keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Maraton on miesten ja naisten laji


SM-viestin jälkeen ajattelin, että seuraavana päivänä aloitan maratonprojektin. Tarkempien analyysien jälkeen aloitus venyi torstaille, koska pitkä kausi oli vienyt energiakentät mutkalleen. Psykofyysisekonominen kokonaisuus ei ollut balanssissa. SM-kisat olivat vieneet kunnon, motivaation ja rahat. Oli käytävä kahtena päivänä töissä.

Keskusteltuani maratonille treenaamisesta sekä valmentaja-Jampan, että Lehtisen Tuomon kanssa, päädyin kohtalaisen helppoon valmistautumiskaavaan. Molemmat olivat sitä mieltä, että pitkän kisakauden lopulla ei ole syytä poltella millään maksimaalisella kaasulla, vaan lasettelee vaan semmoista sopivan kovaa, mutta väljyyttä sisältävää treeniä koneeseen.

Koska mulla on ohjelmassa suunnistuksia vielä joka viikonloppu ennen 14.10 juostavaa SM-maratonia, sijoittuvat varsinaiset erikoistreenit arkiviikoille. Harjoituksia on tasan kaksi per viikko: 18-20 kilsan perusmättö (alle4min/km), ja 30 kilsan kevyt. Kovemmat tehot tulevat sitten viikonlopun suunnistuskisoissa.

Taktiikkaakin olen tässä aikani kuluksi mietiskellyt. En näe mitään järkeä siinä, että lähtisin juoksemaan varman päälle vain läpi tuollaista matkaa. Lähden matkaan riskillä, noin 3.30-3.35/km, ja jatkan siihen saakka kunnes hyydyn. Todennäköistä on, että maraton rankaisee, mutta rankaiskoon. Ei ole hävittävää.

Puolikkaan aikana en uskaltanut juoda mitään. Tuntui, että maha menee sekaisin jos juon. Tämä tulee olemaan ongelma, maratonilla kun on varmaan juotava. Samoin jalkapohjia alkoi puuduttamaan ja koskemaan jo 15 kilsan jälkeen. Yritän etsiä jotkut hyvät sukat, jottei jalka pääsisi liiemmälti liikkumaan maratonkenkieni sisässä. Onhan näitä epäonnistumisen kohtia paljonkin. Suurin pelko liittyy kuitenkin siihen ,että luovutan. En viitsi kestää sitä inhottavaa  tunnetta, mikä vallitsee jo 15 kilometrin jälkeen.  

Mielenkiintoinen matka siitä tulee, usko pois. 

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Älytön konsepti

Metsälä kirjoitti Karjalaisen juttuun SM-pitkän jälkeen, että vielä menisi muutama kirsikka kakun päällä. Siinä vaiheessa olin vaatimattomana miehenä jo ihan riittävän tyytyväinen, enkä liiemmin uskonut moisiin kuorrutuksiin. Tulihan niitä kuitenkin.

Perjantaina ei oikeastaan huvittanut lähteä reissuun ollenkaan. Tuntui, että kamat ja auto on pakattu jo ihan riittävän monta kertaa tänä kesänä. Lauantaiaamuna meinasikin hieman kiehahtaa, kun Scandicin aamupalapöydässä eräs herra kertoi, kuinka älytön tämä keskimatkan konsepti onkaan. Lähdöt aikaisin, ja vielä pitää ajella tänne toiselle puolelle Suomea. Vaihdoin pöytää, jottei olisi tullut sanottua pahasti. On kuitenkin kahtena viikonloppuna ollut vuoden lyhimmät matkat kisoihin, Vuokattiin vain reilu 200km, ja Varkauteen vieläkin vähemmän. Turha valittaa, mitäs tuli aikanaan Joensuuhun muutettua.

Mitäs tässä nyt pitikään kertoa. Ai niin, niistä sm-kisoloista. Auto pakattiin, Varkauteen ajettiin, kisat juostiin, ja tulokset on internetissä. Sieltä ne voi jokainen käydä omalla ajallaan katsomassa. Koska nyt on pantava maate, niin seuraava kuva kertokoon omaa tarinaansa siitä, mikä oma tunnelma oli keskimatkan finaalissa maaliin tullessa. Tässä kiteytyy moni asia:

Kuva: Karjalainen

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sotkamon Jymyn kansalliset

Tulin eilen tänne Vuokattiin osallistuakseni Sotkamon Jymyn syyskansallisiin ja sen jälkeen Kalevan Rastin MM-leirille. 

Homma avattiin eilen nortin finaalin seuraamisella. Sen jälkeen viivalle astui kansallisen tason suunnistajia Suomesta, Norjasta, Tanskasta ja muistakin maista. En saanut oikein kunnon kisafiilistä päälle, ja kelin ollessa kostean viileä suorituskin kuitattiin sarakkeeseen perusjuoksu. Joskus on sanottu "rutiinia, josta loistokkuus on kaukana".  

Tänään Jymyn kansallisissa suunnistus sujui ja juoksu kulki. Maasto oli sitä samaa Vuokatinvaaran aluetta, kuin eilenkin. Maastotyyppi on joensuulaiselle tuttu, samoin kartoitustyyli. Matkan aikana mietin aina välillä, että koska se seuraavana lähtenyt Thierry hiipii kiinni ja kenties ohikin. No, eipähän vaan saanut kiinni ollenkaan.

Tästä on nyt sitten niin pirun hyvä jatkaa muutaman päivän leirille ja ens viikonlopun SM-kisoja kohti. 

Tulokset
Väliajat

maanantai 3. syyskuuta 2012

Puolikas maratooni

Lähdettiin Joensuusta oikein porukalla juoksemaan tietä Kuopioon. Itse olin lyönyt nimeni puolikkaalle maratonmatkalle, koska olen hieman ajatellut osallistuvani SM-maratonille lokakuun puolivälissä, ja siinä tapauksessa edellytyksenä on b-rajan alitus. B-raja on muuten huikea 1 tunti 17 minuuttia. 

Rivakammat tiejuoksut ovat loistaneet kesän harjoitusohjelmasta poissaolollaan. Juoksua on tullut kuitenkin harrastettua lähes päivittäin. Koska kunto on tuntunut viime aikoina hyvältä, niin arvelin puolikkaan maratonin hoituvan tuosta noinikkäästi ihan vaan heittäen. Tavoitteena ei ollut mitata maksimaalista ennätysaikaa, vaan saada kokemusta kokonaista maratonia silmällä pitäen. Eli eka 16 kilsaa suurin piirtein 3.30/km, ja siitä sitten viimeinen vitonen kiristäen. 

Lähdin rennosti matkaan, mutta ensimmäinen kilsa alamäkeen meni silti 3.13. Sen jälkeen vauhti vaihteli korkeuseroista riippuen 3.30 molemmin puolin, keskiarvon asettuessa lähelle edellä mainittua vauhtia. Juoksu tuntui hyvältä, ei juuri hengästyttänyt, eikä happoa tullut. Tunne, minkä arvelen olevan täysinäisellä marathonilla lähellä oikeaa. 

16 kilsaa tuli täyteen, laitoin silmät kiinni ja tuuppasin menemään. No, vauhti nousi aika tarkkaan sen 10s/km. Juoksin hieman päälle ja alle 3.20-vauhdilla lopun. Tällä taktiikalla Seiko pysähtyi lukemiin 1.13.04. Sivuilla on jotain brutto- ja nettoaikoja, niistä en mittään tajua. 

Kokemuksena puolikas oli ihan kohtalainen. Harkitsen nyt kuitenkin vielä sitä SM-kisaa, ei se nyt kuitenkaan mitään aivan uskomattomia fiiliksiä tarjonnut. Tulipa ainakin todistettua, että tällaisilla kansallisen naisten kärjen tuloksilla voi suunnistuksessa saavuttaa tänä päivänä SM-mitalin. 70-luvulla kaikki oli toisin, silloin KAIKKI juoksivat alle 1.10. Paitsi että eihän silloin mitään puolikkaita juostu, silloin juostiin kokonaisia. Nyt on onneksi nyt.