maanantai 24. lokakuuta 2011

Jokin on muuttumassa

Halikossa olin saanut vastuulleni ankkuriosuuden. Ankkuriosuus tulee ottaa kunniatehtävänä, ja yleensä kun sitä on tarjottu niin olen haasteeseen tarttunut. Eli lähinnä pikkuviesteissä ja kakkosjoukkueissa.

Olin hieman epävarma iskukykyisyydestä maratonin jälkeen. Tiistaina kävin testaamassa vertailukohtia sisältävällä reitillä, eli AV-maastoradalla Utranharjulla. Juoksin kaksi kierrosta kilpailuvauhdilla ja saatoin todeta kunnon olevan ihan hyvän. Viestiä Pipolle siitä sitten vaan.

Viesti meni KR:n osalta osittain hieman epäonnistuneissa merkeissä. Takkiin tuli eniten toisella osuudella, mikä toki olikin etukäteenkin heikoin lenkkimme. Pääsin kuitenkin matkaan kuudentena 4'38 kärjen jälkeen. Viimeaikainen kilpakumppanini Leo Laakkonen lähti sopimoilleen puolisen minuuttia eteen, eli sopiva selkä saattaisi avoimilla paikoilla ilmestyä näkyviin. Leon kanssa on taitettu peistä ainakin viime vuoden SM-viestissä ja tänä vuonna Kainuussa oltiin samassa letkassa pitkän matkan yhteislähdössä. Ja aikalailla häntäpäässä kumpainenkin. Semmoinen tuntuma on jäänyt, että ollaan aika samantasoisia juoksuvauhdin osalta.

Matka eteni hyvin heti aluvaiheessa. Lexan selkää en nähnyt, kunnes vitoselta lähtiessä mies pamahti vastaan ollen vasta menossa rastille. Siitä alkoi tuttu kahden miehen letkajenkka, sanoisin vetovuorojen mennen aikalailla tasan. Yleisörastilla tajusin, ettei tässä ole kyllä mahdollisuuksia saada edellä meneviä kiinni. Kyse oli ns. perussuunnistuksesta, enkä tohtinut haaveilla suuremmista pummeista edellämenevien taholta.

Loppuvaiheessa eteen tuli hieman pitempi väli, ja otettiin siinä Lekun kanssa hieman eri reitit. Meikäläisellä sattu ilmeisesti tällä kertaa hieman parempi ura alle, ja pääsin pudottelemaan takarinteeseen hieman ennen Pyrinnön miestä. Yksi pysähdys ja tölkkönä lipulle. Sieltä löytyikin yllättäen Paimion Frederik Portin. Leimauspuuhissa näytti olevan, liekö joutunut pienen ketunlenkin kautta rastille tulemaan. Mikäli tällainen humoristinen ilmaisu tässä kohtaa sallitaan.

Frederik edellä kohti seuraavaa ja Spederik sutena perässä. Katse taakse, Leksa oli jäänyt johonkin. Leima ruutuun ja alas tielle. Tiellä Jonnen tarjotessa sankarin viittaa ylle Fredricistä ohitte ja täysillä ylämäkeen. Sinne jäi, selvisin tällä kertaa helpolla.

Mukava juoksu tuli ja tuntui jopa helpolta. Neljäs tila oli nyt se mikä oli otettavissa, juoksivat edellä kuitenkin hyvin. Tervo on kyllä mennyt todella vauhdikkaasti, täytyy olla todella lahjakas.






Lekun kanssa yleisörastilla (Kuva: Ilkka Saarimäki)



Spederik maalissa (Kuva: Ilkka Saarimäki)

Nyt lähdetään kattomaan ensi kevään Tiomila-maastot ja viikonloppuna juostaan Smålandskavlen. Sit mie lepään ja vähän hitaasti.

Tähän tahtiin

3 kommenttia:

  1. Näinhän se meni, voin kertoa että kulku ei itsellä ollut huippua ja meidän vauhti tuntui vähintäänkin pahalta, niinpä manailin että taasko täytyy loppukiri mennä häviämään. Vajaa kilometri ennen maalia juuri ennen sitä takarinnerastia pyöräytin nilkan ja jäin keräilemään itseäni. Se oli helppo ratkaisu siihen väliin.

    -Lekuu

    VastaaPoista
  2. Tervo oli lahjakas varsinkin alkumatkasta. Salmenoja ja Novikov ei edes tajunnut mikä ne ohitti. Yellow Flash.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.