Tavoitteena tasainen rusketus ja valkoiset hampaat

Olisko hommat helpompia jos laittais tän blogin pakettiin? Oon selaillut tässä kilpakumppaneiden vastaavia ja todennut että kellään ei ole mitään kauhean positiivisia juttuja. Siitäkö se onkin kiinni? Kuka tietää vaikka oliskin. Kaikkia blogimiehiä rankaistaan siitä että kuluttavat aikaansa tällaiseen turhuuteen, menisivät töihin ja tekisivät lapsia.

Laitetaanpa muutamia otteita:

Aaro Asikainen:
Reilu pari viikkoahan siinä meni flunssan kourissa sitkoillessa. Väliin jäi Huippuliigat ja SM-sprintit. Myös ´muutama´ reeni jäi tekemättä, hyvä, että kotitalon portaat sai kavuttua ylös. Voidaan sanoa, että happo oli läsnä. Sepä se onkin läsnäolevaa sorttia aina silloin tällöin.

Saku Asikainen:
Poljin k-pisteeltä eteenpäin leuka ylhäällä ja mieli pilvissä ja joku 6 ekaa väliä jalat vielä liikkui. Tais siinä seiskan nurkilla alkaa jalatkin olemaan jo hyytelöä ja lopun harjun ylityksen jälkeen ei enää hapoilta nähnyt eteen. On se nähtävyys, kun jalat ei liiku ja ei myöskään maisema vaihdu.

Kim Fagerudd:
Efter att jag sprungit Silja-Rastit i söndags funderade jag över vad som är bättre, att sitta hemma med grym abstinens eller att tävla och verkligen se hur dålig man är för tillfället. Den dåliga dagsformen har visserligen sina förklaringar, men formen lär knappast bli bättre sålänge man inte kan träna. Söndagens lopp behöver inga desto större förklaringar. Dryga två minuter misstag och fem minuter långsammare är segraren Hramov.

Tillbaka till mera negativa saker. På måndag kväll förvandlades den allergiska snuvan från den gångna helgen till en ordentlig förkylning. Igår och idag har jag haft grym snuva och hostat väldigt mycket. Förhoppningarna om att tävla inkommande helg börjar vara väldigt små.


Robin Fröberg:
Ultra långa FM blev inte alls som jag hade tänkt mig. Hade tunga ben redan från start och kom aldrig upp i nån fart. Sprang första slingan (av tre) och avbröt efter att länge avvägt om jag skall springa hela banan till slut eller inte. Tyckte att det var bättre att bryta än springa loppet ut och få benen i ännu värre skick. Vet inte riktigt vad jag skall ta mig till för att få benen i löpbart skick, och vad som gjort att benmuskulaturen känns så trötta.

Näist en kyllä mitään ymmärrä mut varmaan jotain negatiivisia saakkereita ne on


Tuomas Kari:

Perkele. Siinä kävi sitten niin, että jouduttiin tekemään vähän isompaa operaatiota.
Alkuunhan piti vain putsata rustovaurio polvilumpion takaa ylhäältä (tai jostain sieltä hoodeilta).
Magneeteissa kumminkin oli näkynyt myös reisiluussa oleva irtonainen palanen, mutta lääkäri oli hyvin luottavainen sen suhteen, että sille ei tarvitsisi tehdä mitään. Reisiluusta oli irronnut palanen, joka oli reisiluussa kiinni vain sen ja luun väliin kasvaneella rustolla. Jotain kasvuhäiriötä se todennäköisesti oli, sano doc.

Aleksi Koskikallio:

Viikonloppu lähenee ja ihmettä odotellaan. Lääkkeitä on popsittu, mutta silmiä kirvelee ja nenä vuotaa solkenaan. Ei sitä kunnossa olla muutenkaan, että ei hätää. Yritän kuitenkin pitää mielessä Suntilan lausumaa Hirvisprintissä: "Kyllä niitä ihmeitä joskus tapahtuu"


Matleena Kukkonen:

Nälkä. Vaikka tulin töistä. Oon pitäny huonosti asioistani huolta. Tai söin siellä kyllä kerran, mutta taas on vaan nälkä. Syöminen on kyllä kivaa. FB:kin tuntee mut täysin. Taidan olla aika yksinkertanen ihminen siis. Ehkä se on huono asia ehkä ei.

Ellu Munukka:

Mulla on muuten eri pituset jalat, kireet lähentäjät ja heikko peppu. Ja jos en oo maininnu niin se psykan yo laski ämmään ja jäi pisteen eestä. Tuli tupla ämmä niistä kisoista.

Mikko Patana:

mä oon nyt niin depressiivinen taas että. eipä se juoksu tuntunut viime kisoissa yhtään sen paremmalta kuin mitä viimeisenä parina kuukautena on tuntunut. uskon että olisin tuon sprinttiradan pystynyt juoksemaan normaalissa olotilassa 30-45sekuntia lujempaa. nyt jäin kärkeen 1.26 josta ehkä 10-20 sekkaa olis voinu saada pois yhdellä reitinvalinnalla ja ilman yhtä pysähdystä.
prisma-rasteilla jäin håkan peterssonille sen 5minuuttia vaikka tein hyvän suorituksen. jalat on yksinkertaisesti niin väsyneet ja veltot että koko ajan tulee kaatuiltua metsässä. mitä rankempi maasto sitä kauheampaa. ja kun koko kroppa on niin hapoilla niin se on tosi vaikea keskittyä suunnistukseen ja karttaakin tulee luettua normaalia vähemmän.

no perjantaina olikin jo kurkku ihan jäätävän kipeä ja se lauantaina pientä lämpöä. kurkkukipu saatiin hävitettyä vanhan kansan opeilla mutta räkätauti tuli tilalle ja ääni lähti. edelleen pientä lämpöä buranoiden välissä.

mä en kyllä käsitä mikä ihme mulla on. voiko ne olla nämä allergiat jotka on ruvennu käymään munki kimppuun vai mikä kumma on saanu mut näin toivottaman veltoks ja jatkuvan nuhaiseksi koko kevääksi. mulla on todettu lievät allergiat joskus 15-kesäisenä mutta ei ne oo koskaan vaikuttanu juuri mitenkään. henkikin kulkee tosi hyvin. mutta jos tämä johtuu allergioista niin ymmärrän kyllä jou lakasta paljon paremmin. mihinkään ylikuntoon en usko koska huhtikuun alusta kun nämä vaivat alkoi niin oon reenannu keskimäärin 5-6kertaa viikossa kun ei oo uskaltanu enempää. toivottavasti nyt hellittäis tämä flunssa ja pääsis kokkelbyyhyn sprinttailemaan edes sen minkä näillä räteillä pääsee.


Kylä kyyyllä.