Spaluu - osa sata

Ei ollut kompassia, karttaa, ei tutkaa
reilusti vedettiin suoraksi mutkaa
velat muuttuivat saataviksi
hirviöt kaunottariksi

Näin oivallisesti se alkaa - 19.3 Kerubi


Talvi etenee ja ukko eikun rumenee. Tsapaino paranee, epätasapaino poistuu mielen ja ruumiin syövereistä. Vielä on toivoa, ja yritystä mennä siitä mistä aita ei ole ihan matalin. Junnukin sanoi, yritä vielä. Ja mie yritän.

Nyt alkaa olla kaksi kolmen viikon oivallista harjoitussettiä valmiina toteutettuna. Enpä olis uskonut vielä joulun aikoihin että tähän tilanteeseen pääsisin. Vähät on vaatimukset nykyisin, olen siis läksyni oppinut. On se vaan uskomatonta ja toisaalta vaarallista miten urheilijaksi tottunut elää urheilun kautta. Kun ei suju, niin mies on maassa. Kun menee kohtalaisesti, niin mieli on kohtalainen. Kun menee hyvin, niin mieli on hyvä. Tämän näkee lounastunnilla päivittäin. Joka ukon naamasta sen pystyy lukemaan suoraan. Miksi?

Miksi ei?

Ensi sunnuntaina lähdetään Portugaliin. Itselleni tuo reissu on ensimmäinen mahdollisuus kahden vuoden aikana alas menneen itseluottamuksen hakemiselle. Se on löydettävä, mikäli meinaa Tiomila-viestissä ykkösjoukkueessa juosta. Kunto on siinä kohtaa toisarvoinen asia. On sekin jännä asia. Joskus VeVessä sitä lähti pitkälle yölle isoja pyssyjä vastaan suhteellisen luottavaisena. Nyt jopa lyhyt väliosuus tuntuu hieman vaikealta.

Seuraava etappi on sitten 19.3 testijuoksu ja huhtikuun Ruotsin leiri. Siitä se rakentuu jos on rakentuakseen.