Maanantaina minulla oli harjoitusohjelmassani lepopäivä. Sinä päivänä tein muodon vuoksi hieman kirjoitushommia ja iltapäivän pyhitin valmennettavani Tuukka Turkan harjoitusohjelman suunnittelemiseen. Iltasella kävin hieronnassa. Myöhäisillalla tunsin pientä kurkun karheutta.
Tiistaina heräsin epämiellyttävään tunteeseen. Tarkempien analyysien jälkeen päättelin kyseessä olevan flunssan, jonka pitäisi mennä nopeasti ohi. Pientä harmistumista oli kuitenkin aistittavissa, ja miksei olisi ollut.
Keskiviikkona tilanne jatkui samanlaisena. Sairas olo ja karmea nuha, ei kuitenkaan kuumetta. Torstaina iltapäivällä piti lähteä junaan, mutta kuume nousi sopivasti iltapäivän aikana. Tänään sama kuvio toistui, ja täällä sitä kämpillä nyhjötetään. Hitsi vieköön, nyt pitäisi olla Vierumäellä tonneja kiskomassa. Toisaalta kantapää oli viime viikolla sen verran kipeä että tuskinpa niitä olisin kuitenkaan juossut.
Viidettä lepopäivää siis vietetään eivätkä fiilikset ole mitenkään kaksiset. Sitä olenkin tässä miettinyt. Jos urheilu ei suju niin mielen valtaa synkkyys, se ei ole paras mahdollinen tilanne. Oikeastaan se on huonoin mahdollinen. Pitäisi keksiä joitakin muitakin asioita joista saa mielihyvää, tai ainakin rahaa. Vai pitäisikö sanoa eli rahaa. Sehän tuo mielihyvää loputtomiin. Eipä ole sellaisia etumaastossa, eikä takasektorissakaan. Pitää varmaan alottaa töiden etsiminen, eihän tästä muuten mitään tule. No, parissa päivässä olen taas terve ja elämä alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Kunnes edessä on jälleen joku pieni ja mitätön, mutta sillä hetkellä valtavalta tuntuva vastoinkäyminen. Ohan niistä aina selvitty kunhan on hankalan alun jälkeen saatu kone puksuttamaan.
Meinaa naurattaa kun miettii mitä kaikkea tälläkin viikolla olisin voinut tehdä. En oo tehny kuitenkaan mitään muuta kuin kuunnellu Ylppöä, notkunut koneella ja lukenut kirjaa. Päivän kohokohtana on puolen kilsan kävely koululle syömään. Tänään tulin sieltäkin AP:n kyydillä pois.
Tuli nyt pikkusen tämmönen negatiivissävytteisempi teksti. Se mulle suotakoon, jos on negatiivista asiaa niin sitte on. Mitä sitä kiertelemään. Täytyy nyt toivoa että pääsen huomenna matkaan kohti Portugalia. Siellähän on varmaan ihan mukava juoksennella.
Let me tell you something you already know. The world ain't all sunshine and rainbows. It is a very mean and nasty place and it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it. You, me, or nobody is gonna hit as hard as life. But it ain't how hard you hit; it's about how hard you can get hit, and keep moving forward!
VastaaPoistaThat's how winning is done!!!
Kirjota tosta selästä jotai, ku ei tuo kuva kerro perusjampalle kovin montaa sanaa! Kai se vähä kiero on alhaalta, mutta niin kai meilä kaikilla..
VastaaPoistaSanojahan tuossa ei paljon ole, mutta informaatiota sitäkin enemmän. Liekö julkisuushakuisuutta vai mitä, mutta henkilötunnuksen loppuosan olisin jättänyt julkaisematta.
VastaaPoista