Osallistuin viimeinkin sotilaspartiokisaan. Varusmiesaikana taisimme Vähäsen kanssa makailla Tilkassa sillä aikaa, kun kyseinen kisa käytiin, eikä tässä välillä ole kiinnostanut lähteä.
Tällä kertaa oli sopiva sauma lähteä. Mukava porukkahan meitä siellä oli. Mie, Kaivosaari, Leppänen, Auvinen, Turkka, Rantala, Nurmonen, Asikainen ja huoltopäällikkö Airila. Ensimmäisen iskun kommandojoukko teki jo Joensuussa kauppakeskus Metropoliin, jossa täydennettiin virvokevarastoja.
Matka Niinisaloon eteni jouhevasti. Jyväskylässä meinasi käydä köpelösti, kun jäimme vangeiksi paikallisen ravitsemusliikkeen sisään. Järki voitti ja lopulta olimme Niinisalossa.
No, kisahan meni erittäin mukavasti. Ykköspartiolle tuli voitto ja kakkonen jäi niukasti neljännelle sijalle. Itse olin tyytyväinen ammuntavireeseen. Eka ohi mutta kaksi seuraavaa putosi. Kranaatit meni kaikki ohitte.
Paluumatka noudatteli perinteisiä suomalaisia miesmenoja.
Kaiken kaikkiaan oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Ihan hienoa painaa rynkky selässä pitkin metsiä. Siinä kun ryssä sattuu kohille niin se on saatana henki pois.
Tänään Kolilla 29km. Ilman autoa. Motivaatio tässä vaiheessa kautta on kyllä tuon maraprojektin myötä ihan erilainen. Yleensä alkaa olla aika puhki jo, mutta nyt maistuu ihan mukavalta.
Nyt olisi aika saada ensi kauden kuviot selviksi. Pitäisi löytää innokas koutsi, siitä tän nyt pitää lähteä. Yksin ei mihinkään kehitysprojekteihin pidä lähteä, se käy liian rankaksi. Katsotaan mitä tapahtuu.
Minkäslaisella sapluunalla valmistaudut maralle? Jotain täsmäharjoituksia?
VastaaPoistaOikeeta meininkiä tuo sotilaskisa ja varsinkin tosi hyvässä kaveriporukassa ja hyvinhän tuo meni eli vaan pari pummia ammunnassa ja kranaatin nakkelussa...
VastaaPoistaTarkentava kysymys tuosta metsäkohtaamisesta. Kummalta se henki on pois? ;-)
VastaaPoista