Viikon kipujen jälkeen, keskiviikkona 4.4 sain molempiin SI-niveliin kortisoonipiikin. Siitä tuli taas lepopäivä, ja korpesi armottomasti. Seuraavana päivänä ajelin Helsinkiin, ja illalla sitten testauslenkki seuraavan päivän kisaa varten. Lenkki Seurasaareen oli erinomainen, ei juurikaan kipuja, ja juoksukin tuntui kulkevan pakollisen kevennyksen myötä.
Billnäsin keskimatka käytiin lumen takia yhteislähtönä. Tähän kisaan ei olisi pitänyt lähteä lainkaan, siksi kovat kivut iskivät kisan jälkeen. Reumakivuille parasta lääkettä ovat perinteisesti olleet juuri +1 astetta celsiusta, räntäsade, kunnon lumihanki ja niin edelleen. Itse kisa meni letkassa juostessa. Välillä olin jo jäänyt jonkun puoli minuuttia, mutta sain kärjen vielä kiinni. Tokavikalle otin tievalinnan, ja se oli hitaampi. Täytyy tosin myöntää, ettei lumihangessa juoksu ole minun parhaimpia ominaisuuksia.
Lauantaina ja sunnuntaina pystyin kuin ihmeen kaupalla tekemään yhden suunnistustreenin kumpanakin päivänä. Lieneekö vanha kunnon ibuprofeeni ollut sitten asialla? Iltalenkkiä en edes harkinnut, koska selkää on turha ylimääräisiä rasittaa. Nämä kaksi treeniä ovatkin sitten ne, joilla reilun viikon kuluttua katsastusten viivalla seison. Pitää varmaan kysellä valmentajalta joku hyvä neuvo, miten saan kaivettua riittävän itseluottamuksen tehdä hyvä suoritus...
Pääsiäismaanantaina kisailin Rauman piirikunnallisissa. Selkä oli kohtalaisessa kuosissa, ei voi sanoa että se olisi haitannut juoksua. Hapuilin suunnistuksen kanssa liikaa, samoin metsässä juoksu tuntui olevan alkutekijöissään. Vedin ns. hapenotolla, rentoutta en saanut aikaiseksi ollenkaan. Meilläpäin on tapana aina spekuloida mihin Thierry ja muut vahvistukset olisivat juosseet. Tässä veikkaus:
Thierry 1.01.35
Fabian 1.02.50
Philippe 1.03.10
Rohaska 1.04.05
Kikolov 1.04.15
Chromy 1.05.00
Joku saattoi unohtua, mistä näitä muistaa. No kuitenkin, tässä tulokset kyseisestä kisasta: Tulokset
Suomeksi sanottuna: vielä on parannettava sekä suunnistusta, että juoksua. Seuraavan kuukauden tavoitteena on tulla isäksi, päästä mukaan katsastuskisoihin ja sitä kautta EM-kisoihin sekä Tiomilan ykköseen, juosta em. kisoissa hyvin. Yksi toteutuu itsestä riippumatta, muut ovat sitten omassa hallussa.
Tähän loppuun haluaisin hieman opastaa nuorempaa polvea. Älkää koskaan, siis koskaan, aliarvioiko Petri Saarta suunnistajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.