Kirjoitus Kölivuoriston juurelta. Ukkokölin ja Akkakölin tuntumasta.

Liian kovat oli tavoitteet. Ei tuu toteutumaan nimittäin. Mielen on vallannut haikeus, kaikki tän kesän jutut on nyt ohi. Sitä kun yrittää tuota urheilua harrastella ja tavotella paikkoja kisoihin sillä koneella mikä itelle on suotu niin sitte kun ne kisat on ohi niin ei tiiä mitä tekis. Italian leiri oli pitkään mielessä, samoin MM-katastelut ja Ilosaarirock totta kai. Sen jälkeen ei mitn.

Täytyy nyt treenailla tässä kun on leirikin meneillään. Mut ongelma on siinä että ei ole poltetta. Ei huvita. Miten sen sanois? Onhan ne SM-kisat siellä ja jos viestijoukkueeseen pääsee niin mitali on täysin mahdollinen.

Nyt on lähettävä liikkeelle kämpän hommaamisesta. Huono se on ihmisen taivasalla syksyä viettää. Toinen asia on kouluasiat. Tässä alkaa olla vanha mies ja sen suhteen on syytä nyt terästäytyä. Tuo meni nyt kyllä hieman paksuksi. Kolmantena mainittakoon selän kuntoon saattaminen. Tänää aamulenkillä en pystyny juoksemaan alamäkiä. Toimiin on ryhdytty, katellaan mitä noi selkäekspertit saa aikaan. Orastavat iskiasvaivat sais jo loppua.

Neljäntenä mainitsen vielä tän päivän eliittikisat ja sen jälkeisen After Gameksen. Siellä esiintyy Stella ja AIKA TARKALLEEN meikäpoika menee sen kattomaan.

Hitto mitä uikutusta. Sillon kun mie olin nuori ni ei valitettu pikkuasioista. Ryläyksen maastossakin juostiin kuutta minuuttia/km ja kaikki välit mentiin viivaa pitkin. Kouluunkin mentiin viivaa pitkin kesät talvet. Nyt tämä pleisteissönsukupolvi iiärsee-kalleerioinen ja fasepuukkeineen on saaturi saanu miutkin pehmitettyä. KIITOS NURMONEN KIITOS!

Mitenköhän se Osaman leikkileiri Piirosen luona mahtaa sujua?