Savonia - tie tuskaan

Talven hiihtotavoitteeksi oli määritelty Savonia hiihto. 39 kilsaa luistelutyylillä hyvässä porukassa sopivaa vauhtia - siinä ennakko-odotukset. Mukaan Joensuun miehistä lähtivät myös Taneli Pantsar, Tuukka Turkka ja Mikko Auvinen.

Aamusella mittari osoitti rivakkaa tulipalopakkasta, järjestäjät päättivätkin siirtää lähtöä tunnilla eteenpäin eli klo 13:sta. Matka Kymenlaakson pääkaupungista Kouvostoliitosta Etelä-Savon helmeen eli Kikkeliin sujui mukavissa rupattelumerkeissä. Oltiin Tuukan kanssa otettu oikein emännät matkaan. Tässä vaiheessa tein virheen numero 2. En ottanut geelejä mukaan. Jo kotoa lähtiessäni olin tehnyt virheen numero 1. En ottanut juomavyötä mukaan.



Tanka oli ansiokkaasti voidellut mulle Peltoset. Luisto tuntui verrytellessä ensiluokkaiselta ja kroppa ihan voimakkaalta. Sitten vain sukset lähtöalueelle ja odottelemaan.


Tosihiihtäjät vakavina

Lähtölaukaus pamahti ja ensimmäiset parisataa metriä mentiin tasatyönnöllä. Vanhana tasatyöntäjänä seurailin vain Tuukan pakaroita ja asetuin hänen peesiinsä kun siirryttiin luisteluhommiin.

Muutama kilsa mentiin porukassa ja kärki oli siinä muutamankymmenenmetrin päässä. Tuukka edessä, Auvinen ja Tanka jossain edessäpäin. Kärkiporukkaan alkoi syntyä eroa ja Tuukka nappasi ohituskaistan eli tasatyönnöllä porukasta ohitte Ikolan tyyliin. Itse tein tässä kohtaa virheen numero 3. Jäin siis odottamaan hitaampien taakse hetkeksi.

Ei siinä kauaa odoteltu ja tuuppasin Junkkarin Jussin ohi tasatyönnöllä, vanha tasatyöntäjä kun olen. Eroa Tuukan porukkaan eli ns. kakkosletkaan oli jo melkein sata metriä mutta yritin vetää kovaa. Seuraavat 10 kilsaa hiihdinkin sitten yksin omaa maksimivauhtia (toim. huom. ei kauhean kovaa) ja sain kuin sainkin Auvisen vetämän letkan kiinni. Tuukka sutkutteli siinä porukan keskivaiheilla.


Mie, Auvinen ja Tuukka

Letkassa vauhti oli leppoisaa ja pääsin aika helpolla, ylämäissä tuntui kuitenkin pahalta kuten hiihtokisassa kuuluukin.


Letkassa hymyilyttää

25 kilsan kohilla aloin ymmärtämään mikä oli neljäs ja samalla viimeinen virheeni. Se, että olin ylipäätänsä lähtenyt koko kisaan ja ennen kaikkea luistelutyylillä. Reidet alkoivat puutumaan hyvin voimakkaasti ja näkökentässä alkoi heittämään. En meinannut enää pysyä pystyssä eikä ylämäkeä päässyt kovinkaan helposti ylös. Pysähdyin ja anelin aiemmin pudonneelta Auviselta energiaa, ei löytynyt. Siinä oli vain pakko keskeyttää, ei mitään mahiksia jatkaa.

Kaikesta huolimatta pieni kipinä jäi itämään. Sitten kun mie oon vanha niin alan kiertämään massahiihtoja ja kesäisin juoksen maraa. Tai sitten nostan lohta väylältä ja kurlaan kaljaa kuten Tanka asian ilmaisi kun hänelle tämän suunnitelman esitin.