Juoksut on nyt taas minimissä ja kivut vastaavasti maksimissa. Alkaa tuntumaan että näinkö täältä vielä joskus noustaan. On sentään jotain hyvääkin. Nimittäin oon nyt käynyt kahdesti tuolla Rantakylän fysioterapiassa tai vastaavassa. Sieltä löytyi Timo Puulammen (nimi muutettu) opastamana selkä- ja lantioekspertti Anssi ja uskon että nyt aletaan olla oikeilla jäljillä. On nimittäin alettu hoitaa kipujen syytä eikä oiretta.
Olen antanut itseni ymmärtää että vasemman puolen lonkassa ei ole voimaa/pitoa laisinkaan. Vasemmalla jalalla kun seisoo niin lantio tippuu 1,5-2 senttiä, oikealla asento pysyy kuin Reisi-Mikkolalla intissä. Nyt on liikkeitä taas niin pirusti ja niitä koitan tehdä sen minkä jaksan eli aika usein. Meikäläisen vasen nilkkahan leikattiin 10 vuotta sitten ja luulen että sieltä se heikkous juontaa juurensa. Kun askeleita tulee riittävästi mittariin niin limitit ylittyy ja korttitalo on valmis romahtamaan. Ekat oireethan oli vuonna 2005, ja nyt siis viimisen vuoden niistä olen kärsiny.
Ei muuta kun jatkan kuntoutusta niin ehkä sitä sitten joulukuun alussa päästään baanalle. Tai vuoden päästä tai kahden. Kaikkeen pitää varautua. Viimeistään Bulgariassa 2016. Vesijuoksuun toivottavasti aikasemmin.
Plussaa tulee siitä että kantohommia on syytä vältellä vähän aikaa. Ja tänä viikonloppuna on muutto. Laskekaa siitä 1+1.
Sitten pieni kisa. Mistä kappaleesta tän jutun otsikko on. Artistista idut ja piisistä jukurtti. Tosta se jatkuu että "vetäydyn velttona peiton alle". Tuukka, Nurmonen tai Pajunen ei saa vastata. Eman pitäis tietää.
Mitä muuten ihmiset yleensä tekee viikonloppuisin jos ei ne kisaile. Alkaa olla aika monta viikonloppua nyt takana ja oon keksinyt vasta yhen hauskan ajanvietteen, eikä sitäkään loputtomiin jaksa. Olishan tossa tietysti hommaa, halot pitis hakata ja nurmi leikata. Tiukan paikan tullen olen valmis siihen. Huomenna on pojan jalkapalloturnaus ja vaimo menee tyttöjen kanssa seurahuoneelle. Ite laitan siinä kohtaa saunan tulille ja juon yhden tötterön. Sunnuntaina sitten koko perheen nuotioretki. No niin, eiköhän tossa jo ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Verenpisara ja Harvoin. Miulle idut ja kunutti! Se kiisperin aivan hyvä ploki löytyis osotteesta kispe.vuodatus.net.
VastaaPoistaVoitto sinne, tuu hakee palkintos
VastaaPoistaMuista, että agility alkaa puolen tunnin päästä ja sit aamulla on naurujooga.
VastaaPoistaHuh, leivoin heti aamulla ruisleipää ja pullia. Sitte menin joogaan ja agilityyn. Sillä välin karjalanpaisti olikin jo kypsynyt uunissa ja valloittava tuoksu tervehti minua heti oven avattuani. Loppupäivän taidan pyhittää saunomiselle erään joensuulaisen johtajan luona tuolla Niinivaaran kaupunginosassa. Siinä voi sitten kätevästi katsella 70-tuumaselta Nurmosen puhdasta gepsikäyrää SM-yössä. Huomenna sitten torijuhlat voiton kunniaksi, sinne on muuten bussikuljetus Bar Playstä.
VastaaPoistaPiru vie en kerennyt visaan kärkijoukoissa. Tulin ujona kasvoillesi ja sitä rataa...eipä ole varmaan viiteen vuoteen tullut kuunneltua, mutta hyvältähän se vieläkin kuullostaa.
VastaaPoistaVerenpisara on kyllä suurinta paskaa, mitä Suomessa on tehty. Yön jälkeen.
VastaaPoistaEi ole. Et vaan ymmärrä oikeeta taidetta.
VastaaPoistaMikä teitä joensuuulaisia oikein vaivaa? Yö on nykyään ainoa hyvä, mitä Porista tulee. Nyt kun Karhuakaan ei siellä enää panna.
VastaaPoistaKarhuja voi panna Itä-Suomessa. Siellähän niitä riittää. On niitä kyllä muuallakin.
VastaaPoista