keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Eräs kaunis päivä kaikki käy kuin tanssi päällä ruusujen

Olen käynyt juoksemassa. Kaiken kaikkiaan seitsemän ja puoli viikkoa tuli taukoa. Miltä juoksu tuntuu tuollaisen tauon jälkeen? Se tuntuu siltä ettei ikinä olisi juossut metriäkään. Köpöttelin sellaista seitsemän minuutin kilometrivauhtia ja olo lenkin jälkeen oli kuin kovan treenin jälkeen. Eikä tämä ole liioittelua. Aika nopeasti näköjään esim. kimmoisuus katoaa.

Vähät siitä. Olo oli kaikkea muuta kuin onneton. Fiilis pamahti tappiinsa kuin Tuukan lantio konsanaan. Siis juostessa. Ja mikä parhautta lantion seudun kivut pysyttelivät minimissä. Tuntuu siis että OMT-fysioterapian SI-niksauttelut ovat tehonneet. Ens viikolla menen sinne taas,kassellaan mikä on situaatio silloin.

Ei tässä nyt passaa kuitenkaan liikaa innostua. Maltti on pakko olla mukana. Suunnittelin että lokakuussa totuttelisin juoksunomaisiin liikkeisiin ja marraskuun alussa sitä sitten olis valmiina täyteen tohinaan. Joo,viikonloppu alkaa olla taas lähituntumassa ja sekös miehen mieltä lämmittää. Se on muuten tämän hieman pitkähköksi venähtäneen ylimenokauden AIKA TARKALLEEN viiminen hetki. Parasta tässä kaikessa on se ettei tarvi mihinkään lokakuun ruotsinreissuille lähteä. Jonkun se on pidettävä leiriä pystyssä Joensuun päässäkin.

4 kommenttia:

  1. Jätkä siis alkaa taas koikkelehtii! Siitähän se on jällee hekumallista viritellä ittesä täyteen lyöntiin odottaen seuraavaa isoo loukkaantumista, joka tulee ennen kauden tärkeimpiä startteja.Sit voikin taas keitota.Näinhän tää menee itelläki,meikäl tosin juoksulenkit antaa viel hetken oottaa. Mut ei anneta periks.Löytyy niit lajei vammasilleki. 10 vuoden pääst ollaan perkeleen kovia pyörätuoliyösuunnistus-sprintissä.
    -mylly

    VastaaPoista
  2. No kyl siitä on koikkelehtimiset kaukana, kimmoisuus ei riitä semmoseen. Tänää hyydyin 17min kohilla ja meinas tulla itku. Onneks nyt koittaa lepoviikonloppu. Niinku puhelimessa todettiin niin myö ollaan kahen vuoden sisään ihmisraunioita. Periksi ei anneta. Kaakon miehet ei anna ikinä!

    VastaaPoista
  3. 17 min on kova, jos vedit juoksemal. Veivasin eile päiväkodille ja takas yht. 900m kepeillä. Viimiset 100m räkä poskella.Nukahin välittömästi 2 tunnix, tunti jalkeilla ja +10h yöunet niskaa.Pitää kans levätä pari päivää. Mut mitä syvempi monttu, sitä rajumpi nousukulma. Kaakon pojat osaa nää hommat: tää kun o tehty satoja kertoja aikasemminki.
    -m

    VastaaPoista
  4. Lannistumatonkaan ei anna koskaan periksi:
    www.youtube.com/watch?v=WKYD-cDd_Gs

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.