Mielenkiintoisia aikoja on jälleen kerran eletty, kuten aina. Nyt on kolme viikkoa siitä kun tulin kipeäksi. Flunssaolo loppui noin viikko sitten mutta joku kropassa on mättäny, ainakin tähän saakka.
Mykoplasma tsekattiin heti ensi alkuun, koska niin halusin. Ja kuten arvattavaa oli, mykoplasmaa ne tarjoaa. Sitähän on nyt kai suunnilleen joka toisella ihmisellä. Päätinkin tässä muutama päivä sitten etten anna semmosten testien pilata mitään, vaan alan treenaamaan taas heti kun siltä tuntuu. Sano arvot mitä tahansa. Ei kai siinä nyt voi pahempaa seurata kuin kuolema. Ja sen kanssa pystyy kyllä elämään.
Lääkäri oli sitä mieltä että Ruotsin leiri pitää jättää väliin. Ja se ratkaisu olikin helppo, ei siinä olotilassa mitään olis pystyny tekemään kuitenkaan. Siellä ne ukot on painanu yötestiä ja muuta kivaa.
Kyllähän sitä nyt taas on mieltä ja ruumista koeteltu. Ja jotenkin tuntuu että samat ukot siirtyy aina tässä vaiheessa sivuun. Eli mie ja Nurmonen. Mut ollaan nyt päätetty (mun toimesta tällä kirjoituksella) että raijataan ittemme semmoseen kuosiin ettei tarvi toiste seurata sivusta kun Thierry tulee miilan loppusuoraa seppele kaulassa. Sen verran se keljuttaa, kuten viime vuonna huomattiin. Kyl siin ol poski märkän.
Eli lähden kauteen seuraavin tavoittein:
1. Tiomilan voitto
Tässä on kaksi kohtaa, mitkä pitää selvittää.
- pitää päästä joukkueeseen
- pitää päästä kisoihin missä ne näytöt annetaan
2. Henkilökohtaiset tavoitteet toukokuusta eteenpäin
Kävin tossa elokuvissa ja kun tulin ulos niin satoi vettä. Päätin siltä seisomalta lähteä juoksulenkille. Tuntui kivalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.