En tiiä osanko - nyt tiedän että en

Eilen kävin Lohjalla sprintin MM-katsastuksissa. Matkustelut hoidettiin tiistaina ja keskiviikkona oli sitten edessä perin raukea aamu. Käytiin Metsälän pojan kanssa juoksemassa 5 kilsaa ja päälle vedettiin JaMMut ihan Jonnena. Fiilis oli hyvä, jotakin kuitenkin puuttui. Olo oli henkisesti liian kypsä, Jukolan ja Kainuun hyvien juoksujen jälkeen ei oikein hotsittanut koko touhu. Etenkin kun sprinttiin satsailen kaikkein vähiten.

Hyvien verkkojen (1h) jälkeen siirryin parkkihallista torille patsastelemaan. Yleisöä näytti olevan mukavasti paikalla, mukavaahan se on joskus juosta kun ihmisiä on kannustamassa. Mielessä pyörivät Böken sanat "teeppä siisti juoksu" ja Pipon keväiset "juoksisit siekin joskus hyvin". Sen jälkeen aloin muuten juoksemaan hyvin.

Heti ykköselle mennessä hiukset harmaantuivat, sain kartan oikeinpäin mutta en meinannut löytää ykkösrastia sitten millään. Nän ollen kakkoselle oli otettava reilu kierto jotta saisin homman hanskaan. Kakkoselta lähtiessä en tajunnut lyhyempää reittiä, ja muurin ylityskin mietitytti. Kiersin siis koko hoidon, samoin kuin kutoselle tullessa. Vieläkään en tiedä olisiko siitä saanut mennä yli? Sanokaapa joku se.

Neloselle kiersin oikealta, se oli kai ihan hyvä. Hämäännnyin kuitenkin mäen päällä olevista teltoista ja jouduin liikaa oikealle, tappiota tällä välillä 19 sekuntia! Nelosella olin siis kärjestä 27 sekuntia. Peli ohi näiltä osin. Vitoselle kellotin nopeimman ajan. Sitten tein vielä väärät reitinvalinnat kutoselle, seiskalle ja kasille. Kolmelletoista luin vahingossa seuraavan rastin määritteen ja tulkitsin rastin olevan muurin ulkokulmassa. Kurkkasin alas ja siellähän se oli toisella puolella. Yleisön riemuksi totesin "vittu", ja läksin kiertämään taloa. Tietenkin väärältä puolelta eli oikealta.

Loppu meni hyvin ja väliaikojen perusteella juoksin hyvää vauhtia. Aika sama tuon alun jälkeen.

Kärkeen tuli eroa vain 37 sekuntia, mikä tuntuu uskomattoman pieneltä erolta tällaisella juoksulla. Luultavasti kukaan ei siis ole tehnyt hyvää juoksua.

Kuhmon ja Lohjan jälkeen on taas ollut sellainen olo että alan Topiksi. Sprintin jälkeen on melkein aina huono filis, johtuen siitä että en sitä osaa. Sprintti on mun mielestä paljon vaikeampaa kuin metsäsuunnistus, ihan reilusti jopa. Kehittyminen tässä lajissa vaatisi erilaista asennetta, pitäisi pystyä tekemään nöyrästi töitä ja löytää halu miettiä tekniikka. Sellaista halua ei oikein löydy ja tässä on sitten tulos.

Ehkä voisin näin kolmenkympin kunniaksi lopettaa sprintit liian vaikeina tälle päälle. Tai sitten jatkan samaan malliin ja käyn SM-kisoissa ja Huippuliigoissa sijoittumassa sijoille 10-20. Saa nähdä, se on ensi vuoden asia.

Jännä homma miten paljon alkoi illan mittaan harmittaa oma huonous. En tavoitellut paikkaa MM-kisoihin tai menestystä Huippuliigan kokonaispisteissä. Eilen ei siis ollut kovin suuria panoksia pelissä. Silti ottaa päähän olla huono, sitä on vaikea hyväksyä.

Onneksi tässä on edeltävinä viikkoina tullut kovan luokan onnistumisia. Niillä mennään kohti syksyä.

Muutama kysely on tullut miksi en lähde Ranskaan MM-katsastuksiin. Vastaan siihen nyt tässä. Talvella oli pitkään epäselvää pystynkö enää jatkamaan urheilua ollenkaan. Ilmassa oli epävarmuutta ja huonoa harjoittelua. Silloin ajattelin olevani tyytyväinen jos vielä pääsen joskus kisoihin. Sitten tuli vielä se Myko ja kevät meni täysin penkin alle. Vaikka olenkin viime aikoina päässyt hyvään kuntoon niin on ollut vaikea asettaa kovin korkeita tavoitteita. En myöskään usko että MM-kisoihin olisi mahdollisuuksia, se vaatisi varmasti katsastusvoittoa ja sitä ei varmasti tulisi. En ole käynyt koskaan Ranskassa, en tykkää rymytä kivikossa, enkä yksinkertaisesti ole riittävän hyvä. Voisihan sitä haaveilla tuurivoitosta oikein erikoisen kisan kohdalle sattuessa. Tuskin olisin kuitenkaan se jolla tuuri käy. Ja olisko se hauska mennä MM-kisoihin ja karsiutua siellä heti kättelyssä finaalista? Jos MM-tasolle haluaa niin se on pidempi projekti, mikä tähtää menestykseen itse kisoissa eikä pelkästään kisoihin pääsyyn.

Ensi viikolla alkaa valmistauminen syksyn SM-pitkälle ja viestiin. Lokakuussa katselen sitten tulokset ja mietin otanko Sveitsin ja Vuokatin kisat tähtäimeen vai jatkanko hyvänä kansallisen tason suunnistajana, joka hyvässä kunnossa pystyy haastamaan maajoukkuemiehet (kuten nyt Jukola ja Kainuu).

Nyt minulla ei ole motivaatio. Ens viikko sit aloitan.