Pian herään talviunestani on kaikki niinkuin ennekin

Istun hotellin aulassa. Huoneet ovat pieniä, ruoka pahaa, lätäköt jäässä ja maastot hanurista. Flunssakin painaa päälle.

Ei sentään, eihän tää olekaan aaroksen ploki.

Oikeasti kaikki on hyvin. Ennen leiriä olin ajatellut juoksevani ainakin ekat viisi päivää vain kerran päivässä. Noh, näinhän se meni. Taas saa ihmetellä mistä olen luonteenlujuuteni perinyt. Ekat seittemän päivää 18h45min pelkkää juoksua, useimmiten kolme kertaa päivässä. Kuntokin tuntuu olevan vähintään piirikunnallista tasoa, edustustasolle on vielä kuitenkin matkaa. Nutella-Nurmosen tasolle vielä enemmän. Mieshän on piessyt täällä Thierryn jo kahdesti! Sensational!

Ei nyt oikein lähe tää juttu. Näpyttelen vain huvikseni miettien koko ajan jotain muka hauskaa juttua. Oikeastihan tästä ei nyt tule yhtään mitään. Sitä paitsi emmie mitään hauskaa keksiskään, jutut on juuttunu 15-vuotiaan tasolle eikä ne siitä parane enää. Näin on todettu kämppikseni, rajavartija Myllärisen kanssa. Sillä miehellä muuten riittää juttua, toinen toistaan mehevämpiä. Usein olen pelkkänä korvana ja yritän oppia jotain, mitä voin sitten kertoa muka omana juttunani.

Tossa noi tsekit ja kr:n ukot lähtee just kovaan treeniin. Tsekit vetää täällä 10 kovaa treeniä viikossa. Mats lähtee niiden kanssa, vahvat teippaukset näyttää laittavan. Katotaas nyt, mie oon täs sohvalla, Liukkonen tos toisella ja lueskelee blogeja. Tervo menee golffaamaan ja silleen. Elämä rullaa eteenpäin täälläkin. Myö vedetään huomenna se kova ja lähetään tiistaina pois. Sit tulee ruotsin leiri ja unkari ja miila ja kaikki on just niinku ennekin.

Ei irronnu. Kaikkien aikojen huonoin juttu on tosiasia.