Niin siinä sitten kävi, että maraton jäi juoksematta. Perjantaina illalla sanoin, että nyt tulee kurkku kipeäksi. Lauantaiaamuna peli oli selvä, ei ole asiaa viivalle seuraavana päivänä. Kurkku oli kipeä ja nuha melko voimakas. Jos kyseessä olisi ollut vaikkapa suunnistuksen MM-kisa, niin olisin viivalle tieni löytänyt.
Ei tämä nyt mikään syvään depressioon ajanut takaisku ollut. Kyseessä oli kuitenkin enemmänkin "hauska" kokeilu, eikä erikoistreeniäkään ollut alla kuin kaksi viikkoa. Kipinä jäi kuitenkin kytemään, ehkäpä syttyäkseen täyteen maratonroihuun ensi syksynä Berliinissä tai Frankfurtissa. Ken tietää ja Barbie siihen selkään.
Sen verran tuo hiipuvalla motivaatiolla tehty parin viikon asfajakso söi kuitenkin miestä, että nyt on niinku takki. Auki ja tyhjä. Flunssa on voitettu, mutta treenata en ole jaksanut ollenkaan. Loistavan syksyn jälkeen ajattelinkin nyt ottaa pientä lomaa. Kyllä niitä lenkkikenkiä saa taas talven mittaan vedellä jalkaa useita kertoja.
Nissiselle onnittelut mitalista. Miestä en paremmin tunne, mutta luulen ettei pronssi tyydytä.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
tiistai 9. lokakuuta 2012
Viimeinen viikko ennen seuraavaa
Maratonprojektin virallinen harjoitusosuus kesti tasan kaksi viikkoa. Viimeinen treeni viime viikon keskiviikkona oli 20 kilometriä juoksua siten, että joka toinen kilometri suunniteltua maratonvauhtia, ja joka toinen kevyttä. Juoksin siinä kohtaa kolmessa päivässä 79 kilometriä, ja jalka oli tuossa treenissä jo melkoisen nihkeä.
Torstaina juoksin vain yhden kevyen lenkin, samoi perjantaina. Viikonloppuna olikin sitten perinteikäs mannareissu, eli karkeasti tarkasteltuna perjantaina autossa istumista, lauantaina pellolla seisoskelua, lyhyt kisa ja kännit, sekä sunnuntaina autossa istumista. No, maraton painaa päälle, joten humalluin laivalla vain kevyesti. Olo oli siltikin sunnuntaina väsynyt, eli sama olisi ollut juoda sievää tahtia. Itse kisahan sujui muitta mutkitta. Juoksin KR:n joukkueessa viidettä osuutta yhdessä Miikan, Hannun ja Jeren kanssa. Lähdin meistä viimeisenä, mutta onnistuin nousemaan matkan aikana piikkipaikalle. Sijoitus osuudella toinen. Joukkueenakin kisa meni mielestäni yläkanttiin, kun sijoituimme neljänneksi. Kolmas sija olisi tällä koostumuksella ollut otettavissa, mutta ei yhtään enempää.
Tämä viikko meneekin sitten kevyesti lenkkeillen ja voimia ruumiiseen sekä sieluun keräten. Edessä oleva savotta alkaa jo kutkutella mukavasti. Toisinaan juoksua odottaa paljonkin, useimmiten lähinnä ahdistaa ja pelottaa. Uskon kuitenkin, että selviän maaliin saakka, vaikka sitten vähän huonommalla ajalla. Vaikka en varsinaisia maratontreenejä montaakaan tehnyt, niin huomasin, ettei kyseessä ole mikään järin kiva harrastus. Senpä vuoksi hyvä juoksu olisi nyt paikallaan, ei sitten tarvitsisi enää koskaan maratonia juosta.
Hevoskuurin ansiokkaan ennakkojutun mukaan viivalla on sopivasti ukkoja, jotka ovat takoneet matkan välille 2.30-2.40. Tähän sektoriin tähtään, joten vetoapu maistuisi mikäli sitä sattuu olemaan tarjolla. Mäksä juoksi pari vuotta sitten 2.33, ja Haldin jolkotti samoihin reilu viikko sitten Berliinissä. Katsotaan pystynkö samaan, vai miten käy.
Pikkuisen on tässä alkanut pelottaa, ettei vain tule nyt ahneuksissaan vedettyä itseään täysin piippuun. Ensi vuonna olisi kiva olla iskussa, eikä mitään loppuunpalamista tähän nyt kaipaisi. Marraskuun aion ottaa kevyesti, mutta joulukuun alussa on syytä olla valmis aloittamaan nousujohteinen harjoittelu, minkä tähtäimenä on asettaa huippukunto heinäkuuhun 2013. Eikä haittaa, vaikka kulkisi jo aikaisemmin.
tiistai 2. lokakuuta 2012
Ketsuppipullo
Pullo aukesi ja SM-yöstä tuli vielä se kauden viides SM-mitali, neljäs hopeinen. Tänä syksynä on ollut hyvä sauma tämmöseen sateeseen, kun aika paljon porukkaa on syystä tai toisesta sivussa. Mutta enpä anna sen haitata, vaan nautin näistä mitaleista täysin rintavarustein. Näyttää siltä, että Nurmosen kanssa otettiin vieläpä rankinglistallakin kaksoisvoitto. Jopas jotakin.
SM-yöhön en juurikaan satsannut, koska valitsin marathonharjoittelun ykkösasiaksi tähän loppukauteen. Karsinnassa tein rajun pummin, sellaisen, mitä ei ihan joka vuosi tehdäkään. Loppusija omassa lohkossa sheitshemän, kun 15 parasta eteni Pilkanmaan Kuntotöyryn maastoissa jatkoon. Tästä oli hyvä jatkaa!
Huonosti nukutun ja puolikkaaksi jääneen yön jälkeen rupesin kokoamaan hommaa kasaan illan finaalia varten. Aivan kuten SM-pitkällä, epäonnistuminen karsinnassa toi kaivatun skarppauslisän finaaliin. Onnistuin siis kääntämään asian positiiviseksi.
Finaalissa suunnistus meni kohtalaisen hyvin, suurin osa jopa erinomaisesti. Erona Nurmosen maagiseen juoksuun muutamilla väleillä turhaa kiertoa, ja varmasti myös nihkeämpi koipi. Esimerkiksi 1-2 välillä muutin suunnitelmaa pari kertaa, koska itseluottamus ei riittänyt juosta täysin suoraan. Ehkäpä pari yötreeniä olisi auttanut? Ken tietää...
Matkan aikana kantaan alkoi erääntyä eräänlaista letkaa. Vaikka vedinkin itse (tieväleillä Terän Heinonen hyökkäsi aina ohi), niin onhan siitä porukasta aina apua. Ainakin valotehoa riittää, ja jos vauhti hyytyy, niin aina sieltä Stenlund tulee huolehtimaan asiasta.
Nyt en enää jaksa. Olen hyvin väsynyt kaikkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)