Portugalin reissun loppu meni paremmin kuin alku. Sain treenattua viimeiset viisi päivää hyvin, ja toisessa kisassa tuli ihan positiivista signaalia vireestä. Leirinä ei mikään kovin hyvä, mutta täydellinen katastrofi vältettiin kai...
Kesän kuntoon tuollaisella lyhyellä leirillä ei liene suuren suurta vaikutusta, kyse on enemmänkin suunnistusrutiineiden palauttamisesta. Tervehtymisen jälkeen treeneissä oli hieman navigointivaikeuksia, koska takaraivossa oli pieni ajatus siitä, olenko nyt varmasti terve vai kuvittelenko vain. Siellä ja täällä tuli haeskeltua rasteja, ehkä noin kahta-kolmea rastia per treeni.
Vähitellen suunnistuskin lähti kulkemaan paremmin. Tajusin katsoa kauas ja hakea sillä katseella niitä isoja kohteita. Talviunilla ollut kompassikontrolli toimi myöskin hetki hetkeltä paremmin. Itsehän tapaan varmistaa kompassilla suuntaa jokaisella kartanlukukerralla.
Halusin tehdä hyvän juoksun lauantain pitkän matkan kisassa. Matkaa oli 18,7km ja maasto nopeaa. Hieman toipilas olo yhdistettynä muutaman päivän kovaan harjoitteluun ei tällä kertaa antanut mahdollisuutta hyvään suoritukseen, vaan kisasta tuli lähinnä vk-lenkki pummeilla höystettynä. Tiesin asian jo etukäteen. Olen huomannut, että pystyn monesti aistimaan jo ennen kisaa, onko tulos hyvä vai huono. Asian huomaa yleisolosta, pitää olla tarmokas ja reipas olo, jotta pystyy tekemään hyvän tuloksen. Ennen tärkeitä kisoja onkin pyrittävä saamaan tämä hyvä olo jo hyvissä ajoin.
Keskimatkalla olin matkalla kohti uran parasta juoksua, kunnes ajattelin asiaa. Lopussa tein virhettä 40 sekuntia, ja sijoitus kovatasoisessa kisassa vaihtui yhdeksännestä sijalle 15. Lisäksi tappio Pajuselle harmittaa, kuten aina.
Aikaero kärkeen eli Kurkijokeen on kuitenkin pienempi kuin aikaisemmin. Kai se aina on hyvä merkki.
Tulokset
Seuraavaksi otan kantaa siihen, onko suomalainen suunnistus pudonnut kelkasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.