Neiti Koski ei antanut

Hoidettuani oman osani Poliisien suunnistuskisojen järjestelytehtävistä kokosin kimpsut ja kampsut ja suuntasin ystäväni, valmennettavani ja erätoverini Tuukan autossa kohti Ruunaan kalaisia koskia. Mukana oli myös ex-seurakaverini ja nykyinen kaverini Jonne "JoLe" Lehto. Hänelle povaan menestystä syksyn SM-suunnistuksissa, siksi ohut oli kaverin kaula. Lisäksi jo valmiina mestoilla oli Lieksaan vastikään muuttanut Hannu Airila. Tällä kertaa luontoon mennessämme mukana oli myös viehättäviä naisihmisiä.



Siikakosken partaalle päästyämme ja luvat kännykällä tilattuamme suuntasimme jo kosken partaalle vavat ojossa kuin...kuin...no mitkä nyt vavat ojossa kulkee. Kaivoin pakista vuonna 1995 Riihimäen Erämessuilta ostamani Elo-vaapun, jonka voimakasuintisena arvelin antavan rasvaevällistä hyvinkin voimakkaasti. No, hetikohta ul-vapani taipuikin jo orastavalle kaarelle noin kymmensenttisen ahvenen voimakkaassa otteessa. Ja eipä aikaakaan kun vapa vääntyi miltei kaksinkerroin. Adrenaliinit pamahtivat maksimaatioon välittömästi, siinä ja nyt! Siellä se iso taimen nyt tekee tuttavuutta hyvinkin läheisesti kolmihaarakoukun kanssa ja pojat on kohta NIIN kateellisia vihreydestä ja toisin päin. Iso tumma selkä vaan vilahti kun vonkale lähti vetämään siimaa kelalta jarrun huutaessa kuin Rohaskan keuhkot MM-vistissä. Hyvin pitkällisten taisteluiden jälkeen sain kalan haavietäisyydelle, ja prkl haukihan se oli. Katkas vielä siiman ja vei vaapun mennessään. Tätä pettymystä oli nieltävä nuotion ääressä Brandykuksallisen kera.




Loppuilta menikin siinä sitten eikä kukaan saanut mitään.





Lyhyiden ja kylmien laavu-unien jälkeen ajattelin turauttaa nokipannukahvit. Puhelintietojen valossa Tuukka oli aamutuimaan nostanut alamittaisen lunnontaimenen koskenniskalta. Ei hitto, kalastushimot tärähtivät tappiinsa välittömästi jälleen kerran. Ensin oli kuitenkin siirryttävä maalikylille ja kirkon tuntumaan lounaalle. Paikan nimi oli Lieksan Leipomo ja ruoka kenties parasta koskaan. Jo tunnuslause "Voilla leivottu" kertoi kaiken olennaisen. Kanakeiton kerma ei ollut kevyttä, ei liioin mikään muukaan. Karjalanpiirakat sulivat jo ennen suuhun menoaan ja jälkiruoaksi tarjoiltu marjapiirakka oli niin hyvää että myytäessä piti esittää paperit. Toi ei sopinu tähän muuten yhtään, tuli vaan mieleen Jukoleiri -08 kun Tinski sano viimisen reenin jälkeen "nyt miä meen ja ostan niin ison karkkipussin että kysytää paperit".



No, siitä vielä vesrinkelit ja waskileivät kotiin vietäviksi ja suunnaksi otettiin Neitikoski ja myöhemmin vielä Haapavitja. Tuukka sano että sieltä pitäis varmuudella nousta isoa jalokalaa. Reppu oli täytetty rinkeleiden ja leipien lisäksi suurella saalistoiveikkuudella. Aikamme viskottuamme luovutimme, ei antanu ei. Jonne meni töistä tulleen Hannun kanssa viskomaan suunnistusvetoja johonkin Ryssän rajalle. Myö tultiin häntä kolmantena jalkana Joensuuhun, maalikylän riemuista nauttimaan.

Semmonen reissu se.






Eilen tuli pyörittyä Eliittikisoissa työtehtävissä. Käytännössä olin vaan siellä vippialueella kattomassa kisoja ja sitte lopuksi ajelin sata metriä autolla kun kisasarjan kolme parasta piti viedä palkintojenjakoon. Ei se pahasti rasittanu, hyvin jaksoin sen matkan ajaa. Sen verran kuitenkin kisat painaa että tässä on vasta hiljattain nautittu aamupalaa.

Viiden päivän suruajan jälkeen aloitan huomenna huolellisesti suunnitellun korvaavien harjoitusten jakson, jonka tavoitteena on estää viimesyksyinen täydellinen fyysinen ja henkinen rappeutuminen. Harjoitusmuotoina toimivat suojuoksu ja -kävely, kuntosali, karttakävely taidon kehittämiseksi. Ja kai se on altaaseen taas mentävä prkl. Ja mikäli kivut alkaa lääkityksen myötä hellittää niin juoksua pyritään harjoittamaan.