Karttajuoksua Kainuussa

Eilen juostiin Kainuun Rastiviikon ensimmäinen kisa. Jukolan jälkeen treenit ovat sujuneet todella hyvin, ja tavoitteet tähän viikkoon ovat siis korkealla. Kävin Jukolan jälkeen treenaamassa tyyppimaastoissa kolme kertaa, lisäksi ohjelmassa oli molemmilla viikoilla tonnin vedot. Tällä viikolla tonnit kulkivat aivan ennätysvauhteja, ja tunne oli todella helppo. Rullailin vain menemään ilman normaalia hapotusta. Tällaista juoksun pitäisi olla useammin.

No, eipä ole ensimmäinen kerta, kun viimeistelytreeni on ehkä lipsahtanut hieman liian kovaksi. Näin ainakin epäilen, koska olin eilisessä kisassa jo kolmen kilometrin jälkeen totaalisessa hapotustilassa. Yleensä happojen noustessa vaikkapa ylämäessä tai suolla korkeisiin lukemiin, niistää palautuu vähitellen. Nyt en palautunut missään vaiheessa, vaan varsinkin reidet olivat tönkköhapotetut aina maaliin saakka.

Edellä mainituista syistä suunnistus yskähteli pahoin. Tässä maastossa pitäisi juosta melkoisen suoraan kompassia tehokkaasti käyttäen, ja pahimmat supat luovien. Minulta se ei eilen onnistunut, vaan aloin väsymyksen myötä kiertelemään turhaan. Kompassi ei pysynyt tanassa, vaan juoksin milloin mihinkin suuntaan vailla selkeää päämäärää.

Toinen ongelma olivat tiheikkörastit. Pummasin kahta vihreässä sijainnutta rastia, koska A. en tiennyt mistä kohtaa menin tiheikköön, ja B. koska en katsonut kompassia tiheikössä.

Etukäteen jakelin majoituksessa ohjeita elämänkumppanille. Muista kompassi, ja ota tiheikkörastit tarkasti.

Rastiviikolla on aina hyvä tilaisuus parantaa otteita seuraavaan kisaan. Harmittaa kyllä, että kokonaistilanteessa jäin aivan liikaa. Ehkä hyvällä suunnistuksella on vielä ohuet saumat taistella koko viikolla kolmen parhaan joukkoon sijoittumisesta. Siihen kyllä vaaditaan edellä olevien epäonnistumista. Ja sitäkin enemmän oman suorituksen huomattavaa, etten sanoisi kaikkien osa-alueiden parantumista.

tulokset
rastiväliaika-analyysi
gps-seuranta