Tulokset taululla, pulinat pois

Kelataanpa elämän tallentavaa digipoksia hieman taaksepäin.  Oletetaan, että elän satavuotiaaksi, eli laitetaan kohtaan 30,33 %. Viimeksi kun kirjoittelin, niin takana taisivat olla kevään ekat kisat, ja mies täynnä odotusta. Edessä olivat EM-katsastukset ja synnytyskin siellä mielessä siinteli.

Tässä pieni kertaus keväästä ranskalaisin viivoin ja tyylein

•         Eka katsastus eli Silja-rastit jäivät väliin, olin niihin aikoihin seitsemän päivää levossa flunssan takia.     Kisat seurasin internetistä Teron ja Liukkosen kanssa sosiaalisessa mediassa tsättäillen.
•       Torstaina 26.4.2012 klo 21:50 meni lapsivesi ja tyttö oli kourassa seuraavana aamuna klo 08:16. Olihan siinä iskälläkin melkoinen yö. Pikkusen meinasi silmäkulma kostua kun oma tytär lopulta syöksähti ulos. En lähde tässä nyt sen tarkempia yksityiskohtia kertomaan.
•      Perjantaina illalla tulin laitokselta kotiin nukkumaan. 41 tunnin valvomisen jälkeen oli selvää, ettei seuraavana päivänä tämä mies starttaisi EM-katsastukseen.  Etenkään Sipoossa. Tässä kohtaa kritisoin suunnistuskilpailujen sijaintia, hirmuisen pitkä matka tuntuu olevan melkeinpä kaikkiin.
•             Lauantaina tuli mieleen, että josko lähtisin sunnuntain viestiin. Kolmatta perättäistä Tiomilaa en missään tapauksessa halunnut juosta kakkosjoukkueessa. Matu näytti vihreää valoa, ja Pipo tarjosi toisen osuuden. Myöhään illalla ajoin Haminaan parantaen reittiennätystä 28 minuuttia.
•            Nurtsi tarjosi paikan, ja minä sen käytin. Maalissa Pipo antoi toisen osuuden kilpailunumeron kouraan. Ajoin suorinta reittiä vauvaa katsomaan. Ja äitiä
•           Tiomilassa juoksin sen mitä vaadittiin, pikkuriskillä tosin. Oltiin kolmansia.
•           Eukkorasteilla voitto ennen Nurmosta.
•           Sotkuman hölkässä toinen sija Yrjö Pesosen (48v 55 päivää) jälkeen.
•           KR:n kansallisissa voitto ennen Timo Mähöstä
•           SM-erikoispitkiltä hopea Mikko Patanan jälkeen.

Erikoispitkille lähdin hakemaan sitä ensimmäistä yleisen sarjan sm-mitalia. Osanottajalistalta puuttuivat erilaisissa maajoukkioissa juoksevat kaverit. Toisaalta tiesin tarkkaan edellisten vuosien tulokset, ja mukana oli moni juuri tältä matkalta mitalin ottanut kaveri. Muukkonen nyt tietenkin ykkösenä, mutta myös Parjanne, Portin, Huttunen, Parkkinen, Henri Taanila. Myös Suna oli merkitty mies.

Valmistavana treeninä olin juossut läpi talven sunnuntaisin 30 kilsaa. Parin viime viikon aikana juoksin vielä äitienpäivänä Kolilla reilun 3h, ja kisaviikon tiistaina kiertelin Karpan ja Hyvös-Samulin kanssa Kaltimon kierron. Eli rankkaa profiilia useine vaarojen valloituksineen. 

Itse kisa sujui kuin tanssien ensimmäiset noin 1,5 tuntia. Muukkonen oli väliaikahuutaja Heinin mukaan 40 sekuntia edellä, ja takana Huttunen, Suna ja Isokoski. En paljon taakse katsellut, mutta vedin letkaa, ja ainakin luulen että olin jopa pääsemässä karkuun.  Olo oli vahva, ja kutistunut ero Muukkoseen antoi uskoa jopa kultamitalista.

Seuraava rasti löytyi hyvin, mutta sitä seuraavalle tein arvioiden mukaan 4-5 minuutin pummin. Aivan käsittämätöntä. Todella harvoin sitä joutuu siihen tilanteeseen, että seisoo metsässä, eikä tiedä yhtään mihin suuntaan pitäisi lähteä. Viimeksi näin kävi Kytäjän jukolassa, sitä edellistä joutuu hakemaan kaukaa. Tällä kaudella en ole vielä käyttänyt yhtään selittelykorttia. Taskussa ovat siis vielä allergiakortti, huono kartta-kortti, jalkavammakortti, työkiirekortti, lapsi huutaa eikä saa nukuttua-kortti, sekä muutama muu. Jätän ne vieläkin varastoon, koska käyttöä tullee vielä. Tunnustan, en suunnistanut ja kompassikontrolli petti.

Rasti löytyi aikanaan, ja läksimme em. kavereiden kanssa ahnaaseen takaa-ajoon. Kärpäshajonnat suunnistin hyvin, ja viimeistä kertaa ”keskusrastille” tullessa tapasin Patanan ja Heinaron. Lähdimme kolmestaan kohti maalia, vielä oli kuitenkin yksi 17 minuuttia vienyt rastiväli edessä. Juoksin omaa valintaa, pojat kiersivät tien kautta. Reitti oli ensimmäiseltä lenkiltä tuttu, ja se koitui kohtalokseni. Juoksin vain jättäen kartan lueskelun vähemmälle, kyllähän nyt toista kertaa samaa reittiä juostessa osaa jo perille. Enpä osannut, ja rastilla oltiin yhtä aikaa. Jäljellä oli muutama lyhyt ja tekninen väli. Tässä kohtaa kuulin kenttäkuulutuksen, ja kykenin päättelemään, ettei Muukkonen ollutkaan edellä. Totesin, että kullasta taistellaan. Kokemus on opettanut, että pari viimeistä väliä on pystyttävä vetämään, mikäli meinaa voittaa taistelun. Jätin vetämisen aika tarkalleen viimeiseen rastiväliin, ja leimasinkin ensimmäisenä viimeisellä rastilla. Pellolle tullessa Patana hyökkäsi sellaiseen kiriin, etten pystynyt tekemään mitään.

Hopeaa tuli, ja siihen on tyytyminen.

Seuraava kuukausi mennään matkustellen. Ensi viikonloppuna käyn härnäämässä rinttereitä, mikäli reiret tästä toipuvat. Sitä seuraavana yritän parhaani ja katson mihin se riittää Tampereen MC-katsastuksissa. Sitä seuraavana yritän juosta ykkösjoukkueessa.