Tulin Pohjois-Karjalaan. Yritin ettiä verkkarihousuja mutta ei löytyny, jätin siis farmarit jalkaan. En myöskään juonu kaljaa auringonnousuun, hyvältä tuntui silti. Tuleminen siis. Sitä kun on ollut pari kuukautta ison kassin kanssa matkassa niin tuntuu mukavalta asettua hetkeksi.
Ensivaikutelma Jokikylästä oli tutun turvallinen. AP haki rautatieasemalta. Mentiin Pihlajalle syömään, siel oli kaikki samat ku aina ennenkii. Kävi ilmi että juoksen SM-maastoissa Katajan riveissä 12 kilsaa. Kävin myös kouluhommissa. Sen jälkeen kävelin kotia, näytti olevan Pielisjoella miehiä virveleineen. Kohta alotetaan Tuukan kanssa kalastuskausi, nostellaan taimenia ihan työksemme. Näin se rullaa ja kohta on taas syksy. Sit myö lähetään poikain kanssa Lappiin. Verrytellään ensin Kuhasalon nuotiolla. Sitä ennen kisaillaan ja käydään Rokki totta kai. Ens maanantaina haetaan muuten liput sinne.
Ja taas on yksi vuosi menny että hujahti.
Aletaa hakemaa askelta kun on ne juoksukisatkin tulossa
tiistai 28. huhtikuuta 2009
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Tavoitteiden asettelu
Palaan tauolta tällä lyhyellä jutulla. Juttu käsittelee eilistä kilpailua ja tavoitteiden asettelua. Urheilijalla tulee olla tavoitteita, jotta jatkuva kehittyminen on mahdollista.
Eilen juostiin kotimaisen kilpailukauden virallinen ensimmäinen otatus. Paikalla oli kotimaisten starojen ohella myös venäläisiä, ruotsalaisia ja norjalaisia. Taisi siellä yksi brittikin pulisongeineen viuhtoa kädet kolmantena jalkana. Itse sanoin siskolle viikolla että vedän väkisin hyvän juoksun, jos se ei kerran itestään irtoa. No, ei se irronnut myöskään väkisin. Ykköselle saapuessani olin jo pelannut itseni puhpah pelistä pois. Leimasin näet samaan aikaan minuutin perään lähteneen LakaJonnen kanssa, olin tuolla välillä sijalla 40. Jatkossa meni ihan hyvin ja sijoituskin nousi kohisten. Perhoslenkkien ensimmäisellä rastilla tein vielä puoliminuuttisen, lisäksi juoksin heikosti lopun lyhyet välit vaikkei niillä varsinaisia virheitä tullutkaan. Sijoitus kunnioitettava 18 ja suomalaisista 12. Ei hyvää päivää, tavoitteet oli asetettava uudelleen.
Lauantaina oli poikain kanssa jo vähän puhuttu uusista tavoitteista. Ykköstavoitteksi muotoutui seuraava: päästä pois metsästä ennen kuin julistetaan kuolleeksi. Vähimmäistavoitteeksi määriteltiin kuitenkin realistisempi omiin hautajaisiin ehtiminen. Näillä mennään ensi viikonlopun Finnspringiin.
Nyt oli niin huono että pitää varmaan poistaa koko juttu.
Eilen juostiin kotimaisen kilpailukauden virallinen ensimmäinen otatus. Paikalla oli kotimaisten starojen ohella myös venäläisiä, ruotsalaisia ja norjalaisia. Taisi siellä yksi brittikin pulisongeineen viuhtoa kädet kolmantena jalkana. Itse sanoin siskolle viikolla että vedän väkisin hyvän juoksun, jos se ei kerran itestään irtoa. No, ei se irronnut myöskään väkisin. Ykköselle saapuessani olin jo pelannut itseni puhpah pelistä pois. Leimasin näet samaan aikaan minuutin perään lähteneen LakaJonnen kanssa, olin tuolla välillä sijalla 40. Jatkossa meni ihan hyvin ja sijoituskin nousi kohisten. Perhoslenkkien ensimmäisellä rastilla tein vielä puoliminuuttisen, lisäksi juoksin heikosti lopun lyhyet välit vaikkei niillä varsinaisia virheitä tullutkaan. Sijoitus kunnioitettava 18 ja suomalaisista 12. Ei hyvää päivää, tavoitteet oli asetettava uudelleen.
Lauantaina oli poikain kanssa jo vähän puhuttu uusista tavoitteista. Ykköstavoitteksi muotoutui seuraava: päästä pois metsästä ennen kuin julistetaan kuolleeksi. Vähimmäistavoitteeksi määriteltiin kuitenkin realistisempi omiin hautajaisiin ehtiminen. Näillä mennään ensi viikonlopun Finnspringiin.
Nyt oli niin huono että pitää varmaan poistaa koko juttu.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Ei ollut helppoa Pyhä-Luostolla, ei Rautavaarassakaan
Niin joo tuota. Unkarissa tuli käytyä kattelemassa ja aikani kun tähystelin niin huomasin etten ole vielä huippukunnossa. Olen väsyneessä ja hapettomassa tilassa, niin jalat kuin aivotkin kaipaavat happea. Ei irtoa, jaksavuuus on toki hyvällä tasolla. Hyvin olis jaksanu vaikka sata kilsaa sunnuntain pitkällä matkalla.
Italian ja Tanskan/Ruotsin keikkojen jälkeen kävin tosiaan Jokikylässä levähtämässä. Luoja tietää että lepäsinkin tehokkaasti, niin oli kiirettä etten ehtinyt siirtää kamoja kaappeihin viidessäkään päivässä. En kyllä oikein tiedä mitä se kiire olikaan, ei ainakaan koulua. No kuiteskii, sunnuntaina 5.4 junamatkalla kohti kirkonkylää todettiin Pipon kanssa, että nyt saatettiin lähteä leirille hivenen vajavaisesti palautuneena. Eikä saatettu vaan lähettiinkin.
Unkarissa on muuten mäkiä. Tiedoksi niille jotka ei ole siellä käyny. Ja sit siellä Slovakian rajamailla on mäkien lisäksi myös pyöreitä suppia. Rohvessionaalit sano että se on karstimaastoa se semmonen, ja kuulemma hyvin relevanttia MM-kisoja ajatellen. En tiiä yhtään mistä ne puhuu, mut varmaan ihan asiaa. Niin tosiaan, semmosia mäkimaastoja ne kuitenkin on että jos ei ole oikein kunnossa ja virkeenä ni ei tuu mitn. Reidet ja pakarat menee hapoille eikä silloin oikein pääse eteenpäin. Toisaalta suunnistus on niin helppoa ettei siellä normaali ihminen voi edes pummata. Faktisesti ajatellen sveitsiläiset on lyömättömiä tommosessa metässä. Onhan se De Facto.
Asiaa puhuakseni treenasin viikon aikana jotain 15 tuntia. 2 kovaa ja kolme kisaa sisältyy tuohon määrään, eli varmaan ihan riittävästi. Viimisen kuukauden aikana on tota kisavauhtista suunnistusta tullu kohtuullisen runsaasti, joku vois sanoa että liikaakin. Ja sanoohan ne. Leirin jälkeen oon käyny pari kertaa lenkillä ja kuten arvata saattaa, palautumisen kanssa tulee kiire mikäli ajatellaan Tiomilaa. Se tulee olemaa ihan siinä ja siinä! Mutta jos palautuminen tapahtuu, lasken savut kaikista ulos kuin Taussi konsanaan. Lippuhan löytyy nykyisellään siihen malliin ettei sitä tarvi edes mietiskellä, senkusta antaa mennä vaan. Meil on Veikoissa ihan hyvä joukkue ja tavoitellaan sijoitusta sinne kärkisijoille. Mitä nyt sanois realistisesti, kymmenen joukkoon ehket. Tai jopa viiden. Kolmosee veikkaan Haltenia, KooÄrrää ja ootas nyt, ketäs niit nyt olikaa. No vaikka Kristiansandia, vai onko se nyt kristianstad?
Nykysellään tulee laiteltua melkosen asiallista juttua eetteriin. Johtuu siitä että oon aika pirun vanha ja sitä kautta myös aikuinen. Kyllähän miekin silloin nuorempana kirjottelin kaikenmoista soopaa ja asiattomuutta. Mut nyt kypsemmällä iällä ei ole silleen tarvetta, se on mukava huomata miten on muuttunu kaikin puolin asialliseksi. Aattelin itse asiassa jättää ens syksynä kaikki ylimenokauden riennotkin väliin ja keskittyä elämään rauhallista elämää perheen parissa. Jos nyt lokakuussa olis vaimo ja lapset ja työpaikka+auto hommattuna, niin ja talo. Se ois miusta ihan hyvä tavoite. Eihän se nyt vaadi loppupeleissä ku yhen onnistuneen viikonlopun niin noi kaikki saattaa sisältyä samaan pakettiin.
Italian ja Tanskan/Ruotsin keikkojen jälkeen kävin tosiaan Jokikylässä levähtämässä. Luoja tietää että lepäsinkin tehokkaasti, niin oli kiirettä etten ehtinyt siirtää kamoja kaappeihin viidessäkään päivässä. En kyllä oikein tiedä mitä se kiire olikaan, ei ainakaan koulua. No kuiteskii, sunnuntaina 5.4 junamatkalla kohti kirkonkylää todettiin Pipon kanssa, että nyt saatettiin lähteä leirille hivenen vajavaisesti palautuneena. Eikä saatettu vaan lähettiinkin.
Unkarissa on muuten mäkiä. Tiedoksi niille jotka ei ole siellä käyny. Ja sit siellä Slovakian rajamailla on mäkien lisäksi myös pyöreitä suppia. Rohvessionaalit sano että se on karstimaastoa se semmonen, ja kuulemma hyvin relevanttia MM-kisoja ajatellen. En tiiä yhtään mistä ne puhuu, mut varmaan ihan asiaa. Niin tosiaan, semmosia mäkimaastoja ne kuitenkin on että jos ei ole oikein kunnossa ja virkeenä ni ei tuu mitn. Reidet ja pakarat menee hapoille eikä silloin oikein pääse eteenpäin. Toisaalta suunnistus on niin helppoa ettei siellä normaali ihminen voi edes pummata. Faktisesti ajatellen sveitsiläiset on lyömättömiä tommosessa metässä. Onhan se De Facto.
Asiaa puhuakseni treenasin viikon aikana jotain 15 tuntia. 2 kovaa ja kolme kisaa sisältyy tuohon määrään, eli varmaan ihan riittävästi. Viimisen kuukauden aikana on tota kisavauhtista suunnistusta tullu kohtuullisen runsaasti, joku vois sanoa että liikaakin. Ja sanoohan ne. Leirin jälkeen oon käyny pari kertaa lenkillä ja kuten arvata saattaa, palautumisen kanssa tulee kiire mikäli ajatellaan Tiomilaa. Se tulee olemaa ihan siinä ja siinä! Mutta jos palautuminen tapahtuu, lasken savut kaikista ulos kuin Taussi konsanaan. Lippuhan löytyy nykyisellään siihen malliin ettei sitä tarvi edes mietiskellä, senkusta antaa mennä vaan. Meil on Veikoissa ihan hyvä joukkue ja tavoitellaan sijoitusta sinne kärkisijoille. Mitä nyt sanois realistisesti, kymmenen joukkoon ehket. Tai jopa viiden. Kolmosee veikkaan Haltenia, KooÄrrää ja ootas nyt, ketäs niit nyt olikaa. No vaikka Kristiansandia, vai onko se nyt kristianstad?
Nykysellään tulee laiteltua melkosen asiallista juttua eetteriin. Johtuu siitä että oon aika pirun vanha ja sitä kautta myös aikuinen. Kyllähän miekin silloin nuorempana kirjottelin kaikenmoista soopaa ja asiattomuutta. Mut nyt kypsemmällä iällä ei ole silleen tarvetta, se on mukava huomata miten on muuttunu kaikin puolin asialliseksi. Aattelin itse asiassa jättää ens syksynä kaikki ylimenokauden riennotkin väliin ja keskittyä elämään rauhallista elämää perheen parissa. Jos nyt lokakuussa olis vaimo ja lapset ja työpaikka+auto hommattuna, niin ja talo. Se ois miusta ihan hyvä tavoite. Eihän se nyt vaadi loppupeleissä ku yhen onnistuneen viikonlopun niin noi kaikki saattaa sisältyä samaan pakettiin.
torstai 2. huhtikuuta 2009
Pitkät lenkit, lyhyet palautukset
Takana on 18 päivän leirijakso. Ensin Italiassa 11 päivää, välissä Turussa suoritettu parin päivän ”palauttelujakso”, ja päälle viisi päivää Tanskassa ja Ruotsissa. Nyt tuuletan aivoja ja koipia Jokikylässä sunnuntaille saakka. Itse asiassa pidin eilen miniylimenokauden. Eli söin karkkia, pitsan ja join pari lonkeroa. Muutoin noudatan ehdottoman tarkkaa ruokavaliota, joka sisältää pääosin jugurttia ja ituja, sekä soijarouhetta. Ensi maanantaina Group Puttonen maestroinaan signores Piponstein, Lakenstein ja Flinckenstein suuntaa kohti Unkarin vuoristoja. Uskon, että tuossa autokunnassa jutun taso tulee olemaan vähintään edustustasolla. Rima on ainakin asetettu merenpinnan alapuolelle. Unkarissa juoksemme myös kaksi kilpailua, keskarin ja nortongin. Ilmeisen kovatasoisia kumpainenkin. Unkarin keikan jälkeen vietän pari päivää Haminassa Junnua ulkoiluttaen, mutta jo torstaina VeVen iskukykyinen ryhmä lentää Ruotsiin. Itselläni on ohjelmassa Elitserienin sprintti, mikäli miut sinne hyväksytään. Voi olla muuten isonkäden kinturi sekin homma.
Edellä mainittu 18 päivää sisälsi harjoittelua pääasiassa kartta kourassa kaiken kaikkiaan 41 tunnin ja 30 minuutin verran. Voimaharjoittelua suoritin 3h30min ja kaikki muu oli juoksua pehmeillä ja kimmoisilla pohjilla. Kilpailuvauhtia etenin 7 tuntia ja 45 minuuttia eli 20 % juoksumäärästä. Nämä kaikki suunnistaen, puhdasta juoksua oli ainoastaan 2*1.8 kilometrin pätkä eräässä treenissä.
Tämän jutunpääpointtina on valottaa hieman talven harjoittelua ja mahdollisia muutoksia edellisiin vuosiin verrattuna. Muutoksia on tullut, eikä pelkästään pakon sanelemana. Parina viime vuotena olen talvisin treenannut melkein kuin juoksija. Päätreeneinä matolla tai radalla vedetyt TV-kovat ja intervallit. Toissavuonna lähinnä sen takia, että olin lopettanut suunnistuksen ja päätin vetää harrastusmielessä hölkkäkisoja. Viime vuonna sen takia koska edellisenä vuonna homma oli toiminut. Niin, eihän sitä pystynyt lopettamaan kuitenkaan. Keväällä 2007 aloitin kauden FinnSpringissä sarjan ollessa H21AL, esimerkiksi Tiomilan jätin väliin koska Vuokatin Rokkikatti järjestettiin samaan aikaan ja se kiinnosti enemmän. Siitä se kuitenkin taas lähti, koska huomasin olevani hyvässä kunnossa. Hyvä niin. Eikä se Rokkikatti nyt niin hyvin mennyt muistaakseni…
Tosiaan. Yleensä on tässä vaiheessa kulkenut toi juoksupuoli varsin hyvin. Vetoja on työstetty joulukuulta lähtien ja askel on ollut kohillaan, siis niinku omaan tasoon nähden. Nythän tilanne on se, että edellinen vetotreeni on tehtynä 21.1. Paitsi että muutama viikko sitten vedin rennosti 4*5’. Mut kuitenkin, täysin erilailla on menty edellisiin talviin verrattuna. Enkä sano että se olis huono juttu ollenkaan, todennnäköisesti parempi tilanne nyt on. Loppupeleissä maastossa kulkee samaan tapaan kuin aina ennenkin, ja vaikkei kulkiskaan niin meikämannella on varaa parantaa suunnistusta aika paljon. Siihen on tehty töitä tänä talvena paljon enemmän kuin ennen, toivottavasti kantaa hedelmää jossain vaiheessa.
Vedoista vielä. Toukokuulla on varmaan aikaa työstellä muutamia hyviä treenejä Siitä sitten sopivasti kunto terävämmäksi ja kohti PM-kisoja. Jukolan jälkeen Italiaan kuntoa ja mäkikulkua hiomaan. 3 viikkoa 2000 metrin korkeudessa seisoo suunnitelmissa ja tällä hetkellä se näyttää toteutuvan. Sen jälkeen on viikko aikaa MM-katsastuksiin. Siellä yritetään tosissaan, yrittäminen on kuitenkin tärkeintä. Onnistuu tai ei.
Ja katsastusten jälkeen alkaa Ilosaarirock. On sielläkii oma tavallaan ihan hauskaa!
Vielä pari kuvaa
Talven viimonen hiihtolenkki
Umbran mettää
Kukas tää on?
Kontinentaalin erikoismies Petr Von Muukkenstein
Kyssän homot
Lommoposket
Mikäs äijä sie oot?
Tää saattaa olla Suomen viisain mies. Ihan hyvin.
Kuka ei kuulu joukkoon?
Edellä mainittu 18 päivää sisälsi harjoittelua pääasiassa kartta kourassa kaiken kaikkiaan 41 tunnin ja 30 minuutin verran. Voimaharjoittelua suoritin 3h30min ja kaikki muu oli juoksua pehmeillä ja kimmoisilla pohjilla. Kilpailuvauhtia etenin 7 tuntia ja 45 minuuttia eli 20 % juoksumäärästä. Nämä kaikki suunnistaen, puhdasta juoksua oli ainoastaan 2*1.8 kilometrin pätkä eräässä treenissä.
Tämän jutunpääpointtina on valottaa hieman talven harjoittelua ja mahdollisia muutoksia edellisiin vuosiin verrattuna. Muutoksia on tullut, eikä pelkästään pakon sanelemana. Parina viime vuotena olen talvisin treenannut melkein kuin juoksija. Päätreeneinä matolla tai radalla vedetyt TV-kovat ja intervallit. Toissavuonna lähinnä sen takia, että olin lopettanut suunnistuksen ja päätin vetää harrastusmielessä hölkkäkisoja. Viime vuonna sen takia koska edellisenä vuonna homma oli toiminut. Niin, eihän sitä pystynyt lopettamaan kuitenkaan. Keväällä 2007 aloitin kauden FinnSpringissä sarjan ollessa H21AL, esimerkiksi Tiomilan jätin väliin koska Vuokatin Rokkikatti järjestettiin samaan aikaan ja se kiinnosti enemmän. Siitä se kuitenkin taas lähti, koska huomasin olevani hyvässä kunnossa. Hyvä niin. Eikä se Rokkikatti nyt niin hyvin mennyt muistaakseni…
Tosiaan. Yleensä on tässä vaiheessa kulkenut toi juoksupuoli varsin hyvin. Vetoja on työstetty joulukuulta lähtien ja askel on ollut kohillaan, siis niinku omaan tasoon nähden. Nythän tilanne on se, että edellinen vetotreeni on tehtynä 21.1. Paitsi että muutama viikko sitten vedin rennosti 4*5’. Mut kuitenkin, täysin erilailla on menty edellisiin talviin verrattuna. Enkä sano että se olis huono juttu ollenkaan, todennnäköisesti parempi tilanne nyt on. Loppupeleissä maastossa kulkee samaan tapaan kuin aina ennenkin, ja vaikkei kulkiskaan niin meikämannella on varaa parantaa suunnistusta aika paljon. Siihen on tehty töitä tänä talvena paljon enemmän kuin ennen, toivottavasti kantaa hedelmää jossain vaiheessa.
Vedoista vielä. Toukokuulla on varmaan aikaa työstellä muutamia hyviä treenejä Siitä sitten sopivasti kunto terävämmäksi ja kohti PM-kisoja. Jukolan jälkeen Italiaan kuntoa ja mäkikulkua hiomaan. 3 viikkoa 2000 metrin korkeudessa seisoo suunnitelmissa ja tällä hetkellä se näyttää toteutuvan. Sen jälkeen on viikko aikaa MM-katsastuksiin. Siellä yritetään tosissaan, yrittäminen on kuitenkin tärkeintä. Onnistuu tai ei.
Ja katsastusten jälkeen alkaa Ilosaarirock. On sielläkii oma tavallaan ihan hauskaa!
Vielä pari kuvaa
Talven viimonen hiihtolenkki
Umbran mettää
Kukas tää on?
Kontinentaalin erikoismies Petr Von Muukkenstein
Kyssän homot
Lommoposket
Mikäs äijä sie oot?
Tää saattaa olla Suomen viisain mies. Ihan hyvin.
Kuka ei kuulu joukkoon?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)