Halipatsuippa

Eilen järjestettiin Jaamankankaan kankahilla kukkuloilla kuntorastit eli niin sanotut kuntoomit kuten kirottu nykynuoriso sanoo. Päätettiin valmennettavan kanssa lähteä hiomaan MM-kuntoa oikein paikanpäälle. Olen nimittäin kehitellyt pyöräilyssä ennen käyttämättömiä valmennusmenetelmiä. Ruutuvihkoon on rustattu kovien suunnistuksien lisäksi myös loikkasarjoja. Pitää keksiä jotain uutta mikäli haluaa olla paras. Vaikka väkisin. Hyvä treeni siitä totta vieköön tulikin, kartantekijä oli saanu kyllä kohteet aika tarkalleen kartalleen. Ohjeeksi olin antanu että veä oksennukseen asti, oot prkl kestävyysurheilija. Melkein se veti eikä jaksanu edes loppuveryttelyä tehdä! Hähää, sainpas huijattua.

Seuraava aihe. Viikonloppu on jälleen tullut eteen. Onkin mukava taas rentoutua hieman ressaavan työviikon jälkeen, aiai, lähtiskö perheen kanssa mökille vai tekiskö pihatöitä. Uistelemaankin olis kiva mennä. Tai johonkin pikkukansallisiin pitämään yllä alati rapistuvaa kuntoa. Mahollisesti vois järjestää tuttaville ja työkavereille viehättävät puutarhajuhlat nyt kun tuli rakennettua toi uus patiokin ja siihen Prismasta se suurin kaasugrilli.

Lähen tästä pyörää sotkemaan kun on kaheltatoista tuo selänhoito. Kuuntelen tämän musiikkikappaleen luultavasti useita kertoja, siksi hyvä se on. Jos ei tuo poppaukko saa mitään aikaan niin lopetan kaiken.
Kaiken?
Kaiken.