Elämäni syksy

Niin se on kesä taas kääntynyt ehtoopuolelleen. Ja mikäs on kääntyessä kun lämpöä riittää, jopa niin ettei hikeä enää riitä. Eikä riitäkkään. Ja hikihän on taidetta, kuten vanha sippolalainen sanonta tapaa kertoa.

Kesä on omalta osaltani sujunut hieman erilaisissa merkeissä kuin monet edeltäjänsä, ohjelmassa on näe ollut kaikkea muuta paitsi suunnistuskilpailuita. Muutos on ollut raju. Ja kun elämässä tapahtuu muutoksia, se vaatii reagointia. Yhtä kaikki, pääasia että on hauskaa ja miksei olisi ollut. Parasta koskaan. Onneksi viime kausi loppui jo heinäkuussa niin ei tarvinnu tänä vuonna treenata miten siviilit elää.

Annetaanpa muutamien kuvien kertoa miten vanha suunnistajaihminen täyttää ammottavan aukon elämän suuressa piirakassa, joka on tietenkin kaikkien suositusten mukainen.

Nythän on niin että vierailin tänään reumalääkärillä. Tilanne on selvä

niiltä osin, selkärankareuma mikä selkärankareuma. Ja kyllähän se nyt itelleni oli selvää jo toukokuussa, mieliala painui siitä huolimatta alas.

Aloitan huomenna asiaan kuuluvan lääkityksen, mikä on hyvä asia. Kaukaa viisaana ja synnynnäisesti kilpailuriippuvaisena olin kuitenkin treenannut kipulääkkeillä itseni kohtalaiseen vireeseen ja ajatellut että sitten sulfasalatsiinin avulla isken nivelet uudessa lyönnissä komean spaluun SM-kisoissa. Viimeiset neljä viikkoa sisälsivät juoksua ja suunnistusta jo jonkun verran. Kilometreissä mitattuna 73km, 67km, 72km ja 94km. Akkojen määriä sano Haajan faija mut tähän tilanteeseen ihan hyvin, maha ei enempää kestä. Ja pyöräilyn lopetin 2 viikkoa sitte. Siitä tulikin mieleeni että pyöräilyä ei nykyisin mulle enää suositella, siinä se meni viiminenkin mielekäs liikuntamuoto saatana. Opinpahan olemaan taas.

Ostakaapa joku mun pyörä. Alumiinirunko, hiilikuituhaarukka, shimano 105-osat. Kunto hyvä. Voi tarjota sopivia summia haluammallaan foorumilla.

No, eihän asiat menneet kuten elokuvissa. Lääke eli sulfasalatsiini auttaa vasta noin 2-3 kuukauden päästä jos silloinkaan. Ja kyllähän mie sitä vähän epäilinkin ei siinä sikäli mitään. Pikkusen turhankin optimistisesti olin kuitenkin toivonut pääseväni kisailemaan vielä tänä syksynä, tavoitteena oli jatkaa nautintojen kesää elämän syksyllä. Ei auta, kun se on lauta. Ens kauella. Ohan tähän totuttu prkele.

Mitäs tämä nyt sitte tarkoittaa:
- Ryhti menee kumaraan
- Lääke tuhoaa siittiöt
- Nikamat luutuu toisiinsa kiinni
- Silmät tulehtuu ja vaurioituu
- Sydäntauti tulee
- Munuaiset menee vaihtoon

Tulipa sekava teksti, miehen mukainen


"Juokseminen ei lopu ikinä, elämä loppuu"