Kikkeliskokkelis - mitäs läksit?

Viikonloppu oli ja meni. Sanoisin että kyseessä oli ehdottomasti A-luokan viikonloppu, harrastettiin sekä ruumiinkulttuuria että kulttuuria. Sen verran voin paljastaa että perjantaina tuli suunnistettua melkein 2h eli pisin lenkki sitten heinäkuun Italian leirin. Lauantaina kangasmaastossa suunnistusta kovaa 4*10-13'. Tuntu erittäin pahalta koko ajan mutta niin se pitääkin tuntua, luulen että kahen viikon päästä testijuoksussa voi kulkea jo vähän paremmin. Jetin tietovisaan oli koottu unelmajoukkue ja tulokset ovat taululla: kovassa seurassa kunniakas kolmas sija kertonee kaiken, tietoa on ja paljon. Siitä olikin sitten hyvä siirtyä keikalle joka oli muistaakseni hyvä. Ei siitä sen enempää, menneet ovat menneitä ja tulevat tulevaisuutta. Keskitytään jälkimmäiseen.

Tämän viikon vietän kotipuolessa Haminassa, tai siis Vehkalahdella. Vaikka kunnat ovat yhdistyneet ja nimeksi otettu Hamina niin haminalaiseksi en ala. Puhutaan periaatteellisen tason ratkaisuista. Arvelin että hyvä se on käydä toisinaan näyttäytymässä, etenkin kun jouluna joudun Afrikkaan juoksuhommiin. Tällä viikolla arkipäivisin pitää yrittää juosta ja toisaalta kirjoittaa gradua, leirillä ei sitten tarvi siitä stressata. Vaikka eipä tuosta ole tullut paljon ressailtua muutenkaan, jotenkin on semmonen olo että ei se nyt voi näin helposti mennä. Jossain vaiheessa totuus paljastuu, se on sen ajan totuus se.

Viikonloppuna on sitten Kalevan Rastin ensimmäinen leiri, eli viikonloppu Kolilla. Perjantaina yöharjoitus, lauantaina pitkiä vetoja ja sunnuntaina pitkä maastolenkki. Aika perinteinen treeniohjelmisto siis, ja mitäpä sitä hyvää muuttamaan. Mikäs siinä, ihan hauska lähteä hieman uusiin kuvioihin vaikka samat mulperithan ne siellä vastassa on kuin joka päivä muutenkin. Pientä piristystä muutoin ylen ankiaan syyskeliin.

Saavumme Kouvostoliittoon.