Päätin viime kaudella, etten jatkossa uhraa aikaa ja rahaa sprintille kovinkaan paljon. Käyn SM-kisat, koska ne nyt on mukava käydä, ja siinä se. Tämä siksi, että sprintti on minulle lievästi vanhaan koulukuntaan kallistuneena liian vaikea laji.
No, tänään juostiin tuon kyseisen sprinttikauden ainoa kisa Tampereen Hervannassa. Palautuminen erikoispitkiltä oli tapahtunut kohtalaisen mukavasti, perjantaina teinkin sprinttiharjoituksen Nurmosen vääntämällä Niinivaaran kartalla. Hyvä kartta siihen nähden, ettei maastossa ole käyty lainkaan.
Homma lähti käyntiin perjantaina, kun pakkasin perheen autoon ja lähdin ajamaan kohti kisoja. Keski-Suomen välietapin jälkeen suuntasimme Hämeenkadun Omenahotelliin. En voi suositella kyseistä paikkaa urheilupainotteisille reissuille. Meno on kuin Smoolannnín lautalla, käytävillä huudetaan ja mesotaan, eivätkä lapsiperheelliset pysty nukkumaan. Hyh hyh Suomen nuoriso, olette turmeltuneita.
Aamulla hyvin valvotun yön jälkeen suuntasin kohti karsintaa. Keli oli kylmä ja sateinen, joten päätin juosta pitkissä housuissa. Onhan sitä nyt karsinnassa varaa. Matka sujui lähes erinomaisesti, tuloksena itselleni todellisena yllätyksenä voitto omassa lohkossa. Analyysin mukaan virheitä tuli tehtyä sheitshemän sekuntia. Pikkuveli ja Jouni Mähönen selvisivät 0 sekunnilla.
Karsinnan analyysi ja tulokset
Kävin Omenahotellilla pakkaamassa auton ja perheen matkaan. Nyt suunnattaisiin kohti finaalia ja uran arvokkainta, sprintin SM-mitalia. No ei oikeasti, keskityin ainakin tässä vaiheessa tekemään paljon puhutun hyvän suorituksen. Kuten nykyisin aina teen.
Lähtökynnyksellä jouduin odottelemaan kohtalaisen kauan. Viimein pääsin aloittamaan verryttelyn. Jos verryttelystä jaettaisiin sijoja, Muukkonen olisi viimeinen. Enkä itsekään siellä parhaimpien notkeusvuosien vedossa enää ole. Eniweis juoksu tuntui edelleen hyvältä, vielä tässä olisi mahdollisuuksia, jos vain sipuli kestää.
Viimeiset kymmenen minuuttia olin vain. En vetänyt kovia aukivetoja tai hyppinyt, pyrin rauhoittumaan. Lähtöpiippausten piippailtua lähdin kohti k-pistettä, en vain löytänyt k-pistettä kartalta ollenkaan. Menin hiljaa ja meinasin jo kääntyä takaisin, mielessä oli että mulla on puutteellinen kartta. Löytyihän se sieltä lopulta, ja samalla oltiinkin jo k-pisteellä. Kompassia en sprintissä käytä, joten ilmansuunnista ei ollut mitään käryä. Siinä kohtaa olin jo periaatteessa menettänyt pelin. K-pisteellä siis, eipä olisi uskonut vielä puolta minuuttia aikaisemmin. Ykköselle osasin lopulta, tappiota 19 sekuntia. Siitä sitten kiireellä kakkoselle, tappiota 16 sekuntia. Game over, kakkosrastilla olin jäänyt kärkeen 35 sekuntia. Peli oli menetetty myös käytännössä.
Loppumatka meni pettymykseen nähden hyvin, enkä jäänyt paria viimeistä väliä lukuun ottamatta enää lisää kärkeen.
Finaalin tulokset ja analyysi
Enpä olisi uskonut, että näin paljon voi sylettää. Olen todella pettynyt, vaikka en ollutkaan uhrannut näille kisoille ajatustakaan ennen kuin paria päivää ennen kisoja. Harmittaa juosta näin huonosti, vaikka näinhän ne sprintit menivät viime kaudellakin. Vauhti riittää nykyisin ihan kohtalaisesti, ei ehkä ihan keulaan, mutta viiden paikkeille kuitenkin.
Tämän päivän kisa on käsitelty valmentajan kanssa, suunta on kuitenkin eteenpäin, vaikka välillä tulee askel taakse.
Ens viikolla otan kärmeskeitot ja näytän mistä Ala-Kymin Älyköt on tehty. Silloin katsastetaan Tampereella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.