Kalevan Rastin joukkueet valmistautuivat Jukolan viestiin viime viikonloppuna Haminan seudulla. Siellä olin siis minäkin, täynnä innostuneisuutta kuten arvata saattaa.
Tämän vuoden Jukolaan sisältyy itselläni pieni ekstralataus, juostaanhan tällä kertaa entisillä kotikulmillani. Olen suunnistanut kisamaastossa joitakin kertoja, pääasiassa junnuleireillä ehkäpä joskus 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lisäksi olen käynyt muutaman kerran myös jälkimmäisellä puoliskolla harjoituksen Ravijoen maastossa tekemässä, en kuitenkaan ainakaan kymmeneen vuoteen.
Fiilishän on tässä ollut tietyllä tapaa jopa enemmän odottava kuin yleensä. Sen huomasi myös leirillä, hauska lähteä treenaamaan kotiolosuhteista. Hyvää tulostahan kotikenttäetu ei suunnistuksessa tarjoa koskaan, karttaa on luettava suhteellisen tiheästi jokaisessa maastossa.
Perjantaina ohjelmistossa oli yötreeni Putilovin maastossa. Ensin suunnistettiin jokuu 3-4 kilsaa rauhalliseen tahtiin, sitten kokoonnuttiin ja lähettiin sopivin välimatkoin työntämään täydellä vauhdilla. Itselläni homma ei sujunut laisinkaan, oisinko jääny jonkun 8 minuuttia Hannulle. No, heti kahdelta olin jo kotipuolessa unten mailla suuntaamassa kohti seuraavia haasteita.
Aamulla oli todettava että Putilovi on nyt lähdettävä katsastamaan päivän valossa. Aika moni asia siinä selvisi, taktiikkaa oli muutettava vähemmän agressiiviseen suuntaan.
Illalla juostiin samanlainen treeni kuin perjantaina. Eli ensin pieni pätkä kevyesti ja sitten kokoontumisen jälkeen 4 kilsaa täysillä. Nyt meni jo paremmin, olihan maasto Valkjärvellä toki helmpompaakin. Juoksu sen sijaan oli kohtalaisen niukkaa, ei vaan päässy. Loppukirissä jouduin menettämään voiton Hannulle, eikä ihme kun se mentiin kuulemma kilometrivauhdilla 2'20. Ei semmoseen näillä vuosilla enää taivu. Saatoin käpertyä unten maille heti siinä kahden korvilla sangen tyytyväisin mielin.
Sunnuntaiaamuun heräsin hyvin kieriskellyn yön jälkeen kuin nyt sunnuntaihin voi vaan herätä. Edessä oli 3 reilun kahden kilsan suunnistuspätkää, ja täydellä vauhdilla totta mooses. No mikä ettei, pakko oli matkaan lähteä ettei vaan tippuisi kolmoseen löysään asenteen vuoksi.
Treenissä tapasin myös kuikanohuita päivämiehiä. Oli siinä komea rivistö toinen toistaan rumemmaksi itsensä harjoitelleita miehiä!
Kaksi ensimmäistä pätkää menivät kerrassaan mainiosti. Harjoitus oli tyyppiä A, joka Timo Harjun mukaan tarjoittaa sitä että suunnistus sujuu ja juoksu kulkee. Kerrataanpa tähän vielä kaikki tyypit:
A) Juoksu kulkee ja suunnistus sujuu
B) Juoksu kulkee mutta suunnistus ei suju
C) Juoksu ei kulje mutta suunnistus sujuu
D) Juoksu ei kulje eikä suunnistus suju
Viimeiseen vetoon lähdettäessä valmennusjohtaja Pipo ilmoitti, että nyt mennään yhteislähdöllä. Startissa heti täysi hönkä päälle ja ekan mäen päällä olin toisena. Siinä päätin että jos kaksi ekaa kertoivat todellisen suunnistustasoni, nyt katsotaan sitten peesaamalla fyysinen taso. Yritimme Simon kanssa roikkua Thierryn perässä. Kakkoselle saakka kaikki sujui hyvin, mitä nyt Simo oli siinä kohtaa käynyt kahdella väärällä rastilla. Kolmoselle oli pidempi väli. Siinä alettiin vaan antamaan siimaa, eikä jyrkän alamäen jälkeen Korkergoota näkyny enää (isommilla aukoillakaan). Jatkettiin siinä kohtaa omaa tahtia. Taso oli katsottu.
Nyt lepoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.