maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pitkät yöt, lyhyet päivät - Sippu-Jukola



Kolmiosaisen Pitkät yöt, lyhyet päivät - juttusarjan ensimmäisessä osassa käsittelen vuoden 2005 Jukolan Viestin kolmannen osuuden varsin vaiherikkaita tapahtumia. Olen juossut pitkää yöosuutta Jukolassa ja Tiomilassa yhteensä kolme kertaa, eikä ilman kommelluksia ole selvitty kertaakaan. Kuitenkin aina olen saanut louhittua kasaan sellaisen suorituksen, jolla kehtaa mennä seurateltalle osuuden jälkeen. Kerran muuten en kehdannut mennä ainakaan puoleen tuntiin. Se oli vuoden 2000 Tiomila, jäin siellä 25 minuuttia kuuden kilometrin osuudella.

Sippu-Jukolaan VeVe oli valmistautunut paremmin kuin mihinkään kisaan sitä ennen tai sen jälkeen. Näin uskallan sanoa. Kyseessä oli naapurikunnassa järjestettävä kilpailu ja halusimme kantaa Kymenlaakson mainetta niin hyvin kuin vain kantaa osaamme. Projekti aloitettiin hyvissä ajoin ja sopivasti Veikkoihin saatiin koottua kohtuullisen nuori ja nälkäinen, mutta samalla myös menestyspotentiaalia omaava joukkue. Itse tein kuin huomaamatta kymmeniä taitoharjoituksia Jukolan tulevilla harjoituskartoilla, joilla oli järjestetty Kymen Rastiviesti vuonna 1998 ja SM-pikamatka vuonna 1999. Ne olivat lähiseudun parhaita maastoja joten siellä tuli tahkottua kilometri jos toinenkin. Itse Jukolassa homma olikin tuttua huttua, kartoitustyyli oli hallussa eikä maastotyyppi tarjonnut varsinaisesti mitään yllätyksiä. Olin muuten kilpaillutkin 16-sarjassa samassa mäessä, jossa sitten johdin Jukolaa muutaman rastivälin verran. Kuriositeettina mainittakoon.

Joukkue valittiin muistaakseni viikkoa aikaisemmin ja minulle lohkesi juostavaksi 4. eli lyhyt osuus. Mikäs siinä, uskoin olevani sillä pätkällä kova tekijä vaikka talvella olinkin ollut pitkiä ajanjaksoja loukkaantuneena eivätkä kevään kilpailut (vain muutama kisa polvivamman takia) olleet sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Ajellessani Venlojen Viestin jälkeen lepäilemään kotiini Haminan Myllykylään sain muistaakseni Liikkalan kohdilla soiton joukkueemma lääkäriltä Iiro Jääskeläiseltä. Viesti oli tyly: juokset kolmannen osuuden, Jonnella on vatsa kipeä. Eihän siinä auttanut kuin lisätä muutama peruna lautaselle kuten haastattelussakin tuli sitten mainittua. Yötreenejä olin tehnyt kevätleirillä kaksi kappaletta ja siinä se, epävarmuus oli läsnä.

Katselin kotona TV:stä kun Harri Romppanen tuli kärjessä ensimmäiseen väliaikaan. Rontti Liuha sen sijaan oli joutunut ensimmäisellä rastivälillä väärään mäkeen ja asetteli elektronisen leimauskorttinsa hahloon sijalla 162 tarkalleen 3'32 kärjen jälkeen. Oli kuulemma ollut hieman orpo olo kun pysähtyy ensimmäisellä rastivälillä olinpaikkaansa tietämättä ja metsä on hiirenhiljaa! Jarkko teki kuitenkin esimerkillisen nousun hitaampien ohi vaihtaen sijalla 40. pari minuuttia tulevan Veikkolaisen Käyhkön Japen jälkeen.

Tässä vaiheessa olin jo kilpailukeskuksessa ja saatoin seurata tyytyväisenä toisen osuuden etenemistä. Junnu Weckman siellä teki totuttuun tapaansa varmaa työtä. Loppumatkasta Junnu tuntui kuitenkin asettuneen letkan häntäpäähän ilmeisesti tilannet tarkkailemaan. Näin ollen lähtöasemani kolmannelle osuudelle oli seuraava:

1 2 Halden SK NOR 2:30:21 Jarkko Huovila 1:05:10
2 31 Farum-Tisvilde OK DEN +47 Rune Olsen 1:06:46
3 3 Delta FIN +49 Miika Hernelahti 1:07:59
4 23 IFK Moras OK SWE +59 Alexey Bortnik 1:05:45
5 70 Ikaalisten Nouseva Voima FIN +1:15 Iivo Kotamäki 1:06:15
6 42 Lapuan Virkiä FIN +1:32 Harri Pajula 1:07:07
7 20 IFK Göteborg SWE +1:50 Henrik Eliasson 1:07:08
8 210 IFK Lidingö SOK 2 SWE +1:51 Johan Granath 1:07:17
9 48 Södertälje Nykvarn Orienter 2 SWE +1:51 Håkan Kleijn 1:07:15
10 34 Pan-Kristianstad SWE +1:56 Jakob Svensson 1:07:30
11 1 Kalevan Rasti FIN +1:58 Mikael Boström 1:09:18
12 29 OK Ravinen SWE +1:59 Per-Åke Olsson 1:09:16
13 18 Angelniemen Ankkuri FIN +2:01 Timo Parttimaa 1:07:21
14 26 Hiisirasti FIN +2:10 Jussi Uusitalo 1:08:16
15 5 Vehkalahden Veikot FIN +2:11 Janne Weckman 1:07:31
16 9 Tampereen Pyrintö FIN +2:16 Hannu Saarijärvi 1:07:28
17 85 Vaajakosken Terä FIN +2:17 Timo Joensuu 1:07:51
18 21 Leksands OK SWE +2:24 Daniel Kaipe 1:07:29

Sopivasti muutaman sekunnin perääni starttasi Jani Lakanen, joka oli haastattelussa uhkunut itsevarmuutta. Omaa olotilaani voisin kuvailla sanalla pelko.

Kisa lähti käyntiin siten että odottelin Jania ja annoin hänen mennä edelle. Ykköselle näytti olevan matkaa kilometritolkulla ja reitinvalintaa oli erittäin vaikeaa tehdä. Koska Jani lähti kiertämään vasemmalta tietä pitkin päätion liittäytyä letkaan. Tielle päästessämme Jani pisti vauhtia niin että jouduin pistelemään ihan täysillä ja silti olin vaikeuksissa. Siinä kohtaa oikenivat jo Hiisin Mikkola ja Pyrinnön Salmelin. Edellä meni KR:n Tölkkö ja saavutimme hänet tiellä. Metsään hypätessämme aloin sekoilla jossain joukkueessa ja tempasin Janin mukana väärään mäkeen. Ja Mäksä sutena perässä! Oikeaan mäkeen lopulta löytäessäni tein vielä rastille pienen virheen ja olin varma että sinne meni isot pojat ja samalla menestys tässä kisassa. Jäin välillä 1'38. Seuraavat välit suoritin kuitenkin puhtaasti ja täydellä vauhdilla. Rastivälisijoitukset 2, 1 ja 8. Ensimmäiseen väliaikaan saavuttaessa tilanne oli seuraava:

1 2 Halden SK NOR 2:51:30 Oystein Kristiansen 21:08
2 70 Ikaalisten Nouseva Voima FIN +2:38 Vesa Taanila 22:31
3 1 Kalevan Rasti FIN +2:40 Tommi Tölkkö 21:50
4 42 Lapuan Virkiä FIN +2:41 Petri Saari 22:17
5 29 OK Ravinen SWE +2:41 Matthias Muller 21:50
6 85 Vaajakosken Terä FIN +2:42 Jani Lakanen 21:33
7 10 Turun Metsänkävijät FIN +2:43 Manu Mutka 20:20
8 5 Vehkalahden Veikot FIN +3:05 Simo-Pekka Fincke 22:01
9 21 Leksands OK SWE +3:06 Patrik Martner 21:50
10 18 Angelniemen Ankkuri FIN +3:08 Tuomo Mäkelä 22:15
11 9 Tampereen Pyrintö FIN +4:10 Jarno Salmelin 23:03
12 26 Hiisirasti FIN +4:15 Timo Mikkola 23:14
13 3 Delta FIN +4:16 Panu Piiparinen 24:35
14 31 Farum-Tisvilde OK DEN +4:17 Chris Terkelsen 24:38
15 41 Turun Suunnistajat FIN +4:27 Janne Salmi 20:53

Olin siis 20 sekuntia edellistä letkaa jäljessä vaikka en sitä nähnytkään. Joen ylityksen jälkeen edellä menevä letka ajautui tulkintani mukaan tummanvihreään kun taas itse suoritin välin paremmin. Aukolla vilkaisin oikeallle enkä ollut uskoa tapahtumaa todeksi. Siellähän juoksi Lakasen Jani perässään uskolliset kaverit. En olisi millään uskonut että nousen vielä letkaan ja tekikin mieli tuulettaa. Huusin kovaa MANUUUU! Johon Mutka vastasi "Fincke onks tää meien letka?". Sanoin että totta tosiaan se on.

Seuraavaksi eteen tuli hajontarasteja ja vaikka tein virheen niin olin rastilla 38 mukana messeissä. Siirryttiin maaston tulisimmille alueille ja itseluottamus oli nousussa. Muistini mukaan siirryin vetämään letkaa rastivälillä 64-151. Suunnistus sujui hyvin mikä lisäsi entisestään itseluottamusta. Koukkasimme häijyssä/häijyhkössä tiheässä kuusikossa sijainnutta rastia 145 hieman, mutta samaan aikaan rastille löysi parin minuutin keulassa edennyt yökettu Öystein Kristianssen, Halden SK. Riemulla panin merkille tämänkin asian, nyt olivat sekä Halden, KR että Vaajakoski samassa letkassa. Johdatin joukkoa seuraavat kolme rastiväliä. Nuo välit ovat jääneet mieleeni varsin hyvin, perässäni tuli kiltisti maailmanluokan menijöitä, eikä heillä tuntunut olevan kiirettä ohi! Se oli nuorehkolle kaverille hienoa aikaa se. Koukkasin kymmenen metrin verran TV-rastia 61, ja kärkeen siirtyi JaMMu Lakanen. Tilanne TV-rastilla oli seuraava:

1 85 Vaajakosken Terä FIN 3:17:37 Jani Lakanen 44:58
2 2 Halden SK NOR +1 Oystein Kristiansen 47:17
3 42 Lapuan Virkiä FIN +3 Petri Saari 45:47
4 5 Vehkalahden Veikot FIN +5 Simo-Pekka Fincke 45:09
5 1 Kalevan Rasti FIN +5 Tommi Tölkkö 45:23
6 29 OK Ravinen SWE +6 Matthias Muller 45:22
7 21 Leksands OK SWE +7 Patrik Martner 44:59
8 10 Turun Metsänkävijät FIN +10 Manu Mutka 43:54
9 70 Ikaalisten Nouseva Voima FIN +11 Vesa Taanila 46:11
10 41 Turun Suunnistajat FIN +2:37 Janne Salmi 45:11
11 18 Angelniemen Ankkuri FIN +2:39 Tuomo Mäkelä 47:54
12 9 Tampereen Pyrintö FIN +2:40 Jarno Salmelin 47:40
13 14 Rajamäen Rykmentti FIN +2:42 Sami Vähänen 45:49
14 31 Farum-Tisvilde OK DEN +2:46 Chris Terkelsen 49:14
15 26 Hiisirasti FIN +2:47 Timo Mikkola 47:53

Kärkiletkassa matkusti siis yhdeksän miestä. Harvennusta oli kuitenkin odotettavissa heti seuraavalla ja erittäin tulisella takarinnehajonnalla. Haistelin tilanteen ja suunnistin varmasti pienellä koukulla höystettynä omalle lipulle. Samalle rastille tuli ainakin Lakanen, muita en muista. Rastilta lähtiessämme kuulin Manu Mutkan raatelevan huudon. Sinne jäi Manu, olisiko tippunut jyrkänteeltä? Seuraavilla rastiväleillä pääsimme Janin kanssa karkuun, se oli uutta ja ihmeellistä. Tien ylityksessä kuulin Viherkentän selostavan että siinä tulee kärki.

Seuraavilla väleillä en enää pysynyt Lakasen mukana mutta en hötkyillyt, olin edelleen toisena ja muuta olivat tippuneet myös tossulla. Jos vedän hyvin niin ei Jani kauas karkaa. Oikeastaan loppu oli pelkkää kosmetiikka. Kokoonnuimme Kristianssenin, Saaren ja lopulta myös pienen virheen seurauksena Tölkön kanssa. Siinä sitten vaihtoon sammuneella askeleella mutta erittäin tyytyväisenä, leiviskä oli hoidettu varmasti riittävällä tavalla.



Suhteellisen tujakat pulsarit näyttäs olevan.

1 85 Vaajakosken Terä FIN 3:53:27 Jani Lakanen 1:20:47
2 42 Lapuan Virkiä FIN +1:22 Petri Saari 1:22:55
3 1 Kalevan Rasti FIN +1:26 Tommi Tölkkö 1:22:33
4 2 Halden SK NOR +1:28 Oystein Kristiansen 1:24:33
5 5 Vehkalahden Veikot FIN +1:29 Simo-Pekka Fincke 1:22:23
6 29 OK Ravinen SWE +1:42 Matthias Muller 1:22:48
7 70 Ikaalisten Nouseva Voima FIN +2:28 Vesa Taanila 1:24:18
8 10 Turun Metsänkävijät FIN +3:57 Manu Mutka 1:23:30
9 8 OK Orion SWE +4:19 Noborn Tobias 1:23:04
10 21 Leksands OK SWE +4:46 Patrik Martner 1:25:27
11 41 Turun Suunnistajat FIN +4:51 Janne Salmi 1:23:14
12 9 Tampereen Pyrintö FIN +4:53 Jarno Salmelin 1:25:42
13 31 Farum-Tisvilde OK DEN +5:01 Chris Terkelsen 1:27:19
14 26 Hiisirasti FIN +5:41 Timo Mikkola 1:26:36
15 18 Angelniemen Ankkuri FIN +5:47 Tuomo Mäkelä 1:26:52

Osuusajoissa olin toinen.

1 85 Jani Lakanen 1:20:47 Vaajakosken Terä FIN
2 5 Simo-Pekka Fincke 1:22:23 +1:35 Vehkalahden Veikot FIN
3 1 Tommi Tölkkö 1:22:33 +1:45 Kalevan Rasti FIN
4 29 Matthias Muller 1:22:48 +2:00 OK Ravinen SWE
5 42 Petri Saari 1:22:55 +2:07 Lapuan Virkiä FIN
6 8 Noborn Tobias 1:23:04 +2:16 OK Orion SWE
7 41 Janne Salmi 1:23:14 +2:27 Turun Suunnistajat FIN
8 10 Manu Mutka 1:23:30 +2:42 Turun Metsänkävijät FIN
9 54 Jan Troeng 1:23:40 +2:52 OK Linne SWE
10 11 Benno Schuler 1:24:03 +3:15 Paimion Rasti FIN
11 70 Vesa Taanila 1:24:18 +3:30 Ikaalisten Nouseva Voima FIN
12 45 Jörgen Wickholm 1:24:19 +3:31 IF Sibbo-Vargarna FIN
13 2 Oystein Kristiansen 1:24:33 +3:45 Halden SK NOR

Ja ite Jukossa oltiin kolmas. Se tuntu aika hyvältä kun oli ollut vähän niinku pidempi rojekti siinä alla.

torstai 25. maaliskuuta 2010

UUSI TEKSTI



Jälleen kantautuu maailman turuilta ja toreilta hienoja uutisia! Nimittäin Eritrean Zersenay Tadese on rikkonut Lissabonin puolmaran voittoajallaan 58.23 Sammy Wanjirun nyt jo edesmenneen maailmanennätyksen kymmenellä sekunnilla. Kyllähän mie kattelin silloin marraskuussa Saariselällä että hyvän näköstä on hiihto pojalla. Seuraavat havainnot osuivat tammikuulle ja Sotkamon Vuokattiin. Oli Zersenay tullut hiihtoputkeen tulipalopakkasia pakoon! Juttelin miehen kanssa hississä matkalla aamupalalle ja Zerse kertoi tuossa hiihtelevänsä pitkää ja rauhallista aeroopista lenkkiä 4-7 tuntia päivässä, kertakeikkisen sympaattinen veikko on kyseessä! Jatkoimme jutustelua vielä opiston aamiaispäydässä. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että taktiikkana on säilyttää jumi mahdollisimman pitkälle helmikuuhun. Sitten vain hallissa muutamat kakssataset niin eiköhän kunto saada esiin. Ei poika puhunut pelkästään lämpimikseen, kuten nyt nähtiin.

"Tässä kylmässä maassa, jossa talvi sisältää kesän, voi kuolla pakkasenpuremaan".

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Tämä taistelu hävitään

Bulgariasta on palattu Pohjois-Karjalan hohtaville nietoksille. Tänään kävin Asikaisen kanssa nautiskelemassa Höytiäisen jäällä parin tunnin hiihtelylenkillä ja täytyypä tässä samaan henkoseen todeta että oli oikein nautittavaa puuhaa. Mukava että tänäkin talvena ehdin kertaalleen hiihtää mukavissa olosuhteissa. Jos olisin oikein positiivinen niin tuohon olisi tullut laitettua huutomerkki mutta on hyvä pitää pikkuisen parantamisen varaa aina taskunpohjalla pahimpia aikoja odottelemassa. Jos viikonloppuna kelit suosii niin meikäpoika lähti pilkille! Tai ainakin SM-hiihtoja kyttäämään.


Mitäs siellä Mustanmeren rannalla sitten puuhailtiin...No ihan normaalistihan se meni. Thierry voitti ja mie keskeytin. Ulkkarit paino menemään superkroppineen kolme-neljä kertaa päivässä ja muun ajan ne kyttäs tietokoneitaan. Ja syöminen, se oli kovanluokan touhua se! Pakkohan sitä on vetää navat rutkulleen kun määrät ja tehot ovat aikalailla tappiloissa. Tuli asusteltua Kettusen kämppiksenä ekat neljä päivää, sitte palasin tutun ja turvallisen Nurmosen viereen. No annas kun mie katon, joojoo, Thierry ei katellu karttoja koko aikana juuri lainkaan. Nurmosen kanssa taas kujuiltiin reitit kutkulleen niin että joihinkin karttoihin hinkkaantu aikamoisia holetsekkereitä eli reikiä. Eipähän sitä enää tarvi turhanpäiten karttoja kujuilla jos kerran osaa jo.


Yritin tietysti hieman tiedustella kämppikseltä (ei siis Nurmoselta) että mitenkähän sitä herra tapaa harjoittaa ruumistaan ja mieltään. No, aika kovalta se tuntu. Kuulemma oli viime kesänä painanu Font Romeussa tonnikasisadassa kolmen viikon aikana 90 tuntia treeniä. Ja nyt tammikuussa oli Espanjan hietikoilla tehty sama setti. Kyllä meikäläisestä tuntuu että tuo on mikä tahansa laji huomioon ottaen kovan kaliiberin harjoittelua. Yritä siinä nyt sitten rytmittää vielä...uskallan epäillä että semmonen onnistuu. Mutta, kukin tavallaan ja tiedän kyllä että jos mie kokeilisin niin viikon kuluttua olis ukko aikalailla oikosena. Kahen viikon päästä liikehdintä olis jo varmaan hyvinkin säyseää ja kolmen viikon kuluttua ei muuta kuin hautakiven tilaus kotimaassa käyntiin.


Perinteiseen kevätleiritapaan heruttelen tässä hieman tuloksia leirin kovista harjoituksista. Ei siinä ollut Joensuun miehillä syytä liikoihin kuvitelmiin itsestään. Paikalla oli maailman ehdoton kärki ja vaikka itellä tuntuisi suunnistus ja juoksu kulkevan niin käkättimeenhän siinä tulee niin että rutina vaan käy. Sen verran mukavaksi lasken kuitenkin 2 men relayn suorituksen että selibaatti jatkuu! Hyvä ettei tässä vaiheessa tarvi lähteä moista lupausta rikkomaan, sotkisi vaan kauden kynnyksellä meikäläisen kellontarkan koneiston suhTEELLISEN täydellisesti.

Ja laitetaanpa tähän vielä jonkunnäkönen loppukaneetti ennenku palaan Yrjänän Päiväkirjan pariin.
Tiomila odottelee alle viiden viikon kuluttua. Se on yks ens vuoden tavoitteista ja valmistautuminen on ollut kännissä koko talven. Joukkueen tilanne näyttää tässä vaiheessa ihan hyvältä joten tavoitteet on asettettu varsin koviksi, mikseipä olis. Nythän tässä alkaa olla mukavat ajat edessäpäin, pääsee kisailemaan ja kattelemaan että mikä se kunto sitten kesän mittaan tulee olemaan. Ite oon kyllä varsin tietoinen siitä tosiasiasta eli faktasta että niin kauan kuin selkä kipuilee en juurikaan tätä parempaan kuntoon pääse. Onneks kunto on kuitenkin sen verran kohtuullinen että kisoissa kehtaa käydä. Eikä selkäkään nyt ihan toivoton ole, Bulgariassa kokeiltiin teippausta ja se oli hyvä juttu. Mut ei siitä sen enempää, jauhettu on monet kerrat. Ja kun ei tee virheitä niin en jää edes viimeiseksi. Jatketaan rimpuilua pulskan viikon kuluttua Ruotsissa.


Ja reittejä:



Laitellaanpa niitä tuloksia sittenkin vasta kutkulleen syssymmällä

torstai 18. maaliskuuta 2010

Korridoorilla



Yllä kartta eilisestä yöharjoitteesta jonka suoritimme täällä Kalevan Rastin sulan maan harjoitusleirillä Bulgarian kultarannikolla. No eihän tuosta saa mittään selevää.

Havaintoja:

Kompassilla kuuhun

Epävarmuutta on siedettävä

Psyyke alkaa kökköytyä ja reidet menee nileelle.

Ensi viikolla nautiskelua murtomaahiihdon tahdissa.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Trainingslager in Bulgaria

Täällä sitä odotellaan illan yösuunnistusharjoitusta. Kettunen vetää aamulenkin, aamupäivän kympin suunnistuksen ja iltapäivän basictreenin jälkeen vielä nimittäin neljännen treenin ja sinnehän on lähdettävä mukaan messiin. Tässä iässä ei kuitenkaan viitsi enää moista rehkimistä vaan tyydyn ihan selkeästi kahteen harjoituskertaan päivässä. Kattoo nyt sitten eksynkö sinne rantadyyneille lopullisesti vaiko pelkästään väliaikaisesti...kartassa näyttäisi olevan nimittäin vain tommonen 50 metriä leveä käytävä jossa näkyy jotain pieniä käyrän pätkiä, siinä pitäisi yrittää pysytellä. Paha tilanne jos joudun ulos käytävältä, pakko keskeyttää koska eihän sitä löydä millään takaisin sinne corridoorille. Suunta lähimmälle tielle ja häntä kolmantena koipena autolle!

Viikon ohjelma valmennuksen suurvisiirin, mefiston ja kontra-amiraali A. Harjun suunnittelemana:

MONDAY 1.O-intervalls, Yasna Polyana 2. Night training, Primorsko Jug
Men 5x1,2km women 4x1,2km Men 7,2km women 5,8km
TUESDAY 1.Two-man relay Veleka 2. Easy o-training, Perla+Perla dunes
3x2km Men 7,6km women 6,7km
WEDNESDAY 1.Sprint training, Nesebar 2. Driving to Priseltsi. Own training / rest
Men 3,1km women 2,8km
THURSDAY 1.Hill-intervall-o, Bania Istok 2.Own training
3-4x3km(hill 1km/100m+2km downhill-o)
FRIDAY 1.Long o-training, Samotino (competition speed) 2.Night training
Men 14km women 10km Men 7,2km women 5,9km
SATURDAY 1.Easy o-training, Golden sands
Men 7,3km Women 6,1km


Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Miten tähän on tultu:


Syksyllä selkä kipeänä. Näin meni viikko.
Pikkumassat vielä siihen

Kolilla kautta avaamassa
Suurvisiiri valvoo kuntoutusta
Ilon kautta
Portugal

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Sepelillä

Kyllä, näyttäisi siltä että tästä talvesta selvitään sittenkin hengissä. Huonolta on välillä näyttänyt ja psyyke on mennyt nileelle kuin Kymenlaakson lehtijuoksussa sepelillä olisi juossut kolmentonnin esteitä, mutta olen vetänyt perinteiseen tyyliin kiukulla sen suurempaa nautintoa kokematta. Kyllä se sitten lopulta palkitsee, ennemmin tai myöhemmin. Tai jos ei palkitse niin sitten se palkitseminen jää puuttumaan, niinhän se menee.

Treeniä on puskettu vaihtelevalla menestyksellä ja vaihtelevilla kiputiloilla, enimmän osan ajasta on kuitenkin sattunut keskimääräistä enemmän. Joskus jopa niin, että treeni on ollut pakko jättää kesken. Yhtä kaikki, yritetty on jälleen kerran. Luovuttanut olen vain kerran, reilu viikko sitten torstaina. Siitäkin selvittiin ja perjantaina oli taas hönkä päällä.

Joo ennestään vahvojen alueiden eli harjoittelun määrän ja tehon sekä ravinto-ohjelman lisäksi uutena osa-alueena ohjelmistoon on otettu suunnistustaidon kuivaharjoitukset sekä valmistautuminen tulevien harjoitusten ja leirien erityisvaatimuksiin. Jos ei oikein ole kunnosa niin eihän sitä ole kunnosa mutta ei kai sitä tarvi silti koukkia niitä rasteja minuuttitolkulla. Lisäksi vuosia sitten tehty päätös sataprosenttisesta satsaamisesta sisälsi myös selibaattilupauksen. Se on kyllä mennyt yllättävänkin helposti, ei siinä mitään. Olen kuitenkin ajatellut että jos Bulgariassa ei tapahdu mitään ilmiömäistä kulun parantumista niin annan itselleni luvan lopettaa selibaatin heti siinä lauantai-iltana kun saavutaan Helsinki-Vantaalle. Katsotaan sitten sunnuntain kolmenkympin tiestöllä mikä on vaikutus.

Eipä tässä oikeastaan muuta jutusteltavaa ole. Kaiken kaikkiaan neulasniskat elävät juuri nyt kiihkeän odotuksen vallassa. Kausi lähestyy, treenit kovenevat, lumet eivät sula, kevään kisat perutaan, osa vetää liian kovia ja takki on tyhjä, riittääkö tämä, riittääkö sekään? Voittaako Lakanen entiseen malliin, miten Ikosella kulkee, onko Haldin keväällä hieman juminen, nouseeko Taivainen suoraan maailman huipulle, kestääkö Itävuon kunto, onko Taanila yskinyt keuhkonsa pihalle talven aikana, paljonko maailman kärki on edellä? Ja ennen kaikkea: juokseeko Martomaa yhä kuudetta osuutta Jukolassa?

Vaikka heräisit vieraasta talosta
Vaikka laulaisit kuurojen seurassa
Vaikka silpoisit jälkikasvusi tai
Vaikka kärsisit elinkautista

Vaikka syntyisit maahanmuuttajana,
Tai vihaisit uutta tatuointia
Vaikka hengittäisit hermokaasua
Vaikka kaivat itsellesi hautaa

Vaikka uhkailet tyhjällä aseella,
Tai rakastat vain kasvoja peilikuvassa
Tai odotat lopunajan petoa,
Tai elät ikuisessa surussa

AIVAN NÄINÄ PÄIVINÄ
KAIKKI KÄÄNTYY VIELÄ PARHAIN PÄIN

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Sehän on tietysti STAM1NAAAA!

Olen tässä parin viikon ajan kuunnellut Stam1nan uutta pitkäsoittoa, nimeltänsä Viimeinen Atlantis. Päivä päivältä asia tuntuu selvemmältä, kyseessä on kovan luokan levy ellei jopa klassikko. Itehän en musiikista mitään ymmärrä noin niinku soitannollisesta näkökulmasta tarkasteltuna, kuuntelen sitä mikä kuulostaa hyvältä meikämannen korvaan. Jotenkin kyllä tuntuu ettei tämä Stam1nan musiikki ole niitä helpoimpia soiteltavia, siinä joutuu todennäköisesti jokusen tovin harjoottelemaan ettei sormet mene ohitte. Miun mielestä se laulajakin vetelee suhTEELLISEN nopeella tahdilla niitä lyriikoita. Lyriikoista tulikin mieleeni että niitä tulee myöskin lueskeltua ja kuunneltua, tässä tapauksessahan ne on pakko lukea kun eihän siitä muuten saa mittään selvää. Ehkäpä parasta on se kun on ostanut uuden CD-levyn ja aseteltuaan sen soittimeen kellahtaa sängylle ja aloittaa analysoinnin sanoitukset sisältävä levyn kansilehti kourassaan. Mutta sitähän ei tämä nykyinen Spotify-sukupolvi ymmärrä. Muistan muuten kun lapsuuden kaverini sanoi joskus 5-vuotiaana että lähetään kirjastoon kattomaan laser-levyjä! Sitten myös mentiin ja siellähän niitä CD-levyjä oli, kyllä oli ihmeellisiä. Siihen asti hienointa oli ollu kyseisen kaverin omistama KISS-yhtyeen LP-levy. No mutta nyt eksyttiin Loirin soidessa ihan väärille nostalgian poluistoille.

Tänään sain pitkästä aikaa hyvät fiilikset juoksemisesta. Tein matolla 5*4' mäkivedot ja päätin hakea feelinkiä edellä mainitun Stam1nan tahdissa.
1. veto:Piste Jolta Ei Ollut Paluuta
2. veto: Maalla, Merellä, Ilmassa
3. veto: Pakkolasku
4. veto: Tsunami
5. veto: Rikkipää

Seuraavat säkeet ovat Rikkipää-kappaleesta, siinä kiteytyy koko levy:

Raavin itseni ylös tuhkasta nostin katseen navastani ja panin merkille
Koko vitun maailma oli iso tulipaloalue

Tuli lämpötilan ja vedenpinnan nouseminen maastopalot leveinä tsunamiaaltoina
Tuli pandemiat talouskriisiterroristit tuli palava halu nimetä pyromaani

Kuka sytytti langan

Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää
Oman pään pääoma, yksilökeskisyys
Keräsin materiaa, tarpeista viis
Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt se keksittiin

Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"

Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee

Runko on puuta, pää rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle

Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä on liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä
Valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä
Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi
Vaikka systeemistään järki puuttui linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun

Veden pinta nousee ja nousee ja nousee

Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää

Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle


No niin, pitää joutua kun olis järjestettävä nuo hiihtosuunnistuksen SM-kisat viikonloppuna.