Energin tog helt slut

Torstai on tiistain tapaan eräänlainen siirtymäpäivä. Pikkulauantai on takana ja perjantai, tuo päivistä kolmatta paras on jo edessäpäin aivan lähituntumassa. Tässä kun tulee aika vahvasti elettyä tätä elämää tuon urheilun kautta niin torstai on siinäkin suhteessa aika olematon päivä. Harjoituskaudella torstaina tehdään yleensä vain kevyttä lenkkiä, ehkä kovimmalla harjoituskaudella tehdään se viikon kolmas kova jos tehdään. Kisakaudella torstaisin tuleva kilpailu on jo vahvana mielessä. Torstaina pitää tuntua hyvältä mikäli meinaa pärjätä, liian usein on tuntunut huonolta turhan kovien viimeistelyjen seurauksena.

TV:n puoleltahan torstaina tulee ehdoton suosikkini Kotikatu. Silloin ei lähituntumassa saa olla häiritseviä tekijöitä. Usein on käynyt niin, että olen ihan varmuuden vuoksi lukinnut vaimon, lapset ja koiran johonkin kaappiin. Kyllä ne siellä sen ajan kestää. Tähän on kyllä todettava että kyseinen sarja on sittemmin mennyt pilalle. Siitähän on tehty semmonen Salkkarit kakkonen. Elämäni pohja on siis vedetty alta pois kuin matto ikään.

Mitäs muuta. No eihän siinä. Torstai on perusvarmaa rutiinia kaikilta osin.

Ps. eilen juoksin ekan pitkän lenkin, tai ei se mikään pitkä ollut. 70 minuuttia, kilsoista en tiedä kun laitan GPS:n käyntiin vasta marraskuun alussa. Oli se kuitenkin sen verran pitkä että maanantaina alotetun dieetin myötä energiat loppu lenkin loppupuolella. Ai että ol ihanuutta pitkästä aikaa! Aattelin sellasta että marraskuussa keskiviikon pitkä olis vaan 75min, kilsojahan saa sitten siinä ajassa latoa minkä ehtii.

Ps2. Juoksentelin komealla lenkkireitilläni Pyhäselän rannassa ja kuulokkeista (joo, lenkillähän pitäisi nauttia luonnosta ja kuunnella sen ääniä, ne on kuultu aika monesti) alko soimaan sen kaiken rajuakin rajumman hevin seassa Stella. Kuuntelin sanoja niinku tapanani on ja nehän olikin tähän yleiseen fiilikseen soveliaat. Tiedän kyllä, se on tyttöjen musaa. Tiedä sitten mistä oli soittimeen tullut, varmaan pojat leikillään laittaneet...ja sanathan oli seuraavat:

väsynyt oon odottamaan
numero kädessäni toivon, että mua kuunnellaan
kädet on kylmät, veri ei kierrä
ei tää kehoni kestä enää
se on 25, vasta 25 (oikeesti 27) (vielä) (mahoton ikäkriisi meneillään)

onko vielä toivoo?
jos lujasti tahtoo, kai vuodet meille vaihtuu
onhan vielä toivoo
kun lujasti tahtoo, vuodet meille vaihtuu
ne vaihtuu

väsynyt oon odottamaan
numero kädessäni toivon, että mua kuunnellaan
taas uudet lääkkeet, näillä se lähtee, sanovat
näetkö silmäni palavat
ei se mee vaan niin, ei se mee vaan niin
Pitäiskö lähteä kahvakuulaleirille Espooseen?