Lappeen Riennolle

Jesn. Palaan nyt tauolta kun alkaa taas kulkemaan.

Tulokset

Elikkäs käväistiin viime viikonloppuna pyöräsuunnistuksen SM-kisoissa. Lupasin Tuukalle, että näissä kisoissa toimin huoltajana ja kuskin hommissa. Kävi kuitenkin ilmi, että meikäläistä tarvittais pariviestissä toisena kuskina. Aikani harkittuani päätin häpäistä itseni ja suostuin ajamaan. Meininki oli että samapa tuo miten menee. Kuitenkin tiesin että viivalle kun lähetään niin kaikki on pelissä, ei pelkästään aika tarkalleen vaan HYVIN TARKALLEEN.

Maaliskuun alun jälkeen oon ajellu pyörällä ehkä tommosen seittemän kertaa, kaikki viimisen kahen viikon aikana. Maastossa ajoin jonkun verran viime syksynä. Huomasin, että nuorempana opittu taito ei kuitenkaan katoa. Nyt kävin perjantaina ajelemassa pikkusen poluilla ja ajoin myös muutamia kovia pätkiä. Ei varsinaisesti mitn lentoa vaikka ite sanonkin. Ja voin myös paljastaa, etten ole viime viikkoina elellyt ihan älyttömän kurinalaista elämää. Kirjastossa oon nähnyt semmosen opuksen kuin optimaalinen valmennus, siinä ei näy tämmösiä ohjelmia. Sanoisin kuitenkin että nyt kun kisat on kerran tän kauden osalta takanapäin, niin silloin ollaan lomalla ja tehään niitä asioita mitä ei yleensä tehä kun on SM-kisoja ja sen semmosia. Ja sit kun palataan urheiluhommiin niin sit palataan tosimielellä. Se on niin se asia.

Ratkaisevana asiana yllättävänkin hyvään kulkuun pyörän selässä (en kyllä pysyny Tervalan perässä mut suunnistin vähän paremmin) näkisin seuraavat tekijät:

1. Näin tossa kesällä jalkapalloilevaa serkkuani ja se sano että seuraavan kerran kun lähet kisoihin niin et anna yhtään periksi. Veät oksennukseen asti vaikkei kunto riittäiskään. Sie oot kestävyysurheilija. En saanu oksennusta tulemaan mut lähellä oli kun yritin roikkua Tervalan perässä.

2. Onnistunut tankkaus. Vedin puolentoista vuorokauden hiilihydraattipaaston ja sen jälkeen mätin varastot täyteen. Jalat oli voimakkaan oloiset.

Ens tiistaina lähetään Lappiin viikon päiviksi. Kyseessä on ruskaretki ja ohjelma on vapaa. Se sisältänee kuitenkin käppäilyä punahehkuisilla tuntureilla, nuotiokahvia, saunomista, hyvää ruokaa ja juomaa, Loiria. Tulee tekemään niin hyvää että pitäis kieltää koko homma.

Näitä kappaleita kun pitää aina laitella niin nyt on kaksi semmosta hyvää lenkkipiisiä:

Luova, äkkivanha, kaksikymmentäseitsemän. Minustako yhteiskunnan kantava voima? En kykene edes lyömään tajuani kankaalle.

Luova hulluus


Affliction

Ja eikun syömään vaan