Tämä taistelu hävitään

Bulgariasta on palattu Pohjois-Karjalan hohtaville nietoksille. Tänään kävin Asikaisen kanssa nautiskelemassa Höytiäisen jäällä parin tunnin hiihtelylenkillä ja täytyypä tässä samaan henkoseen todeta että oli oikein nautittavaa puuhaa. Mukava että tänäkin talvena ehdin kertaalleen hiihtää mukavissa olosuhteissa. Jos olisin oikein positiivinen niin tuohon olisi tullut laitettua huutomerkki mutta on hyvä pitää pikkuisen parantamisen varaa aina taskunpohjalla pahimpia aikoja odottelemassa. Jos viikonloppuna kelit suosii niin meikäpoika lähti pilkille! Tai ainakin SM-hiihtoja kyttäämään.

Mitäs siellä Mustanmeren rannalla sitten puuhailtiin...No ihan normaalistihan se meni. Thierry voitti ja mie keskeytin. Ulkkarit paino menemään superkroppineen kolme-neljä kertaa päivässä ja muun ajan ne kyttäs tietokoneitaan. Ja syöminen, se oli kovanluokan touhua se! Pakkohan sitä on vetää navat rutkulleen kun määrät ja tehot ovat aikalailla tappiloissa. Tuli asusteltua Kettusen kämppiksenä ekat neljä päivää, sitte palasin tutun ja turvallisen Nurmosen viereen. No annas kun mie katon, joojoo, Thierry ei katellu karttoja koko aikana juuri lainkaan. Nurmosen kanssa taas kujuiltiin reitit kutkulleen niin että joihinkin karttoihin hinkkaantu aikamoisia holetsekkereitä eli reikiä. Eipähän sitä enää tarvi turhanpäiten karttoja kujuilla jos kerran osaa jo.

Yritin tietysti hieman tiedustella kämppikseltä (ei siis Nurmoselta) että mitenkähän sitä herra tapaa harjoittaa ruumistaan ja mieltään. No, aika kovalta se tuntu. Kuulemma oli viime kesänä painanu Font Romeussa tonnikasisadassa kolmen viikon aikana 90 tuntia treeniä. Ja nyt tammikuussa oli Espanjan hietikoilla tehty sama setti. Kyllä meikäläisestä tuntuu että tuo on mikä tahansa laji huomioon ottaen kovan kaliiberin harjoittelua. Yritä siinä nyt sitten rytmittää vielä...uskallan epäillä että semmonen onnistuu. Mutta, kukin tavallaan ja tiedän kyllä että jos mie kokeilisin niin viikon kuluttua olis ukko aikalailla oikosena. Kahen viikon päästä liikehdintä olis jo varmaan hyvinkin säyseää ja kolmen viikon kuluttua ei muuta kuin hautakiven tilaus kotimaassa käyntiin.

Perinteiseen kevätleiritapaan heruttelen tässä hieman tuloksia leirin kovista harjoituksista. Ei siinä ollut Joensuun miehillä syytä liikoihin kuvitelmiin itsestään. Paikalla oli maailman ehdoton kärki ja vaikka itellä tuntuisi suunnistus ja juoksu kulkevan niin käkättimeenhän siinä tulee niin että rutina vaan käy. Sen verran mukavaksi lasken kuitenkin 2 men relayn suorituksen että selibaatti jatkuu! Hyvä ettei tässä vaiheessa tarvi lähteä moista lupausta rikkomaan, sotkisi vaan kauden kynnyksellä meikäläisen kellontarkan koneiston suhTEELLISEN täydellisesti.

Ja laitetaanpa tähän vielä jonkunnäkönen loppukaneetti ennenku palaan Yrjänän Päiväkirjan pariin.

Tiomila odottelee alle viiden viikon kuluttua. Se on yks ens vuoden tavoitteista ja valmistautuminen on ollut kännissä koko talven. Joukkueen tilanne näyttää tässä vaiheessa ihan hyvältä joten tavoitteet on asettettu varsin koviksi, mikseipä olis. Nythän tässä alkaa olla mukavat ajat edessäpäin, pääsee kisailemaan ja kattelemaan että mikä se kunto sitten kesän mittaan tulee olemaan. Ite oon kyllä varsin tietoinen siitä tosiasiasta eli faktasta että niin kauan kuin selkä kipuilee en juurikaan tätä parempaan kuntoon pääse. Onneks kunto on kuitenkin sen verran kohtuullinen että kisoissa kehtaa käydä. Eikä selkäkään nyt ihan toivoton ole, Bulgariassa kokeiltiin teippausta ja se oli hyvä juttu. Mut ei siitä sen enempää, jauhettu on monet kerrat. Ja kun ei tee virheitä niin en jää edes viimeiseksi. Jatketaan rimpuilua pulskan viikon kuluttua Ruotsissa.

Ja reittejä:



Laitellaanpa niitä tuloksia sittenkin vasta kutkulleen syssymmällä