Keskarilla ei kelvannut, pitkällä ei olisi pystynytkään

Viime viikonloppuna kilpailin Tampereella kilpailuissa, joissa Suomen Suunnistusliiton valmennuskomitea katsasti suunnistajia maailman cupin osakilpailuihin. Kun keväiset EM-katsastukset jäivät viime heinäkuisten tapahtumien seurauksena omalta kohdalta väliin, oli katseet suunnattava näihin Tampereen kisoihin.

Kisaviikon maanantai ja tiistai menivät vesijuoksun merkeissä. Keskiviikkona suuntaisin auton nokan kohti Pinsiön harjoitusmaastoja. Tein päivän aikana kaksi mallisuunnistusta, joista toisen juoksin kisavauhtia. Torstai ja perjantai menivät kevyttä ulkoilua suorittaen.

Lauantaina keskimatkalle lähdin vain ja ainoastaan tekemään hyvää juoksua ja katsomaan mihin se riittää. Tällä kertaa se olisi riittänyt voittoon (kuten varmaan monella muullakin), jos vain olisin sellaisen hyvän juoksun pystynyt tekemään. Heti kartan saatuani tuli hyvä fiilis, tämähän on kuin kotona P-Karjalassa. Selkeää supikkoa, eikä mitään kikkailua. Homma meni napanderiin puoleen väliin saakka, sen jälkeen kirjautin virheanalyysiin 1min40s virhettä, ja sijoitus oli painuva kahdeksanneksi 1min15sek Hannu Airilan jälkeen. Punamustistakin olin vasta neljättä paras, eniten harmittaa hävittää kavereille. Ei siitä mihinkään pääse.

Sunnuntain pitkälle matkalle yritin lähteä aggressiivisesti. Katin kontit, jo lämmittely oli vaikeaa. Osin jo pitkään vaivanneen polven, osin Muukkosmaisen alikunnon vuoksi. Kahdella ensimmäisellä välillä onnistuin jäämään jo yli puolitoista minuuttia. Sitten sain vanhan koneeni käyntiin, kunnes kärpäshajonnoilla etsin yhtä tiheikköpolkua muutaman minuutin. Ari Anjala oli naureskellut pusikossa kun meikäläinen kirosi huutaen.

Selkäreuman hapertama rankani katkesi viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksi minuuttia perään lähteneen Taanilan selkä näkyi edessä. Vesan sain juostua kiinni, mutta ranka katkesi jopa kahdesta kohtaa, kun kisan voittanut Porttään tuli takaa hirvittävää vauhtia. Sen jälkeen huomasin, että näköjään sitä pystyy tätäkin vauhtia juoksemaan. Sijoitus lopulta kymmenes.

Koko kevään olen kulkenut kuin käsijarru päällä. Kisoissa on tullut hyviä tuloksia, niitä samoja mitä aina ennenkin. Tässä on ongelma, haluaisin mennä eteenpäin ennen kuin hyppään lopullisesti sivuun. On toki muistettava, että kevät on ollut hieman ongelmallinen. On huhtikuiset sairastelut ja selkäkivut, on tällä hetkellä vaivaava polvi, on muutakin. Mutta silti, syksyllä on parempi irrota yhtä pykälää paremmin.

Jampan kanssa lyödään yksi viisas ja yksi tyhmempi pää yhteen heti Jukolan jälkeen. Tehdään sellainen kesäsuunnitelma, että syksyllä on mahdollista tavoitella sm-mitalia ja paikkaa Norttiin. Eikä vain näitä iänikuisia kymppisakin sijoituksia.

Pipo osoitti luottamusta, ja antoi paikan ykköseen. Tehtävänä on juosta tuttu kolmas osuus siten, ettei muiden tarvi kelata kärkeä kiinni. Kiitän luottamuksesta ja teen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä parhaani. Onko kyseessä isojen pyssyjen yö, se jää nähtäväksi. Ainakaan Thierry ei ole tänä vuonna vastassa.