On se nyt että pitää herätä 6:30 kun olis pitkästä aikaa mahdollisuus nukkua pitkään. Ja ihan omassa hotellihuoneessa vielä.
VeVen bussikuski Aake piti aina reissuun lähdettäessä pienen puheen, joka loppui tavallisesti HALDEN KUMOON!- lauseeseen. Harvemmin se onnistui, mutta ainakin kerran muistan näin käyneen. Arvelin tässä aamutuimaan Kungens Kurvalta herätessäni, että siinähän se olis hyvä tavoite KR2-joukkueelle. Niin, siellä sitä taas kakkosessa ollaan. Ei riittäny viime viikonlopun näytöt ykköseen, eikä mulla siitä mitään mussutettavaa ole. Ihan oikeat valinnat. En vain ehtinyt viikossa riittävän hyvään iskuun.
Juoksin siis viime viikonloppuna kisat lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Lauantain Finnspringissä suoritus oli ok-tasoa, samoin sunnuntaina ja maanantaina. Kaikissa pummia tuli se 2 minuuttia, paitsi maanantaina enemmän. Siihen kun lisätään lauantain ja sunnuntain heikko esitys fyysisesti, niin ei auta. Lauantaina olin muistaakseni kuudes, sunnuntaina voitettiin viesti ja maanantaina oisin ollu 11. ellei sitä kisaa olis hylätty. Siihen kisaan olin sijoitusmielessä kuitenkin tyytyväinen.
Mikä noihin pummeihin oli syynä. Itseluottamusboksi oli jäänyt täyttämättä. Jos luottoa liikehdintään metsässä ei ole, niin sitä ei ole. Ja sitten jollain rastilla tulee hötkyiltyää. Harmi kyllä sitä boksia ei voi rahalla täydentää, ei sillä että sellaisia rahoja tilillä roikkuisikaan. Täydentäminen tapahtunee seuraavan kahden viikon aikana lenkkipoluilla ja rastimetsissä. SM-erikoispitkillä tilanne on toivottavasti jo toinen. Sen tässä on kuitenkin oppinut, että uudet vastoinkäymiset odottavat aivan nurkan takana valmiina iskemään. Pitää vaan olla hyvin hissukseen ja huomaamattomana.
No, toivotan kaikille onnea Tiomilaan. Jos nyt tuntuu hieman epävarmalta niin älkää huoliko, kyllä se hermopummi sieltä tulee! Jossain vaiheessa rataa kyllä luotatte johonkin toiseen enemmän kuin itteenne ja meette väärälle hajonnalle!
Tsemppiä Haldeniin kumoon menemiseksi.
Lähen täydentämään boksia tohon 25manna -96 maastoon. Silloin VeVen suoritus meni plörinäksi Katteluksen Kexan lukiessa väärää väliä, ei ollu poksi täynnä. Itellä oli kyllä ainakin paluumatkalla, ne oli niitä ekoja kertoja kun se poksi olikin täynnä.
torstai 28. huhtikuuta 2011
torstai 21. huhtikuuta 2011
72% vihaa
Olin viime viikonloppuna avlmentajan (eli av-valmentajan, tapahtui näppäilyvirhe) ominaisuudessa Ankkurikellarilla. Torstaina läksin maastoon katselemaan ja kuvailemaan. Kävellessä loivaan mäkeen syke 145 ja tasaisella hölkätessä 160-165. Jotain oli selvästi pielessä, MYKO se siellä elimistössä jylläili menemään.
Illalla otin puhelun Iirolle ja perjantaina kävin heti aamusta Salon apteeksista uudet pöpönnujertajatabletit. Lauantaina herätessä olotilassa oli tapahtunut huomattava muutos, tällaista oloa en ollutkaan kokenut viiteen viikkoon. Jo samaisena päivänä suunnnistin kahdesti. Hipheihurraa, alkaisko MYKO väistymään sittenkin?
Sunnuntaina ohjelmassa oli Ankkurirastit. Piti mennä vaan tekemään kevyttä treeniä, mutta olin niin innoissani että homma karkasi käsistä melkeinpä heti ensimetreillä. En juossut täysillä ja ylämäkiin hiljensin tarkoituksella. Menin kuitenkin mukavaa matkavauhtia, eikä minkään sortin hyytymistä tullut. Sykemittaria piti vilkuilla jatkuvasti, jotenkin oli kuitenkin pelko kun oli ollut niitä rintakipuja. Hengissä kuitenkin selvittiin. Suunnistushan sujui liki täydellisesti, ekaa perhosta lukuun ottamatta tein omaa työtä. Kompassikontrolli oli kunnossa, rastinottoon oli aina kohteet ja niin edelleen.
Perhoset kierrettyäni läksin juoksentelemaan kohti maalia ja tiellä näin Tuomas Mattilan, Trondheim, selän noin 50 metriä edellä. Arvelin että varmaan ihan mukava sija tästä tulee. Toiseksi sijoituinkin, ihan hyvä taustaan nähden.
Terveydentilassa ei ole takapakkeja näkynyt ja tällä viikolla olen juossut pk-lenkkejä päivittäin. Viikonloppuun lähden 72 prosenttisella vihan tunteella. Puran kaiken sen turhautumisen ulos, ja katson missä kohtaa nimi tuloslistalla on. Finnspringiin en ole ilmoittautunut, mutta sen hoidan tänään jälki-ilmoittautumisen muodossa. Sarja H21A1, sama missä Hernelahti ja Martomaakin kilpailevat. Varokaa ukot, yritän olla kantona kaskessa Tiomila-joukkuetta valittaessa. Savotta on kova, mutta sama se. Pääasia että terveys alkaa olla kohdillaan.
Illalla otin puhelun Iirolle ja perjantaina kävin heti aamusta Salon apteeksista uudet pöpönnujertajatabletit. Lauantaina herätessä olotilassa oli tapahtunut huomattava muutos, tällaista oloa en ollutkaan kokenut viiteen viikkoon. Jo samaisena päivänä suunnnistin kahdesti. Hipheihurraa, alkaisko MYKO väistymään sittenkin?
Sunnuntaina ohjelmassa oli Ankkurirastit. Piti mennä vaan tekemään kevyttä treeniä, mutta olin niin innoissani että homma karkasi käsistä melkeinpä heti ensimetreillä. En juossut täysillä ja ylämäkiin hiljensin tarkoituksella. Menin kuitenkin mukavaa matkavauhtia, eikä minkään sortin hyytymistä tullut. Sykemittaria piti vilkuilla jatkuvasti, jotenkin oli kuitenkin pelko kun oli ollut niitä rintakipuja. Hengissä kuitenkin selvittiin. Suunnistushan sujui liki täydellisesti, ekaa perhosta lukuun ottamatta tein omaa työtä. Kompassikontrolli oli kunnossa, rastinottoon oli aina kohteet ja niin edelleen.
Perhoset kierrettyäni läksin juoksentelemaan kohti maalia ja tiellä näin Tuomas Mattilan, Trondheim, selän noin 50 metriä edellä. Arvelin että varmaan ihan mukava sija tästä tulee. Toiseksi sijoituinkin, ihan hyvä taustaan nähden.
Terveydentilassa ei ole takapakkeja näkynyt ja tällä viikolla olen juossut pk-lenkkejä päivittäin. Viikonloppuun lähden 72 prosenttisella vihan tunteella. Puran kaiken sen turhautumisen ulos, ja katson missä kohtaa nimi tuloslistalla on. Finnspringiin en ole ilmoittautunut, mutta sen hoidan tänään jälki-ilmoittautumisen muodossa. Sarja H21A1, sama missä Hernelahti ja Martomaakin kilpailevat. Varokaa ukot, yritän olla kantona kaskessa Tiomila-joukkuetta valittaessa. Savotta on kova, mutta sama se. Pääasia että terveys alkaa olla kohdillaan.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Laiva lähtee minä jään
Kyllä se nyt on vaan tunnustettava. Huhtikuun kisat on jätettävä väliin.
Olo on jatkunut poikkeuksellisen väsyneenä jo niin pitkään, että oli tehtävä hieman lisätestejä. Yritin viime tiistaina lähteä lenkille ja 450 metriä juostuani iski rintakivut ja heikko olo. Se hieman pelästytti. Otettiin sydänfilmiä, ultra-ääntä, keuhkoröntgeniä ja verikokeita pullollinen jos toinenkin. Se onkin vanhalle piikkikammoiselle kivaa hommaa. Lääkäri tutki ja hutki tullen seuraavaan johtopäätelmään: täyslepoa nyt pari viikkoa ja sitten uusi katselmus.
Nykytila: Yt hyvä. Hoikka mies. Kävellen tulee vastaaottohuoneeseen eikä tuossa ala henkeä ahdistamaan.
Suunnitelma: Joko kyseessä vain yksinkertaisesti se, että ylähengitysinfektion jälkeen on vielä toipilaana. Myokardiittikaan ei täysin poissuljettu ole. Ekg:ssä aavistuksen myokardiittiin viittaavaa, mutta toisaalta tuo urheilutausta ja hoikkuus voi sotkea.
En oikein usko mihinkään sydänlihastulehdukseen. Lienee joku lukko rintarangassa...parempi kuitenkin uskoa ja pitää nyt se pari viikkoa levätä. Ei viittis kuitenkaan vielä kuolla. Ja toisaalta lauantaina menin kävelylle ja sippasin puolen tunnin kohilla.
Vietävästihän tää nyt taas harmittaa kun meni tämäkin kevät sivusuun. Ei siinä sitten kuitenkaan auta muu kuin alotella toukokuussa uutta reeniä syksyä silmällä pitäen. Ja voihan toi kuntokin olla pienessä alamäessä. Viiminen kunnon treeni kun on tehtynä 7.3 Portugalissa. Silloin kyllä kulki ja siitä haetaan voimaa.
Olo on jatkunut poikkeuksellisen väsyneenä jo niin pitkään, että oli tehtävä hieman lisätestejä. Yritin viime tiistaina lähteä lenkille ja 450 metriä juostuani iski rintakivut ja heikko olo. Se hieman pelästytti. Otettiin sydänfilmiä, ultra-ääntä, keuhkoröntgeniä ja verikokeita pullollinen jos toinenkin. Se onkin vanhalle piikkikammoiselle kivaa hommaa. Lääkäri tutki ja hutki tullen seuraavaan johtopäätelmään: täyslepoa nyt pari viikkoa ja sitten uusi katselmus.
Nykytila: Yt hyvä. Hoikka mies. Kävellen tulee vastaaottohuoneeseen eikä tuossa ala henkeä ahdistamaan.
Suunnitelma: Joko kyseessä vain yksinkertaisesti se, että ylähengitysinfektion jälkeen on vielä toipilaana. Myokardiittikaan ei täysin poissuljettu ole. Ekg:ssä aavistuksen myokardiittiin viittaavaa, mutta toisaalta tuo urheilutausta ja hoikkuus voi sotkea.
En oikein usko mihinkään sydänlihastulehdukseen. Lienee joku lukko rintarangassa...parempi kuitenkin uskoa ja pitää nyt se pari viikkoa levätä. Ei viittis kuitenkaan vielä kuolla. Ja toisaalta lauantaina menin kävelylle ja sippasin puolen tunnin kohilla.
Vietävästihän tää nyt taas harmittaa kun meni tämäkin kevät sivusuun. Ei siinä sitten kuitenkaan auta muu kuin alotella toukokuussa uutta reeniä syksyä silmällä pitäen. Ja voihan toi kuntokin olla pienessä alamäessä. Viiminen kunnon treeni kun on tehtynä 7.3 Portugalissa. Silloin kyllä kulki ja siitä haetaan voimaa.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Aina samat ukot
Mielenkiintoisia aikoja on jälleen kerran eletty, kuten aina. Nyt on kolme viikkoa siitä kun tulin kipeäksi. Flunssaolo loppui noin viikko sitten mutta joku kropassa on mättäny, ainakin tähän saakka.
Mykoplasma tsekattiin heti ensi alkuun, koska niin halusin. Ja kuten arvattavaa oli, mykoplasmaa ne tarjoaa. Sitähän on nyt kai suunnilleen joka toisella ihmisellä. Päätinkin tässä muutama päivä sitten etten anna semmosten testien pilata mitään, vaan alan treenaamaan taas heti kun siltä tuntuu. Sano arvot mitä tahansa. Ei kai siinä nyt voi pahempaa seurata kuin kuolema. Ja sen kanssa pystyy kyllä elämään.
Lääkäri oli sitä mieltä että Ruotsin leiri pitää jättää väliin. Ja se ratkaisu olikin helppo, ei siinä olotilassa mitään olis pystyny tekemään kuitenkaan. Siellä ne ukot on painanu yötestiä ja muuta kivaa.
Kyllähän sitä nyt taas on mieltä ja ruumista koeteltu. Ja jotenkin tuntuu että samat ukot siirtyy aina tässä vaiheessa sivuun. Eli mie ja Nurmonen. Mut ollaan nyt päätetty (mun toimesta tällä kirjoituksella) että raijataan ittemme semmoseen kuosiin ettei tarvi toiste seurata sivusta kun Thierry tulee miilan loppusuoraa seppele kaulassa. Sen verran se keljuttaa, kuten viime vuonna huomattiin. Kyl siin ol poski märkän.
Eli lähden kauteen seuraavin tavoittein:
1. Tiomilan voitto
Tässä on kaksi kohtaa, mitkä pitää selvittää.
- pitää päästä joukkueeseen
- pitää päästä kisoihin missä ne näytöt annetaan
2. Henkilökohtaiset tavoitteet toukokuusta eteenpäin
Kävin tossa elokuvissa ja kun tulin ulos niin satoi vettä. Päätin siltä seisomalta lähteä juoksulenkille. Tuntui kivalle.
Mykoplasma tsekattiin heti ensi alkuun, koska niin halusin. Ja kuten arvattavaa oli, mykoplasmaa ne tarjoaa. Sitähän on nyt kai suunnilleen joka toisella ihmisellä. Päätinkin tässä muutama päivä sitten etten anna semmosten testien pilata mitään, vaan alan treenaamaan taas heti kun siltä tuntuu. Sano arvot mitä tahansa. Ei kai siinä nyt voi pahempaa seurata kuin kuolema. Ja sen kanssa pystyy kyllä elämään.
Lääkäri oli sitä mieltä että Ruotsin leiri pitää jättää väliin. Ja se ratkaisu olikin helppo, ei siinä olotilassa mitään olis pystyny tekemään kuitenkaan. Siellä ne ukot on painanu yötestiä ja muuta kivaa.
Kyllähän sitä nyt taas on mieltä ja ruumista koeteltu. Ja jotenkin tuntuu että samat ukot siirtyy aina tässä vaiheessa sivuun. Eli mie ja Nurmonen. Mut ollaan nyt päätetty (mun toimesta tällä kirjoituksella) että raijataan ittemme semmoseen kuosiin ettei tarvi toiste seurata sivusta kun Thierry tulee miilan loppusuoraa seppele kaulassa. Sen verran se keljuttaa, kuten viime vuonna huomattiin. Kyl siin ol poski märkän.
Eli lähden kauteen seuraavin tavoittein:
1. Tiomilan voitto
Tässä on kaksi kohtaa, mitkä pitää selvittää.
- pitää päästä joukkueeseen
- pitää päästä kisoihin missä ne näytöt annetaan
2. Henkilökohtaiset tavoitteet toukokuusta eteenpäin
Kävin tossa elokuvissa ja kun tulin ulos niin satoi vettä. Päätin siltä seisomalta lähteä juoksulenkille. Tuntui kivalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)