tiistai 25. toukokuuta 2010

Ex-urheilijan avoin tilitys: loppuunpalaminen oli lähellä

SPP
Hamina

Suunnistustaukoa parasta aikaa Haminan Myllykylässä viettävä Simo-Pekka Fincke sai huomata keväällä, ettei ihminen, eikä edes hyvä suunnistajaihminen ole kaikkea kestävä kone. Kuten tavallista, pysähdys oli äkkinäinen eikä liiemmin varoitellut tulostaan.

-Kevään korvalla huomasin lomailleeni yhteen putkeen peräti kymmenen vuotta. Aika oli lomaillessa mennyt nopeasti, enkä siinä elämän kiihkeässä rytmissä huomannut lainkaan miten pitkään todella olin ollut tekemättä mitään. Lopullisesti havahduin katsoessani kuvia itsestäni. Olin hyvin väsyneen näköinen, ja kerran jopa kompastuin silmäpusseihini kotonani. Se herätti todellla, kuusen taimi kourassaan Pyhällöstä tavoitettu Fincke kiteyttää traagisen tarinansa.

Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty paljonkin opiskelijoiden ahtaan puoleista tilannetta. Eikä turhaan, kursseja järjestetään harvakseltaan eikä opintopisteitä lounaspöydässä istumalla juurikaan kerry.

-Itse katkaisin pitkän lomailukierteen menemällä kahdeksi viikoksi istutustöihin. Mietin pitkään, millä tavoin haluan lyhyen työjaksoni käyttää. Lopulta koin ympäristöherätyksen ja päätin kasvattaa maapallon hiilinielua kahden viikon ajan, Fincke tiivistää.

-Tällä hetkellä vointini on hyvä. Olo on piristynyt ja olen jopa laihtunut muutaman kilon, Fincke kehaisee tiivistäen samalla seuraavan viikon ohjelman:

-Luulen, että tämän kahden viikon työskentelyn jälkeen lomailu maistuu taas hiukka eri tavalla. On kiva aloittaa ensi maanantaina uusi viikko turauttamalla ison käden kahvit, vierailemalla erilaisilla internetsivustoilla ja menemällä kuntosalille rautaa nöyrryttämään. Siitähän päivä jatkuukin mukavasti yliopiston lounaan ja torikahvien jälkeen päiväunille. Sen jälkeen käyn hieman kuntoilemassa, jotta voin illalla vierailla erilaisilla internetsivustoilla tai vaihtoehtoisesti saunoa ja grillata perhepiirissä. Tiivistänkin seuraavien viikkojen ohjelman: aiai, voi pojat voi tytöt,se on kesä. Se on Suomen kesä, Fincke tiivistää kiteyttäen.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Lausunto siihen selkään

Si-nivelten MRI:

Vasemman Si-nivelen ympäristössä nähdään luuödeemaa aktiivin sakroiliitin merkkinä. Myöskin itse nivelraon alueella on ödemaattista signaalin lisää. Periartikulaariset ödeemat ovat varsin runsaat. Oikealla puolella nähdään vähäisempää periartikulaarista ödeemaa lähinnä sacrumin puolella. Molemmin puolin jonkin verran periartikulaarista luurasvoittumaa.

Vasemmalla aktiivin sakroiliitin löydös. Varsin runsaasti periartikulaarista luuödeemaa. Oikealla puolella löydös selvästi rauhallisempi. Vähäinen periartikulaarinen luuödeema tuollakin nähtävillä.

Muut havainnot: lievä anemia, HLA-B27 kudosantigeeni positiivinen.

Kassellaan lääkärillä vielä mutta meikäläisen silmään vaikuttaa siltä että reuman se anto siihen selkään ja pienen harmituksen siihen selkään.

Itä-Suomessa riehuu muuten tällä hetkellä SUPERHELLE! Huomenna lauletaan Hei hei Heinäkuu.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Seuraavana Joensuu, pysähdymme tarrrvittaessa

Olihan melkoinen viikonloppu. Ennakkospekulaatioista poiketen Kalevan Rastin joukkueista voittoon suunnistikin ykköstiimi. Saavuimme paikalle jo torstaina, jonka jälkeen ohjelmassa oli muutamia lenkkejä, syömistä ja sängyllä makoilua. Lisäksi puhuimme hieman paskaa, niin ja kakkosjoukkue kävi shoppailemassa bilevaatteita. Sivusilmällä kujuillen miehistö oli ennen kisaa hyvinkin rennolla mielellä, mikäs oli ollessa kun itseluottamus näytti olevan kohdillaan. Tämä oli hyvä näyte siitä mitä kunnollinen ja perinpohjainen valmistautuminen saa aikaan.

Kisan seuraaminen näin kakkosjoukkueesta käsin sai aikaan mitä erilaisimpia fiiliksiä. Eipä olisi mitenkään liioittelua puhua jopa miljoonista pääni sisällä liikkuneista tunnekuohuista. Olisipa ollut mukavaa olla joukkueessa mukana, en voi muuta sanoa. Aika mukavalta se tuntui kuitenkin katsella hyvien kavereiden voittoakin, pystyin siitä kyllä hyvin nauttimaan!

Omasta suorituksesta sen verran että tulipa tehtyä huonoin juoksu varmaan kymmeneen vuoteen. Kakkoselle tein vähintään viiden minuutin virheen. Oli siinä kyllä melkoisen koominen tilanne kun Haikosen Ribbentropin kanssa seisoskeltiin minuuttitolkulla metsässä eikä tiedetty yhtään että missä seudulla sitä mahdetaan olla. Siinä sen näkee, muut asiat olivat mielessä eikä silloin suunnistuksesta tule mitään.


Voitonjuhliin kakkosjoukkue paneutui kuitenkin asian vaatimalla vakavuudella tehden parasta mahdollista työtä. Ei siinä selkäkivut vaivanneet totta vieköön! Itse asiassa tanssilattialla tuntui jopa kulkevan pitkästä aikaa, ainakin kohtuullisesti. Jokipoikien voittojuhlista poiketen valmentaja Antti Harju ei kuitenkaan ahdistellut tai kiusannut Karjalaisen urheilutoimittajaa. Mukavat laivamatkat kaiken kaikkiaan.

Mitäs muuta. Niin joo tosiaan, aloitin tänään totuttelujakson uuteen elämääni kuntoilijana. Päätin heti alkuunsa ottaa lepoa kuntoilusta, ulkona kun näyttää olevan kohtuullisen kurja kelikin. Kassellaan nyt sitten miten asiat jatkossa etenevät, voihan olla että syssymmällä pääsen taas kilpailuihin mukaan. Niin kauan kun paranemista ei tapahdu, pysyttelen kuitenkin urheilusta sivussa. Käsittääkseni ihmiset harrastavat kilpaurheilua saadakseen siitä jotain muuta kuin ahdistusta, pettyneisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.

Täytyy katella että tuleeko laiteltua tänne blogin puolelle juttuja. Ehkä jotain tilannekatsauksia jossain vaiheessa.

Nyt mie meen nukkumaan ja vähän kohtuullisen hitaasti.

Näkyy jukossa! Harmillisesti ripari menee päällekkäin ungin, nujun ja ringenin kanssa.

Ja vielä tähän lyhyiden lauseiden juttuun viikon musiikkiesitys eli Herra Ylpön Riisu Siipesi.

Sun ei tarvi enää totella / Sun ei tarvi enää passata /
Sun ei tarvi enää luoda uraa / päntätä oppikirjoista kuraa /
Ota ilo irti elämästä sekoile ja tuhlaa rahaa /
Elä edesvastuuttomasti...tekemättä turhaa pahaa...