli Ahtiainen. Tässä kohtaa annetaan kuvan puhua puolestaan ja jätetään mainitsematta päivänselvät asiat.
9. Ari-Pekka Kaivosaari (AP, Aapsu, Aapeli, Kaivosaari Pekka-Ari)
Kalevan Rastin toiminnanjohtajana AP oli valinnoissa jopa selviö. Kovakuntoisena miehenä turha laittaa yöosuudelle, päiväosuudella saa varmemmin vertaistaan vastusta. Rullaa päkiällä vaihtoon ja sormi pystyssä totta kai.
10. Kalle Rantala (Kalu, Kallendaalen, Randaalen)
Lähimpänä putoamista ykköseen oli tällä kertaa Kalle Rantala. Mies lähti KR:ään hakemaan kehitystä, mutta sitä ei oletettavasti ole tullut aivan toivotulla tavalla. Siksi lähellä putoaminen ykköseen todella oli.
Varamies: Heva
Huolto, support: Nurmonen
1. Hannu-Pekka Pukema
2. Mikko Heinonen
3. Kari Varis
4. Simo-Pekka Fincke
5. Timo Mähönen
6. Veli-Matti Lonka
7. Matti Karvonen
8. Akseli Ahtiainen
9. Ari-Pekka Kaivosaari
10. Kalle Rantala
- Joukkue on juuri oikeanlainen sekoitus kokemusta ja nuorta nälkää. Voin kertoa, valinnat eivät suinkaan olleet mutkattomat, lopulta jouduinkin pudottamaan ykkösjoukkueeseen esimerkiksi ranskalaisen Thierry Gueorgioun. Seuramme tasosta kertoo sekin, että saatoimme ottaa Antti Nurmosen matkaanlähteväksi varamieheksi. Antti otti asian tyyneksi, ja jonkunhan se laivamatkakin on hoidettava, kertoi Otaniemestä puheviestinnän kurssilta tavoitettu Harju.
- Arvokisakokemusta joukkueessa riittää. Matti Karvonen juoksi MM-kisoissa jo 1989, Kaivosaari otti PM-viestissä hopeaa 2003, Ahtiainen valmensi Espoon Oilersin salibandyn Suomen mestariksi 2006, Pukema paleltui PM-hiihtosuunnistuksissa 2009, Varis on pitkien hiihtojen Euroopan mestari tältä vuodelta ja Fincke osallistui 2001 PM-kisoihin Haminan terveyskeskuksesta käsin. Lisäksi Heinosen sisko Mari osallistui vuoden 1998 maailmancuppiin, Mähösen sukunimikaima Emmi on erittäin lupaava tulevaisuuden tykki, Lonka kuuluu maankuuluun suunnistusukuun. Rantalan sukunimikaima Maria ei liene esittelyjä kaipaa, Harju jatkoi Dipolin lounaalle ehdittyään.
1. Hannu-Pekka Pukema (Hoube, Puksu, Pukema)
Varma aloittaja. Konetta piisaa, samoin taitoa. Todennäköisesti kärkiletkassa vaihtoon.
2. Mikko Heinonen (Heinonen, Minsa, Heikkonen)
Nostettiin kakkoseen murtuneen käden ansiosta. Tuli toiselta osuudelta keulassa jo 2007, miksei siis tänäkin vuonna?
3. Kari Varis (Karppa, Variskari)
Karppa viihtyy suunnistajien porukoissa ja on Lapponian voitettuaan satsannut täysillä pitkään yöhön. Tälle osuudelle valinta oli vaikea, tarjolla olisi ollut myös Jan Prochazka. Lopulta Jan pudotettiin ykköseen taito- ja kunto-ominaisuuksien vuoksi.
4. Simo-Pekka Fincke (SP)
Pitkään näytti siltä, että mies putoaa ykköseen. Viimeisten viikkojen aikana kävi kuitenkin selväksi, että tämän kokeneen ketun paikka on ilman muuta kakkosessa.
5. Timo Mähönen (Timppis, Tinke, Jouni, Emmi)
Luontaisesti kestävänä ja taitavana miehenä itsestään selvyys tälle viestin kulminaatiopisteosuudelle...
6. Veli-Matti Lonka (Vellu)
Vellu teki tälle kaudelle paluun eli kampäkin. Se paluu ei jättänyt joukkueen johtoa kylmäksi. Mies mahtui kakkoseen vailla turhia spekulaatioita. Nopeuspuolen miehenä lyhyt osuus sopii Vellulle kuin nakutettuna.
7. Matti Karvonen (Masa, Mads Garvin, Kakka-Masa)
1989 MM-kisoissa ykkösellä johtanut Masa on tehnyt vakuuttavaa jälkeä seuran sisäisen harjoituspäiväkirjan sivustoilla. Tunteja on enemmän kuin kellään muulla. Vaikka akilles on melkein poikki niin tämä mies ei kehoa armahda saati kuuntele. Sillä noustiin kakkoseen että heilahti.
8. Akseli Ahtiainen (Aksu, Axu)
Osuudet pitenevät, valaistuvat ja miehet kovenevat. Kalevan Rastin kakkosjoukkueella on onneksi asettaa tälle osuudelle kovan luokan mies, salibandykentiltäkin tuttu Akseli Ahtiainen. Tässä kohtaa annetaan kuvan puhua puolestaan ja jätetään mainitsematta päivänselvät asiat.
9. Ari-Pekka Kaivosaari (AP, Aapsu, Aapeli, Kaivosaari Pekka-Ari)
Kalevan Rastin toiminnanjohtajana AP oli valinnoissa jopa selviö. Kovakuntoisena miehenä turha laittaa yöosuudelle, päiväosuudella saa varmemmin vertaistaan vastusta. Rullaa päkiällä vaihtoon ja sormi pystyssä totta kai.
10. Kalle Rantala (Kalu, Kallendaalen, Randaalen)
Lähimpänä putoamista ykköseen oli tällä kertaa Kalle Rantala. Mies lähti KR:ään hakemaan kehitystä, mutta sitä ei oletettavasti ole tullut aivan toivotulla tavalla. Siksi lähellä putoaminen ykköseen todella oli.
Varamies: Heva
Huolto, support: Nurmonen
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Olimme ohittaneet pisteen jolta ei ollut paluuta
Tänä viikonloppuna todellisuus oli kohdallani täyttä realismia. Henkisesti ja fyysisesti rappeutuneena matkustin perjantaina kohti Raumaa, kerran jos toisenkin toivoni menettäneenä. Jostain syvältä sisimmästä kumpusi toive, jos kuitenkin? Vielä kerran yritän täysillä. Ja voin kertoa, mie yritin.
Realismista puhuttiin todellisuutena siinä vaiheessa, kun ajattelin juosta lauantain kisaa vain 5.2 kilometriä ja keskeyttää sitten. Ajatuksena oli antaa näyttö Tiomilaan. Tein työtä käskettyä ja suunnistus menikin tällä sektorilla hyvin. Muut juoksivat lähes 18 kilometriä, mie 5 täysillä. Olin 5.2 kilsan kohdilla naustesuunnistuksella 3'30 kahdeksan kiloa laihtunutta Taanilaa jäljessä. Huhhahhei ja pulloa rommi sano Liuhan Jukka 2001. Tuli kuitenkin kerran voitettua tuo kisa, Lakane ol toinen ja Ikonen kolmas. Kohtuullisen paljon on niiden aikojen jälkeen virrannut vettä Pielisjoessa.
No, tästähän saatiin ensiosviitat ettei ukko ole ihan täydessä vedossaan. Kinuamalla sain kuin sainkin kakkosjoukkueen paikan tämän päivän viestiin. Korpelan sanat mielessäni laitoin kaiken peliin! Tumppasin röökin ja annoin palaa. Sama se mikä on tilanne, kykkä nyt letkoissa aina pysytään. Etenkin kun isoja pyssyjä ei paikalla ollut.
Todellisten faktojen valaisemassa maailmassa en pysynyt kenenkään perässä kahden kilometrin jälkeen. Kaikella kunnioituksella kanssakilpailijoita kohtaan, tänään koin urheilu-urani nöyryyttävimmät hetket. Ensi kertaa tuntui siltä että en yksinkertaisesti pääse pois metsästä, reisiin kertyy ja kertyy happoa. On lyötävä apostolin kyytiin kun ei muuta voi. Neljän kilometrin jälkeen en pysynyt enää pystyssä ja lopulta kaatuessani taitoin nilkkani. Siellä sitä Rauman soilla uitettiin jalkaa jäähileiden seassa ja itkua tuherrettiin. Siinä se tältä erää oli, ei pysty enää.
Olen pahoillani.
Realismista puhuttiin todellisuutena siinä vaiheessa, kun ajattelin juosta lauantain kisaa vain 5.2 kilometriä ja keskeyttää sitten. Ajatuksena oli antaa näyttö Tiomilaan. Tein työtä käskettyä ja suunnistus menikin tällä sektorilla hyvin. Muut juoksivat lähes 18 kilometriä, mie 5 täysillä. Olin 5.2 kilsan kohdilla naustesuunnistuksella 3'30 kahdeksan kiloa laihtunutta Taanilaa jäljessä. Huhhahhei ja pulloa rommi sano Liuhan Jukka 2001. Tuli kuitenkin kerran voitettua tuo kisa, Lakane ol toinen ja Ikonen kolmas. Kohtuullisen paljon on niiden aikojen jälkeen virrannut vettä Pielisjoessa.
No, tästähän saatiin ensiosviitat ettei ukko ole ihan täydessä vedossaan. Kinuamalla sain kuin sainkin kakkosjoukkueen paikan tämän päivän viestiin. Korpelan sanat mielessäni laitoin kaiken peliin! Tumppasin röökin ja annoin palaa. Sama se mikä on tilanne, kykkä nyt letkoissa aina pysytään. Etenkin kun isoja pyssyjä ei paikalla ollut.
Todellisten faktojen valaisemassa maailmassa en pysynyt kenenkään perässä kahden kilometrin jälkeen. Kaikella kunnioituksella kanssakilpailijoita kohtaan, tänään koin urheilu-urani nöyryyttävimmät hetket. Ensi kertaa tuntui siltä että en yksinkertaisesti pääse pois metsästä, reisiin kertyy ja kertyy happoa. On lyötävä apostolin kyytiin kun ei muuta voi. Neljän kilometrin jälkeen en pysynyt enää pystyssä ja lopulta kaatuessani taitoin nilkkani. Siellä sitä Rauman soilla uitettiin jalkaa jäähileiden seassa ja itkua tuherrettiin. Siinä se tältä erää oli, ei pysty enää.
Olen pahoillani.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Kielikielitin
Olen elänyt monivivahteista aikaa. Viimeinen viikko on mennyt kaikkinensa suotuisissa merkeissä, tänään on taas otettu askel taaksepäin. Toisin sanoen kipulääkkeet eivät ole tehonneet ja juoksemisesta haaveileminen taitaa olla turhuuksien turhuutta.
Tilanteen eläessä sitä alkaa säätämään tulevaa ohjelmistoa uusiksi. Juuri tulleiden spekulaatioiden mukaan juoksen viikonloppuna vain viestin. Mitäs sitä turhaan katsastamaan kun EM-kisoihin en paikkaa tavoittele. Parempi seurata tilannetta ja yrittää viestissä vakuuttaa Tiomila-valitsijoita. Siitä miilasta on kyllä tullut oikein pakkomielle, ei mittään järkeä tämmösessä.
Olispa kyllä hyvä jos se miila juostais jo tänä viikonloppuna. Loppuis vihdoinkin tää iänikuinen pähkäily. Mitta on tullut täyteen.
9 päivää. Sit vois alkaa harrastamaan vaikka tätä:
Tai tätä:
Tätä:
jatätäjatätäjatätäjatätä
Faktisten tosiasioiden valossa olisi kuitenkin duunattava wörkkiä.
Tilanteen eläessä sitä alkaa säätämään tulevaa ohjelmistoa uusiksi. Juuri tulleiden spekulaatioiden mukaan juoksen viikonloppuna vain viestin. Mitäs sitä turhaan katsastamaan kun EM-kisoihin en paikkaa tavoittele. Parempi seurata tilannetta ja yrittää viestissä vakuuttaa Tiomila-valitsijoita. Siitä miilasta on kyllä tullut oikein pakkomielle, ei mittään järkeä tämmösessä.
Olispa kyllä hyvä jos se miila juostais jo tänä viikonloppuna. Loppuis vihdoinkin tää iänikuinen pähkäily. Mitta on tullut täyteen.
9 päivää. Sit vois alkaa harrastamaan vaikka tätä:
Tai tätä:
Tätä:
jatätäjatätäjatätäjatätä
Faktisten tosiasioiden valossa olisi kuitenkin duunattava wörkkiä.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Medeldistanskaraktär på banan
Heipat siihen niin.
Kävin viikonloppuna katselemassa suunnistuskilpailuita Varsinais-Suomessa. Kovalta näytti poikien kyyti, huhhuh ei mitn saumaa ikinä tuommoseen rankomiseen! Ja jotkut naisetkin meni hirvittävää vauhtia, ovatko asiat olleet aina tällä tolalla?
Meikäläisen seuran miehiltä kisa sujui aika maukkaasti noin niinku kokonaisvaltaisesti. Yliyrittämisen kaunosaariot pysytteli omalla tasollaan ja sehän kannatti tuloslistaa silmällä pitäen. Pikkuhiljaa jokikylän ukkoja nousee kohti terävintä kärkeä ja mikäs siinä noustessa kun kesäkin tulee.
Tulihan sitä itsekin käytyä maaston puolella, perjantaina ja lauantaina monsteri päässä ja tänään ilman. Juokseminen luonnistuu tällä hetkellä kohtuullisesti uusien lääkkeiden ansiosta. Nyt on löydetty semmonen lääkitys jotta ukko on mukavassa flänägänissä jatkuvalla syötöllä eikä kipuja tunnu. Näillä mennään vielä parisen viikkoa ennenku aletaan viettämään uran kaatajaisia.
Toisaalta tänää pitkällä lenkillä tuntu kyllä aika mukavalta. Huono asia sikäli että aloin elättelemään toiveita paremmasta. Ehkä ens viikonloppuna kuitenkin? No, painan lääkitykset minimiin taas parin päivän ajaksi. Opinpahan miekin olemaan.
Parta kasvaa ja niin edelleen.
Kävin viikonloppuna katselemassa suunnistuskilpailuita Varsinais-Suomessa. Kovalta näytti poikien kyyti, huhhuh ei mitn saumaa ikinä tuommoseen rankomiseen! Ja jotkut naisetkin meni hirvittävää vauhtia, ovatko asiat olleet aina tällä tolalla?
Meikäläisen seuran miehiltä kisa sujui aika maukkaasti noin niinku kokonaisvaltaisesti. Yliyrittämisen kaunosaariot pysytteli omalla tasollaan ja sehän kannatti tuloslistaa silmällä pitäen. Pikkuhiljaa jokikylän ukkoja nousee kohti terävintä kärkeä ja mikäs siinä noustessa kun kesäkin tulee.
Tulihan sitä itsekin käytyä maaston puolella, perjantaina ja lauantaina monsteri päässä ja tänään ilman. Juokseminen luonnistuu tällä hetkellä kohtuullisesti uusien lääkkeiden ansiosta. Nyt on löydetty semmonen lääkitys jotta ukko on mukavassa flänägänissä jatkuvalla syötöllä eikä kipuja tunnu. Näillä mennään vielä parisen viikkoa ennenku aletaan viettämään uran kaatajaisia.
Toisaalta tänää pitkällä lenkillä tuntu kyllä aika mukavalta. Huono asia sikäli että aloin elättelemään toiveita paremmasta. Ehkä ens viikonloppuna kuitenkin? No, painan lääkitykset minimiin taas parin päivän ajaksi. Opinpahan miekin olemaan.
Parta kasvaa ja niin edelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
