Kolmekyöstii

Lauantaina siis kilvoiteltiin KR:n vuotuinen 30 kilometrin hiihtokilpailu, tyyli perdaali ja yhteislähtö totta kai. Joensuussa kuljetaan näet kehityksen kärjessä. Loppujen lopuksi viivalle asettui vain 4 urhoollista niiloilijaa. Hannu Airila, Jere Pajunen, Antti Nurmonen ja mie. Aaamulenkillä aistin edellisen päivän mäkivetojen painavan vielä kintereissä, joten kirjoitin pelikirjaani taktiikaksi peesailun. Ja lopussa tietenkin ohi.

Börjen ampuessa lähtölaukauksen hihkaisin pojille että hiihdellään rauhassa tämä ensimmäinen kierros. Ensimmäisen nousun jälkeen päästin Jeren keulille, arvelin hänen olevan pahin vastustajani. Olihan KR:n leireiltä kuulunut huhuja kovista, jopa 50 kilometrin pituisista vk-hiihtoharjoituksista, ja Pajusen poika oli nimen omaan se joka oli keulilla kulkenut. Hirmuista vauhtia tietenkin, sehän on selviö.

Jotenkin se vauhti tuntu kuitenkin aika hiljaselta ja totesin että pakko kiristää jos meinaa saada edes hyvän treenin. Sit tulikii hiiheltyä yksin koko matka. Nousua tuli 818 metriä ja aikaa meni 1.34. Pajunen tais suksia 1.42 ja Hanski 1.43, Nurmonen keskeytti.

Palautuminen hoidettiin Kataja-Componenta pelissä ja Pekan veljeksien Arin ja Simon yhteisellä lauantaisaunalla. Sunnuntaina sitte Ahman hiihto ja kyllä tuntu että nyt riitti tää suksiminen. Palo oli jo kadonnut.


Kuva Ari-Pekka Kaivosaari

Sunnuntaina käytiin myös Gloriassa, miksei Jetissäkin. Ensiksi mainitussa on muuten Pro Sunday klo 19-02. 3 euroo kaljat, lonkerot, sidukat, fisut ynnämuut. Mut ei, älkää luulkokaan että homma olis karannu, aamulla oltiin lenkillä. Aivan viimeisimpien spekulaatioiden mukaan myö tehhää kirja aiheesta Korkeakoulussa opiskelevan suunnistajan harjoittelu ja elämänhallinta. Käydään läpi koulujutut, fyysisen ja henkisen puolen harjoittelu, taito, ravinto, palautuminen ja vapaa-ajan viettäminen. Tilauksia otetaan vastaan.