72% vihaa

Olin viime viikonloppuna avlmentajan (eli av-valmentajan, tapahtui näppäilyvirhe) ominaisuudessa Ankkurikellarilla. Torstaina läksin maastoon katselemaan ja kuvailemaan. Kävellessä loivaan mäkeen syke 145 ja tasaisella hölkätessä 160-165. Jotain oli selvästi pielessä, MYKO se siellä elimistössä jylläili menemään.

Illalla otin puhelun Iirolle ja perjantaina kävin heti aamusta Salon apteeksista uudet pöpönnujertajatabletit. Lauantaina herätessä olotilassa oli tapahtunut huomattava muutos, tällaista oloa en ollutkaan kokenut viiteen viikkoon. Jo samaisena päivänä suunnnistin kahdesti. Hipheihurraa, alkaisko MYKO väistymään sittenkin?

Sunnuntaina ohjelmassa oli Ankkurirastit. Piti mennä vaan tekemään kevyttä treeniä, mutta olin niin innoissani että homma karkasi käsistä melkeinpä heti ensimetreillä. En juossut täysillä ja ylämäkiin hiljensin tarkoituksella. Menin kuitenkin mukavaa matkavauhtia, eikä minkään sortin hyytymistä tullut. Sykemittaria piti vilkuilla jatkuvasti, jotenkin oli kuitenkin pelko kun oli ollut niitä rintakipuja. Hengissä kuitenkin selvittiin. Suunnistushan sujui liki täydellisesti, ekaa perhosta lukuun ottamatta tein omaa työtä. Kompassikontrolli oli kunnossa, rastinottoon oli aina kohteet ja niin edelleen.

Perhoset kierrettyäni läksin juoksentelemaan kohti maalia ja tiellä näin Tuomas Mattilan, Trondheim, selän noin 50 metriä edellä. Arvelin että varmaan ihan mukava sija tästä tulee. Toiseksi sijoituinkin, ihan hyvä taustaan nähden.

Terveydentilassa ei ole takapakkeja näkynyt ja tällä viikolla olen juossut pk-lenkkejä päivittäin. Viikonloppuun lähden 72 prosenttisella vihan tunteella. Puran kaiken sen turhautumisen ulos, ja katson missä kohtaa nimi tuloslistalla on. Finnspringiin en ole ilmoittautunut, mutta sen hoidan tänään jälki-ilmoittautumisen muodossa. Sarja H21A1, sama missä Hernelahti ja Martomaakin kilpailevat. Varokaa ukot, yritän olla kantona kaskessa Tiomila-joukkuetta valittaessa. Savotta on kova, mutta sama se. Pääasia että terveys alkaa olla kohdillaan.