Hirveesti tykkään

Moikat siihen.

Kolmas viikko on nähnyt sarastuksen. Viikon ohjelma on mielenkiintoinen, sillä avaan juoksukauden Pretorian uudenvuodenjuoksussa. Matkaa on kuuleman mukaan legendaariset 10 kilometriä, kuumuutta riittävästi ja vastustajia 1600. Olen kuin irti pääsemätön ratsu, puren kuolaimia niin että hampaat lähtee. Huomenna menen ruohoradalle hakemaan viimeiset herkkyydet ja katso, olen valmis alittamaan 37 minuutin haamurajan. Ruohorata onkin tällä hetkellä sopivassa kunnossa meille suunnistajille, kasvusto muistuttaa kaikessa pituudessaan heinäpeltoa ja alusta taas muhkuraisuudessaan perunapeltoa. Ai että siin on hyvä rullata.

Tällä viikolla Dullstroom alkaa täyttyä urheilijoista. Torstaina saapuu kolme suomalaista juoksijaa, mukanaan Joensuun suuret ravurit Keskisalo&Räsänen. Huhujen mukaan nämä sudenlaihoiksi itsensä juosseet miehet eivät ole ottaneet montaakaan kävelyaskelta viimeeksi kuluneiden vuosien aikana. Samana päivänä saapuu reilun kymmenen hengen porukka suunnistajia, kyseessä on sekalainen seurakunta sveitsiläisiä, ruotsalaisia ja norjalaisia. Tuskin heidän kanssaan tulee paljon keskusteltua. Korkeintaan luon jääkylmiä katseita.

Eilen koin hienon hetken. Edellisenä päivänä saapunut Mats Haldin sanoi pitkän lenkin loppuvaiheessa ettei jaksa enää! Harvinaista herkkua, itselläni tuntui nimittäin koko ajan paremmalta ja paremmalta. Pitää nyt nauttia ennen kuin tuo suunnistusmaailman Arnold Schwarzenegger (kirjoitusasu saattaa olla väärä) sopeutuu korkeaan ilmanalaan.

Kiitti hei, riitti sei!