Jere & JetSetters

Laskeskelin että tässä on tullut käytyä kouluja semmonen 20 vuotta. Luulisi kyllä vähemmänkin riittävän. Periaatteessa se tietomäärä mikä meikäläisen päähän on tässä ajassa mennyt olisi mahdollista oppia jopa viikossa mikäli joku sen selkeästi sanoisi. Ja siinä ajassa tulisi paljon uuttakin asiaa. Sehän olis periaatteessa aika hyvä systeemi. Ensin 20 vuottaa lomalla ja sitte viikon intensiivikurssi. Ei muuta ku todistus kouraan ja ukko sopiviin työtehtäviin.

Seurailin ystäväni Nurmosen kanssa lauantaina SM-keskimatkaa. Käytössä olivat online-palvelut kaikilla sektoreilla ja kovilla tehoilla. Oli oikeastaan ihan hyvä seurata GPS-viivoja. Siinä sitä taas kerran näki etä suunnistus se on mikä ratkaisee. Tarjolla oli meheviä koukkuja. Itteä lämmitti kolme tapausta:
1. AM otti ekan kultamitalin yleisten naisten sarjassa. Ja GPS-viivan perusteella siinä suorituksessa ei hyvin montaa virhettä ollu.
2. Pajusen poika juoksi kuudennelle sijalle. Mies on seilannut ylikuntoisena syvissä vesissä pitkin vuotta mutta nyt nassahti ja Toni Niemisen sanoin "kiva nähdä että Pajusen pojalla kulkee, tästä on Pajusen pojan hyvä lähteä ensi kauteen".
3. Tinski saalisti kahdeksannen sijan. On sekin lenkillä käyny.

Sunnuntain viestissä toimin maastopartiossa ystäväni Jan Haaskan kanssa. Vastuullamme oli online-rasti. Siinä niitä juoksijoita kävi ja homma tuntu rullailevan hyvin. Kun kolmannen osuuden kärki oli jo ohittanut meien rastin niin saimme soiton kilpailukeskuksesta ettei rastilta tule leimaustietoja. Asiaa hetken aikaa tutkittuamme havaitsimme ettei kännykästä lähtevä johto ole missään kiinni. Sen johdon kun kiinnitti niin johan alkoi tietoa menemään.

Onkohan Haaska vielä hengissä. Kaveri keräili maastosta sieniä ja meinas laittaa niistä itelleen illallisen. Sano vaan "Unfortunately I don't recognize these mushrooms". Oppipahan olemaan. Haaskan juttu

Flunssan se lykkäs. Nyt. Tässä ja nyt.